Olavi Ahonen (koripalloilija)
| Olavi Ahonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Olavi Antero Ahonen |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1941 Tampere, Suomi |
| Kuollut | 16. huhtikuuta 1995 (54 vuotta) Tampere, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Koripalloilija | |
| Lempinimi | Olli |
| Pituus | 184 cm |
| Pelaajaura | |
| Seurajoukkueet | |
| 1960–1970 1971–1977 |
Tampereen Pyrintö Pispalan Tarmo |
| Maajoukkueet | |
| 1963–1967 |
 Suomi |
| Ottelut (pisteet) | 51 (121) |
| Aiheesta muualla | |
| FIBA | |
Olavi Antero Ahonen (31. tammikuuta 1941 Tampere – 16. huhtikuuta 1995 Tampere)[1] oli suomalainen koripalloilija. Sympaattiseksi, monipuoliseksi ja kovakuntoiseksi pelaajaksi kuvailtu Ahonen pelasi miesten SM-sarjassa vuosien 1960–1977 välillä 14 kautta. Hän aloitti SM-sarjauransa kasvattajaseurassaan Tampereen Pyrinnössä ja siirtyi joukkueen pudottua pääsarjasta Pispalan Tarmoon, jossa hän pelasi pääsarjauransa loppuun. Kumpikin Ahosen joukkeista sijoittui SM-sarjassa parhaimmillaan kuudenneksi, mutta Pyrinnössä hän voitti Suomen cupin vuonna 1969. Pyrintö on nostanut Ahosen pelipaidan kattoon tämän pelinumerolla 7.
Suomen maajoukkueessa Ahonen pelasi vuosien 1963–1967 välillä 51 maaottelua 2,4 pisteen keskiarvolla. Hän voitti maajoukkueessa Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 1966 ja pelasi kuudenneksi sijoittuneessa joukkueessa vuoden 1967 EM-kotikisoissa, missä suomalaisyleisö protestoi hänen ulosajoaan ottelussa Jugoslaviaa vastaan poikkeuksellisen voimakkaasti. Hän pelasi myös olympiakarsintaotteluita Tokion 1964 lopputurnaukseen mutta karsiutui lopullisesta kisaryhmästä.
Pelaajaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tampereen Pyrintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahonen saavutti kasvattajaseurassaan Tampereen Pyrinnössä A-poikien SM-hopeaa vuonna 1960.[2][3] Koripallon lisäksi Ahonen, lempinimeltään ”Olli”, harrasti nuorena muun muassa jalkapalloa (TaPa) ja yleisurheilua[3]. Hän teki kaudella 1960 ensiesiintymisensä koripallon miesten SM-sarjassa, kun hän pelasi Pyrinnön edustusjoukkueessa yhden ottelun, jossa hän teki neljä pistettä. Pyrintö sijoittui SM-sarjassa kuudenneksi, mikä jäi joukkueen parhaaksi sijoitukseksi Ahosen aikana. Seuraavalla kaudella Pyrintö oli SM-sarjassa ensimmäinen putoamisen välttänyt joukkue, eli yhdeksäs, ja Ahoselle kirjattiin 22 ottelua 0,4 pisteen keskiarvolla. Pääsarjakausien muututtua talven yli kestäviksi Pyrintö sijoittui syksyllä pelatun kauden 1962 kymmenenneksi ja syyskauden tuloksien jäätyä voimaan kaudella 1962–1963 yhdeksänneksi. Kausi 1962–1963 oli Ahosen läpimurtokausi: hän pelasi 33 ottelussa 11,3 pisteen keskiarvolla ja oli joukkueensa kolmanneksi paras pisteidentekijä Teppo Kaivolan ja Arvo Jantusen jälkeen[4] ja pelasi myös ensimmäiset ottelunsa maajoukkueessa.[5]
Kausi 1963–1964 oli Ahoselta vakuuttava: hän pelasi joukkueensa kauden ja oman koko uransa korkeimmalla 17,6 pisteen keskiarvolla. Myös kaksi seuraavaa kautta Ahonen oli Pyrinnön paras pisteidentekijä lähes samansuuruisella pistekeskiarvolla. Pyrintö vältti putoamisen, kunnes se jäi kaudella 1965–1966 sarjan viimeiseksi ja putosi Suomensarjaan. Ahonen jatkoi Pyrinnössä, joka nousi jo seuraavalla kaudella takaisin SM-sarjaan, jossa Ahonen pelasi 13,8 pisteen keskiarvolla, joukkueen toiseksi korkeimmalla Kari Sieversin jälkeen. Edestakainen liike sarjatasojen välillä kuitenkin jatkui: Pyrintö jäi sarjan viimeiseksi, putosi Suomensarjaan ja nousi seuraavaksi kaudeksi jälleen takaisin SM-sarjaan. Seura ylsi kuitenkin yllätykseen Suomen cupissa lokakuussa 1969, kun se kaatoi loppuottelussa Helsingin NMKY:n 60–58. Ahonen oli loppuottelussa Pyrinnön neljänneksi paras pisteidentekijä seitsemällä pisteellään.