Unkarin maantiede

Unkarin maantiede
Unkarin topografinen kartta.
Maanosa	Eurooppa
Naapurimaat	Itävalta, Slovakia, Ukraina, Romania, Serbia, Kroatia, Slovenia
Koordinaatit	47°26′N, 19°15′E
Tilastot
Pinta-ala	93 030 km²
– Maa	89 608 km²
– Sisävesi	3 420 km² (0,74 %)
Rantaviiva	0 km
Rajan pituus	2 185 km
Ennätykset
Korkein kohta	Kékes, 1 014 m
Matalin kohta	Tiszajoen varrella, 78 m
Pisin joki	Tisza, 597 km
Suurin järvi	Balaton, 598 km²
Ilmasto
Ilmasto	lauhkea; kylmät, pilviset ja kosteat talvet, kuumat kesät
Luonnonvarat
Luonnonvarat	bauksiitti, hiili, maakaasu, hedelmällinen maaperä
Infobox OK

Unkarin on maantieteellisesti jaettu kolmeen topografiseen alueeseen, laajaan Suuren Unkarin tasankoon eli Alföldiin, Alppien esivuoristoista muodostuvaan Transdanubiaan ja pohjoisen vuoristoalueeseen. Alföld on laaja Tiszajoen valuma-alueeseen muodostunut tasanko, joka tunnetaan myös pustana. Pääosa Unkarista on alankoa, ja korkeimmat vuoret sijaitsevat pohjoisen vuoristoalueella. Tisza ja Tonava ovat Unkarin tärkeimmät joet. Maan järvet ovat pääasiassa pieniä, mutta Balaton on Keski-Euroopan suurin järvi. Unkarin pinta-ala on 93 028 neliökilometriä, ja sillä on rajaa seitsemän valtion kanssa.

Unkarissa vallitsee suhteellisen kuiva mannerilmasto. Vuoden keskilämpötila on noin kymmenen astetta, ja maa saa eurooppalaisittain runsaasti auringonpaistetta. Suurimmat sateet tulevat alkukesästä.

Fyysinen maantiede

Topografia

Unkarin topografiaa hallitsee laajat alankoalueet. Suurin osa maasta sijaitsee alle 200 metrin korkeudessa merenpinnasta. Vaikka Unkarissa on joitakin suhteellisen korkeita huippuja, vain kaksi prosenttia maasta on yli 300 metrin korkeudessa.

Unkari voidaan jakaa kolmeen topografiseen alueeseen, Suureen Unkarin tasankoon, eli Alföldiin, Tonavan länsipuolella sijaitsevaan kukkulaiseen Transdanubiaan ja pohjoisen vuoristoalueeseen. Unkarin itä-, keski- ja kaakkoisosia peittävä Alföld ja luoteisosassa sijaitseva Pieni Unkarin tasanko, eli Kisalföld, käsittävät yhdessä noin kaksi kolmasosaa maan pinta-alasta.

Alföld sijaitsee Tiszajoen valuma-alueella, ja se käsittää suurimman osan keskisestä ja kaakkoisesta Unkarista. Alueen korkeus on noin 80–200 metriä merenpinnasta, ja koko maan matalimmalla sijaitseva kohta, 78 metriä, on Tiszajoen varrella. Alföldin maasto on vaihtelevaa, ja sieltä löytyy myös Unkarin kuuluisa pusta. Alföldiä ympäröi vuoristot joka suunnalta.

Transdanubiaa rajoittavat Tonava- ja Drávajoet sekä maan Kroatian ja Serbian vastainen raja. Se on pääasiassa Alppien esivuoristoja, mutta sen alueella on myös Pieni Unkarin tasanko, Kisalföld. Kisalföldiä rajoittaa idässä Itävallan puolella Alppien viimeiset reunakukkulat ja pohjoisessa Tonava. Alföldistä sen erottaa Unkarin lounaisosista koillisosiin kulkeva vuoristoketju. Transdanubian merkittävimmät huiput kuuluvat Bakonyvuoristoon, jonka dolomiitti- ja kalkkikivihuiput kohoavat 400–700 metriin. Pohjoisen Mátravuoristoon kuuluu Unkarin korkein vuori, 1 014 -metrinen Kékes. Pohjoisosien vuoristot kulkevat Slovakian rajan myötäisesti.

