Turun päärautatieasema
| Turku | |
|---|---|
| Åbo | |
 Asemarakennus. |
|
| Perustiedot | |
| Lyhenne | Tku |
| Rataosa |
Helsinki–Turku Turku–Toijala Turku–Hangonsaari |
| Ratakilometri | 16 |
| Sijainti | |
| Osoite | Ratapihankatu 37, 20100 Turku |
| Kunta | Turku |
| Etäisyydet |
Helsinki 199,6 km Toijala 127,5 km Turun satama 2,8 km Uusikaupunki 65,1 km Naantali 14,2 km |
| Avattu | 1876 |
| Liikenne | |
| Käyttäjiä | 1 507 000 (2008)[1] |
| Kaukoliikenne |
Turku–Helsinki Turku–Tampere Turku–Seinäjoki–Oulu (yksi vuoro) |
| Tavaraliikenne | runsas tavaraliikenne |
| Vaihtoyhteydet | Turun paikallisliikenteen linja-autolinjat 1B, 1C, P3 |
| Muut tiedot |
risteysasema, junakohtauspaikka, tavararatapiha |
| Matkustajalaituri(t) | |
| Korkeus | 55 cm[2] |
| Lyhin ja pisin pituus | 315 m; 466 m[2] |
| Pinnoite | asfaltti |
| Laiturinäytöt | 9 kpl[2] |
| Asemarakennus | |
| Tyyppi | maanpäällinen asema |
| Suunnittelija | Martti Välikangas ja Väinö Vähäkallio |
| Materiaali | teräsbetoni |
| Rakennettu | 1940 |
| Lipunmyynti | lippuautomaatteja |
| Liukuportaita | ei |
| Hissejä | ei |
| Ratapiha | |
| Raiteisto | 3 laituriraidetta |
| Aiheesta muualla | |
| Asema VR:n sivuilla | |
 |
|
|
|
|
Turun päärautatieasema (lyh. Tku, ruots. Åbo centralstation, rata-km 199+674) on kaukojunien rautatieasema Turun keskustassa Pohjolan kaupunginosassa. Henkilö- ja tavaraliikenteen lisäksi asemalla on autojunien lastauspaikka.
Aseman nimi muutettiin 7. kesäkuuta 2010 muotoon Turun päärautatieasema.[3] Aiempi nimi oli Turun rautatieasema.
Elokuusta 2022 alkaen liikenne Turun päärautatieasemalta Helsingin suuntaan katkesi kahdeksi vuodeksi, kun sen ja Kupittaan välille rakennetaan kaksoisraide. Toijalan radan liikenteeseen työmaa ei vaikuta.[4] VR korvaa liikennettä Kupittaalta Turun satamaan linja-autoin. Toukokuussa 2023 VR ilmoitti myyvänsä Turun päärautatieaseman ja 24 muuta matkustaja-asemaa.[5] Vuonna 2024 junalaiturit siirtyvät päärautatieasemalta Logomon sillan kohdalle. Sillan yhteyteen on määrä valmistua kesään 2025 mennessä yksityisellä rahoituksella pysäköintihalli, jonka alakertaan sijoitetaan odotus- ja WC-tiloja sekä muita asemapalveluita.[6]
Turun päärautatieaseman molemmissa päissä olevat tasoristeykset, Välilaituri Tku as ja Turku, huoltotie laitureille, on poistettu käytöstä. [7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsinki–Hämeenlinna-radan valmistuminen vuonna 1862 merkitsi takaiskua Turulle, joka oli vanhastaan ollut hämäläisten kauppapaikka. Radan myötä perinteistä Hämeen Härkätietä kulkeneet hämäläiset suuntasivat kauppamatkansa Helsinkiin. Kun rautatietä Hämeenlinnasta pohjoiseen alettiin suunnitella, Turun merkitys uhkasi heiketä entisestään. Niinpä turkulaisten kannalta oli tärkeää saada ratayhteys Tampereelta Helsingin ohella myös Turkuun, vieläpä niin, että matka Turkuun olisi lyhempi kuin Helsinkiin. Rata toteutettiin turkulaisten näkökulmasta onnekkaasti, koska risteysasema sijoitettiin Toijalaan, jonka kautta matkaa Tampereelta Turkuun oli 19 kilometriä vähemmän kuin Helsinkiin. Rautatien rakennustyöt aloitettiin Turun päästä jo vuonna 1874, jolloin radan linjaus sen pohjoispäästä ei ollut vielä täysin selvillä. Rakennustöissä oli runsaasti venäläisiä siirtotyöläisiä, joiden palkkataso oli alhaisempi kuin suomalaisten.[8]
