Halikonjoen rautatiesilta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Halikonjoen rautatiesilta
Halikonjoen nykyinen ratasilta jää lähes kokonaan etualalla olevan ristikko- ja levypalkkirakenteisen museoidun sillan taakse.
Halikonjoen nykyinen ratasilta jää lähes kokonaan etualalla olevan ristikko- ja levypalkkirakenteisen museoidun sillan taakse.
Raiteita 1
Ylittää Halikonjoen
Sijainti Halikko, Salo
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi jännitetty kotelopalkkisilta
Pisin jänneväli 50 m
Pituus 175 m
Avattu liikenteelle 1993
Koordinaatit 60°23′44.8″N, 023°04′12.0″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Halikonjoen rautatiesilta on vuonna 1993 valmistunut rantaradan silta, joka ylittää Halikonjoen itä-länsi -suunnassa Halikon kirkonkylässä Salossa. Sähköistetty yksiraiteinen silta valmistui ja otettiin käyttöön 1993.[1]

Teräsbetoninen ratasilta on viisiaukkoinen jännitetty kotelopalkkisilta, jonka suurin aukko on 50 metriä ja sillan kokonaispituus 175 metriä.[2] Pääjänteen viereiset jänteet ovat 30 ja reunajänteet 25 metriä pitkiä[3]. Kotelopalkki on jatkuvarakenteinen ja silta oli valmistuessan Suomen rataverkon pitkäjänteisin betoninen palkkisilta[3].

Halikonjoen aikaisempi ratasilta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Halikonjoen paraabeliristikkoinen vuonna 1899 valmistunut rautatiesilta kuvattuna vuonna 1908.

Nykyisen rautatiesillan vieressä on vanha käytöstä poistettu museoitu silta.

Halikonjoen ensimmäinen rautatiesilta rakennettiin rantaradan rakennustöiden yhteydessä 1899. Siinä oli 38 metriä pitkä paraabeliristikkojänne. Punaiset räjäyttivät sillan sisällissodan loppupuolella 11. huhtikuuta 1918.[1] Räjäytys oli pudottanut sillan pääjänteen viereisen levypalkin pään alas ja myös pilarin yläpää oli vaurioitunut.[4] Silta saatiin viimeisenä rantaradan silloista korjatuksi 13. kesäkuuta 1918. Siltaa uusittiin vielä kertaalleen 1959.[1]

  • Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6
  1. a b c Markku Nummelin: Rantarata, s. 124-127. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9
  2. Aitta, 2004, s. 496–497
  3. a b Aitta, 2004, s. 331
  4. Aitta, 2004, s. 180
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.