Tampereen Pyrintö (koripallo)

Tampereen Pyrintö
Liiga	Korisliiga
Perustettu	1941
Historia	Tampereen Pyrintö (1941–1989) TP-Basket (1989–1992) Tampereen Pyrintö (1992–1996) Pyrbasket (1996–2005) Tampereen Pyrintö (2005–)
Areena	Pyynikin palloiluhalli
Kotipaikka	Tampere, Suomi
Värit	valkoinen, punainen
Päävalmentaja	Tero Vasell
Koti Vieras
SM-mitalit
Kultaa	3 (2010, 2011, 2014)
Hopeaa	5 (1958, 1980, 1981, 2001, 2016)
Pronssia	1 (2009)
Kotisivu	http://www.pyrinto.fi/
Infobox OK

Tampereen Pyrintö on samannimisen tamperelaisen urheiluseuran koripallojaosto. Sen miesten edustusjoukkue pelaa Korisliigassa. Pyrintö on voittanut kolme Suomen mestaruutta ja yhteensä yhdeksän SM-mitalia sekä kaksi kertaa Suomen cupin. Baltian liigaa Pyrintö pelasi kaudella 2013–2014 ensimmäisenä suomalaisjoukkueena sijoittuen neljänneksi. Joukkueessa ovat vuosien saatossa pelanneet muun muassa Arvo Jantunen, Kalevi Tuominen, Olavi Ahonen, Jarmo Laitinen, Ismo Niemi, Antti Nikkilä ja Damon Williams, joiden pelipaidat Pyrintö on naispelaaja Seija Leinon lisäksi nostanut kattoon. Muita pitkäaikaisia ja menestyneitä edustusjoukkueen pelaajia ovat olleet muun muassa Mikko Koskinen, Timo Harju, Garcia Hopkins, Pentti Kaivonen, Tero Minetti ja Antero Lehto. Pyrintö on suomalaiskoripallon suurimpia kasvattajaseuroja.

Vuosina 1989–1992 seuran edustusjoukkue pelasi TP-Basket-erikoisseurana ja vuosina 1996–2005 Pyrbasket-fuusiojoukkueena. Seuralla on kaudella 2020–2021 kaksi miesten akatemiajoukkueta valtakunnallisilla sarjatasoilla, I-divisioona A:ssa ja I-divisioona B:ssä. Pyrinnön toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava naisten edustusjoukkue on kahdeksankertainen Suomen mestari, ja Suomen cupin naiset ovat voittaneet kerran.

Historia

1950-luvulla ensimmäinen SM-mitali

Tampereen Pyrinnön koripallojaosto perustettiin vuonna 1941, kun seuran yleisurheilijoiden kuntoharjoitteluna käytetty laji liitettiin Pyrinnön silloisen puheenjohtajan Into Harjun aloitteesta seuran harjoittamien lajien joukkoon. Alussa koripalloilijat heittivät palloa korkeushyppytelineen päälle laitettuun renkaaseen tai seinään piirrettyyn ympyrään Frenckellin salissa. Pyrintö menestyi valtakunnallisessa koripallossa ensimmäisen kerran vuonna 1945 voitettuaan A-poikien Suomen mestaruuden, ja seuran miehet voittivat maakuntasarjan vuonna 1947. Seuraavaksi Pyrinnön miehet pelasivat Suomensarjassa ja vuosina 1949–1952 Koripalloliiton mestaruussarjassa. Vuonna 1949 Pyrinnön Seppo Aarnivala esiintyi SKL:n voitokkaassa Ruotsi-maaottelussa, jossa huoltajana toimi Teuvo Tuominen. Vuonna 1952 miesten sarjat yhdistettiin.

Ensimmäisen pääsarjaottelunsa miesten edustusjoukkue pelasi Helsingin Kisa-Tovereita vastaan 23. helmikuuta 1952. Pyrintö sijoittui Olof Sarnesin alaisuudessa ensimmäisellä pääsarjakaudellaan itälohkon kolmanneksi ja kokonaistuloksissa viidenneksi. Ensimmäisellä pääsarjakaudellaan Pyrinnön toinen pelaajaviisikko oli koottu pääkaupunkiseudulla opiskelevista pelaajista, mikä toi haasteita harjoitteluun. 1950-luvun alusta lähtien Pyrinnön tärkeimpiin pelaajiin kuuluivat Arvo Jantunen ja Kalevi Tuominen, joiden lisäksi joukkuetta edustivat ensimmäisestä pääsarjakaudesta pitkään 1950-luvulle muun muassa Seppo Aarnivala, Reijo Koski ja Pekka Airaksinen. Kauden 1953 Pyrintöä valmensi Henry Framelius, ja joukkue sijoittui seitsemänneksi. Seuraavaksi kaudeksi päävalmentajaksi palasi Sarnes, jonka valmennuksessa Pyrintö sijoittui seuraavina kausina kuudenneksi ja viidenneksi. Kaudella 1954 Pyrinnön edustusjoukkueeseen nousi Heino Komusaari, josta tuli joukkueen pitkäaikainen runkopelaaja. Kaudella 1956 Pentti Hotisen valmentama Pyrintö sijoittui jälleen sarjan keskikastiin, kuudenneksi.

Kaudeksi 1957 Pyrinnön valmentajavastuun otti Martti Huhtamäki, jonka ensimmäinen kausi oli Pyrinnön pääsarjahistorian siihen mennessä huonoin joukkueen oltua kahdeksas. Seuraava kausi sujui sen sijaan hyvin: Pentti Palkoaholla vahvistunut Pyrintö voitti sarjan 22 ottelustaan 15 ja pelasi kahdesti tasan, mikä tuotti 32 sarjapistettä, yhtä paljon kuin Helsingin Jyryllä ja kaksi pistettä vähemmän kuin Kotkan Työväen Palloilijoilla. Suomen mestaruus meni ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, ja Pyrintö saavutti hopeaa, seuran mieskoripallon ensimmäisen SM-mitalin, Jyryn jäädessä pronssille. Kausi 1959 oli Huhtamäen viimeinen joukkueen päävalmentajana, ja Pyrintö sijoittui viidenneksi.

1960-luku huipentuu cup-voittoon

Vuonna 1960 joukkueen valmennusvastuun otti oman pelaamisensa ohella vuoteen 1964 saakka Kalevi Tuominen ja tämän jälkeen kahden kauden ajaksi Arvo Jantunen. Ensimmäisellä Tuomisen-kaudellaan Pyrintö oli kuudes ja putosi tämän jälkeen sijoille 8–10. 1960-luvulla Pyrinnön tärkeimpiin pelaajiin lukeutui maajoukkueenkin vakipelaaja Olavi Ahonen. Hänen lisäkseen joukkueessa saivat 1960-luvun alussa pelivastuuta muun muassa Teppo Kaivola ja jo edellisellä vuosikymmenellä seuraa edustaneet Pertti Parviainen ja Eero Jarmas. Pyrintö oli läpi 1960-luvun pääsarjan huonoimpia joukkueita ja putosi kolmesti alempaan sarjaan. Vuonna 1965 se säilyi pääsarjassa voitettuaan uusinnassa Pantterit 70–62. Pantterit yritti säilyttää sarjapaikkansa tarjoamalla rahaa vastustajilleen, mistä Koripalloliiton sääntövaliokunta antoi seuralle sekä muutamalle kolmannen karsintajoukkueen Turun Riennon pelaajalle varoituksen. Pyrintö putosi pääsarjasta kuitenkin jo seuraavana vuonna pelattuaan siinä yhtäjaksoisesti 15 vuotta, mihin sen lisäksi oli yltänyt vain TMP. Kauden 1969–1970 jälkeen se palasi pääsarjatasolle vasta vuonna 1978. Tällä välin tamperelaiskoripalloa pääsarjassa edusti kohtuullisen vaatimattomalla menestyksellä Pispalan Tarmo, jossa Pyrinnössä pelanneista muun muassa Ahonen, Reijo Rautajoki ja Kari Sievers jatkoivat pelaajauriaan.