Turun rautatieasema avattiin Toijala–Turku-radan pääteasemana vuonna 1876, ja se oli II luokan rautatieasema samanaikaisesti avattujen Toijalan ja Tampereen asemien tavoin. Asemarakennuksen lisäksi asema-alueelle rakennettiin tiilinen öljymakasiini ja alkujaan nelipaikkainen veturitalli, joka laajennettiin myöhemmin kahdeksanpaikkaiseksi. Ratapihan viereen sijoitettiin konepaja, jossa huollettiin ja korjattiin vetureita ja matkustajavaunuja. Rataa jatkettiin Turun asemalta satamaan heti vuoden 1876 aikana, jolloin radan päätepiste sijoittui Turun linnan ja Aurajoen väliin.[8]
Turusta tuli risteysasema Turun ja Karjaan välisen rataosan käyttöönoton myötä vuonna 1899. Koko rantaradan valmistuttua vuonna 1903 lyhin matka Turusta Helsinkiin kulki Karjaan kautta, mutta nopein yhteys oli Toijalan kautta, koska rantarata oli tarkoitettu alkujaan paikallisliikenteelle. Päätös Uudenkaupungin radan rakentamisesta tehtiin jo vuonna 1909, mutta epävarmat ajat hidastivat toteuttamista ja liikenne Naantaliin voitiin aloittaa vasta vuonna 1923 ja Uuteenkaupunkiin vuonna 1924. Uudenkaupungin radan alkupäästä rakennettiin sivuraide Pansion öljysatamaan 1930-luvun alussa.[8]
Turun ratapiha muodostui jo rautatien alkuaikoina kaupungista pohjoiseen suuntautunutta liikennettä rajoittavaksi alueeksi. Radan pohjoispuolelle Maarian kunnan alueelle oli syntynyt Raunistulan esikaupunkialue, jonka kautta kulkivat maantiet Poriin ja Tampereelle. Jo 1900-luvun alkupuolella tehtiin suunnitelmat maanteiden tasoristeysten korvaamisesta sillalla, mutta pehmeän maaperän vuoksi vaativan suunnittelu- ja rakennustyön edellyttänyt silta valmistui ratapihan itäpäähän vasta vuonna 1931.[8]
Toisen maailmansodan jälkeen suunniteltiin Turusta rataa myös etelään Paraisten kalkkikaivoksille, mutta tämä suunnitelma jäi toteutumatta.[8]
Turun kaupungin vanha keskusta oli sijoittunut Aurajoen eteläpuolelle tuomiokirkon ympärille. Vuoden 1827 Turun palon jälkeen kaupunkialuetta laajennettiin, ja laivojen kasvaessa satamalaiturit siirtyivät nykyisen Linnansataman alueelle. Rautatieaseman sijoittaminen kaupunkialueen pohjoisreunalle oli Toijalan radan kannalta luonteva ratkaisu, vaikka se jäi kauas kaupungin vanhasta keskustasta. Aikaa myöten Turun kaupallinen keskusta siirtyi Aurajoen pohjoispuolelle. Raitioliikenteen alettua vuonna 1908 kiertolinja yhdisti tuomiokirkon, kauppatorin ja rautatieaseman toisiinsa, ja tämä yhteys säilyi raitiotieliikenteen lopettamiseen, vuoteen 1972 saakka.[8]
Turku oli pitkään tärkeä paikallisliikenteen keskus, kun junia kulki Turun asemalta niin Paimion, Loimaan, Naantalin kuin Uudenkaupunginkin suuntiin. Paikallisliikenne Naantaliin lopetettiin vuonna 1972 ja Paimioon vuonna 1979; Naantaliin ajettiin kuitenkin laivajunavuoroja vuosina 1970–1984 ja 1989–1990. Turun paikallisliikenteessä käytetyt, ”Porkkanoiksi” kutsutut Dm9-junat tulivat tiensä päähän 1990-luvun taitteessa, jolloin ne hylättiin. Paikallisliikenne jatkui veturivetoisilla junilla Loimaalle vuoteen 1990 ja Uuteenkaupunkiin vuoden 1992 loppuun saakka.[8]
Lipunmyynti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lipunmyynti lopetettiin Turussa vuoden 2020 aikana. Asemalla on siitä lähtien ollut ainoastaan lippuautomaatti.[9]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun päärautatieasemalta lähtevät matkustajajunat itään rantarataa pitkin Helsinkiin sekä pohjoiseen Toijalan kautta Tampereelle sekä Ouluun. Tampereen ja Helsingin suunnista tulevat junat vievät myös matkustajia laivojen lähtöaikoina Turun satamaan. Kaikki junat Helsinkiin liikennöidään ovat InterCity- tai Pendolino-kalustolla. Tampereen suuntaan liikennöidään InterCity-junilla ja Helsinkiä harvemmin.