[6] SM-sarjakauden 1969–1970 Ahonen pelasi 13,2 pisteen keskiarvolla ja vastasi lähinnä Sieversin ja Reijo Rautajoen kanssa joukkueen korinteosta. Pyrintö sijoittui yhdeksänneksi, ja seuraavalla kaudella se putosi jälleen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle usean kauden ajaksi.[5]
Pispalan Tarmo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudella 1970–1971 miesten SM-sarjassa ei pelannut tamperelaisjoukkueita.[7] Kyseisellä kaudella Ahonen siirtyi Pispalan Tarmoon.[3] Siirtyminen TUL:n joukkueeseen oli yllätys ainakin Arvo Jantuselle, ja pyrintöläiset olivat hänen mukaansa hieman pettyneitä. Siirtoon ei kuitenkaan Jantusen mukaan liittynyt minkäänlaista ”skismaa”.[8] Tarmo nousi 15 vuoden tauon jälkeen SM-sarjaan kaudeksi 1971–1972 ja saavutti seurahistoriansa parhaan sijoituksen oltuaan kuudes. Ahonen oli kyseisellä kaudella Tarmon kolmanneksi paras pisteidentekijä Heinon veljesten Matin ja Mikon jälkeen.[9][5]
Kaudella 1972–1973 miesten SM-sarjassa sallittiin ulkomaalaispelaajat, jotka alkoivat olla kaudesta 1974–1975 lähtien Tarmossakin joukkueen tärkeimpiä korintekijöitä ikääntyvän Ahosen korintekovastuun jakaantuessa laajemmin. Tarmo sijoittui kaudella 1972–1973 seitsemänneksi ja Ahosen pistekeskiarvoksi muodostui 7,9, tämän alhaisin pääsarjassa vuosikymmeneen. Seuraavalla kaudella ulkomaalaispelaajitta pelannut Tarmo sijoittui kahdeksanneksi ja Ahosen pistekeskiarvo 12,2 oli joukkueen toiseksi korkein Matti Heinon jälkeen. Seuraavalla kaudella yhdysvaltalaisen Anthony Brooksin vahvistama Tarmo oli jälleen kahdeksas Ahosen tehtyä 9,3 pistettä ottelua kohden. Kaudella 1975–1976 Tarmo sijoittui yhdeksänneksi eli toiseksi viimeiseksi muttei pudonnut SM-sarjasta. Ahosen pistekeskiarvo 11,1 oli Tarmon neljänneksi korkein. Kausi 1976–1977 jäi Ahosen pääsarjauran viimeiseksi. Kauden aikana 36 vuotta täyttäneen Ahosen pistekeskiarvoksi jäi 5,3. Tarmo voitti vain yhden 18 ottelustaan jääden sarjan viimeiseksi ja pudoten pääsarjasta.[5]
Maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahosen nousu helsinkiläiskeskeiseen miesten maajoukkueeseen oli hänen aikanaan jo itsessään erityinen tapaus.[10] Tamperelainen debytoi miesten maajoukkueessa 27. tammikuuta 1963 valmistavassa maaottelussa Ruotsia vastaan. Seuraavana vuonna hän pelasi useiden valmistavien maaottelujen lisäksi kesäkuussa Geneven olympiakarsintaturnauksessa, missä Suomi lunasti paikkansa Tokion kesäolympialaisiin. Karsintaotteluissa melko vähän pelannut Ahonen ei lopulta mahtunut Suomen olympiaryhmään.[11] Seuraavan kerran Ahonen edusti Suomea vuoden 1966 keväällä Pohjoismaiden-mestaruusturnauksessa. Hän kohensi maajoukkueen piste-ennätystään kymmeneen Islantia vastaan. Suomi voitti kaikki ottelunsa selvin lukemin ja voitti Pohjoismaiden mestaruuden[12]. Toukokuussa Ahonen teki maajoukkueuransa piste-ennätyksen heitettyään 15 pistettä sekä Italiaa että Viroa vastaan.[11]