1960-luvun tähtihetkensä Pyrintö koki vuonna 1969, kun edelliskaudella ensimmäisen kerran ratkaistu Suomen cup ratkesi joukkueen voittoon vuosikymmenen jälkipuoliskon sitä valmentaneen Kari Hautamäen johdolla. Cupin loppuottelussa Pyrinnön nuori joukkue voitti Helsingin NMKY:n pistein 60–58. Ottelun paras pisteidentekijä oli 20 pistettä tehnyt ja ainoan Pyrintö-kautensa pääsarjassa pelannut Heikki Välimäki. Yllättävästä cup-voitosta huolimatta Pyrintö putosi pääsarjasta. Joukkueen ensimmäinen amerikkalaispelaaja Clyde Alexander pelasi ensimmäisen Pyrintö-kautensa 1973–1974, kun Pyrintö oli päättänyt herättää henkiin laantuneen junioritoimintansa. Alexander toimi myös juniorivalmentajana. Hän jatkoi joukkueessa vuosina 1975–1978. Kauden 1974–1975 Pyrinnön ulkomaalaispelaajana toimi Ervin Latimer. Alexander palasi Yhdysvaltoihin vaimonsa sairastuttua. Viimeisellä kaudellaan hän oli nostamassa Pyrintöä takaisin SM-sarjaan.

1980-luvun SM-hopeat

Pyrintö palasi SM-sarjaan voitettuaan KTP:n karsinnassa voitoin 2–1. Paluunsa jälkeen se pelasi kolme kautta länsilohkossa, jossa se sijoittui kaudella 1978–1979 kolmanneksi selviytyen pudotuspeleihin. Puolivälierissä se hävisi Hyvinkään Tahkolle 1–2 sijoittuen kuudenneksi. Runkosarjassa vahvalla 36,5 pisteen keskiarvolla pelanneen yhdysvaltalaisvahvistus Vernon Freemanin lisäksi Pyrinnössä pelasivat paluukaudella joukkueen rungon 1980-luvulla muodostaneet suomalaispelaajat Pentti Kaivonen, Timo Harju ja Suomen pääsarjahistorian parhaimpiin pelaajiin lukeutuva Mikko Koskinen, joka oli muuttanut Tampereelle vuonna 1978. Lisäksi joukkueessa pelasi myöhemmin erinäisissä seuran tehtävissä toiminut Ismo Niemi. Joukkuetta valmensi vuoteen 1982 asti Raimo Lammi.

Maajoukkueessakin 1970-luvulla pelannut Jarmo Laitinen kuului Pyrinnön joukkueeseen 1980-luvulla saavuttaen kaksi SM-hopeaa. Hän on myös joukkueen historian pitkäaikaisimpia päävalmentajia.

Seuraavalla kaudella Pyrintöön siirtyi Jarmo Laitinen, ja joukkue voitti länsilohkon. Välierissä se kaatoi Playhongan voitoin 3–0 ja eteni loppuotteluihin Panttereita vastaan. Pyrintö hävisi Panttereille 2–3-voitoin mutta otti historiansa toisen miesten SM-mitalin. Finaalihäviöihin oli valmentaja Lammin mukaan tärkeimpänä syynä vahvistus-Freemanin edellisöiden juhliminen Helsingin yöelämässä. Seuraavaksi kaudeksi Pyrintö hankki ulkomaalaisvahvistuksikseen NBA:ssa pelanneen sentteri Carl Kilpatrickin, joka oli kuitenkin keskenkuntoinen, ja Bobby Jonesin. Pyrintö voitti jälleen länsilohkon ja välierissä Helsingin NMKY:n voitoin 3–1. Loppuotteluissa se hävisi kuitenkin jälleen, tällä kertaa Torpan Pojille suoraan voitoin 0–3.

Kaudella 1981–1982 Pyrinnön ulkomaalaisvahvistuksena pelasi NBA:ssa pelannut Edmund Lawrence. Pyrintö pelasi Euroopan cup-voittajien cupin ensimmäisellä kierroksella sveitsiläistä BBC Lyonia vastaan. Pyrintö hävisi kotonaan pistein 79–87 ja vieraissa pistein 97–84 ja putosi näin ollen jatkosta yhteispistein 163–184. SM-sarjan runkosarjassa Pyrintö oli kuudes, ja se hävisi puolivälierissä Torpan Pojille 0–2. Seuraavalla kaudella Mikko Koskisen valmentama Pyrintö oli vasta yhdeksäs eli toiseksi viimeinen ja säilytti sarjapaikansa karsinnan jälkeen. Uutena ulkomaalaispelaajana joukkueessa pelasi Garcia Hopkins, joka edusti Pyrintöä yhteensä viiden kauden ajan ja nousi uraansa Suomessa jatkettuaan yhdeksi maan pääsarjahistorian parhaista pelaajista.

Alamäkeä 1980-luvun lopulla ja TP-Basketina

Vuosina 1983–1985 Pyrinnön valmentajana toimi Eero Neva, jonka aikana Pyrintö pysyi sarjan hyvällä keskitasolla. Kausi 1983–1984 sujui edelliskautta paremmin: runkosarjassa Pyrintö oli vasta kuudes, mutta puolivälierissä se voitti Turun NMKY:n otteluvoitoin 2–1. Välierissä Helsingin NMKY oli Pyrintöä selkeästi vahvempi 0–3-voitoin, ja pronssiotteluissa tamperelaiset taipuivat KTP:lle yhteispistein 179–210. Pyrintö sijoittui lopputuloksissa näin ollen neljänneksi. Kahdella seuraavalla kaudella Pyrintö selviytyi pudotuspeleihin mutta hävisi puolivälierissä, ensin Uudenkaupungin Urheilijoille 0–2 ja sitten Torpan Pojille 1–2. Jälkimmäisellä kaudella Pyrinnön päävalmentajaksi oli siirtynyt Jarmo Laitinen, joka valmensi joukkuetta vuoteen 1988 asti. Kolmella seuraavalla kaudella Pyrintö ei selviytynyt pudotuspeleihin, ja kaudella 1988–1989 se neuvostovirolaisen maailman- ja euroopanmestari Heino Endenin vahvistamana voitti Arto Savanderin alaisuudessa vain yhden 18 ottelustaan pudoten alemmalle sarjatasolle, jolla se pysyi vuoteen 1995 asti. Suomalaispelaajista 1980-luvun loppupuolella Pyrinnössä pelasivat jo aikaisemmin mainittujen lisäksi muun muassa Pekka Kurvinen, Markku Palkoaho, Pasi Lahtinen, Keijo Alen ja SM-sarjauraansa aloitellut Mika Kankaanpää.

1980-luvun lopulla Mikko Koskinen pyöritti Pyrinnön edustuskoripalloa. Koska seuralla ei ollut rahaa joukkueen koossa pitämiseksi, eriytettiin Pyrinnön koripallotoiminta TP-Basket-erikoisseuraksi kaudella 1989–1990. TP-Basketilla vaikutti olevan aluksi mahdollisuus nousta takaisin SM-sarjaan, mutta etenkin Pasi Lahtisen yllättävä lähtö Yhdysvaltoihin vaikeutti pyrkimystä. Nousu kariutui lopullisesti ratkaisuotteluun, jossa Turun NMKY oli Koskisen ja monen muun mukaan maksanut ulkomaalaispelaaja Hopkinsille, eikä hän pelannut ottelussa tosissaan. Koskisen mukaan Hopkins oli jo talvella tehnyt sopimuksen Turkuun, jossa tämä pelasikin seuraavalla kaudella. Asia eteni oikeuteen, joka totesi, ettei näyttöä Hopkinsin tahallisesta huonosta pelaamisesta ollut, ja Koskinen tuomittiin maksamaan Hopkinsille korvaus. Koskiselle jäi kaudesta 200 000 markan henkilökohtainen velka, ja hän vetäytyi joukkueen johdosta. Myöhemmin Koskinen uskoi TP-Basketin nousun epäonnistumisen olleen hyvä asia samaan aikaan iskeneen laman johdosta. TP-Basket liitettiin takaisin emoseuraansa vuonna 1992.

