Suomen urheilu 2013
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2013 käsittelee vuoden 2013 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Tero Pitkämäki | Yleisurheilu |
2. | Mårten Boström | Suunnistus |
3. | Matti Mattsson | Uinti |
4. | Roope Tonteri | Lumilautailu |
5. | Leo-Pekka Tähti | Yleisurheilu |
6. | Petteri Koponen | Koripallo |
7. | Pekka Koskela | Pikaluistelu |
8. | Tuukka Rask | Jääkiekko |
9. | Mikko Ilonen | Golf |
10. | Jarkko Nieminen | Tennis |
Lähde: [1] |
Vuoden valmentajaksi valittiin koripallovalmentaja Henrik Dettmann.[2]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–17.2. Schladmingissa, Itävallassa Tanja Poutiainen sijoittui pujottelussa neljänneksi, Andreas Romar superalppiyhdistetyssä neljänneksi ja syöksylaskussa viidenneksi sekä Marcus Sandell suurpujottelussa 12:nneksi.[3]
- Maailmancupissa 2012–2013 Tanja Poutiainen sijoittui yhteispisteissä 13:nneksi.[4]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–17.2. Nové Město na Moravěssa, Tšekissä Kaisa Mäkäräinen sijoittui 15 kilometrillä kahdeksanneksi, 7,5 kilometrillä yhdeksänneksi ja takaa-ajokilpailussa kymmenenneksi.[5]
- Maailmancupissa 2012–2013 Kaisa Mäkäräinen sijoittui yhteispisteissä viidenneksi.[6]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Volkswagenilla ajanut Jari-Matti Latvala sijoittui kolmanneksi ja Citroën-kuljettaja Mikko Hirvonen neljänneksi. Latvala voitti touko-kesäkuun vaihteessa ajetun Akropolis-rallin. Heinä-elokuun vaihteessa ajetun Suomen rallin voitti maailmanmestari, Ranskan Sébastien Ogier.[7]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Lotuksella ajanut Kimi Räikkönen sijoittui viidenneksi ja Williams-kuljettaja Valtteri Bottas 17:nneksi. Kahdessa viimeisessä osakilpailussa Heikki Kovalainen ajoi selkäleikkaukseen menneen Räikkösen sijaisena mutta ei yltänyt pisteille. Räikkönen voitti kauden avauskilpailuna ajetun Australian Grand Prix'n.[8][9]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mikko Ilonen otti Euroopan-kiertueella uransa kolmannen turnausvoiton, kun hän touko-kesäkuun vaihteessa voitti Tukholmassa pelatun Scandinavian Mastersin. Hän sijoittui Britannian avoimissa 79:nneksi ja karsiutui kahdelta viimeiseltä kierroksella PGA-mestaruusturnauksessa.[10]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 10.–28.7. Ruotsissa Andrée Jeglertzin valmentama Suomi pelasi alkulohkossaan kaksi tasapeliä, Italiaa vastaan 0–0 ja Tanskaa vastaan 1–1, sekä hävisi Ruotsille 0–5 eikä selviytynyt lohkostaan jatkoon.[11]
- Suomen miesten maajoukkue pelasi päävalmentajansa Mixu Paatelaisen johdolla vuoden 2013 aikana kuusi MM-karsintaottelua. Maaliskuussa Gijónissa joukkue ylsi 1–1-tasapeliin hallitsevaa maailman- ja Euroopan-mestaria Espanjaa vastaan. Kesäkuussa Suomi voitti Valko-Venäjän kotiottelussaan 1–0 ja pelasi vieraskentällä sen kanssa tasan 1–1. Viimeisissä karsintaotteluissaan Suomi hävisi kotona Espanjalle 0–2, voitti vieraskentällä Georgian 0–1 ja hävisi vieraskentällä Ranskalle 3–0 eikä selviytynyt kisoihin.[12]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, hopeaa sai espoolainen FC Honka ja pronssille sijoittui Vaasan Palloseura.[13]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Åland United, hopeaa sai PK-35 Vantaa ja pronssille sijoittui espoolainen FC Honka.[14]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–9.4. Ottawassa, Kanadassa Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään välierissä Yhdysvalloille 0–3 ja pronssiottelussa Venäjälle 0–2. Jenni Hiirikoski valittiin kisojen parhaaksi puolustajaksi ja Noora Räty tähdistökentällisen maalivahdiksi.[15]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 3.–19.5. Suomen ja Ruotsin kesken jaettuina kisoina. Suomessa kisapaikkakuntana oli Helsinki mutta mitaliottelut pelattiin Tukholmassa. Jukka Jalosen valmentama Suomi sijoittui neljänneksi voitettuaan puolivälierissä Slovakian 4–3 sekä hävittyään välierissä Ruotsille 0–3 ja pronssiottelussa Yhdysvalloille voittolaukauskilpailun jälkeen 2–3. Petri Kontiola voitti pistepörssin ja oli maalintekijätilaston jaetulla ykkössijalla. Hänet valittiin kisojen parhaaksi hyökkääjäksi ja tähdistökentälliseen.[16]