Ahonen pelasi 1967 valmistavissa maaotteluissa, ja hänet nimettiin Suomen joukkueeseen syksyn koti-EM-kilpailuihin. EM-kilpailujen alkusarjassa hän teki pisteitä vain Jugoslaviaa (2) vastaan. Ahonen teki samassa ottelussa Suomen päävalmentaja Kalevi Tuomisen käskystä tahallisen virheen,[13] ja unkarilainen erotuomari ajoi hänet ulos pelistä. 8 000 katsojan suomalaisyleisö protestoi herrasmiespelaajana pidetyn[10] Ahosen tuomiota voimakkaasti ja alkoi heitellä kentälle käsiohjelmia, rahaa ja muita tavaroita pari minuuttia ennen ottelun loppua, minkä vuoksi ottelu keskeytettiin noin 15 minuutiksi[10][3]. Ottelua raportoineen toimittaja Raimo ”Höyry” Häyrisen mielestä Ahosen ulosajo oli oikeutettu. Yleisö rauhoittui vasta, kun Suomea uhattiin jatko-otteluista sulkemisella.[14] Myös sijoitusotteluissa Ahonen jäi pisteittä. Suomi ylsi kotiturnauksessaan siihenastiseen parhaaseen arvokisasijoitukseensa, kuudenneksi. Ahosen maajoukkueura päättyi EM-turnaukseen. Yhteensä hän pelasi Suomen maajoukkueessa vuosina 1963–1967 51 maaottelua ja teki niissä 121 pistettä eli 2,4 ottelua kohden.[11]
Pelityyli ja ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvo Jantunen kuvaili Ahosta erinomaiseksi joukkuepelaajaksi, joka ”täytti tehtävänsä”. Tämä oli Ahosen ajan Pyrinnössä etu, koska palloa liikuteltiin korintekoa varten pelaajalta toiselle pelaajien henkilökohtaisten ratkaisutaitojen oltua vajavaisia. Ahonen oli valmentajiensa mielestä ”erittäin käyttökelpoinen” pelaaja, koska hän omaksui nopeasti Pyrinnön käyttämät perussysteemit, kuten ”tiimipelin” ja ”korin alle johtaneen pelin”.[8]
Nuorena pelaajana keholtaan hento Ahonen vahvistui kasvaessaan, ja aikuisena hänestä tuli ulottuva, hyvä korintekijä ja levypallojen ottaja. Ahonen harjoitteli valmentajiensa mukaan kovaa ja oli luonteeltaan hiljainen ja sympaattinen, erään luonnehdinnan mukaan ”hienoluonteinen herrasmiespelaaja”[10]. Toisessa luonnehdinnassa Ahosta kuvailtiin hyväluonteiseksi ”heittolingoksi” ja ”syöttökoneeksi”, jolla oli erinomainen pelinlukutaito.[10] Ahosella oli ahkerana kuntoilijana myös hyvä kestävyys, ja hän osallistui muun muassa Sulkavan soutuihin sekä Pirkan pyöräilyyn.[8]
Kilpauran jälkeen ja vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ahonen toimi Pyrinnön edustusjoukkueen ja piirin juniorivalmentajana, ja hänellä oli koripallotuomarikortti. Suunnittelijana työskennellyt Ahonen toimi Pispalan Tarmon koripallojaoston johtokunnassa. Hän harrasti muun muassa tennistä ja keilailua.[3] Ahonen jatkoi koripallouraansa ikämiessarjoissa. Eräässä ikämiesottelussa Ahosen heitoista katosi kontrolli, jolloin hänen alkanut sairautensa selvisi myös järkyttyneille pelikavereille.[8] Ahonen kuoli Tampereella vain 54-vuotiaana 16. huhtikuuta 1995.[15]
Ahonen pelasi Tampereen Pyrinnössä 147 ottelua ja teki niissä 1 832 pistettä. Hän on yhä seuran historian 20 eniten pääsarjapisteitä tehneen pelaajan joukossa. Hän teki yli tuhat pääsarjapistettä myös Tarmossa, seuran historian kolmanneksi eniten.[16] Helmikuussa 2014 Pyrintö nosti Ahosen pelipaidan Pyynikin palloiluhallin kattoon. Hänen lapsensa olivat paikalla kunnioittamassa tilaisuutta. Ahosen pelinumero 7 pysyy käytössä.[17]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnianosoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tampereen Pyrintö on nostanut kattoon Ahosen pelipaidan tämän pelinumerolla 7
- Piirin paras koripalloilija vuosina 1963–1969[3]
Joukkuesaavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- EM-kilpailut: kuudes sija 1967
- Pohjoismaiden mestaruus 1966
- Suomen cup 1969
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kausi | Joukkue | Sarja | O | PTS | PTS YHT |