Pyrbasket ja takaisin Pyrinnöksi

Kaudeksi 1995–1996 Pyrintö nousi jälleen pääsarjaan mutta jäi itälohkon ja koko sarjan viimeiseksi. Seuraavalla kaudella miesten edustuskoripalloon ei seurassa enää löytynyt tarpeeksi vastuunkantajia, eikä ammattimaistunutta pääsarjakoripalloa haluttu rahoittaa velkarahalla. Joukkue jatkoi pääsarjassa fuusioiduttuaan Raholan Pyrkivän kanssa Pyrbasket ry:ksi. Pyrbasketin valmentajaksi valittiin Ilpo Rantanen, joka valmensi joukkuetta vuoteen 1999 asti. Rantasen saapumista edeltäneellä kaudella Pyrintö oli voittanut kahdeksan ottelua 39:stä ja menettänyt sen jälkeen kaksi avainpelaajaa. Pelaajia joukkueeseen hankittiin paikallisista junioreista, ja suoraan yhdysvaltalaisyliopistoista joukkueeseen liittyivät Marcus Norris ja Marlow Talley. Norris teki 6. joulukuuta 1996 jatkoajalle venyneessä ottelussa Korihaita vastaan 62 pistettä, joka on Pyrinnön ennätys pääsarjassa. Maaliskuussa 1998 hän teki varsinaisella peliajalla 48 pistettä. Koripallo nosti tällöin suosiotaan Tampereella, ja kauden 1997–1998 Itä–Länsi-ottelu pelattiin täydessä Pyynikin palloiluhallissa. Pyrinnöstä otteluun osallistuivat valmentaja Rantanen ja avausviisikossa Norris sekä nuori Antti Nikkilä, joka valittiin vuonna 1998 vuoden tulokkaaksi. Rantanen sai kohtuullisen hyvin sujuneen syyspuoliskon jälkeen potkut jouluna 1999. Miikka Sopanen toimi muutaman ottelun ajan joukkueen päävalmentajana, kunnes toimeen astui Jarmo Laitinen.

Vuosina 1999–2001 joukkueessa pelasi yhdysvaltalainen Damon Williams, joka valittiin kauden 2000–2001 päätteeksi sarjan vuoden ulkomaalaisvahvistukseksi. Joukkueen päävalmentaja Laitinen valittiin vuosina 2000–2001 kahdesti peräkkäin vuoden valmentajaksi. Tero Minetti puolestaan valittiin kaudella 2000–2001 vuoden puolustuspelaajaksi ja Antero Lehto kauden 2003–2004 päätteeksi kehittyneimmäksi pelaajaksi. Vuonna 2000 joukkue pelasi Suomen cupin finaalissa, jossa se hävisi Namika Lahdelle 96–75. Kaudella 2000–2001 Pyrbasket pelasi myös suomalais-ruotsalaisessa liigassa. Seuraavalla kaudella Pyrbasket selviytyi ainoana suomalaisjoukkueena jatkoon alkulohkostaan Pohjois-Euroopan liigan haastesarjassa NEBL Challenge Cupissa voitettuaan muun muassa kahdesti Venäjän pääsarjajoukkue Arsenal Tulan. Pyrbasket sijoittui NEBL Challenge Cupissa lopulta kolmanneksi, ja Darrell Waters valittiin sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi..

Pyrbasketin yhdysvaltalaispelaajat voittivat vuosien 1996–2003 välillä yhtä kautta lukuun ottamatta runkosarjan korikuninkuuden: vuosina 1997 ja 1998 kunnian sai Norris, vuosina 2000 ja 2001 Williams, vuonna 2002 Ashante Johnson ja vuonna 2003 William McFarlan. Lukuisista henkilökohtaisista palkinnoista huolimatta Pyrbasket ylsi mitaleille vain kerran, kaudella 2000–2001, jolloin se ylsi finaaleihin. Niissä se hävisi Espoon Hongalle voitoin 3–0. Vuoden 2002 Suomen cupista se putosi Semi Final Four -turnauksessa.

Pyrbasket-fuusio purettiin kauden 2004–2005 jälkeen, ja joukkue jatkoi pääsarjassa alkuperäisellä nimellään Tampereen Pyrintönä. Vuosina 2006–2008 Pyrinnön yhtenä ulkomaalaisvahvistuksena pelasi NBA:ssakin pelannut Eric Washington. Seura alkoi kehittää organisaatiotaan ammattimaisempaan suuntaan ja antaa vastuuta omille nuorille pelaajilleen. Petri Heinonen valittiin vuonna 2007 vuoden tulokkaaksi, ja seuraavana vuonna saman palkinnon sai Jesse Niemi. Pyrintö pelasi seuraavat kaudet ilman kummempaa menestystä sijoittuen runkosarjan päätteeksi pudotuspeliviivan tuntumaan. Päävalmentaja Jarmo Laitinen siirtyi pois päävalmentajan paikalta kauden 2007–2008 jälkeen.

Menestystä Poikolan valmennuksessa

Kaudeksi 2008–2009 Pyrinnön päävalmentajaksi tuli Pieti Poikola. Pyrinnön alkukausi käynnistyi heikohkosti. Poikola perusti joukkueen pelitavan muun muassa Chicago Bullsin aikaisemmin käyttämään kolmiopeliin, jonka ratkaisevaksi palaseksi nousi sarjan puolivälissä joukkueeseen palannut Damon Williams. Williamsin paluu muutti Pyrinnön pelin lähes täysin: joukkue sijoittui runkosarjassa lopulta seitsemänneksi, ja yllätti voittamalla puolivälierässä Kouvot voitoin 3–0. Välierässä se hävisi Katajalle 3–1, mutta pronssiottelussa se kykeni voittamaan Espoon Hongan 83–74 ja voitti seuran historian ensimmäisen pronssimitalin. Antti Nikkilä valittiin kauden päätteeksi ensimmäisenä pyrintöläisenä vuoden pelaajaksi.

Vuoden 2009 Suomen cupissa Pyrintö selviytyi loppuotteluun, jossa se hävisi Hongalle 83–101. Korisliigan kaudella 2009–2010 Pyrintö voitti runkosarjan. Pudotuspeleissä joukkue voitti Hongan ja KTP:n voitoin 3–1, ja finaaleissa sitä vastaan asettui Torpan Pojat. Finaalisarja venyi viidenteen otteluun, joka käytiin Pyrinnön kotiareenalla Pyynikin palloiluhallissa. Pyrintö voitti ottelun kaksi ensimmäistä neljännestä 11–4 ja 22–10, ja Williams teki ottelussa 19 pistettä, otti 16 levypalloa ja antoi kahdeksan syöttöä. Pyrintö voitti ToPon ja pääsi juhlimaan seuran ensimmäistä miesten koripallon Suomen mestaruutta. Damon Williams valittiin loppuottelusarjan MVP:ksi ja Pieti Poikola vuoden valmentajaksi.

Seuraavalla kaudella Pyrintö voitti runkosarjan uudella piste-ennätyksellä, ja pudotuspeleissä se voitti Torpan Pojat ja Korihait suoraan otteluvoitoin 3–0. Finaaleissa Pyrintö kohtasi Katajan, jolle se hävisi kaksi ottelua. Viimeinen ratkaiseva ottelu pelattiin Pyynikillä, jolloin Pyrintö voitti Katajan lopulta 80–57. Seuran toisen miesten koripallomestaruuden voittaneesta joukkueesta Williams ja Poikola uusivat edellisvuoden palkintonsa. Kirjoittaja Hippo Taatilan mukaan kauden 2010–2011 Pyrintö, jossa Williamsin ja Nikkilän lisäksi pelasivat muun muassa Kenneth Lowe ja Olli Ahvenniemi, oli Korisliigahistorian parhaita puolustuspään joukkueita.

Pyrintö-ikoni Damon Williams.

Kaudella 2011–2012 Pyrintö osallistui Korisliigan lisäksi EuroChallengen karsintakierrokselle, jossa se kohtasi unkarilaisen Szolnoki Olaj´n. Pyrintö voitti ensimmäisen osaottelun Tampereella, mutta hävisi Unkarissa. Szolnoki voitti otteluparin yhteispistemäärin 138–134 ja eteni lohkovaiheeseen. Pyrintö oli ensimmäinen FIBA:n alaisiin eurocupeihin osallistunut suomalaisjoukkue sitten kauden 2007–2008. Cupissa Pyrintö sijoittui samalla kaudella hopealle hävittyään Pyynikillä pelatun loppuottelun Katajalle pistein 68–78. Runkosarjassa tamperelaiset olivat kolmansia, ja puolivälierässä joukkue voitti KTP:n otteluvoitoin 3–2. Välierissä Pyrintö taipui mestaruuden vieneelle Loimaalle 2–3-voitoin, ja pronssiottelussa tamperelaiset hävisivät Torpan Pojille 90–97. Kauden päätteeksi Antero Lehto valittiin vuoden puolustuspelaajaksi.

