Talvisodan ilmasotatoimet

Fokker D.XXI oli Suomen ilmavoimien päähävittäjä vuonna 1939.

Talvisodan ilmasotatoimiksi lasketaan ilmasotatoimet 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 välisenä aikana Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen. Hyökkääjällä oli huomattavasti suurempi kalustovahvuus kuin Suomen ilmavoimilla. Talvisotaa seurasi välirauha ja myöhemmin jatkosota.

Osapuolien vahvuus ja kalusto

Suomi

Bristol Blenheim oli Suomen ilmavoimien tärkein pommikone.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen oli Suomen ilmavoimilla käytössä 116 lentokonetta, joista iso osa oli vanhentuneita.

Päähävittäjä oli Fokker D.XXI, jonka huippunopeus oli 418 km/h. Tärkein pommikone oli Fokkeria nopeampi Bristol Blenheim, jonka huippunopeus oli 424 km/h. Muita Suomen ilmavoimien lentokoneita olivat muun muassa vanhentunut kaksitasohävittäjä Bristol Bulldog, vanhentunut ja vain tiedustelutehtävissä käytetty kaksitasohävittäjä Gloster Gamecock sekä syöksypommittajat ja tiedustelukoneet Fokker C.X ja Fokker C.V. Suomi vastaanotti sodan aikana ulkomailta useita lentokonetyyppejä, joita olivat esimerkiksi hävittäjät Fiat G.50, Morane-Saulnier M.S. 406 ja Gloster Gladiator. Suomi sai myös lukuisia lentokoneita sotasaaliiksi Neuvostoliitolta.

Suomella oli talvisodan aikana kolme lentorykmenttiä: Lentorykmentti 1, Lentorykmentti 2 ja Lentorykmentti 4, joissa kussakin oli lentolaivueita (LeLv).

Lentorykmentti 1

Pääartikkeli: Lentorykmentti 1

Lentorykmentti 1:n komentajana oli eversti Yrjö Opas.

Lentorykmentti 1:een kuuluneet laivueet
laivueen nimi	kalusto	sijoituspaikka
Lentolaivue 10	12 Fokker C.X	Lappeenranta, Puumala
Lentolaivue 12	13 Fokker C.X, 1 Westland Lysander, 6 Gloster Gladiator	Kannas, Suur-Merijärvi
Lentolaivue 14	4 Fokker C.X, 7 Fokker C.V, myöhemmin 7 Gloster Gladiator	Kannas, Laikko ja Käkisalmi
Lentolaivue 16	8 Blackburn Ripon, 4 Fokker C.V, 3 Junkers W 34, 3 Fokker C.X	Kuluntalahti, Värtsilän kenttä

Lentorykmentti 2

Pääartikkeli: Lentorykmentti 2

Lentorykmentti 2:n komentajana oli everstiluutnantti Richard Lorentz

Lentorykmentti 2:een kuuluneet laivueet
laivueen nimi	kalusto	sijoituspaikka
Lentolaivue 22	10 Hawker Hurricane, 5 Brewster B.239	Hollola
Lentolaivue 24	36 Fokker D.XXI	Immola, Lappeenranta, Suur-Merijoki, Joutseno, Lemi, Ristiina
Lentolaivue 26	Aluksi 10 Bristol Bulldog, myöhemmin 23 Fiat G.50, 9 Gloster Gladiator	Utti, Heinjoki, Raulampi
Lentolaivue 28	23 Morane-Saulnier M.S. 406	Kuluntalahti, Värtsilän kenttä

Lentolaivue 22 ei ehtinyt taistelutoimiin talvisotaan.

Lentorykmentti 4

Pääartikkeli: Lentorykmentti 4

Lentorykmentti 4:n komentajana toimi Toivo Somerto

Lentorykmentti 4:ään kuuluneet laivueet
laivueen nimi	kalusto	sijoituspaikka
Lentolaivue 42	12 Bristol Blenheim	Luonetjärvi
Lentolaivue 44	8 Bristol Blenheim, 1 Douglas DC-2	Luonetjärvi
Lentolaivue 46	20 Bristol Blenheim	Luonetjärvi

Muut lentoyksiköt

Muita lentoyksiköitä olivat Ruotsin vapaaehtoisyksikkö Flygflottilj 19, meritiedustelulaivueet Lentolaivue 36 ja Täydennyslentolaivue 39, Täydennyslentorykmentti 1, Täydennyslentorykmentti 2 ja Täydennyslentorykmentti 4.

Neuvostoliitto

DB-3

Talvisodan syttyessä Neuvostoliiton ilmavoimilla oli noin 5 000 lentokonetta, joista noin 2 000 osallistui talvisotaan. Neuvostoliiton ilmavoimilla oli käytössä useita hävittäjiä, kuten vanhentunut Polikarpov I-15 ja sen parannettu versio Polikarpov I-153 sekä Polikarpov I-16. Neuvostoliiton pommikoneita olivat muun muassa Tupolev SB-2, DB-3, Polikarpov R-5 sekä pienempi määrä Tupolev TB-3:a.

Osapuolien ilmasotatoimet

Suomi

Suomen ilmavoimien taisteluvahvuus talvisodan syttyessä oli 31 hävittäjää, 17 pommikonetta ja jopa 54 tiedustelutehtäviin soveltuvaa lentokonetta. Suomen ilmavoimat oli asetettu torjuntavalmiuteen 7. lokakuuta 1939 ja reserviläiset saapuivat ylimääräisiin kertausharjoituksiin 14. lokakuuta. Etteivät neuvostoliittolaiset voisi tuhota koneita maassa, suomalaiset koneet oli hajautettu useille kentille tai metsiin. Neuvostoliiton hyökkäykset kentille eivät olleet tehokkaita. Talvisodan lopussa suomalaiset hävittäjät ja pommittajat tekivät rynnäkkötehtäviä puna-armeijan jalkaväkeä ja maamaaleja vastaan, varsinkin Viipurinlahdella.

