Suomen urheilu 1994
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1994 käsittelee vuoden 1994 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Jani Sievinen | Uinti |
| 2. | Antti Kasvio | Uinti |
| 3. | Jari Litmanen | Jalkapallo |
| 4. | Sari Essayah | Kävely |
| 5. | Mika Myllylä | Hiihto |
| 6. | Jääkiekkomaajoukkue | Jääkiekko |
| 7. | Seppo Räty | Yleisurheilu |
| 8. | Mika Häkkinen | Autourheilu |
| 9. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 10. | Tuomo Karila | Paini |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Sari Essayah | Kävely |
| 2. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 3. | Satu Pusila | Ammunta |
| 4. | Sari Laine | Karate |
| 5. | Virpi Juutilainen | Hiihtosuunnistus |
| 6. | Susanna Rahkamo | Taitoluistelu |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden valmentajaksi valittiin uintivalmentaja Esa Sievinen.[2]
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lillehammerin talviolympialaisissa Suomi saavutti yhden hopeamitalin ja viisi pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui 16:nneksi.[3]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lillehammerin talviolympialaisissa Mika Marila sijoittui suomalaisten alppihiihtäjien kaikkien aikojen parhaalla olympiasijoituksella pujottelussa 12:nneksi ja Janne Leskinen supersuurpujottelussa 13:nneksi.[4]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 23.7.–4.8. Italiassa Satu Pusila voitti kultaa kaksoistrapissa ja Jukka Salonen vakiokiväärillä. Lisäksi Suomi voitti joukkuekultaa miesten vapaakiväärin makuuasentokilpailussa ja vakiopistoolilla.[5][6]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lillehammerin talviolympialaisissa Suomi sijoittui miesten viestissä viidenneksi ja naisten viestissä kymmenenneksi. Henkilökohtaisilla matkoilla suomalaisista parhaiten sijoittuivat Harri Eloranta 10 kilometrillä 15:nneksi ja Mari Lampinen 7,5 kilometrillä 16:nneksi.[7]
- Ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 17.–20.3. Kontiolahdella. Vesa Hietalahti saavutti pronssia 10 kilometrillä ja Ville Räikkönen 20 kilometrillä. Tuija Sikiö sijoittui 15 kilometrillä neljänneksi.[8]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Juha Kankkunen sijoittui kolmanneksi. Osakilpailuista hän voitti Portugalin rallin. Jyväskylän suurajot voitti Tommi Mäkinen.[9]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa McLarenilla ajanut Mika Häkkinen sijoittui neljänneksi ja Benettonia ohjannut Jyrki Järvilehto 24:nneksi. Järvilehdon kausi jäi vajaaksi hänen ajettuaan ulos 21.1. Silverstonen koeajoissa ja jouduttuaan selkänikaman murtuman vuoksi sairauslomalle.[10]
- Kiihdytysajon Euroopan-mestaruussarjassa Anita Mäkelä voitti mestaruuden Top alcohol -luokassa.[11]
Freestylehiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lillehammerin talviolympialaisissa Janne Lahtela sijoittui kumparelaskussa yhdeksänneksi ja Minna Karhu samassa lajissa 13:nneksi.[4]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–5.2. Ronzonessa, Italiassa Virpi Juutilainen voitti kultaa pikamatkalla sekä saavutti hopeaa normaalimatkalla ja pronssia Arja Nuoliojan ja Sanna Savolaisen kanssa viestissä. Savolainen saavutti pikamatkalla hopeaa. Miesten joukkue Raino Pesu, Markku Järvinen, Vesa Mäkipää ja Anssi Juutilainen saavutti viestissä hopeaa.[12]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen miesten maajoukkue pelasi 14 maaottelua, joista viisi ensimmäistä tammi-helmikuussa Qatarissa, Omanissa ja Marokossa. Kovatasoisia ystävyysotteluvastustajia olivat Italia toukokuussa vieraskentällä ja Espanja kesäkuun alussa Tampereella. EM-karsinnat Suomi aloitti syksyllä häviämällä Helsingin olympiastadionilla Skotlannille 0–2 ja vieraskentällä Kreikalle 4–0.[13][14] Tommy Lindholm erosi Kreikka-ottelun jälkeen 13.10. maajoukkueen päävalmentajan tehtävästä, ja hänen tilalleen tuli kakkosvalmentajana toiminut Jukka Ikäläinen.[15] Suomen voittaessa lokakuussa vieraskentällä ystävyysottelussa Viron Ari Hjelm nousi Suomen maajoukkuemaalintekijöiden tilastossa jaetulle kärkipaikalle 17 maalillaan.[16] Vuoden viimeisissä EM-karsintaotteluissaan Suomi voitti olympiastadionilla Färsaaret 5–0 ja San Marinon 4–1.[13][17] Mika-Matti Paatelainen teki Färsaaria vastaan kaksi maalia ja San Marinoa vastaan neljä maalia, mikä oli Suomen maajoukkuehistorian kuudes hattutemppu.[17]