- Boston Bruins, ykkösmaalivahtinaan Tuukka Rask, hävisi Stanley Cupin loppuotteluissa Chicago Blackhawksille voitoin 2–4.[17]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Porin Ässät, joka voitti loppuottelusarjassa tamperelaisen Tapparan otteluvoitoin 4–2. Pronssille sijoittui jyväskyläläinen JYP. Runkosarjan voittanut helsinkiläinen Jokerit hävisi puolivälierissä runkosarjan kymmenenneksi sijoittuneelle Rauman Lukolle.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Espoo Blues, hopeaa sai JYP ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[19]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 4.–22.9. Sloveniassa Henrik Dettmannin valmentama Suomi sijoittui jaetulle yhdeksännelle sijalle. Suomi voitti Turkin, Ruotsin, Venäjän, Kreikan ja Slovenian mutta hävisi Italialle, Kroatialle ja Espanjalle.[20]
- Venäläisessä BK Himkissä pelaava Petteri Koponen valittiin maaliskuussa kolmantena suomalaisena Euroliigan viikon arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hän pääsi kymmenen pelaajan ehdokaslistalle Euroopan koripalloliiton valitessa maanosan parasta pelaajaa vuoden päätteeksi.[21]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti loimaalainen Bisons, hopeaa sai kotkalainen KTP-Basket ja pronssille sijoittui Joensuun Kataja.[22]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti lappeenrantalainen Catz, hopeaa sai kotkalainen Peli-Karhut ja pronssille sijoittui espoolainen Tapiolan Honka.[23]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 20.–29.9. Tanskassa Tuomas Sammelvuon valmentama Suomi sijoittui kahdeksanneksi. Suomi voitti alkulohkossaan Alankomaat ja Slovenian 3–1 ja hävisi Serbialle 0–3. Puolivälierissä Suomi hävisi Italialle 1–3.[24]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Kokkolan Tiikerit, hopeaa sai Hurrikaani-Loimaa ja pronssille sijoittui Vammalan Lentopallo.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran salolainen LP Viesti, hopeaa sai LP Kangasala ja pronssille sijoittui Oriveden Ponnistus.[26]
Lumilautailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–27.1. Kanadassa Roope Tonteri voitti kultaa big airissa ja slopestylessa. Pronssille ylsivät Janne Korpi slopestylessa ja Markus Malin lumikourussa.[27]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 26.–27.1. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa Pekka Koskela saavutti hopeaa Suomen-ennätyspistein 137,015. Mika Poutala sijoittui seitsemänneksi.[28]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 21.–24.3. Sotšissa, Venäjällä Pekka Koskela sijoittui kahdeksanneksi ja Mika Poutala 14:nneksi 500 metrillä.[29]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.2.–3.3. Val di Fiemmessä, Italiassa Suomen ainoan mitalin toivat pronssille naisten vapaan hiihtotavan sprinttiviestissä hiihtäneet Riikka Sarasoja-Lilja ja Krista Lähteenmäki.[30]
Ringette
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 31.12.2013–4.1.2014 North Bayssa, Kanadassa Suomi voitti kuudennen maailmanmestaruutensa. Timo Himbergin valmentama Suomi voitti kaksiosaisessa loppuottelussa Kanadan, ensimmäisessä osassa maalein 8–4 ja toisessa maalein 7–5. Turnauksen parhaana pelaajana palkittiin Marjukka Virta.[31][32][33]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut käytiin 6.–14.7. Sotkamossa. Mårten Boström voitti kultaa sprintissä, Jani Lakanen saavutti hopeaa pitkällä matkalla ja pronssille ylsivät Venla Niemi sprintissä ja Merja Rantanen keskimatkalla. Naisten viestissä Niemi, Anni-Maija Fincke ja Minna Kauppi ottivat hopeaa.[34]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jarkko Nieminen voitti nelinpelissä venäläisen Dmitri Tursunovin parina toukokuun alussa Münchenin ATP-turnauksen ja ylsi kaksinpelissä loppuotteluun toukokuun loppupuolella Düsseldorfin ATP-turnauksessa. Marraskuussa hän voitti Helsingissä pelatun ATP-haastajaturnauksen. Hän selviytyi toiselle kierrokselle Australian avoimissa, Ranskan avoimissa ja Yhdysvaltain avoimissa sekä hävisi ensimmäisellä kierroksella Wimbledonissa.