Neuvostoliitto

Koko talvisodan aikana Neuvostoliitto pommitti Suomen alueen kohteita kuten tehtaita, kaupunkeja ja rautateitä. Pommitukset eivät aina olleet tehokkaita ja lisäksi pommikoneet kärsivät usein raskaita tappioita. Sodan alussa koneet lähetettiin muodostelmissa tehtäville ilman hävittäjäsuojaa, jolloin ne olivat helppoja maaleja suomalaisille hävittäjälentokoneille. Vasta sodan loppupuolella alettiin käyttää hävittäjäsuojaa. Tärkeimpiä kaupunkeja, joita pommitettiin olivat muun muassa Viipuri, Turku (jossa sijaitsi ainoa jäistä vapaa satama), Tampere ja Helsinki. Neuvostohävittäjät I-16 ja I-153 olivat suomalaishävittäjiä parempia.

Neuvostoliiton ilmavoimien tappiot

Neuvostoliiton ilmavoimat menettivät yhteensä 207 lentokonetta ilmataisteluissa ja 314 ilmatorjunnalle, eli yhteensä 521 lentokonetta. Lisäksi monta konetta menetettiin kuljetuslennoilla uusiin tukikohtiin, teknisistä ongelmista, polttoaineen loppuessa, lentäminen huonossa säässä ja niin edespäin. Arviot tappioista ovat asteittain nousseet ja mukaan lukien tappiot sotatoimista ja onnettomuuksista Neuvostoliiton tappiot ovat arvion mukaan noin 1 000 lentokonetta ja noin 1 200–1 300 lentäjää.

Suomen ilmavoimien lentokaluston määrän kehitys ja tappiot

Suomen ilmavoimille talvisodan aikana ostettu Fiat G.50 jatkosodan aikana.

Talvisodan alkaessa Suomen ilmavoimilla oli käytettävissään mm. 51 hävittäjä-, 18 pommitus-, 56 yhteistoiminta- sekä 178 koulutuskonetta. Taisteluarvoltaan edes tyydyttäviksi oli sodan aikana osoittautunut vain 41 Fokker D.XXI -hävittäjää, joista lentokuntoisia sodan alkaessa 31 kpl, ja 18 BL-pommituskonetta, joista lentokuntoisia 16. Taistelutappioista huolimatta lentojoukkojen käytössä olleen kaluston määrä lisääntyi sodan aikana, koska Suomeen saapui ulkomailta uusia lentokoneita. Suomen oma lentokoneteollisuus joutui sodan aikana keskittymään ainoastaan olemassa olevien koneiden korjauksiin, eikä uusia lentokoneita talvisodan aikana valmistunut. Lentokoneiden maahan saapuminen ei käytännössä tarkoittanut valmiita taisteluyksiköitä. Vain osa koneista ehti osallistua sotatoimiin ja mm. lentäjien ja mekaanikkojen koulutus uusiin konetyyppeihin oli vielä pahasti kesken. Sodan päätyttyä (tilanne 15. maaliskuuta 1940) Suomessa oli yhteensä:

• 133 hävittäjäkonetta, joista konetyypeittäin lueteltuina oli mm. (suuri määrä koneista korjattavana/huollettavana):
  • 25 kpl Fokker D.XXI -tyyppisiä
  • 33 kpl Fiat G.50
  • 30 kpl Morane-Saulnier M.S.406
  • 30 kpl Gloster Gladiator
  • 8 kpl Hawker Hurricane
  • 8 kpl Brewster F2A
• 32 pommituskonetta, jotka olivat yhtä lukuun ottamatta kaikki Bristol Blenheim -tyyppisiä.
• 66 tiedustelu- ja yhteistoimintakonetta, jotka edustivat useita tyyppejä.

Ilmavoimien lentokoneiden kokonaismäärä talvisodan päättyessä oli 231 pl. harjoitus- ja koulukoneet. Taistelukoneista 62 kpl oli sotatoimiin kelpaamattomia tai poistokuntoisia. Välirauhan aikana jälkimmäisistä osa siirrettiin koulutuskäyttöön tai poistettiin käytöstä. Talvisodan aikana suomalaiset menettivät 62 lentokonetta, joiden tappioluvuissa ovat mukana myös ruotsalaisten vapaaehtoisten Pohjois-Suomessa menettämät koneet.

• 11 kpl oli Fokker D.XXI -tyyppisiä
• 17 kpl Gloster Gladiator -tyyppisiä
• 7 kpl Fokker C.X -tyyppisiä
• 5 kpl Blackburn Ripon -tyyppisiä
• 12 kpl Bristol Blenheim -tyyppisiä.

Lentävän henkilökunnan tappiot olivat yhteensä 41 upseeria, 33 aliupseeria ja 1 miehistön jäsen eli yhteensä 75 miestä kaatuneina tai kadonneina. Lisäksi yhteensä haavoittui tai vammautui 26 miestä.

Katso myös

• Talvisodan ilmatorjunta
• Suomen ilmavoimien historia

Lähteet

• Talvisodan historia 1–4. (Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto (toim.)) Helsinki: Sotatieteen laitos, 1991. ISBN 951-0-17565-X
• Jatkosodan historia 1–6. (Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto (toim.)) Helsinki: Sotatieteen laitos, 1993. ISBN 951-0-15326-5