- Nils Suomalaisen valmentama Suomen naisten maajoukkue aloitti vuotensa kolmella tappiolla tekemättä maaliakaan, mutta viisi EM-karsintaottelua sujuivat paremmin: Suomi voitti Vantaalla Tšekin 4–0 ja vieraskentällä Unkarin 0–1 sekä pelasi maalittoman tasapelin vieraskentällä Tšekkiä vastaan ja 2–2-tasapelin Vantaalla Norjan kanssa, ja vain vierasottelu Norjaa vastaan päättyi tappioon. Suomi sijoittui EM-karsintalohkossaan toiseksi.[18]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Pallo-Veikot, hopeaa sai anjalankoskelainen Myllykosken Pallo -47 ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[19]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Malmin Palloseura, hopeaa sai Turun Pyrkivä ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[19]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tauluammunnan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 19.–23.7. Nymburkissa, Tšekissä Jari Lipponen voitti kultaa henkilökohtaisessa kilpailussa sekä Tomi Poikolaisen ja Ismo Falckin kanssa joukkuekilpailussa.[20]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lillehammerin talviolympialaisissa ruotsalaisen Curt Lindströmin valmentama Suomi saavutti pronssia. Joukkue voitti kaikki viisi alkulohko-otteluaan ja puolivälierissä Yhdysvallat 6–1. Välierissä Suomi hävisi Kanadalle 3–5 mutta voitti pronssiottelussa Venäjän 4–0.[21]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 25.4.–8.5. Italiassa Suomi saavutti hopeaa. Suomi voitti alkulohkossaan neljä ottelua ja pelasi Tšekin kanssa tasan. Puolivälierissä Suomi voitti Itävallan 10–0 ja välierissä Yhdysvallat 8–0. Loppuottelussa Suomi hävisi Kanadalle rangaistuslaukauskilpailussa maalein 3–2. Kisojen tähdistökentälliseen valittiin suomalaisista puolustaja Timo Jutila sekä hyökkääjät Saku Koivu ja Jari Kurri.[22]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 11.–17.4. Yhdysvalloissa Suomi saavutti pronssia voitettuaan pronssiottelussa Kiinan 8–1.[23]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Jokerit, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Rauman Lukko.[24]
- NHL:n työsulun vuoksi SM-liigassa pelasi syksyllä 1994 useita maineikkaita NHL-pelaajia kuten Teemu Selänne, Jari Kurri, Esa Tikkanen, Christian Ruuttu, Mikko Mäkelä ja Teppo Numminen.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran keravalainen Shakers, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Kiekko-Espoo.[24]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Warkauden Pallo -35, hopeaa sai Lappeenrannan Veiterä ja pronssille sijoittui Oulun Luistinseura.[26]
Karate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–11.12. Kota Kinabalussa, Malesiassa Sari Laine voitti kultaa alle 53-kiloisten sarjassa. Mikko Ruotsalainen saavutti pronssia alle 75-kiloisissa ja Suomi saavutti pronssia myös miesten joukkuekilpailussa.[27]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–8.5. Birminghamissa, Englannissa Sari Laine voitti kultaa alle 53-kiloisissa sekä saavutti pronssia avoimessa luokassa.[28]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Kotkan Työväen Palloilijat, hopeaa sai helsinkiläinen Torpan Pojat ja pronssille sijoittui Forssan Koripojat.[29]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Forssan Alku, hopeaa sai vantaalainen Pussihukat ja pronssille sijoittui Forssan Koripojat.[30]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti karjaalainen BK-46, hopeaa sai helsinkiläinen Dicken ja pronssille sijoittui Grankulla IFK.[31]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Dicken, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Kiffen ja pronssille sijoittui Grankulla IFK.[32]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran kuopiolainen KuPS-Volley, hopeaa sai Tampereen Isku-Volley ja pronssille sijoittui Raision Loimu.[33]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Vaasan Vasama, hopeaa sai Valkealan Kajo ja pronssille sijoittui elimäkeläinen Korian Ponsi.[34]
Miekkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 25.6.–8.7. Ateenassa, Kreikassa Minna Lehtola saavutti kalvalla pronssia kaikkien aikojen ensimmäisenä suomalaisena miekkailun MM-mitalistina.[35]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 8.–13.11. Krakovassa, Puolassa Minna Lehtola sijoittui kalvalla 19:nneksi.[36]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enduron maailmanmestaruussarjassa Kari Tiainen voitti kultaa nelitahtisten yli 500-kuutioisten luokassa ja Petteri Silván saavutti hopeaa 125-kuutioisissa.[37]
- Trialin maailmanmestaruussarjassa Tommi Ahvala saavutti hopeaa.[38]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kreikkalais-roomalaisen painin maailmanmestaruuskilpailut käytiin 8.–11.9. Tampereella. Tuomo Karila saavutti alle 82-kiloisten sarjassa hopeaa. Mikael Lindgren sijoittui alle 57-kiloisissa neljänneksi sekä Tero Katajisto alle 52-kiloisissa ja Marko Yli-Hannuksela alle 68-kiloisissa kuudenneksi.[39]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 15.–17.4. Ateenassa, Kreikassa Ari Härkänen sijoittui alle 62-kiloisten sarjassa neljänneksi.[40]
Painonnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 18.–27.11. Istanbulissa, Turkissa Karoliina Lundahl voitti kultaa yli 83-kiloisten sarjassa alun perin voittajaksi tulleen kiinalaisen Li Danin jäätyä dopingista kiinni. Maailmanmestaruus oli suomalaisten naispainonnostajien ensimmäinen.[41]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–9.10. Roomassa, Italiassa Karoliina Lundahl voitti kultaa yli 83-kiloisten sarjassa.[42]
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Lippo, hopeaa sai Hyvinkään Tahko ja pronssille sijoittui Sotkamon Jymy.[43]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Lippo, hopeaa sai Siilinjärven Pesis ja pronssille sijoittui Vihdin Pallo.[44]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 23.7. Loimaalla voitti Itä jaksoin 2–0 (4–2, 3–0).[45]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 24.7. Loimaalla voitti Länsi jaksoin 0–1 (0–2, 1–1).[46]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lillehammerin talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Suomi saavutti viisi mitalia. Mika Myllylä saavutti hopeaa perinteisen tyylin 50 kilometrillä sekä pronssia vapaan tyylin 30 kilometrillä ja Harri Kirvesniemen, Jari Räsäsen ja Jari Isometsän kanssa viestissä. Myllylä sijoittui neljänneksi takaa-ajokilpailussa ja kuudenneksi vapaan tyylin 10 kilometrillä. Räsänen oli takaa-ajossa kuudes, Isometsä 30 kilometrillä kuudes ja Kirvesniemi 10 kilometrillä yhdeksäs. Marja-Liisa Kirvesniemi saavutti pronssia perinteisellä tyylillä sekä 5 kilometrin että 30 kilometrin hiihdossa. Viestissä Pirkko Määttä, Marja-Liisa Kirvesniemi, Merja Lahtinen ja Marjut Rolig sijoittuivat neljänneksi. Rolig oli 30 kilometrillä kahdeksas ja Määttä 5 kilometrillä yhdeksäs. Mäkihypyssä Suomi oli joukkuekilpailussa viides ja Jani Soininen sijoittui suurmäessä viidenneksi ja normaalimäessä kuudenneksi. Yhdistetyssä Suomi sijoittui joukkuekilpailussa kahdeksanneksi ja Jari Mantila oli henkilökohtaisessa kilpailussa parhaana suomalaisena neljästoista.[47]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1993–1994 Janne Väätäinen sijoittui yhteispisteissä yhdeksänneksi.[48]
