Halikonjoen rautatiesilta
Halikonjoen nykyinen ratasilta jää lähes kokonaan etualalla olevan ristikko- ja levypalkkirakenteisen museoidun sillan taakse.
Raiteita
1
Ylittää
Halikonjoen
Sijainti
Halikko , Salo
Ylläpitäjä
Liikennevirasto
Siltatyyppi
jännitetty kotelopalkkisilta
Pisin jänneväli
50 m
Pituus
175 m
Avattu liikenteelle
1993
Koordinaatit
60°23′44.8″N , 023°04′12.0″E
Km
Lyh.
Liikennepaikat
Uuteenkaupunkiin
193,8
Tkut
Turku tavara
195,9
Tus
Turku satama
valtatie 8:n ylitys
193,0
Tku
Turku päärautatieasema
valtatie 9:n alitus
Toijalaan
Aurajoki (silta )
Iti
Ikituuri
valtatie 1:n ylitys
valtatie 10:n alitus
189,7
Kut
Kupittaa
valtatie 1:n ylitys
187
Lst
Lauste
185
Maja (Varissuo)
183
Lit
Littoinen
181
Nna
Nunna
Uitto
valtatie 1:n alitus
178
Run
Runko
176,2
Pik
Piikkiö
kantatie 40:n alitus
174
Mak
Makarla
valtatie 1:n alitus
171
Villisi
169
Kauhainen
167
Tok
Toikkala
Paimionjoki
seututie 181:n ylitys
165,3
Po
Paimio
164
Preitilä
162
Heikoinen
156
Kevola
valtatie 1:n alitus
156
Pitkäporras
153
Hla
Hajala
vanha ratalinja
149
Talola
Pepallonmäki
146
Häntälä
Halikko
vanha ratalinja
144
Hlk
Halikko
seututie 224:n ylitys
Halikonjoki (silta )
142
Puistokuja
seututie 110:n alitus
138,9
Slo
Salo
Salonjoki
Tottola
Lavianmäki
Tottolan sorakuoppa
kantatie 52:n alitus
129,4
Koto
Kotalato
125,5
Pö
Perniön viljavarasto
vanha ratalinja
Märjänmäki
Kisakallio
Pö
Perniö
Lemunmäki
121
Erv
Ervelä (vanha)
vanha ratalinja
115,1
Erv
Ervelä (uusi)
vanha ratalinja
Harmaamäki
Haukkamäki
Kaivosmäki
Ks
Koski
Kiskonjoki
Kelkkala
vanha ratalinja
104
Kvl
Kuovila
Brödtorp
seututie 104:n alitus
95
Fiskari
seututie 111:n alitus
93,6
Pku
Pohjankuru
vanha ratalinja
Högbacka
Pohjankurun vanha tunneli
Jokisuunkoski
Åminne
Köpskog
Pin
Pinjainen
Bäljens
seututie 111:n alitus
vanha ratalinja
Hankoon
85,7
Kr
Karjaa
Hyvinkäälle
valtatie 25:n alitus
78
Ksl
Kaunislahti
Västankvarnin soravaihde
73
Vst
Vesta
69,5
Iko
Inkoo
69,0
seututie 186:n alitus
64
Th
Tähtelä
60
Röt
Rödbrott
Rödbrottin vaihde
59
Tys
Tyris
58
Plä
Päivölä
55
Käk
Käkelä
50,7
Sti
Siuntio
50,0
seututie 115:n ylitys
vanha ratalinja
49
Vm
Viima
Siuntionjoki
Riddarbacken
Lillgård
46,9
Ket
Ketola
vanha ratalinja
44
Kl
Kela
Båtvikiin (purettu)
41
Vhm
Vuohimäki
39,4
Jep
Jeppas
36,9
Kkn
Kirkkonummi
35,1
Tol
Tolsa
34,3
Hek
Heikkilä
31,8
Jrs
Jorvas
30,6
Vkh
Vasikkahaka
29
Mas
Masala
27,2
Lma
Luoma
Kehä III:n alitus
24,6
Mnk
Mankki
23,8
Klh
Kauklahti asema
22
Plt
Pelto
Kaupunginkallio
20,2
Epo
Espoo
18,7
Trl
Tuomarila
valtatie 1:n alitus
17,6
Kvh
Koivuhovi (uusi)
17
Koivuhovi (vanha)
16,0
seututie 114:n ylitys
15,8
Kni
Kauniainen
14,5
Kehä II:n ylitys
14,3
Kea
Kera
12,8
Kil
Kilo
11,2
Rus
Ruusutorppa
11,0
Lpv
Leppävaara kaupunkiradalle
Kehä I:n alitus
seututie 110:n ylitys
seututie 120:n alitus
6,4
Hpl
Huopalahti
valtatie 3:n ylitys
5,4
Haaga
4,6
Khk
Helsinki Kivihaka
Ilmalan varikolle
Riihimäelle
3,2
Psl
Pasila asema
Pasila alapihalle
Katajanokalle (pur.)
0,1
Hki
Helsinki päärautatieasema
Merkkien selitykset
Lisää silta-artikkeleita Arkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK
Halikonjoen rautatiesilta on vuonna 1993 valmistunut rantaradan silta, joka ylittää Halikonjoen itä-länsi -suunnassa Halikon kirkonkylässä Salossa . Sähköistetty yksiraiteinen silta valmistui ja otettiin käyttöön 1993.[ 1]
Teräsbetoninen ratasilta on viisiaukkoinen jännitetty kotelopalkkisilta, jonka suurin aukko on 50 metriä ja sillan kokonaispituus 175 metriä.[ 2] Pääjänteen viereiset jänteet ovat 30 ja reunajänteet 25 metriä pitkiä[ 3] . Kotelopalkki on jatkuvarakenteinen ja silta oli valmistuessan Suomen rataverkon pitkäjänteisin betoninen palkkisilta[ 3] .
Halikonjoen paraabeliristikkoinen vuonna 1899 valmistunut rautatiesilta kuvattuna vuonna 1908.
Nykyisen rautatiesillan vieressä on vanha käytöstä poistettu museoitu silta.
Halikonjoen ensimmäinen rautatiesilta rakennettiin rantaradan rakennustöiden yhteydessä 1899 . Siinä oli 38 metriä pitkä paraabeliristikkojänne. Punaiset räjäyttivät sillan sisällissodan loppupuolella 11. huhtikuuta 1918.[ 1] Räjäytys oli pudottanut sillan pääjänteen viereisen levypalkin pään alas ja myös pilarin yläpää oli vaurioitunut.[ 4] Silta saatiin viimeisenä rantaradan silloista korjatuksi 13. kesäkuuta 1918. Siltaa uusittiin vielä kertaalleen 1959.[ 1]
Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia . Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6
↑ a b c Markku Nummelin: Rantarata , s. 124-127. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9
↑ Aitta, 2004, s. 496–497
↑ a b Aitta, 2004, s. 331
↑ Aitta, 2004, s. 180