Poikolan paluu ja kolmas mestaruus

Kaudeksi 2012–2013 Pyrinnön päävalmentajaksi valmennuksesta taukoa pitävän Poikolan tilalle nimettiin edelliskaudella BC Nokiaa valmentanut Ville Tuominen. Joukkueeseen siirtyi maajoukkuepelaaja Carl Lindbom, ja yhdysvaltalaispelaajista Antwine Williamsin tilalle hankittiin LaMonte Ulmer. Kauden aikana Pyrintö pelasi Korisliigan lisäksi EuroChallengea, jonka lohkovaiheessa se pelasi Norrköping Dolphinsia, Södertälje Kingsiä ja BK Ventspilsiä vastaan. Pyrintö voitti molemmat ruotsalaisjoukkueet kotonaan, mutta hävisi loput ottelunsa ja putosi jatkosta seitsemän pisteen korierolla. Kesken kauden loukkaantuneen Lowen sijaiseksi seura hankki Reginald Brattonin. Tammikuun alussa Brattonkin loukkaantui, ja Pyrintö pelasi muutaman viikon kahdella ulkomaalaispelaajalla. Pyrintö johti Korisliigaa sen runkosarjan puolivälissä, jolloin se isännöi liigacupin lopputurnausta. Cupin loppuottelussa joukkue voitti Loimaan 78–73. Pyrintö sijoittui runkosarjassa neljänneksi ja sai vastaansa sarjan viidenneksi sijoittuneen Kauhajoen Karhun, jolle hävisi otteluvoitoin 1–3 muun muassa Lowen hitaan kuntoutumisen vuoksi.

Kauden jälkeen Tuominen siirtyi valmentamaan Tanskaan, ja Poikola palasi joukkueen päävalmentajaksi. Joukkueen pelaajisto vaihtui jonkin verran, ja Tampereelle hankittiin muun muassa yhdysvaltalainen Kelvin Lewis ja paluumuuttaja Petri Heinonen. Kaudella 2013–2014 Pyrintö pelasi Korisliigan lisäksi ensimmäisenä suomalaisjoukkueena Baltian liigaa, jossa se voitti alkulohkonsa ja sijoittui runkosarjan toiseksi. Joukkue eteni välieriin, jossa se koki tappion BC Siauliaille. Pronssiottelussa TU/Rock voitti Pyrinnön, joka sijoittui sarjassa neljänneksi. Korisliigassa Pyrintö voitti runkosarjan ennätyksellisillä 38 voitolla ja 6 tappiolla. Menestyksen syitä olivat muun muassa edelliskaudesta parantunut joukkuepeli, Poikolan ja Williamsin hyvä henkilökemia, voimakas uusi pelaaja Benjamin Raymond ja kapteeni Lehdon täysammattilaisuus. Pyrintö voitti puolivälierissä Namika Lahden voitoin 3–1 ja välierissä KTP:n voitoin 3–2. Loppuottelusarjassa sitä vastaan asettui jälleen Kataja, joka onnistui voittamaan ensimmäisen kotiottelunsa Joensuussa. Pyrintö voitti kuitenkin kolmannen mestaruutensa otteluvoitoin 3–1. Pyrintö pelasi loppuottelusarjan kotipelinsä Tampereen jäähallissa yli 4 000 katsojan edessä. Antero Lehto voitti kauden päätteeksi vuoden pelaajan ja vuoden kehittyneimmän pelaajan, Williams SM-finaalien arvokkaimman pelaajan ja Poikola vuoden valmentajan palkinnon. Pyrinnön mestaruusvuosina joukkueen markkinointi ja fanitoiminta kehittyivät huomattavasti, suurilta osin Vesa Kuokkalan henkilökohtaisen työn ansiosta.

Epätasaiset vuodet 2014–

Kaudella 2014–2015 Pyrintö jatkoi Baltian liigassa ja selviytyi pudotuspeleihin. Joukkueen avausviisikosta Raymond, Lewis ja Nikkilä siirtyivät muualle, ja helmikuussa myös Lehto siirtyi Italiaan. Pyrinnöllä oli kauden aikana ongelmia loukkaantumisten ja ulkomaalaispelaajien vaihtuvuuden kanssa, ja Nikkilän lähdettyä joukkueen sisäpeli heikkeni. Sijoituttuaan runkosarjassa kuudenneksi se sai puolivälierissä vastaansa Kauhajoen Karhun ja taipui sille voitoin 2–3 molempien joukkueiden voitettua kotiottelunsa. Poikola siirtyi kauden päätyttyä pois päävalmentajan paikalta.

Kaudelle 2015–2016 Pyrintö keskittyi vain Korisliigaan. Päävalmentajaksi siirtyi Ilkka Palviainen, ja joukkue vahvistui muun muassa omalla kasvatilla, kauden päätteeksi Korisliigan vuoden tulokkaana palkitulla Joonas Cavénilla, marraskuussa Eurocup-voittaja Ricky Minardilla ja vuodenvaihteen jälkeen palanneella J’Nathan Bullockilla. Runkosarjan neljänneksi sijoittunut Pyrintö voitti pudotuspeleissä ensin Loimaan ja välierissä Helsinki Seagullsin. Loppuotteluissa joukkue kohtasi selkeästi paremmin pelanneen Kouvot, joka voitti ottelusarjan 4–1-voitoin jättäen Pyrinnölle sen seurahistorian yhdeksännen SM-mitalin, hopean.

Kaudeksi 2016–2017 Pyrintö koki merkittävän pelaajamuutoksen, kun Damon Williams siirtyi pois seurasta. Ulkomaalaispelaajat Minard ja Bullock sen sijaan jatkoivat. Niukasti pudotuspeleihin selviytynyt Pyrintö putosi puolivälierissä Salon Vilppaalle. Läpimurtokautensa pelannut sarjan paras suomalainen pisteidentekijä Topias Palmi palkittiin kauden päätteeksi sarjan kehittyneimpänä pelaajana.

Seuraavaksi kaudeksi Pyrinnön päävalmentajaksi siirtyi Sami Toiviainen. Kaudella 2018–2019 Pyrintö saavutti Suomen cupin hopeaa ja sijoittui runkosarjassa kolmanneksi mutta putosi puolivälierissä. Seuraavaksi kaudeksi joukkueeseen hankittiin kokemusta Ray Nixonin ja paluumuuttaja Benjamin Raymondin johdolla, ja joukkueen pelitapaa muutettiin liikkuvammaksi. Kausi 2019–2020 keskeytettiin Pyrinnön ollessa sarjataulukon viides koronaviruspandemian vuoksi. Seura selvisi poikkeustilanteesta taloudellisesti suhteellisen pienein vahingoin, päävalmentaja vaihtui kauden jälkeen paluun tehneeseen Miikka Sopaseen.