Turun päärautatieasemalta alkaa myös rata Uuteenkaupunkiin, mutta henkilöliikennettä tällä radalla ei ole ollut vuoden 1992 jälkeen, joskin sen palauttamista suunniteltiin ja siitä tehtiin selvityksiä vuosina 2005–2007.[10] Helmikuussa 2008 julkaistun raportin mukaan liikenne ei kuitenkaan toteudu vielä lähitulevaisuudessa, koska sitä on hankala saada kannattamaan. Välin Turku–Salo kehittämistä pidetään tärkeämpänä.[11]
Junien lähtöraiteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Raide | Raiteelta liikennöivät junat |
|---|---|
| 1 | Osa junista Helsinkiin, Tampereelle ja Turun satamaan.[12] |
| 2 | Osa junista Helsinkiin, Tampereelle ja Turun satamaan.[12] |
| 3 | Osa junista Helsinkiin, Tampereelle ja Turun satamaan. |
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanha asemarakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun päärautatieaseman kohdalla aiemmin sijainnut Turun vanha rautatieasema vihittiin käyttöön 1876. Sieltä liikennöitiin junia aluksi Toijalaan ja Turun satamaan ja myöhemmin Karjaalle ja Helsinkiin. Kaksikerroksisen uusrenessanssia edustaneen asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Pehr Erik Degenaer.
Aseman alakerrassa oli kolmen eri luokan odotussalit, naisten huone, lipunmyynti- ja matkatavarahalli, asemakonttori, asemapäällikön konttori, lennätinkonttori, postikonttori, matkatavaroiden säilytyshuone ja huone matkustavia viranhaltijoita varten. Yläkertaan rakennettiin asuntoja.[13] Lisäksi vanhassa asemarakennuksessa oli keisarillinen odotussali. Venäjän keisarit eivät kuitenkaan koskaan vierailleet Turun päärautatieasemalla.[14]
Asemarakennus purettiin uuden tieltä vuonna 1938, sillä Suomeen oli tulossa olympialaiset ja rakennuksen katsottiin olevan liian ruma ja vanhanaikainen olympiaturisteille. Olympialaiset kuitenkin peruuntuivat toisen maailmansodan vuoksi.[15][14]
Nykyinen asemarakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisen asemarakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Martti Välikangas ja Väinö Vähäkallio, ja se valmistui vuonna 1940. Rakennuksen toteutti rautatiehallituksen sijaan poikkeuksellisesti rakennushallitus.[16][13]
Aseman alakerrassa oli lipunmyyntitilat, odotushalli, matkatavaratilat, kahvila ja postikonttori. Posti siirtyi pois asemalta vuonna 1987. Yläkerta vuorostaan oli alkujaan asemaravintolan käytössä. Yhdellä puolella kerrosta oli ykkösluokan ravintola, kun taas toisella puolella oli toisen luokan osasto.[13] Toisen luokan ravintola muutettiin 1960-luvulla muuhun käyttöön ja entisen ykkösluokan asemaravintola lopetti vuonna 2004. Lipunmyynti lakkautettiin vuonna 2020 ja kioski sekä kahvila lähtivät asemalta vuonna 2022 rataremontin takia.[14]
Rakennuksen alkuperäinen ulkoverhoilu oli keltaista klinkkeriä. Verhoilu vaihdettiin vuosina 1978–1979, jolloin rautatieasema sai keltatiilisen pinnan.[17]
Nykytila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turun päärautatieasemaa kunnostettiin vuosina 2005–2006. Suurin uudistus koski lipputoimistoa, joka siirrettiin talon siipiosaan.[13]
Museovirasto on määritellyt Turun päärautatieaseman ympäristöineen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[18] Rautatieaseman tuntumassa sijaitsevaan entiseen VR:n konepajarakennukseen avattiin vuoden 2011 tammikuussa kulttuurikeskus Logomo. Vuonna 2023 VR ilmoitti myyvänsä rautatieaseman.[19]
Turun päärautatieasemalta on matkaa linja-autoasemalle noin 700 metriä. Asemien yhdistämistä matkakeskukseksi on suunniteltu, ja asiasta julkaistiin tutkimusraportti vuonna 2006. Toistaiseksi yhdistämishanke on kuitenkin jäänyt suunnittelutasolle.[13]