Vesistöt

Tonavan mutka Visegrádissa

Unkari kuuluu Tonavan vesistöalueeseen. Maan pisin joki on kuitenkin Tisza, jonka pituus Unkarin alueella on 597 kilometriä. Tonavasta Unkarissa on 417 kilometriä. Seuraavaksi pisimmät joet ovat Rába (192 kilometriä) ja Dráva (143 kilometriä). Muita tärkeitä jokia ovat Hernád, Kőrös, Mur, Sajó ja Zala. Tonava tekee Unkarin alueella mutkan, kun kukkulat pakottavat siihen asti itään virranneen joen kääntämään virtauksensa etelää kohti. Tonavan mutkan alue tunnetaan kauniista maisemistaan. Tonava, Rába ja Dráva saavat alkunsa Alpeilta, mutta Tisza ja sen sivujoet Karpaattien alueelta.

Unkarin joet tulvivat usein, ja esimerkiksi Tonava tulvii kahdesti vuodessa, varhaiskeväällä ja -kesällä. Tulva-aikana Tonavan virtaama voi olla jopa kymmenkertaisesti suurempi kuin syksyllä tai talvella. Tiszaa ympäröi tulvatasangot, joki on muodostanut meandereita ja juoluita.

Unkarissa on yli tuhat järveä, mutta pääosa niistä on melko pieniä. Balaton on maan ja koko Keski-Euroopan suurin järvi. Sen pinta-ala on 598 neliökilometriä. Balaton on matala järvi, sillä sen keskisyvyys on vain kolme metriä ja suurin syvyys noin yksitoista metriä.

Muita merkittäviä järviä ovat Velence ja Neusiedlerjärvi, josta suurin osa on Itävallan puolella. Neusiedlerjärvi on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon, ja Velence sijaitsee aivan Budapestin eteläpuolella. Alföldillä ei luonnollisia järviä juuri ole. Tiszan varressa on kuitenkin muutama tekoallas, joista ylivoimaisesti suurin on Tiszajärvi. Se perustettiin 1975 joen säännöstelyä varten ja vesivarastoksi, mutta nopeasti siitä muodostui Itä-Unkarin suosituin lomakohde. Laajoine kaislikkoineen ja ruoikkoineen se on myös merkittävä vesilintuparatiisi. Allas on 27 km pitkä ja sen pinta-ala on 127 km². Keskimääräinen syvyys on 1,3 m, syvin kohta 17 m.

Kulttuurimaantiede

Budapest ja sen halki virtaava Tonava

Unkarin on sisämaavaltio, jonka pinta-ala on 93 028 neliökilometriä. Maan rajojen pituus on yhteensä 2 158 km. Sen naapurimaita ovat lännessä Itävalta ja Slovenia, etelässä Serbia ja Kroatia, pohjoisessa Slovakia, koillisessa Ukraina ja kaakossa Romania.

Unkarin ylivoimaisesti suurin kaupunki on pääkaupunki Budapest, jossa asui vuoden 2012 arvion mukaan n. 1,6 milj. ihmistä. Viisi seuraavaksi suurinta kaupunkia ovat Debrecen (noin 204 000 asukasta), Miskolc (n. 172 000 asukasta), Szeged (161 000) ja Pécs (154 000 asukasta) sekä Győr (131 000 asukasta).

Ilmasto

Koska Unkari sijaitsee Karpaattien altaassa, maassa on suhteellisen kuiva mannerilmasto. Sille ovat tyypillisiä lämpimät kesät ja suhteellisen kylmät talvet.

Vuoden keskilämpötila on noin 10 astetta. Tammikuussa maan keskilämpötilat ovat -4 ja 0 asteen välillä ja heinäkuussa 18 ja 23 asteen välillä. Budapestissä tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on -4 astetta, heinäkuun keskimääräinen ylin 26,5 astetta. Auringonpaistetta saadaan vuodessa 1900 - 2500 tuntia, lukema on Euroopan korkeimpia.

Alankoalueet ovat keskimäärin kuivempia kuin ylänköalueet, ja niillä sataa noin 500–600 millimetriä vuosittain. Ylängöillä sademäärä on 600-800 millimetriä. Alföldin keski- ja itäosat ovat maan kuivimpia alueita, ja eniten sadetta saa puolestaan maan lounaiset ylänköalueet. Suurimmat sademäärät ajoittuvat alkukesään ja tulevat usein rajujen ukkoskuurojen muodossa. Talvella maassa on lumipeite tyypillisesti 30–40 päivän ajan.

