Siuntionjoki
| Siuntionjoki | |
|---|---|
 |
|
| Alkulähde | Enäjärvi |
| Laskupaikka |
Saunaniemi, Pikkalanlahti, Suomenlahti |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 48 km |
| Virtaama | 0,88 [1] m³/s |
| Valuma-alue | 487,07 [2] km² |
Siuntionjoki (ruots. Sjundeå å) on Siuntionjoen vesistön pienehkö joki Länsi-Uudellamaalla. Se alkaa Vihdin Nummelan Enäjärvestä, kulkee Poikkipuoliaisen kautta kohti etelää ja laskee Suomenlahteen kuuluvan Pikkalanlahden perukkaan.[3]
Nimen alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siuntionjoen nimen etymologia palautuu Siuntion ruotsinkieliseen nimeen Sjundeå. Useat uusmaalaiset joet ovat saaneet nimensä henkilönnimistä, joiden on arveltu viittaavan Ruotsin vallan aikaisiin merkkihenkilöihin. Nykyään todennäköisimpänä selityksenä joen nimelle pidetään muinaisruotsalaista miehen nimeä Sjunne, joka tarkoittaa seitsemättä. Samainen nimi esiintyy myös siuntiolaisen Sjundbyn kylän nimessä. Erään suositun selityksen mukaan nimi johtuu ruotsin kielen sanoista sjunde ja å tarkoittaen, että kyseessä on seitsemäs joki Aurajoesta itään. Muita vaihtoehtoja ovat olleet den sjudande ån ('kuohuva joki') ja sjöända ('järven pää'). Jopa suomen kielen sanaa syvänne on ehdotettu nimen taustaksi.[4]
Veden laatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siuntionjoen vesi on luonnostaan savisameaa. Hajakuormitus ja jätevedet ovat heikentäneet veden laatua. Siuntionjoen laakson maisemallinen arvo on huomattava. Se luetaan valtioneuvoston määrittelemiin ”valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin”[5]. Broändassa Vikträskin lähellä on luontokoulu, joten Siuntionjoella on merkitystä myös opetukselle ja tutkimukselle.
Kosket
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siuntionjoen koskien yhteenlaskettu pituus on noin 5,6 kilometriä. Uudenmaan muissa joissa koskia on selvästi vähemmän. Passilankoski on koskista huomattavin: sen putouskorkeus on noin kymmenen metriä alle kilometrin matkalla. Joessa on laskettu olevan 18 koskea, joihin meritaimen kykenee nousemaan kudulle syyskaudella.
Lajisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siuntionjokea pidetään eräänä Uudenmaan parhaiten luonnontilassa säilyneistä jokivesistöistä. Joessa on säilynyt luontaisesti lisääntyvä alkuperäinen meritaimenkanta. Alajuoksulta läheltä Pikkalanlahtea on tavattu saukkoa; Siuntionjoen vesistöaluetta on arveltu saukon merkittävimmäksi esiintymisalueeksi Uudellamaalla.
Suomessa harvinaisen kuningaskalastajan on havaittu pesivän harvakseltaan joen alajuoksun rantatörmissä. Talvikauden sulissa paikoissa, ennen kaikkea Sjundbyn- ja Kvarnbynkoskissa talvehtii koskikaroja. Joessa on tavattu myös jokihelmisimpukkaa ja vuollejokisimpukkaa. Harvinaisista kaloista Siuntionjoessa on havaittu vimpaa.
Virtaavien vesien uhanalaista kasvia purosätkintä (Ranunculus trichophyllus ssp. trichophyllus) esiintyy Skogforsenin tienoilla. Tjusträskissä puolestaan on havaittu Uudellamaalla uhanalaista suomenlummetta (Nymphaea tetragona). Myös linnuston kannalta Tjusträskin merkitys on huomattava. Keväisin siellä tapaa laulujoutsenparvia.[5]
Kalastusalue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siuntionjoen kalastusalue käsittää suurimman osan Siuntionjoen vesistöalueesta. Kalastusalueen pinta-ala on 2 164 hehtaaria, josta järvialan osuus on noin 1 900 ha. Järvisyysaste on noin 4,6 %. Kalastusalueen suurin järvi on Enäjärvi Vihdissä. Alue jakaantuu edelleen useisiin pieniin järviin ja lampiin sekä joki- ja puro-osiin. Muita järviä ovat muiden muassa Tjusträsk ja Karhujärvi Siuntiossa sekä Palojärvi, Kypärijärvi, Huhmari, Tervalampi ja Poikkipuoliainen Vihdissä. Nuuksion kansallispuiston pikkulammista Siuntionjoen vesistöalueeseen kuuluu esimerkiksi Kaitlampi. Kalastusalue on enimmäkseen maatalousvaltaista haja-asutusaluetta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ymparisto.fi
- Huldén, Lars: Finlandssvenska bebyggelsenamn. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2001. ISBN 951-583-071-0
- Wallensteen, Ivar: Våra namn. ICA bokförlag, 1988. ISBN 91-534-1149-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hyvärinen, Veli & Gurer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 11.2.2023).
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ Siuntionjoen vesistöalue (22) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.2.2023.
- ↑ http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=7c79d2ee-86a9-4607-a8a0-2b0725e56476[vanhentunut linkki]
- ↑ a b http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=10974&
- ↑ http://www.ahven.net/ksuunnitelmat/12.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)