Uumajansaame
| Uumajansaame | |
|---|---|
| Muu nimi | uumajanlappi |
| Tiedot | |
| Alue |
 Ruotsi Norja |
| Puhujia | 20 |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | ei kirjakieltä |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | uralilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet länsisaamelaiskielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | smi (muut saamelaiskielet) |
| ISO 639-3 | sju |
Uumajansaame (uumajansaameksi ubmejesámiengiälla) on uralilainen kieli, jota puhuvat uumajansaamelaiset. Se kuuluu saamelaiskielten länsisaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat pohjoissaame, luulajansaame, piitimensaame ja eteläsaame.
Kieltä puhuu noin 20 ihmistä, ja suurin osa heistä on vanhuksia.[1] Kieli on kuitenkin siirtynyt nuorelle sukupolvelle äidinkielenä tiettävästi ainakin yhdessä perheessä.[2] Puhujat asuvat pääasiassa Uumajanjoen varrella Lyckselessä, Malåssa, Tärnassa ja Sorselessa.[1]
Vaikutusalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uumajansaamelaisasutuksen pohjoisraja on Piitimenjoki. Tutkijat ovat havainneet Arjeplogissa huomattavan kielimuurin piitimensaamea puhuvien vuorisaamelaisten ja uumajansaamea puhuvien metsäsaamelaisten välillä. Etelärajan on perinteisesti katsottu kulkevan Uumajanjoessa.
J.A. Nensénin löydöt 1830-luvun Åselen Lapista viittaavat kuitenkin siihen, että tuohon aikaan uumajansaamea puhuttiin jopa siellä päin, siis etelämmässä kuin perinteisesti on ajateltu. Eteläraja on siis ehkä siirtynyt ajan myötä pohjoisemmaksi. Uumajansaamea puhuivat niin Piitimen Lapissa, Åselessä kuin Lyckselessäkin nimenomaan metsäsaamelaiset. He kuitenkin sulautuivat samaan aikaan ruotsalaiseen väestöön, mikä johti kielen käytön vähenemiseen. Sen lisäksi kieleen ovat etelärajalla vaikuttaneet lukuisat hallinnolliset toimet, kuten valtion rajojen vahvistaminen.[3][4]
Vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa emeritusprofessori Lars-Gunnar Larsson veti uumajansaamelaisten etelärajan Uumajanjoen ja Vojmånin väliseen vedenjakajaan.[5]
Varhainen kirjallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1755 julkaistiin Petrus Fiellströmin (1697–1764) kääntämä saamenkielinen Uusi testamentti. Teoksen kielessä on piirteitä uumajansaamesta. Hän pyrki luomaan käännöksellään ruotsinlapin kirjakielen, ja sen oli tarkoitus olla käyttökelpoista niille, jotka puhuivat Uumajan Lapissa puhuttuja saamen kielten ja murteiden muotoja.[6] Suomalais-ugrilaisten kielten professorin ja eteläsaamen kielen asiantuntija Knut Bergslandin mukaan teoksen kieli muistuttaa kuitenkin enemmän piitimensaamea kuin uumajansaamea.[7] Raamattu ilmestyi uumajansaameksi vuonna 1811.[1]
Muita vanhoja uumajansaameksi käännettyjä teoksia ovat:
- Laurentius Paulinus Gothus Thesaurus catecheticus (1668), kääntänyt Olaus Stephani Graan.
- Manuale Lapponicum (1669), kääntänyt Olaus Stephani Graan.
- Uusi testamentti, kääntänyt vuosina 1701–1713 Lars Rangius. Kirjaa ei kuitenkaan koskaan painettu.
- ABC-bok (1726), kääntänyt Simon Granmark.
- Luthers lilla katekes (1726), kääntänyt Simon Granmark.