Luonto

Kasvillisuus

Lampaat laiduntavat Hortobágyin tasangolla Itä-Unkarissa.

Ihminen on monin paikoin muuttanut Unkarin alkuperäistä kasvillisuutta, ja noin puolet maan pinta-alasta on viljelykäytössä. Muualla maassa on niittyjä, laidunalueita ja metsiä. Mikään osa valtiosta ei ole tarpeeksi korkealla, jotta siellä pärjäisi kunnolliset havumetsät. Vuoristojen kliimaksivaiheen päälajeja ovat pyökit, ja alankoalueilla kliimaksiyhteisöt kasvavat joko tammimetsiä tai pensaikkoisia ruohomaita.

Eläimistö

Unkarissa ei ole kovinkaan monipuolista isojen nisäkkäiden kantaa. Susia ja ilveksiä on jonkun verran, ja karhuja vaeltaa alueelle joskus pohjoisesta Slovakiasta ja kultasakaaleja etelästä Balkanilta. Saksanhirvet ja metsäkauriit ovat yleisiä, ja istutettuja kuusipeuroja elää joillakin metsästysalueilla. Mufloni on myös istutettu laji, ja niitä on Zemplénvuoristossa. Villisika on yleinen koko maassa, uudelleen maahan tuotu euroopanmajavia pärjää hyvin, ja rusakkoja on erityisesti itäosien tasangoilla.

Unkarin lintulajisto on runsas, sillä maa sijaitsee eräänlaisella lintujen risteyspaikalla. Alueella tavataan sekä läntisiä että itäisiä lajeja sekä lämpimän Välimeren alueen ja pohjoisen viileämmän alueen lajeja. Yleisiä maaseudun lintulajeja ovat muun muassa jalohaikara, kattohaikara, ruskosuohaukka, käki, töyhtökiuru, etelänsatakieli ja rastaskerttunen. Kaupunkien puistoissa ja puutarhoissa voi esimerkiksi nähdä syyriantikkoja, sepelsieppoja, mustaleppälintuja, etelänpuukiipijöitä, kuhankeittäjiä, keltahemppoja ja nokkavarpusia.

Unkarin linnustoon kuuluu useita itäisiä lintulajeja. Esimerkiksi pustalla elävät keisarikotka ja aavikkohaukka ovat tällaisia lajeja. Muita pustan tyyppilintuja ovat muun muassa punajalkahaukka ja sininärhi. Kosteikoilla eläviä itäisiä lajeja ovat pikkumerimetso, ruskosotka, aroharmaalokki, valkosiipitiira ja sarakerttunen.

Unkarin joissa ja järvissä on rikas kalakanta. Tyypillisiä kaloja ovat mm. lahna, toutain, siika, ahven, särki, kivennuolianen, jokibarbi, karppi, monni ja hauki.

Luonnonsuojelu

Unkarissa on kymmenen kansallispuistoa, 35 maisemansuojelualuetta ja 145 luonnonsuojelualuetta. Kansallispuistojen pinta-ala on yhteensä 175000 hehtaaria. Suurin, vanhin ja tunnetuin niistä on Hortobágyn kansallispuisto, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Se on myös Euroopan suurin pustaheinikon suojelualue. Toinen kansallispuisto on Kiskunságin kansallispuisto, joka sijaitsee osittain pustan alueella.

Lähteet

• Burant, Richard S. (toim.): Hungary: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989. Country Studies US (viitattu 27.11.2012). (englanniksi)
• Esbenshade, Richard S.: Hungary. Tarrytown, New York: Marshall Cavendish, 1996. ISBN 0-7614-1846-6 Google-kirjat (viitattu 27.11.2012). (englanniksi)
• Fallon, Steve & Bedford, Neal: Hungary. Lonely Planet, 2003. ISBN 9781740591522 Google-kirjat (viitattu 27.11.2012). (englanniksi)
• Hungary Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 27.11.2012. (englanniksi)
• Hungary The World Factbook. 14.11.2012. Washington: CIA. Arkistoitu 10.6.2009. Viitattu 27.11.2012. (englanniksi)
• Phillips Adrian & Scotchmer, Jo: Hungary. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2010. ISBN 978-1-84162-285-9 Google-kirjat (viitattu 27.11.2012). (englanniksi)