|---|---|---|---|---|---|
| 1960 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 1 | 4,0 | 4 |
| 1961 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 22 | 0,4 | 9 |
| 1962–1963 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 33 | 11,6 | 382 |
| 1963–1964 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 22 | 17,6 | 387 |
| 1964–1965 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 15 | 17,0 | 255 |
| 1965–1966 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 18 | 17,1 | 308 |
| 1967–1968 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 18 | 13,8 | 249 |
| 1969–1970 | Tampereen Pyrintö | SM-sarja | 18 | 13,2 | 238 |
| 1971–1972 | Pispalan Tarmo | SM-sarja | 18 | 11,7 | 211 |
| 1972–1973 | Pispalan Tarmo | SM-sarja | 15 | 7,9 | 118 |
| 1973–1974 | Pispalan Tarmo | SM-sarja | 18 | 12,2 | 219 |
| 1974–1975 | Pispalan Tarmo | SM-sarja | 18 | 9,3 | 168 |
| 1975–1976 | Pispalan Tarmo | SM-sarja | 18 | 11,1 | 199 |
| 1976–1977 | Pispalan Tarmo | SM-sarja | 19 | 5,3 | 95 |
| Yhteensä | SM-sarja | 252 | 11,3 | 2842 | |
- Lähde: Suomen Koripalloliitto[5]. Selite: O = ottelut, PTS = pistekeskiarvo, PTS YHT = pisteet yhteensä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 3, 3. painos, s. 820. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
- Salo, Urho (toim.): Tampereen Pyrintö 100 vuotta 1896–1996. Tampereen Pyrintö ry.
- Olavi Ahonen Suomen Koripalloliitto. Viitattu 14.9.2019.
- Maajoukkuetilastot – Olavi Ahonen Suomen Koripalloliitto. Viitattu 14.9.2019.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ahonen Olavi Antero, hautakuva albumissa: Tampere, Kalevankankaan hautausmaa osio 103 (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 17.7.2024.
- ↑ Salo (toim.), 685–687
- ↑ a b c d e f Rantala, Siukonen & Tukiainen, 820
- ↑ Tampereen Pyrintö – Pelaajakohtaiset tilastot (1962–1963 Pelikausi) Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c d e Olavi Ahonen – Suomen Koripalloliitto
- ↑ Miesten Suomen cup (1969–1970 Pelikausi) – Ottelu: Tampereen Pyrintö 60-58 Helsingin NMKY Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 13.1.2014. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Korisliiga (1970–1971 Pelikausi) Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c d Salo (toim.), 434–435
- ↑ Pispalan Tarmo – Pelaajakohtaiset tilastot (1971–1972 Pelikausi) Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c d e Sulonen, Teppo: Kolumni: Muistatteko vipeltäjän? Aamulehtiblogit. 20.04.2011. Arkistoitu 12.10.2011. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ a b c Maajoukkuetilastot – Olavi Ahonen
- ↑ Miesten maajoukkue (1966) Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 20.3.2016. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Suominen, Tapio: Tapio Suomisen lyhyt oppimäärä Susijengistä YLE Urheilu. 6.9.2015. Viitattu 6.9.2015.
- ↑ Matilainen, Ville: Koripallon EM-kotikisoissa 1967 koettiin suomalainen jymy-yllätys ja tavarasade YLE Elävä Arkisto. 7.10.2014. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Peltola, Vesa-Matti: Koripallon arvokisoissa pelanneet suomalaismiehet 2011. Suomen Urheilutietäjät ry. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Pelaajatilastot – Korisliiga Suomen Koripalloliitto. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
- ↑ Kalevi Tuomisen, Olavi Ahosen, Arvo Jantusen ja Seija Leinon paidat Pyynikin kattoon 8.2.2014. Tampereen Pyrintö. Arkistoitu 22.7.2018. Viitattu 23.8.2015.