Tampereen Pyrinnön sarjasijoitukset

Kausi	Sarja	Runkosarja	Pudotuspelit	Suomen cup	Kansainväliset kilpailut
1941	joukkue, ei pääsarjassa			ei pelattu
1942	joukkue, ei pääsarjassa			ei pelattu
1943	joukkue, ei pääsarjassa			ei pelattu
1944	vain nuorten joukkue			ei pelattu
1945	vain nuorten joukkue			ei pelattu
1946	joukkue, ei pääsarjassa			ei pelattu
1947	Maakuntasarja	1.	ei pelattu	ei pelattu
1948	Valtakunnan B-sarja	2.	ei pelattu	ei pelattu
1949	Valtakunnan B-sarja	nousu	ei pelattu	ei pelattu
1950	Koripalloliiton mestaruussarja	4.	ei pelattu	ei pelattu
1951	Koripalloliiton mestaruussarja	nousu	ei pelattu	ei pelattu
1952	SM-sarja – Itälohko	3.	5.	ei pelattu
1953	SM-sarja	7.	ei pelattu	ei pelattu
1954	SM-sarja	6.	ei pelattu	ei pelattu
1955	SM-sarja	5.	ei pelattu	ei pelattu
1956	SM-sarja	6.	ei pelattu	ei pelattu
1957	SM-sarja	8.	ei pelattu	ei pelattu
1958	SM-sarja		ei pelattu	ei pelattu
1959	SM-sarja	5.	ei pelattu	ei pelattu
1960	SM-sarja	6.	ei pelattu	ei pelattu
1961	SM-sarja	9.	ei pelattu	ei pelattu
1962	SM-sarja	10.	ei pelattu	ei pelattu
1962–1963	SM-sarja	9.	ei pelattu	ei pelattu
1963–1964	SM-sarja	8.	ei pelattu	ei pelattu
1964–1965	SM-sarja	8.	ei pelattu	ei pelattu
1965–1966	SM-sarja	10.	ei pelattu	ei pelattu
1966–1967	Suomensarja	nousu	ei pelattu	ei pelattu
1967–1968	SM-sarja	10.	ei pelattu	ei pelattu
1968–1969	Suomensarja	nousu	ei pelattu
1969–1970	SM-sarja	9.	–
1970–1971	Suomensarja – Länsilohko	7.
1971–1972	Suomensarja – Länsilohko	6.
1972–1973	Suomensarja – Länsilohko	6.
1973–1974	Suomensarja – Pohjoislohko	6.
1974–1975	Suomensarja – Keskilohko	5.
1975–1976	Suomensarja	lohkovoitto, nousu 1. div.
1976–1977	1. divisioona	4.
1977–1978	1. divisioona	2.	karsinta: nousu SM-sarjaan
1978–1979	SM-sarja – Länsilohko	3.	puolivälierät
1979–1980	SM-sarja – Länsilohko	1.
1980–1981	SM-sarja – Länsilohko	1.
1981–1982	SM-sarja	6.	puolivälierät		Euroopan cup-voittajien cup: 1. kierros
1982–1983	SM-sarja	9.	–
1983–1984	SM-sarja	4.	4.
1984–1985	SM-sarja	6.	puolivälierät
1985–1986	SM-sarja	4.	puolivälierät
1986–1987	SM-sarja	8.	–
1987–1988	SM-sarja	9.	–
1988–1989	SM-sarja	10.	–
1989–1990	TP-Basket – 1. divisioona Pyrintö – Suomen sarja – Länsilohko	runkokars. sarjan 2., SM-kars. sarjan 4. 8., putoaminen
1990–1991	Maakuntasarja – Hämeen lohko	5.	–
1991–1992	TP-Basket – 1. divisioona	3.	SM-kars. sarjan 5.
1992–1993	1. divisioona	9.	–
1993–1994	1. divisioona – Länsilohko	6.	6. (jatkosarja)
1994–1995	1. divisioona – A-lohko	2.	2. (loppusarja/Lohko D.)
1995–1996	SM-sarja – Itälohko	7.	–
1996–1997	SM-sarja – Itälohko	5.
1997–1998	SM-sarja	8.	puolivälierät
1998–1999	SM-sarja – Kansallinen lohko	3.	neljännesvälierät
1999–2000	SM-koris	6.	puolivälierät
2000–2001	SM-koris	1.			Suomalais-ruotsalainen liiga
2001–2002	SM-koris	8.	puolivälierät		NEBL Challenge Cup: kolmas
2002–2003	SM-koris	12.	–	sijat 5–8
2003–2004	SM-koris	9.	–
2004–2005	Sparliiga	10.	–
2005–2006	Korisliiga	9.	–
2006–2007	Korisliiga	10.	–
2007–2008	Korisliiga	8.	puolivälierät
2008–2009	Korisliiga	7.
2009–2010	Korisliiga	1.
2010–2011	Korisliiga	1.			ei osallistunut
2011–2012	Korisliiga	3.	4.		EuroChallenge: karsintakierros
2012–2013	Korisliiga	4.	puolivälierät		EuroChallenge: alkulohkovaihe
2013–2014	Korisliiga	1.		ei pelattu	Baltian liiga: neljäs
2014–2015	Korisliiga	6.	puolivälierät	ei pelattu	Baltian liiga: puolivälierät
2015–2016	Korisliiga	4.		ei pelattu	ei osallistunut
2016–2017	Korisliiga	8.	puolivälierät	ei pelattu	ei osallistunut
2017–2018	Korisliiga	7.	puolivälierät	ei pelattu	ei osallistunut
2018–2019	Korisliiga	3.	puolivälierät		ei osallistunut
2019–2020	Korisliiga	5.	kausi keskeytettiin	välierät	ei osallistunut
2020–2021	Korisliiga	2.	4.		ei osallistunut
Kausi	Sarja	Runkosarja	Pudotuspelit	Suomen cup	Kansainväliset kilpailut

Areena ja yleisö

Pääartikkeli: Pyynikin palloiluhalli

Pyynikin palloiluhallin pääsisäänkäynti.

Pyrintö pelaa kotiottelunsa vuonna 1977 valmistuneessa Pyynikin palloiluhallissa. Hallin katsojakapasiteetti on Pyrinnön oman ilmoituksen mukaan 1 500 henkeä, mutta erikoisjärjestelyin katsojia on kirjattu esimerkiksi vuoden 2010 finaaliottelussa 1 896 kappaletta. Hallin katsomo-osien laajentamista suunniteltiin, samoin Hakametsän jäähallin muuttamista sisäpalloiluareenaksi Tampereen monitoimiareenan valmistuttua. Todennäköisintä kuitenkin on, että mahdollisesti Santalahteen rakennetaan kokonaan uusi, nykyaikainen palloiluareena.

Kevään 2014 loppuottelut Pyrintö pelasi Tampereen jäähallissa. Kolmatta loppuottelua seurasi Pyrinnön ennätysyleisö, 4 557 katsojaa. Myös vuoden 2016 SM-finaalit joukkue pelasi Hakametsässä korkein yleisömäärin. Yksittäisiä otteluita Pyrintö on pelannut erilaisten tapahtumien yhteydessä 2000-luvulla Tampere-areenalla ja Pirkkahallissa. Yleisseura Tampereen Pyrinnön toimisto sijaitsee Klingendahlilla Pyhäjärvenkadulla. Toimistossa on myös lipunmyynti Pyrinnön otteluihin suoraan palloiluhallilta ja Tiketti-lippupalvelusta ostettavien lippujen ohella.

Pyrinnön miesten edustusjoukkueen katsojakeskiarvo on 2010-luvulla ollut tasaisesti Korisliigan keskiarvoa suurempi. Runkosarjassa Pyrinnön keskiarvo on ollut 2010-luvulla yli 900:n kahta kautta lukuun ottamatta. Seuran tilastoidun historian ennätys runkosarjan katsojakeskiarvossa on kaudelta 2010–2011, kun otteluita kävi seuraamassa keskimäärin 967 katsojaa. Pudotuspeleissä Pyrinnön katsojakeskiarvo on 2010-luvulla ylittänyt yhtä kautta lukuun ottamatta aina tuhannen katsojan rajan. Suurin pudotuspelien katsojakeskiarvo, 1 987, syntyi kaudella 2013–2014 loppuottelujärjestelyjen myötä. Baltian liigassa Pyrinnön koko kauden katsojakeskiarvo oli kaudella 2013–2014 612 katsojaa. Seuran yksittäisen Baltian liigan ottelun katsojaennätys on 1 052 katsojaa kauden 2013–2014 välieräottelusta KK Šiauliaita vastaan.

Kannattajat ja kilpailijat

Pyrintö tarjoaa virallista kannattajajäsenyyttä etuuksineen (Pyrintö Fan Club). Fan Club aloitti virallisen toimintansa kaudella 2010–2011.

Pyrinnön faniryhmän de facto nimitys oli Punakaarti. Se alkoi muodostua muotoonsa keväällä 2009 ja kannustaa otteluissa A4-katsomon yläosasta käsin. Pyrinnölle on myös tehty oma kannatuslaulu, Iso P, ja joukkueen ottelussa oli usein paikalla kannattajahahmo Punainen mies. "Tunnettuja" Pyrinnön kannattajia ovat muun muassa rap-artistit Kalle Kinos ja Majuri x Pyrintö -t-paidan yhteistyössä Pyrinnön kanssa tehnyt Majuri sekä joskus ysärillä eläköitynyt päätoimittaja Jorma "Jopo" Pokkinen. Sittemmin Punakaartin ja Majurin toiminta on loppunut, oikeastaan molemmat hävisivät kuvioista mitalikahvien jälkeen. Nykyään Majurina tunnetaankin paremmin Pyrinnön entinen kapteeni, nokialaislähtöinen Antero "Majuri" Lehto.

