Aleksander Lampén

Aleksander Lampén
Aleksander Lampén (8.12.1925)
Puolustusministeri
Tulenheimon hallitus 31.3.1925 - 31.12.1925
Edeltäjä	Lauri Malmberg
Seuraaja	Leonard Hjelmman
Henkilötiedot
Syntynyt	20. heinäkuuta 1879 Belozersk
Kuollut	25. heinäkuuta 1935 (56 vuotta) Viipuri
Ammatti	kemian ja konetekniikan insinööri
Arvonimi	Vuorineuvos
Tiedot
Puolue	Kokoomus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aleksander Lampén (20. heinäkuuta 1879 Belozersk – 25. heinäkuuta 1935 Viipuri) oli suomalainen vuorineuvos ja kokoomuslainen Tulenheimon hallituksen puolustusministeri.

Lampénin vanhemmat olivat valimomestari Viktor Lampén (1845–1902) ja Ida Kristina Filander (1846–1896). He olivat kotoisin Lammilta ja taustoiltaan talonpoikaisia. Lampénien perhe asui Venäjällä Pietarissa ja Belozerskin Scholassa sekä Suomessa Kotkassa ja Helsingin Punavuoressa.

Aleks. Lampénin sisaruksia olivat lähetyssisar Aleksandra "Sanni" Lampén (1877-1965) ja ruustinna, sairaanhoitaja Ida Matilda Kilpeläinen (1875-1951). Kaksi muuta sisarusta, esikoinen Viktor ja kuopus Maria kuolivat pieninä. Kirjailija Irja Kilpeläinen oli Aleks. Lampénin sisaren Ida Kilpeläisen tytär.

Aleks. Lampén pääsi ylioppilaaksi Helsingin Reaalilyseosta 1899. Hän valmistui sekä konerakennuksen että kemisti-insinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1903. Yhdysvalloissa Columbian yliopistossa New Yorkissa Lampén opiskeli 1904–1906 ja Saksassa Charlottenburgin teknillisessä korkeakoulussa Berliinissä 1906–1907. Ensimmäisen tutkimustyönsä hän julkaisi sähkökemian alalta yhdessä professori S. A. Tuckerin kanssa 1906 Columbian yliopistossa.

Aleksander Lampénin varsinainen työura puunjalostusteollisuuden parissa alkoi 1907. Professori Gustaf Kompan kehittämän ja selluloosateollisuuden tarvitseman keinotekoisen kamferin valmistamista varten perustettiin Suomen Kemiallinen Osakeyhtiö, jonka koetehdas sijoitettiin Tainionkoskelle. Jo tehtaan rakentamisen käynnistymisestä 1907 hankkeessa mukana ollut insinööri Lampén kutsuttiin tehtaan valmistuttua sen teknilliseksi johtajaksi.

Tornator Oy:n teknillinen johtaja hänestä tuli 1909, mistä hänet tunnetaan muun muassa selluloosan ominaisuuksia mittaavien laitteiden kehittäjänä. Yhtiön toimitusjohtajana hän työskenteli 1918–1932. Lampénin johdolla Tornatorin Tainonkosken tehtaalle rakennettiin heti ensimmäisinä vuosina 1909–1912 uusi sulfiittiselluloosatehdas, puuhiomo sekä Suomen ensimmäinen pergamiinipaperitehdas.

Konsuli ja tehtailija Eugen Wolff myi omistamansa enemmistön Tornatorista ja erosi yrityksensä johdosta vuonna 1918. Aleksander Lampén kutsuttiin hänen jälkeensä yhtiön toimitusjohtajaksi. Lampénin koulukaveri insinööri Jalo Sihtola (vuoteen 1918 Aaltonen) toimi tehtaan apulaisjohtajana.

Tornatorin tomitusjohtajana Lampén vastusti viimeiseen asti yhtiön myymistä Enso-Gutzeit Oy:lle 1930-luvun alussa. Hänen mielestään toimivan ja toimintakykyisen yrityksen lopettaminen ei ollut tarkoituksenmukaista. Myynti oli kuitenkin edessä 1932 ja Lampén sai lähteä.

Viimeiset vuotensa 1933-1935 hän toimi Suomen Puunvienti Oy:n sekä Rauma-woodin toimitusjohtajana. Vuodesta 1932 hän työskenteli Kansallispankin asiantuntijana teollisuuskysymyksissä.

Lampén osallistui myös useisiin valtionkomiteoihin, oli rautatiehallituksen ja Valtion Koskivoimatoimikunnan neuvottelukuntien jäsen. Hän oli yksi Paperi-insinöörit -yhdistyksen (nyk. Puunjalostusinsinöörit ry) perustajista. Hän toimi mm. Suomen Rullatehdasyhdistyksessä, Suomen Sahanomistajayhdistyksessä ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitossa. Vuorineuvoksen arvo hänelle myönnettiin 50-vuotispäivänä 1929.

