Samojedikielet
Samojedikielet ovat perinteisen, muiden muassa M. A. Castrénin edustaman, käsityksen mukaan uralilaisten kielten toinen päähaara suomalais-ugrilaisten kielten ohella tai uudemman käsityksen mukaan yksi uralilaisten kielten seitsemästä tai yhdeksästä päähaarasta. Samojedikieliä tutkivaa fennougrisiikan haaraa kutsutaan samojedologiaksi ja alan tutkijaa samojedologiksi[2][3].
Samojedikieliä puhuu noin 30 000 ihmistä pohjoisella Venäjällä Uralin molemmin puolin viidellä eri maantieteellisellä alueella: Nenetsiassa, Hanti-Mansiassa, Jamalo-Nenetsiassa, Taimyriassa sekä Kuolan niemimaan itäosassa.
Tutkimus ja asema uralilaisten kielten joukossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhemman käsityksen mukaan samojedikielet polveutuvat kantasamojedista.[1]
Vanha oletus uralilaisten kielten kahtiajaosta suomalais-ugrilaisiin ja samojedikieliin perustuu lähinnä siihen havaintoon, että samojedi jakaa selvästi vähiten yhteisiä sanoja muiden kielihaarojen kanssa. Vaikka joitain äännetason piirteitäkin on ehdotettu vanhan kahtiajaon tueksi,[4] on ehdotusta myös arvosteltu ja esitetty toisenlainen tulkinta, jossa äännetason perusteella pikemminkin samojedi- ja ugrilaiskielet palautuisivat yhteiseen kantamurteeseen.[5] Äännetasolta ei siis löydy selvää tukea vanhalle kahtiajaolle, ja pelkkä sanaston lukumääräero voi selittyä niinkin, samojedikielet ovat vaihtaneet sanastoaan suuremmassa määrin kuin läntiset uralilaiset kielet.
Tästä syystä osa tutkijoista on nykyisin sitä mieltä, että samojedikielten ja suomalais-ugrilaisten kielten välinen etäisyys ei ole niin suuri kuin on aikaisemmin oletettu ja että kielikunnan jako samojedilaiseen ja suomalais-ugrilaiseen päähaaraan on kyseenalainen. Monet tutkijat pitävät parempana neutraalimpaa kielikunnan ryhmittelyä suoraan seitsemään (saamelaiskielet, itämerensuomalaiset kielet, mordvalaiset kielet, mari, permiläiset kielet, ugrilaiset kielet ja samojedikielet) tai yhdeksään päähaaraan (saamelaiskielet, itämerensuomalaiset kielet, mordvalaiset kielet, mari, permiläiset kielet, unkari, hanti, mansi ja samojedikielet).[6]
Kielitieteilijä, antropologi Kai Donner (1888–1935) teki kaksi kenttätyömatkaa samojedien pariin. Suomalaisten alkuperästä kiinnostunut Donner keräsi tietoa selkupin, kamassin ja keetin kielistä, joka ei ole uralilainen kieli. Hänen tutkimusmatkoistaan on julkaistu teokset Siperian samojedien keskuudessa 1911–1913 ja 1914 vuodelta 1915 sekä Siperia: elämä ja entisyys vuodelta 1933.[1]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Samojedikielet jaetaan pohjois- ja eteläsamojedilaisiin kieliin.[1] Jotkut kielitieteilijät pitävät tosin tätä luokittelua vanhentuneena[7]. Sulkeissa on mainittu aiemmin käytetty nimitys.
Pohjoissamojedilaiset kielet
- enetsi[1] (jeniseinsamojedi)
- nenetsi[1] (jurakki, jurakkisamojedi)
- nganasani[1] (tavgi, taugi)
- juratsi, kuollut[1]
Eteläsamojedilaiset kielet
Toisinaan omiksi kielikseen luettavat koibaali, karagassi ja taigi ovat kamassin ja matorin murteita.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nenetsi jakautuu kahteen murteeseen: tundranenetsiin ja metsänenetsiin. Tundranenetsiä puhutaan laajalla alueella Nenetsiassa, Jamalo-Nenetsiassa ja Taimyriassa, mutta metsänenetsiä puhutaan vain Hanti-Mansiassa. Enetsiä puhutaan Taimyriassa Jenisei-joen alajuoksulla. Nganasania puhutaan Taimyriassa koko Taimyrin niemimaan alueella. Juratsi on läheistä sukua nenetsille ja se on sammunut 1800-luvulla.
Selkuppia puhutaan etelämpänä kuin muita samojedikieliä. Suurin osa selkupin puhujista asuu Jamalo-Nenetsiassa, Obin ja Jenisein varrella sisämaassa. Selkuppi on ainut elossa oleva eteläsamojedilainen kieli, sillä Sajan-vuoriston alueella puhutut kamassi ja matori ovat sammuneet, matori jo 1800-luvulla ja kamassi vuonna 1989.
Puhujamäärät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alla olevassa taulukossa olevat puhujamäärät perustuvat Neuvostoliiton väestönlaskennassa ilmoitettuihin tietoihin vuonna 1989.
| Kieli | Väestö | Äidinkieli | Toinen kieli | Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| Enetsi | 209 | 95 | 15 | 110 |
| Kamassi | 1 | 1 | 0 | 1 |
| Nenetsi | 34 665 | 26 730 | 543 | 27 273 |
| Nganasani | 1 278 | 1 063 | 33 | 1 096 |
| Selkuppi | 3 612 | 1 721 | 96 | 1 817 |
| Yhteensä | 41 754 | 29 610 | 687 | 30 288 |
Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan nenetsin puhujia oli 22 000, selkupin 1 023, nganasanin 125 ja enetsin 43. Kamassin kieli oli väestönlaskentatietojen mukaan kuollut sukupuuttoon.[8] Kuolleiden kielten muistopäivää vietetään viimeisen kamassinpuhujan kuolinpäivänä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Samojedikielet - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 11.12.2023.
- ↑ DSpace helda.helsinki.fi. Viitattu 2.2.2024.
- ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 2.2.2024.
- ↑ Sammallahti, Pekka 1998: Historical phonology of the Uralic Languages. The Uralic languages. (toim. Sinor, Denis). Brill, Leiden.
- ↑ Häkkinen, Jaakko 2007: Kantauralin murteutuminen vokaalivastaavuuksien valossa. Pro gradu -työ, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilainen laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071746
- ↑ Salminen, Tapani 2002: Problems in the taxonomy of the Uralic languages in the light of modern comparative studies. Лингвистический беспредел: сборник статей к 70-летию А. И. Кузнецовой. Москва: Издательство Московского университета, 2002. 44–55. http://www.helsinki.fi/~tasalmin/kuzn.html
- ↑ Tapani Salminen: Arvostelu teoksesta Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat helsinki.fi. Viitattu 14.9.2011.
- ↑ Jaak Prozes: Venemaa rahavaloendus ja uurali rahvad (teoksessa Soome-ugri sõlmed 2010–2011), s. 15. Fenno-Ugria, 2012. ISSN 2228-1894