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turun liikennepaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
5. kesäkuuta 2005 alkaen on ollut olemassa Turun liikennepaikka (lyh. Tur), johon kuuluvat seuraavat liikennepaikan osat:
- Kupittaa (Kut: henkilöliikenneasema)
- Turku asema (Tku: henkilöliikenneasema)
- Turku tavara (Tkut: tavaraliikenneasema)
- Turku satama (Tus: henkilöliikenneasema)
- Turku Viheriäinen (Vie: tavaraliikenneasema, lakkautettu 01 helmikuuta 2010)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 23. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf) Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.6.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 31 (37) & LIITE 12 / 5 (6). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf) Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.6.2012). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Helsingin ja Turun rautatieasemien nimet muuttuvat Ilta-Sanomat. 2.6.2010.
- ↑ Ratakatko Turun päärautatieaseman ja Kupittaan aseman välillä 15.8. alkaen 27.4.2022. VR. Viitattu 9.8.2022.
- ↑ VR myy matkustaja-asemansa lähivuosina – Tampereen ja Helsingin vuoro tulee myöhemmin Yle Uutiset. 10.5.2023. Viitattu 29.5.2023. (norjaksi)
- ↑ Uppdaterad: Åbo får ny järnvägsstation i ändan av Logomobron – i Sunborn Groups planerade nybygge i fem våningar ingår också parkeringshus Åbo Underrättelser. 24.5.2023. Viitattu 29.5.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Nieminen, Rami & Tsokkinen, Eelis: Helsingistä ei pääse junalla Turkuun asti liki kahteen vuoteen – Matkustajat jätetään parkkipaikkapulasta kärsivälle Kupittaalle Helsingin Sanomat. 9.8.2022. Viitattu 22.8.2022.
- ↑ a b c d e f g Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 42–45. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
- ↑ VR lopettaa lipunmyynnin viiden suuren aseman palvelupisteillä – lippuja saa yhä muiden kanavien kautta Iltalehti. 7.7.2020. Viitattu 2.4.2021.
- ↑ Orell, Jussi: Junayhteys Turusta Uuteenkaupunkiin nytkähtää eteenpäin. Turun Sanomat. 8.2.2007. Arkistoitu 30.4.2013.
- ↑ Savolainen, Anne: Paikallisjunahanke matelee eteenpäin Varsinais-Suomessa. Turun Sanomat. 26.1.2008. Arkistoitu 29.4.2013.
- ↑ a b Turku junalahdot.fi, viitattu 10.12.2024.
- ↑ a b c d e Latvakangas, Eva & Holmén, Jonny: Turku : muuttuva kaupunki. Osa 2, s. 49, 50. [Turku]: Turun Sanomat, 2012. ISBN 978-951-9129-88-4
- ↑ a b c Historia | Turussa oli hulppea rautatieasema, jossa oli keisarille silkkinen wc-istuin – Miksi rakennus purettiin? Helsingin Sanomat. 27.2.2024. Viitattu 27.2.2024.
- ↑ Eskola, Sinikka: Kellokaunotar kerää katseita Turun rautatieaseman hallissa Turun Sanomat. 30.5.2006. Viitattu 25.11.2022.
- ↑ Turun ratapiha-alueen osayleiskaavaluonnoksen (25/2005) selostus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Jussi Iltanen (toim.): Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat. s. 45. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
- ↑ Turun rautatieympäristöt Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ VR myy Turun päärautatieaseman, mutta kenelle? Pormestari Arve: ”Ei meillä ole kiinnostusta” Helsingin Sanomat. 11.5.2023. Viitattu 27.2.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turun päärautatieasema Wikimedia Commonsissa
- Turun päärautatieaseman infosivu VR:n kotisivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Turun päärautatieasema MetroJunaPortaalissa (Arkistoitu – Internet Archive)