Miettusen III hallitus

Miettusen III hallitus oli Suomen tasavallan 59. hallitus, joka toimi 29. syyskuuta 1976 – 15. toukokuuta 1977 yhteensä 229 päivää. Kyseessä oli vähemmistöhallitus, jonka muodostivat Keskustapuolue, RKP, LKP sekä yksi ammattiministeri.

Miettusen II hallituksen erottua 17. syyskuuta 1976 keskiryhmät alkoivat suunnitella vähemmistöhallituksen muodostamista 21. syyskuuta. Kun Keskusta otti mahdolliseen vähemmistöhallitukseen myönteisen kannan kaksi päivää myöhemmin, pyysi presidentti Urho Kekkonen 27. syyskuuta Martti Miettusta muodostamaan keskustavetoisen vähemmistöhallituksen selvittämään maassa jo vuosia vallinneita taloudellisia ongelmia. Hallitus nimitettiin kaksi päivää myöhemmin 29. syyskuuta. Keskusta sai yhdeksän ministerinsalkkua ja RKP sekä LKP kummatkin¹ kolme salkkua. Yksi ministerinsalkku meni sitoutumattomalle ammattiministerille. Kun SDP ei suostunut hyväksymään hallituksen esittämiä maatalousehdotuksia, Keskustapuolue sai aikaan tukisopimuksen oikeistopuolueiden kanssa. Turvautumalla välillisiin verojen korotuksiin hallitus selvisi budjettivaikeuksistaan jo seuraavan talven aikana. Hallitus sai aikaan myös eräitä merkittäviä sosiaalisia uudistuksia. Päätös lasten kokeiluluontoisen kotihoidon tuen aloittamisesta ja veteraanien eläkkeiden parannukset olivat Miettusen III hallituksen aikaansaannoksia.

Ahti Karjalaisen nimittäminen talous- ja kansliaministeriksi sekä pääministerin sijaiseksi oli Martti Miettusen nimenomainen vaatimus hallitusta koottaessa. Karjalaisen tehtävänkuva tosin oli valtiovarainministeri Esko Rekolan mukaan melko epämääräinen. Karjalaisen perinteisesti hoitamalla ulkoministerin paikalla istui hänen sijastaan ulkoministeriön alivaltiosihteeri Keijo Korhonen, sillä presidentti Kekkonen halusi nöyryyttää Karjalaista. Karjalaisen ja Kekkosen jo 1970-luvun alkuvuosina puhjennut välirikko kärjistyi alkuvuodesta 1977, kun Kekkonen alkoi syyttää Karjalaista presidentinvaalikampanjan käymisestä Kekkosen selän takana sekä kehuskelusta henkilökohtaisilla idänsuhteilla ja riippumattomuudella presidentistä. Vaikka Karjalainen pyrki osoittamaan Kekkosen syytösten perustuvan ulkopuolisten – erityisesti presidentin kansliapäällikön Juhani Perttusen ja Neuvostoliiton Helsingin-suurlähettilään Vladimir Stepanovin panetteluun, heidän välirikkonsa oli peruuttamaton. Karjalaisen ministeriura, joka oli silloin Suomen pisin (5 772 vuorokautta), päättyi Miettusen hallituksen eroon. Miettusen kolmannen hallituksen eron jälkeen aloitti Sorsan II hallitus.

Kokoonpano

Salkku	Ministeri		Aloitti tehtävässä	Lopetti tehtävässä	Puolue
Pääministeri		Martti Miettunen	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Pääministerin sijainen, ministeri valtioneuvoston kansliassa		Ahti Karjalainen	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Ulkoasiainministeri		Keijo Korhonen	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Ministeri ulkoasiainministeriössä, ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä		Carl Göran Aminoff	29.9.1976	15.5.1977	Ruotsalainen kansanpuolue
Oikeusministeri		Kristian Gestrin	29.9.1976	15.5.1977	Ruotsalainen kansanpuolue
Sisäasiainministeri		Eino Uusitalo	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Puolustusministeri		Seppo Westerlund	29.9.1976	15.5.1977	Liberaalit
Valtiovarainministeri		Esko Rekola	29.9.1976	15.5.1977	Ammattiministeri
Ministeri valtiovarainministeriössä		Jouko Loikkanen	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Opetusministeri		Marjatta Väänänen	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Maa- ja metsätalousministeri		Johannes Virolainen	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Liikenneministeri		Ragnar Granvik	29.9.1976	15.5.1977	Ruotsalainen kansanpuolue
Kauppa- ja teollisuusministeri		Arne Berner	29.9.1976	15.5.1977	Liberaalit
Sosiaali- ja terveysministeri		Irma Toivanen	29.9.1976	15.5.1977	Liberaalit
Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä		Orvokki Kangas	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta
Työvoimaministeri		Paavo Väyrynen	29.9.1976	15.5.1977	Keskusta