Pyrinnön lisäksi Tampereen seudulta on historian saatossa pelannut miesten pääsarjatasolla muitakin joukkueita: Tampereen Kiertäjät, Pispalan Tarmo ja viimeisimpänä muun muassa Pyrinnön kasvateille palkkaa maksava BC Nokia edeltäjineen. 2000-luvulla Pyrintö on kilvoitellut muun muassa muiden pääsarjan maratontaulukon kärkijoukkueiden, Torpan Poikien ja KTP-Basketin, kanssa. Loppuottelusarjoissa Pyrintö on pelannut Joensuun Katajaa vastaan.

2010-luvun Suomen mestaruudet ovat jakautuneet pääosin Pyrinnön ja Loimaan Korikonkarien (Bisons Loimaa) kesken. Joukkueiden kohtaamiset ennen Bisonsin liigajoukkueen ajautumista konkurssiin olivat vetovoimaisia, ja joukkueita voitiin joillakin tavoin pitää toistensa vastakohtina: Pyrinnöllä on takanaan vuosikymmeniä korkeimmalla sarjatasolla, kun taas Bisons oli tuotemerkkinä tuore. Vastakkainasettelua oli myös seurojen toimintastrategioissa: kasvattajaseuraksi profiloitunut Pyrintö on ollut Korisliigassa eniten omia kasvattejaan peluuttavia joukkueita, kun taas selvästi suuremmalla budjetilla pitkään toiminut Bisons hankki pelaajansa muualta ja kärsi pitkään myös talousvaikeuksista, joiden estämiseksi Pyrinnöllä on ollut tiukka linja.

Joukkue

Pääartikkeli: Luettelo Tampereen Pyrinnössä pelanneista koripalloilijoista

Nykyinen kokoonpano

Tampereen Pyrintö 2021–2022 Pelaajat Valmentajat # Kans. Nimi Syntynyt Pituus Paino Sopimus 5 Tomas Pihlajamäki 2000 194 cm 83 kg 7 Valtteri Leppänen 25.06.1997 187 cm 83 kg 9 Lassi Kilpinen 23.08.1993 185 cm 82 kg 10 Osku Heinonen 04.09.1992 194 cm 96 kg 12 David Gonzalvez (C) 29.10.1987 193 cm 93 kg 12 Eero Lehtonen 14.01.1998 195 cm 16 Panu Peltokangas 22.09.1992 201 cm 100 kg Päävalmentaja Miikka Sopanen Apuvalmentaja(t) Damon Williams Santeri Liljeberg Jenni Puputti (fysiikkavalm.) Selite (C) Joukkueen kapteeni (A) Varakapteeni Kokoonpano päivitetty 24. heinäkuuta 2021

Elisa Hakanen, joukkueenjohtaja Jarmo Hakanen, General Manager Anna Lackman, fysioterapautti Petri Siren, huoltaja Santtu Tuviala, markkinointi

Kunnioitetut pelaajat

Pyrinnön kattoon nostetut pelipaidat Nro Pelaaja Pyrinnön edustusjoukkueessa 5 Arvo Jantunen Pelaajana 1949–1966 Valmentajana 1964–1966 7 Olavi Ahonen Pelaajana 1960–1970 7 Ismo Niemi Pelaajana 1978–1983, 1987 Apuvalmentajana Fysioterapauttina 8 Jarmo Laitinen Pelaajana 1979–1984, 1986–1987 Valmentajana 1985–1988, 1999–2002, 2003–2008 8 Antti Nikkilä Pelaajana 1996, 1997–1999, 2008–2009, 2010–2014 10 Seija Leino kts. Tampereen Pyrintö (naisten koripallo) 15 Kalevi Tuominen Pelaajana 1952–1963 Valmentajana 1960–1964 32 Damon Williams Pelaajana 1999–2001, 2007–2008, 2009–2016

Pyrintö nosti ensimmäiset koripallolegendojensa pelipaidat Pyynikin palloiluhallin kattoon 7. helmikuuta 2014 ennen sarjaottelun alkua. Neljän pelaajan paidat nostettiin kunnianosoituksena pelaajille ja esikuvaksi sekä kertomaan seuran perinteistä tuleville sukupolville. Seuraavat kolme pelipaitaa nostettiin kattoon 5. tammikuuta 2018 ja Damon Williamsin pelipaita 15. joulukuuta 2018. Williamsin pelinumero 32 on ainoa, jonka Pyrintö on ”jäädyttänyt” eli poistanut käytöstä.

Saavutukset

Miesten edustusjoukkue

Korisliiga Suomen mestaruus 2010, 2011 ja 2014 SM-hopea 1958, 1980, 1981, 2001 ja 2016 SM-pronssi 2009 Suomen cup voitto 1969 ja 2013 hopea 2000, 2009, 2011, 2019 ja 2021

Kansainväliset sarjat Baltian liigan neljäs kaudella 2013–2014 EuroChallengen alkulohkovaihe kaudella 2012–2013 NEBL Challenge Cupin kolmas kaudella 2001–2002 Tunnustukset Tampereen paras urheilija 2010, 2011 ja 2014

Pieti Poikola on valittu Pyrinnön päävalmentajana kolmesti Korisliigan vuoden valmentajaksi.

Henkilökohtaiset palkinnot

Korisliigan vuoden pelaaja Antti Nikkilä – 2009 Antero Lehto – 2014 Korisliigan SM-finaalien paras pelaaja Damon Williams – 2010, 2011, 2014 Korisliigan vuoden puolustuspelaaja Tero Minetti – 2001 Antero Lehto – 2012 Korisliigan vuoden ulkomaalaisvahvistus Damon Williams – 2001, 2011

Korisliigan paras kuudes pelaaja Lassi Kilpinen – 2021 Korisliigan vuoden tulokas Antti Nikkilä – 1998 Petri Heinonen – 2007 Jesse Niemi – 2008 Joonas Cavén – 2016 Korisliigan vuoden kehittynein pelaaja Antero Lehto – 2004, 2014 Topias Palmi – 2017 Shawn Hopkins – 2021

Korisliigan vuoden valmentaja Jarmo Laitinen – 2000, 2001 Pieti Poikola – 2010, 2011, 2014 Miikka Sopanen – 2021 Korisliigan vuoden seurajohtaja Jarmo Hakanen – 2010, 2011 Muut NEBL Challenge Cupin paras pelaaja Darrell Waters 2002

Luettelot ja tilastot

Maratontaulukko

2. toukokuuta 2020 mennessä Pyrintö on pelannut pääsarjatasolla 1632 runkosarjaottelua, joista se on voittanut 829 ja pelannut yhdeksän kertaa tasan. Voitetuissa runkosarjaotteluissa Pyrintö on kolmantena ToPon ja KTP:n jälkeen, ja pelattujen pääsarjaotteluiden määrässä se on KTP:n jälkeen toisena. Enemmän pelattuja SM-kausia on lisäksi Panttereilla (tilanne kesällä 2020, 54 kautta, Pyrinnöllä 53). SM-mitalien määrällä sekä mestaruuksien määrällä mitattuna Pyrintö on maratontaulukon kymmenentenä.

Pelaajatilastot

Tampereen Pyrinnön miesten edustusjoukkueen tilastohistorian kymmenen parasta Suomen pääsarjan runkosarjassa. Lihavoidut pelaajat ovat aktiivipelaajia. Tilastot päivitetty 12. kesäkuuta 2021.

