Aroharmaalokki
| Aroharmaalokki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Lokit Laridae |
| Suku: | Lokit Larus |
| Laji: | cachinnans |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Larus cachinnans |
|
 |
|
| Katso myös | |
Aroharmaalokki (Larus cachinnans) on harmaa isokokoinen lokki. Se on taksonomialtaan ongelmallinen: joko oma lajinsa (Larus cachinnans) tai saman lajin alalaji etelänharmaalokin (Larus michahellis) kanssa. Aikaisemmin luettiin harmaalokin alalajiksi.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sen pituus on 60–68 cm, siipien kärkiväli on 140–150 cm ja paino 800–1 500 g. Väritys muistuttaa harmaalokkia, mutta jalat ovat kirkkaamman keltaiset ja pää sirompi. Nuoren linnun pää valkoisempi, nokka pidempi ja suorempi, jalat pidemmät ja selkäpuoli tummemman ruskea kuin tyypillisillä harmaalokeilla, mutta tuntomerkit menevät päällekkäin ja varma määritys on erittäin vaikeaa.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pesimispaikan perusteella aroharmaalokki voidaan jakaa alalajeihin:
- Larus cachinnans cachinnans pesii Kaspianmeren lähistöllä
- Larus cachinnans atlantis Azoreilla, Madeiralla ja Kanariansaarilla
- Larus cachinnans michahellis Välimerellä, kts. etelänharmaalokki.
- Larus cachinnans mongolicus Mongoliassa, Altalla ja Baikalissa
- Larus cachinnans barabensis Lähi-Aasiassa
Aroharmaalokki elää laajalla alueella Etelä-Euroopassa, Välimeren rannikolla ja eteläisessä Aasiassa. Erityisesti nuoret linnut liikkuvat pohjoiseen ja niitä tavataan säännöllisesti Itämeren alueella. Suomessa harvinainen vieras vierailee erityisesti kaatopaikoilla kesäisin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Larus cachinnans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.5.2014. (englanniksi)