[35]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailuissa 20.7.–4.8. Barcelonassa, Espanjassa Matti Mattsson saavutti pronssia 200 metrin rintauinnissa Suomen-ennätyksellä 2.08,95. Matias Koski sijoittui 800 metrin vapaauinnissa yhdeksänneksi Suomen-ennätyksellä 7.54,70.[36]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 10.–18.8. Moskovassa, Venäjällä Suomen ainoa mitalisti oli keihäänheitossa hopeaa saanut Tero Pitkämäki. Samassa lajissa Antti Ruuskanen sijoittui viidenneksi. Suomella oli kisoissa vain kymmenen urheilijaa.[37]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 28.2.–3.3. Göteborgissa, Ruotsissa Eero Haapala sijoittui neljänneksi ja Tommi Evilä kuudenneksi pituushypyssä sekä Nooralotta Neziri kahdeksanneksi 60 metrin aitajuoksussa.[38]
- Parayleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–28.7. Lyonissa, Ranskassa Suomi saavutti yhdeksän mitalia, joista kaksi oli kultaa, viisi hopeaa ja kaksi pronssia. Leo-Pekka Tähti T54-luokassa ja Toni Piispanen T51-luokassa voittivat kultaa 100 metrin ja saavuttivat hopeaa 200 metrin pyörätuolikelauksessa. Amanda Kotaja saavutti pyörätuolikelauksessa kaksi hopeaa ja Marjaana Heikkinen keihäänheitossa yhden. Pronssille ylsivät Henry Manni pyörätuolikelauksessa ja Aleksi Kirjonen kuulantyönnössä.[39]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 35. Minerva Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-492-855-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 18
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 20
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 56–59, 175–176
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 73, 176
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 56–58, 178–179
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 73, 179
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 96, 115, 238–239
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 51, 72, 158, 238
- ↑ Talja, Juho: Räikkösen selkä operoitiin onnistuneesti 16.11.2013. Yle. Viitattu 11.2.2020.
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 96, 110, 193
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 14, 105–106, 109, 205
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 14, 74, 97–98, 132, 134, 148, 205
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 205–206
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 206–207
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 80, 214–215
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 77, 91–92, 211–212
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 98–101, 212–213
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 84, 213–214
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 74, 215–216
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 132–136, 223–224
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 75, 163
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 91, 224–225
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 84, 225–226
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 138–140, 228
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 229
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 80, 229–230
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 45–46, 231–232
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 49, 251
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 75, 252
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 66, 196–197
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 264
- ↑ Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 48. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6
- ↑ Suomi ringeten maailmanmestari 2014 13.1.2014. VG-62. Viitattu 13.10.2022.
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 105–106, 273
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 44–45, 88, 94–95, 101, 129–130, 156, 281
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 113–114, 116, 285–287
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 11, 122, 125, 300–304
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 65–66, 304–305
- ↑ Siukonen & Tikander 2014, s. 110–111