Pisteet 1. Damon Williams 7 644 2. Antero Lehto 7 290 3. Mikko Koskinen 5 792 4. Garcia Hopkins 3 762 5. Timo Harju 3 711 6. Arvo Jantunen 3 668 7. Kenneth Lowe 3 173 8. Pentti Kaivonen 2 876 9. Antti Nikkilä 2 439 10. Jarmo Laitinen 2 136

Levypallot 1. Damon Williams 3 971 2. Garcia Hopkins 2 233 3. Antti Nikkilä 1 820 4. Antero Lehto 1 381 5. Pentti Kaivonen 1 310 6. Mikko Koskinen 932 7. Olli Ahvenniemi 908 8. Ville Selmgren 894 9. Timo Harju 882 10. Petri Heinonen 838

Koriinjohtaneet syötöt 1. Damon Williams 1 638 2. Antero Lehto 1 548 3. Tero Minetti 442 4. Kenneth Lowe 352 5. Ville Selmgren 330 6. Joni Harjula 236 7. Marcus Norris 232 8. Osku Heinonen 220 9. Pietu Kätkä 220 10. Antti Nikkilä 220

Pallonriistot 1. Damon Williams 697 2. Antero Lehto 387 3. Tero Minetti 350 4. Ville Selmgren 248 5. Kenneth Lowe 236 6. Marcus Norris 230 7. Jesse Niemi 166 8. Kenneth Manigault 164 9. Antwine Williams 163 10. Jussi Korhonen 163

Koriinheiton torjunnat 1. Damon Williams 438 2. Antti Nikkilä 358 3. Olli Ahvenniemi 213 4. William McFarlan 97 5. Pasi Lahtinen 96 6. Jari Pulkkinen 69 7. Marlow Talley 66 8. Markku Palkoaho 44 9. Dennis Harrison 43 10. / Uka Agbai 42

Pelatut ottelut 1. Antero Lehto 643 2. Damon Williams 407 3. Tero Minetti 290 4. Ville Selmgren 286 5. Pentti Kaivonen 285 6. Antti Nikkilä 278 7. Osku Heinonen 277 8. Petri Heinonen 261 9. Arvo Jantunen 260 10. Mikko Koskinen 257

Kapteenit pääsarjassa

Pyrinnön ylivoimaisesti pitkäaikaisin kapteeni pääsarjatasolla on syksyyn 2020 mennessä 13 kaudellaan Antero Lehto, lempinimeltään ”Kapteeni Lehto”. Hänen lisäkseen ainoastaan Ismo Niemi on toiminut kapteenina useammalla kuin viidellä kaudella. SM-sarjakausilla 1952–1954 joukkueella ei ollut nimettyä kapteenia.

Kalevi Tuominen (1955–1957, 1959) Reijo Koski (1958, 1960) Arvo Jantunen (1961–1963) Eero Jarmas (1963–1965) Teppo Kaivola (1965–1966) Olavi Ahonen (1967–1968, 1969–1970) Ismo Niemi (1978–1984) Timo Harju (1984–1985) Pekka Kurvinen (1985–1987)

Keijo Alen (1987–1989) Markku Palkoaho (1995–1998) Ville Korhonen (1998–2002) Tero Minetti (2002–2004, 2005–2006) Jussi Korhonen (2004–2005) Jukka-Pekka Väänänen ja Dennis Harrison (2006–2007) Antero Lehto (2007–2020) David Gonzalvez (2020–)

Päävalmentajat pääsarjassa

Martti Huhtamäki pelasi Pyrinnössä vuosina 1953–1959 toimien myös joukkueen valmentajana kolmella viimeisellä Pyrinnön-kaudellaan.

Pääartikkeli: Luettelo Tampereen Pyrinnön koripallon päävalmentajista

Eniten kausia Pyrinnön miesten edustusjoukkueen päävalmentajana pääsarjatasolla on toiminut Jarmo Laitinen. SM-mitalien määrällä mitattuna menestynein Pyrintö-valmentaja on Pieti Poikola.

Olof Sarnes (1952, 1954–1955) Henry Framelius (1953) Pentti Hotinen (1956, 1960) Martti Huhtamäki (1957–1959) Kalevi Tuominen (1961–1963) Arvo Jantunen (1963–1965) Raimo Eskelinen (1965–1966) Kari Hautamäki (1967–1968, 1969–1970) Raimo Lammi (1978–1982) Mikko Koskinen (1982–1983)

Eero Neva (1983–1985) Jarmo Laitinen (1985–1988, 1999–2002, 2003–2008) Arto Savander (1988–1989) Veikka Toivonen (1995–1996) Ilpo Rantanen (1996–1999) Miikka Sopanen (2002–2003, 2020–) Ville Tuominen (2012–2013) Pieti Poikola (2008–2012, 2013–2015) Ilkka Palviainen (2015–2017) Sami Toiviainen (2017–2020)

Organisaatio

Pyrinnön koripallojaoston taustalla on yleisseura Tampereen Pyrintö. Pyrinnön koripallojaosto on keskittynyt toimintansa kehittämiseen ja pelaajakasvatukseen eikä tavoittele menestystä vuosittain muun toiminnan kustannuksella. Seura panostaa pitkäjänteisesti sekä edustus- että juniorikoripalloon. Seuran juniorityö tuottaa pelaajia aina seuran edustusjoukkueeseen ja ulkomaille asti. Vapaaehtoistyöllä on merkittävä osa Pyrinnön toiminnassa, ja seuraihmisiä on runsaasti.

Silloisen Pyrintö II:n Joni Harjula palkittiin vuonna 2013 sarjan vuoden pelaajana.

Pyrintö Akatemia

Pyrinnöllä on kaksi miesten valtakunnallisissa sarjoissa pelaavaa akatemia- ja reservijoukkuetta: Pyrintö Akatemia A ja Pyrintö Akatemia B pelaavat kaudella 2020–2021 I-divisioona A:ssa ja B:ssä, toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla. Pyrintö Akatemia A (vuoteen 2018 asti Pyrintö II) on pelannut toiseksi korkaimmalla tasolla kaudesta 2011–2012 lähtien. Parhaimmillaan kakkosjoukkue on sijoittunut I-divisioonassa neljänneksi. Pyrintö Akatemioissa pelaa muun muassa Pyrinnön A-nuoria ja pääsarjatasolla esiintyneitä pelaajia. Joukkueessa on pelannut myös huomattavan paljon ulkomaalaispelaajia, kuten J’son Stamper, Yannick Anzuluni, David Jackson ja Tyrone Kent. Suomalaisessa koripallomediassa onkin keskusteltu paljon Pyrinnön tavasta käyttää ulkomaalaispelaajia nuorten pelaajien kehitysjoukkueeksi perustetussa akatemiajoukkueessa.

Pyrinnön akatemiaohjelma harjoittelee seuran edustusjoukkueen kanssa ja mahdollistaa pelaajien kehityksen sarjatasojen välillä. Seura itse on kuvaillut reservijoukkueitaan pelaajahautomoksi, jonka kautta voi nousta edustusjoukkueeseen taitojen kehityttyä riittävälle tasolle. Esimerkiksi Topias Palmi ja Kilpisen veljekset Justus ja Lassi siirtyivät edustusjoukkueeseen reservijoukkueen kautta. Pyrintö Akatemia on muiden Pyrinnön divisioonajoukkueiden tavoin myös mahdollisuus jatkaa pelaamista nuorisojoukkueiden jälkeen.

Reservijoukkue tarjoaa edustusjoukkueelle myös mahdollisuuden käyttää jatkuvasti kunnossa olevia pelaajia. Muun muassa Osku Heinonen kuntoutti itseään jonkin aikaa Pyrintö II:ssa loukkaantumisensa toipumisvaiheessa.

Pyrinnöllä oli reservijoukkueita myös ennen nykyistä versiota. Kuuluisin näistä lienee varsinkin 1960-luvulla Arvo Jantusen ja Heino Komusaaren vahvistamana hyvin pelannut Reuhari-ryhmittymä.

Pyrintö Akatemia – I-divisioona A ja I-divisioona B 2020–2021

Pyrintö Akatemia A
4 Pukkila | 5 Pihlajamäki | 7 Leppänen | 8 Puittinen | 10 Meldo | 14 Lehtonen | 21 Sukanen | 22 Ahvenjärvi | 28 Pitkänen | 31 Saarinen | 32 K. Williams | 86 Kiviranta | 93 Nurmi |
Valmentaja D. Williams
Pyrintö Akatemia B
 Williams | 1 Nordman | 2 Puittinen | 3 Pukkila | 4 Savino | 5 Lähteenmäki | 6 Ahvenjärvi | 7 Kiviranta | 8 Nurmi | 7 Dementjeff | 10 Saarinen | 11 Viitanen | 13 Hattula |
14 Nurminen | 15 Schalk Rodrigues | Valmentaja Nikkilä

Naisten edustusjoukkue

Pääartikkeli: Tampereen Pyrintö (naisten koripallo)

Pyrinnön naisten edustusjoukkue pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, I-divisioonassa. Pyrintö on naisten pääsarjan menestyneimpiä seuroja. Erityisesti 1950- ja 1980-luvuilla Pyrintö kuului naisten SM-sarjan parhaisiin joukkueisiin, ja se on voittanut kahdeksan kertaa Suomen mestaruuden ja kerran Suomen cupin.