Aleksander Lampén perusti vuonna 1917 yhdessä opiskelukaverinsa Viktor Sandbergin kanssa kattopäre- ja lastuvillatehtaan entisen Punkaharjun kunnan keskustaajamaan Punkasalmelle. Lampén kehitti Tainionkosken laboratoriossaan rakennusten katetuotteen, joka tunnettiin myyntinimillä Varmuuspäre ja Punkasalmen Tehtaan Erikois-Kattopäre. Tehtaan tuotteita vietiin aina Etelä-Afrikkaan saakka. Hän hankki erilaisille, lähinnä puunjalostusalan, keksinnöilleen ja innovaatioilleen yksitoista patenttia.

Lampén osallistui sisällissotaan kevättalvella 1918 valkoisen armeijan puolella. Hän oli mukana taisteluissa Viipuri–Imatra-maantien varrella sijainneella Jääsken Ahvolan rintamalla, jossa hän haavoittui reiteen. Hän oli hoidettavana Savonlinnan sotilassairaalassa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin luutnantti. Hän osallistui aktviisesti suojeluskuntien toimintaan kotipaikkakunnillaan Tainionkoskella (nyk. Imatra) ja Punkaharjulla.

Hän oli puolustusministeriön kenttätykistön johtaja 1924–25 ja toimi vuonna 1925 puolustusministerinä Antti Tulenheimon (kok.) hallituksessa. Eduskunnan hylkäämä Lampénin esitys määrärahojen saamiseksi uusien laivojen rakentamiseksi merivoimille johti lopulta hallituksen eroon vain yhdeksän kuukauden istumisen jälkeen. Lampén valittiin presidentti P. E. Svinhufvudin (kok.) valitsijamieheksi presidentinvaalissa 1931 Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä.

Hän oli mukana rakentamassa Suomen armeijalle ilmavoimia ja oli yksi Suomen ilmapuolustusliiton perustajista. Lampén harrasti itsekin ilmailua. Hänellä oli syksyllä 1925 koossa 30 lentotuntia.

Lampénin puoliso vuodesta 1909 oli saksalaissyntyinen Lucie Agnos Antonie Kottke (1883-1962). Pariskunta oli lapseton. He muuttivat Helsingistä Tainonkosken tehtaan kupeeseen eli silloiseen Ruokolahden Sistolan kylään elokuussa 1910. Tornator oli hankkinut omistukseensa vanhan Neitsytniemen kartanon, jonne Lampénit asettuivat asumaan, kun Aleks. nimitettiin yhtiön toimitusjohtajaksi 1919.

Lampénit rakennuttivat Punkasalmelle Koivikon arvohuvilan, johon he muuttivat asumaan rakennuksen valmistuttua 1932. Rakennuksen suunnitteli ja laajan pihasuunnitelman teki viipurilainen arkkitehti Uno Ullberg. Koivikolla toimi myös kauppapuutarha. Lisäksi Lampénin omistuksessa olivat läheiset Juholan ja Hämmölän maatilat, joilla harjoitettiin karjan- ja kanojenkasvatusta sekä viljojen viljelyä. Punkaharjun Kulttuuriseura ry jätti joulukuussa 2022 Koivikon huvilasta suojeluehdotuksen.

Aleksander Lampén menehtyi Viipurin sotilassairaalassa 25.7.1935 pitkäaikaiseen sairauteen vain 56-vuotiaana. Vuorineuvoksetar Lucie Lampén jäi asumaan Koivikolle puolisonsa kuoleman jälkeen. Heidät on haudattu Koivikon puutarhaan perustettuun yksityishautaan. Koivikon kiinteistön omistaa Metsäliitto Osuuskunta, jonka tytäryhtiön Metsä Woodin Punkaharjun Kerto- ja koivuvaneritehtaan vierastalona rakennus toimii.

Kunniamerkkeinä Aleks. Lampén sai 4. luokan vapaudenristin, Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin, 1. luokan Vapaudenmitalin, Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan suurristin sekä Ranskan Officier de l'Instruction publique -tunnustuksen. Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu jakaa edelleen vuosittain Aleksander ja Lucie Lampénin rahastosta apurahoja biotuotetekniikan, kemian tekniikan ja puunjalostustekniikan opiskelijoille.

Lähteet

• Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
• Jari Eilola: Vuorineuvos Aleksander Lampén (1879–1935). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 436.

Aiheesta muualla

• Paperi-insinöörit (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 12.4.2014)

Edeltäjä: Lauri Malmberg

Suomen puolustusministeri 1925

Seuraaja: Leonard Hjelmman