- Olov Svebilius förklaring över Luthers lilla katekes (1738), kääntänyt Petrus Fiellström.[8]
Nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uumajansaamelaisten asuinalueille 1800-luvulla suuntautunut uudisasutus ruotsalaisti monet paikallaan eläneet niin sanotut metsäsaamelaiset. 1800-luvulla ja ison osan 1900-lukua Ruotsissa harjoitettu kieli- ja sulauttamispolitiikka vaikutti sekin osaltaan kielen puhujien määrän romahtamiseen Ruotsissa. Samalla kieli hävisi kokonaan Norjan puolelta.[9] Vuonna 2000 kielentutkija Tapani Salminen arvioi uumajansaamen puhujia olevan enää noin 20. Nämä asuivat Ruotsin Arjeplogissa ja Arvidsjaurissa. Vuonna 2007 kielentutkija Trond Trosterud arvioi puhujia olevan enää noin 10, jotka kaikki olivat yli 65-vuotiaita.[10] Kuitenkin myös nuorempia puhujia kielellä on, sillä Barrukin perheessä kieli on siirtynyt myös nuoremmalle polvelle. Perheen isä Henrik Barruk oppi kielen äidiltään ja on kielikonsulttina pyrkinyt kehittämään ja elvyttämään kieltä. Perheen tytär Katarina Barruk on julkaissut musiikkia uumajansaamen kielellä ja tekee esiintymällä kieltä tunnetuksi.[11] Álgguogåhtie -yhdistys on järjestänyt kymmenen vuoden ajan uumajansaamen kielikylpyjä.[12] 6. huhtikuuta 2016 julkaistiin virallinen uumajansaamen ortografia. Vuonna 2019 julkaistiin Henrik Barrukin laatima uumajansaame-ruotsi - ruotsi-uumajansaame -sanakirja Báhkuogirjjie.[10]
Esimerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Litteraatio[13] | Käännös |
| Båtsuoj-bieŋjuv galggá báddie-gietjiesna álggiet lieratit. De tjuavrrá jiehtja viegadit ráddiesta ráddáje jah nav ájaj livva-sijiesna, guh jiehtják súhph. Die galggá daina báddie-bieŋjijne viegadit bijrra ieluon, nav júhtie biegŋja galggá vuöjdniet gúktie almatjh gelggh dahkat. Lierruo-biegŋja daggár bälij vánatallá ieluon bijrra ja ij akttak bijgŋuolissa luöjtieh. Die måddie bálliena daggár biegŋja, juhka ij leäh ållást lieratuvvama, die butsijda válldá ja dulvada. De daggár bälij tjuavrrá suv báddáje válldiet jah slåvvat. | Poropaimenkoiran koulutus tulee aloittaa hihnan kanssa. Juostaan itse [lauman] toiselta puolelta toiselle ja myös sille alueelle, jossa porot lepäävät sillä välin kun muut syövät. Lauman ympäri juostaan hihnassa olevan koiran kanssa, jotta koira näkee, kuinka ihmiset tekevät sen. Sitten koulutettu koira juoksee lauman ympärillä eikä anna yhdenkään [poron] karata. Usein on koiria, jotka eivät ole täysin koulutettuja, jotka lähtevät jahtaamaan tiettyä poroa. Tällöin se [koira] tulee laittaa hihnaan ja lyödä sitä. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ethnologue: Saami, Ume (englanniksi) Viitattu 14.11.2013.
- ↑ http://www.samer.se/4669 (ruotsiksi)
- ↑ Knut Bergsland: Lapp dialectal groups and problems of history, s. 32–53. Bergen: Instituttet for sammenlignende kulturforskning XXVI, 1967.
- ↑ Knut Bergsland: Bidrag til sydsamenes historie. Senter for samiske studier, 1996.
- ↑ Lars-Gunnar Larsson: Variation in Ume Saami: The role of vocabulary in dialect descriptions (PDF) sgr.fi.
- ↑ Koponen, Eino: Johannes Tornaeuksen Manuale Lapponicumin murrepohjasta ja vaikutuksesta ruotsinlapin kirjakielen myöhempään kehitykseen. Sanoista kirjakieliin. Juhlakirja Kaisa Häkkiselle 17. marraskuuta 2010, 2010. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 259. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura..
- ↑ Knut Bergsland: Eldre Samiske Tekster, s. B43. Tromssan yliopiston kielten ja kirjallisuuden laitos, 1984.
- ↑ J. Qvigstad; K.B. Wiklund: Bibliographie der Lappischen Litteratur, s. 22–23. Helsinki: Druckerei der finnischen Litteratur-Gesellschaft, 1899. (saksaksi)
- ↑ Umesamiska Sametinget. Viitattu 22.10.2019. (ruotsiksi)
- ↑ a b Svenn-Egil Knutsen Duolljá: umesamisk 25.9.2019. Store Norske Leksikon. Viitattu 22.10.2019. (norjaksi)
- ↑ Camilla Andersson: På flytande umesamiska Samer.se. Viitattu 21.10.2019. (ruotsiksi)
- ↑ KATARINA HÄLLGREN: Att bada i språk ger resultat 19.8.2019. Samer.se. Arkistoitu 12.8.2020. Viitattu 21.10.2019. (ruotsiksi)
- ↑ De samiska språken... .sofi.se. 4.9.2012. Arkistoitu 4.9.2012. Viitattu 4.7.2018.
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