Juniori- ja harrastetoiminta

Sarja	Kultaa	Hopeaa	Pronssia
A-nuoret	2	4a	3a
B-pojat	3	3b	2b
C-pojat	1	1	2

A-poikien Suomen-mestaruudesta on pelattu vuodesta 1948, B-poikien mestaruudesta vuodesta 1967 ja C-poikien mestaruudesta vuodesta 1973 (vuosina 1997–2010 C-pojissa ei pelattu SM-sarjaa).
^a = 1997–2007 ei tiedossa
^b= 1997–2007 ei tiedossa

Pyrinnössä on kumpikin sukupuoli mukaan laskettuna yli 600 lisenssikoripalloilijaa ja noin 55 valmentajaa, ja se on Suomen suurimpia ja menestyneimpiä juniorikoripalloseuroja: keväällä 2016 Pyrintö oli lisenssipelaajien määrällä mitattuna Suomen kolmanneksi suurin ja pääkaupunkiseudun ulkopuolisista seuroista suurin koripalloseura. Pyrintö pyrkii kehitämään kasvattejaan kilpatasolle aina ulkomaille ja maajoukkueeseen saakka. Seuran koripallon junioritoiminta on viime aikoina ollut erittäin suosittua, ja salivuorojen puute on toistaiseksi rajoittanut junioritoiminnan laajentamista. 2000-luvulla seuran meritoitunein kasvatti lienee Antti Nikkilä. Jos Yhdysvaltain yliopistosarjoja ei huomioida, ovat Pyrinnön mieskasvateista pelanneet ulkomailla ammattilaisina Nikkilän lisäksi myös Joonas Cavén, Marko Laine, Antero Lehto, Tero Minetti ja Topias Palmi.

Juniorijoukkueita Pyrinnössä on ikäryhmittäin pojissa kolmen mikro- ja kahden mini-ikäluokan sekä C-, B- ja A-nuorten tasolla. Varttuneemmille miespuolisille pelaajille seurassa toimivat miesten ja edustus- ja reservijoukkueiden lisäksi II- ja IV-divisioonajoukkueet sekä harrastekorisjoukkue. Aikuisille vasta-alkajille Pyrintö järjestää aikuisten koripallokoulua ja nuorimmille ikäluokille aloittavien koripallokoulua sekä Pikkusudet-koriskoulua. Lisäksi seuralla on Unified-joukkue. Pyrintö ja Raholan Pyrkivä järjestävät kesäisin jokavuotisen Delfin Basket -turnauksen, jossa on juniorisarjojen lisäksi aikuisten kilpa- ja kuntosarjoja. Delfin Basket on satoine osallistuvine joukkueineen Suomen suurimpia koripalloturnauksia. Pyrintö tekee lisäksi aktiivista yhteistyötä tamperelaisten peruskoulujen kanssa: esimerkiksi kaudella 2014–2015 miesten edustusjoukkueen pelaajat kävivät pitämässä koripallotunteja yli 25 koulussa. Yleisseura-Pyrintö vastaa myös Tampereen oppilasurheilutoiminnasta.

A-poikien Suomen mestaruuksia Pyrinnöllä on kaksi vuosilta 1986 ja 2001. Lisäksi se voitti ikäluokan epävirallisen Suomen mestaruuden vuonna 1945. Nykyisin seuran edistyneimmät A-juniori-ikäiset pelaavat myös miesten reservijoukkueessa. B-pojissa Pyrintö on voittanut kolme Suomen mestaruutta, kaksi peräkkäin vuosina 1983–1984 ja vuonna 2005. Vuodesta 2008 Pyrinnön B-pojat ovat yltäneet SM-mitaleille neljästi. Vuoden 2014 toinen SM-loppuottelu keräsi Tampereella noin 600 katsojaa. C-pojissa Pyrintö on voittanut 2010-luvulla Suomen mestaruuden vuonna 2012 ja SM-hopeaa vuonna 2015. Lakkautetuista ikäkausisarjoista Pyrintö voitti 22-vuotiaiden Suomen mestaruuden vuonna 2004 ja minipoikien varsinaisen Suomen mestaruuden vuonna 1981. Koripallon seuratoiminnan tasoa mittaavan Kultainen Kori -kilpailun Pyrintö on voittanut kuudesti (1987, 1988, 1992, 1998, 1999, 2000).

Tammelan koulu.

Miesten ja poikien joukkueet kaudella 2016–2017 Miehet Nuoret Korisliiga A-pojat I-divisioona A B-pojat II-divisioona C-pojat IV-divisioona Minipojat 05 Harrastekoris Minipojat 06 Mikropojat 07 Mikropojat 08 Supermikropojat 09–10 Koripallokoulut

Pyrinnön kotisalit kaudella 2016–2017 Ahvenisjärven koulu Hervannan ammattioppilaitos Hervannan vapaa-aikakeskus Kissanmaan koulu Koiviston koulu Lielahden koulu Pyynikin palloiluhalli Sammon keskuslukio Tammelan koulu Tammerkosken koulu

Media

Pyrinnöllä on virallinen sivu Facebookissa ja Twitterissä, Instagram-tili sekä virallinen YouTube-kanava. Paikallisviestimistä Aamulehti ja radiokanava FUN Tampere sponsoroivat joukkuetta, ja Aamulehti julkaisee raportteja Pyrinnön otteluista. Joukkueen ottelut lähetetään muiden Korisliigaseurojen tavoin Elisa Viihde Sport -palvelun kautta. Satunnaisia otteluita televisioidaan muun muassa Yleisradion kautta. Kaudella 2014–2015 Aamulehti näytti verkkosivuillaan suorana Pyrinnön Baltian liigan runkosarjan kotiotteluita.

Talous

Kausi Edustusjoukkueen budjetti Kausi Edustusjoukkueen budjetti 2013–14 300 000 € 2017–18 ei saatavilla 2014–15 310 000 € 2018–19 410 000 € 2015–16 395 500 € 2019–20 400 000 € 2016–17 410 000 € 2020–21

Pyrinnön edustusjoukkueen budjetti on suurentunut 2000-luvulla lähes vuosittain mutta ei kuitenkaan ole kuulunut sarjan suurimpiin. Kauden 2019–2020 budjetti oli 400 000 euroa, josta palkkabudjetin osuus oli 230 000 euroa. Yleisseurana Pyrinnön miesten ja naisten koripallon edustusjoukkueet eivät maksa erillisiä toimistokustannuksia, mikä pienentää niiden budjetteja. Kun koripallo alkoi kehittyä Pyrinnössäkin ammattimaiseksi lajiksi 1970-luvulla, otettiin joukkueen historian ensimmäisen ulkomaalaisvahvistuksen hankkimista varten 70 000 markan laina. Myös suomalaispelaajat alkoivat vaatia korvauksia pelaamisestaan, ja Pyrinnön koripallojaosto ajautui velkakierteeseen, jota se paikkasi emoseuran kustannuksella muiden lajijaostojen osoittaessa tyytymättömyyttään. Kierre saatiin sittemmin katkaistuksi. Nykyisin paljon vapaaehtoistyötä käyttävä ja kulujen minimoimista ohjenuoranaan käyttävä Pyrinnön koripallojaosto tekee vuosittain Korisliigan osalta suunnilleen nollatuloksen. Vuodesta 1983 lähtien Suomen mestaruuden voittaneista 11 joukkueesta Pyrinnön lisäksi ainoastaan Kataja ja Karhu eivät ole ajautuneet konkurssiin tai pahoihin julkisuudessa ruodittuihin talousvaikeuksiin.

Lähteet

• Salo, Urho (toim.): Tampereen Pyrintö 100 vuotta 1896–1996. Tampereen Pyrintö ry.

Aiheesta muualla

• Edustusjoukkueen virallinen sivusto
• Pyrintö II:n virallinen sivusto
• Kaikkien aikojen Pistemiehet (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tampereen Pyrintö FIBA Europe (englanniksi)
• Pyrinto Tampere basketball team eurobasket.com (englanniksi)
• Naisten edustusjoukkueen virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)