Tulenheimon hallitus
| Tulenheimon hallitus | |
|---|---|
.svg){kind=small} Suomen tasavallan 12. valtioneuvosto | |
 Tulenheimon hallitus viimeisessä istunnossaan joulukuussa 1925, edessä tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander. | |
| Toimikausi alkoi | 31. maaliskuuta 1925 |
| Toimikausi päättyi | 31. joulukuuta 1925 |
| Jäsenet | |
| Hallituksen johtaja | Antti Tulenheimo |
| Ministerien lukumäärä | 13 |
| Hallituspuolueet | |
| Historia | |
| Edellinen | Ingmanin II hallitus |
| Seuraava | Kallion II hallitus |
Tulenheimon hallitus oli Suomen tasavallan 12. hallitus. Se oli Maalaisliiton ja Kokoomuksen muodostama porvarillinen vähemmistöhallitus, joka toimi 276 päivää välillä 31. maaliskuuta – 31. joulukuuta 1925. Pääministeri Antti Tulenheimo oli siviiliviraltaan Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori, joka toimi myöhemmin yliopiston rehtorina ja kanslerina sekä Helsingin kaupunginjohtajana.[1]
Hallitusohjelmassaan Tulenheimon hallitus lupasi tukea tuonaikaisen Suomen pääelinkeinoa maataloutta sekä yhä kasvavaa teollisuutta. Hallitus lupasi ohjelmassaan kiinnittää huomiota myös sosiaalisiin uudistuksiin ja sivistyselämän kehittämiseen sekä ryhtyä toimenpiteisiin väkijuomien salakuljetuksen ja käyttämisen estämiseksi. Erityiseksi tehtäväkseen hallitus katsoi armeijan olojen parantamisen.
Tulenheimon hallitus kaatui sen tehtyä laivaston määrärahoista luottamuskysymyksen. Eduskunta esti hallituksen ajaman laivasto-ohjelman toteuttamisen, minkä jälkeen pääministeri Antti Tulenheimo esitti hallituksensa eronpyynnön. Oman traagisen lisänsä laivastosta ja ylipäänsä Suomen puolustusvalmiudesta käytyyn julkiseen keskusteluun antoi heikkokuntoisen, Venäjän laivastolta perityn torpedovene S2:n uppoaminen tuhoisin seurauksin Pohjanlahdella 5. lokakuuta 1925.[2]
Tulenheimon hallituksen toimikauden pysyvimpiä saavutuksia olivat työntekijöiden lakisääteisen tapaturmavakuutuksen laajentaminen kaikkia työntekijöitä koskevaksi ja sen nojalla maksettavan korvauksen korottaminen. Lisäksi eduskunta hyväksyi vihdoin vuosia kiistellyn ns. Lex Pulkkisen eli lain puutavarayhtiöiden laittomasti hankkiman maaomaisuuden palauttamisesta.[2]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ministeri | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Antti Tulenheimo |
31.3.1925–31.12.1925 | Kokoomus |
| Ulkoasiainministeri Karl Idman |
31.3.1925–31.12.1925 | amm. |
| Oikeusministeri Oskar Lilius |
31.3.1925–31.12.1925 | amm. |
| Sisäasiainministeri Matti Aura |
31.3.1925–31.12.1925 | amm. |
| Puolustusministeri Aleksander Lampén |
31.3.1925–31.12.1925 | Kokoomus |
| Valtiovarainministeri Hugo Relander |
31.3.1925–31.12.1925 | amm. |
| Opetusministeri Emil Nestor Setälä |
31.3.1925–31.12.1925 | Kokoomus |
| Maatalousministeri Juho Sunila |
31.3.1925–31.12.1925 | Maalaisliitto |
| Apulaismaatalousministeri Vihtori Vesterinen |
31.3.1925–31.12.1925 | Maalaisliitto |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Kyösti Kallio |
31.3.1925–31.12.1925 | Maalaisliitto |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Yrjö Pulkkinen |
31.3.1925–31.12.1925 | Kokoomus |
| Sosiaaliministeri Vilkku Joukahainen |
31.3.1925–31.12.1925 | Maalaisliitto |
| Salkuton ministeri Kalle Lohi |
31.3.1925–31.12.1925 | Maalaisliitto |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tulenheimon hallituksen ohjelma (Arkistoitu – Internet Archive)
- Antti Tulenheimo YLEn Kansallisessa äänigalleriassa (Arkistoitu – Internet Archive)tarkistettava
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 9, palsta 73. Helsinki: Otava, 1965.
- ↑ a b Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 62–63. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Tulenheimon hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 2.4.2012. Viitattu 24.5.2010.
|
Edeltäjä: Ingmanin II hallitus |
Suomen hallitus 31. maaliskuuta – 31. joulukuuta 1925 |
Seuraaja: Kallion II hallitus |
|  | |