- Mäkihypyn maailmancupissa 1993–1994 Janne Ahonen sijoittui kymmenenneksi.[49]
- Yhdistetyn maailmancupissa 1993–1994 Jari Mantila sijoittui yhdeksänneksi.[49]
- Maastohiihdon maailmancupissa 1993–1994 Jari Isometsä sijoittui kolmanneksi, Mika Myllylä neljänneksi ja Marja-Liisa Kirvesniemi kymmenenneksi.[49]
Ratsastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 28.7.–7.8. Haagissa, Alankomaissa Kyra Kyrklund sijoittui kouluratsastuksen Kür-luokassa Edinburg-ratsullaan neljänneksi ja Piia Pantsu kenttäratsastuksessa Cyna-ratsullaan viidenneksi.[50]
Raviurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuninkuusraveissa 30.–31.7. Oulussa kuninkuuden voitti Harri Koivusen ohjastama Pette ja kuningatartittelin Antti Teivaisen ohjastama Luisteri.[51]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut pelattiin 9.–14.5. Helsingissä. Suomi saavutti hopeaa hävittyään loppuottelussa Ruotsille 1–4.[52]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti joensuulainen Josba, hopeaa sai helsinkiläinen SSV ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Viikingit.[53]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Espoon Oilers, hopeaa sai helsinkiläinen Tapanilan Erä ja pronssille sijoittui joensuulainen Josba.[53]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmancupin kokonaispisteissä Janne Salmi sijoittui toiseksi ja Mika Kuisma kolmanneksi.[54]
- Tiomilassa 7.–8.5. Hälleforsnäsissä, Ruotsissa miesten viestin kärjessä olivat suomalaisjoukkueet Turun Suunnistajat, Helsingin Suunnistajat ja Espoon Suunta. Naisten viestin voitti Hämeenlinnan Suunnistajat ja myös kolmos- ja nelossija tulivat Suomeen.[55]
- Jukolan viesti kilpailtiin 18.–19.6. Pyhä- ja Luostotuntureiden ympäristössä Pelkosenniemellä ja Sodankylässä. Miesten viestissä suomalaisjoukkueet ottivat kolmoisvoiton Turun Suunnistajien johdolla. Voittajajoukkueessa suunnistivat Jyrki Nieminen, Jouni Hannula, Rasmus Ødum, Tommi Tölkkö, Jukka Nikulainen, Petri Forsman ja Janne Salmi, jotka kaikki kuuluivat myös Tiomilan voittaneeseen kymmenikköön. Venlojen viestin voitti Tampereen Pyrintö.[56]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lillehammerin talviolympialaisten jäätanssissa Susanna Rahkamo ja Petri Kokko sijoittuivat neljänneksi. Naisten yksinluistelussa Mila Kajas sijoittui 12:nneksi.[57]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–27.3. Chibassa, Japanissa Susanna Rahkamo ja Petri Kokko saavuttivat jäätanssissa pronssia. Suomen edellinen taitoluistelun MM-mitali oli vuodelta 1933.[58]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 18.–23.1. Kööpenhaminassa, Tanskassa Susanna Rahkamo ja Petri Kokko sijoittuivat jäätanssissa neljänneksi.[59]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–11.9. Roomassa, Italiassa Antti Kasvio voitti kultaa 200 metrin vapaauinnissa ja Jani Sievinen 200 metrin sekauinnissa maailmanennätysajalla 1.58,16. Kasvio sai hopeaa 400 metrin vapaauinnissa ja Sievinen 400 metrin sekauinnissa.[60]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut käytiin 7.–14.8. Helsingin olympiastadionilla. Suomi sijoittui yhdellä kulta- ja yhdellä hopeamitalilla kisojen mitalitilastossa 12:nneksi. Sari Essayah voitti kultaa 10 kilometrin kävelyssä ja Seppo Räty saavutti hopeaa keihäänheitossa. Neljänneksi sijoittui Mika Halvari kuulantyönnössä, viidenneksi Markus Koistinen kuulantyönnössä, kuudenneksi Antti Haapakoski 110 metrin aitajuoksussa, Sanna Hernesniemi 200 metrin juoksussa ja Ritva Lemettinen maratonilla, seitsemänneksi Risto Ulmala 5 000 metrin juoksussa, Valentin Kononen 50 kilometrin kävelyssä, Sanna Hernesniemi 100 metrin juoksussa, Kirsi Rauta maratonilla, Suomen miesten joukkue 4 × 100 metrin viestijuoksussa ja 4 × 400 metrin viestijuoksussa ja Suomen naisten joukkue 4 × 100 metrin viestijuoksussa sekä kahdeksanneksi Harri Hänninen maratonilla, Tina Rättyä seitsenottelussa ja Suomen naisten joukkue 4 × 400 metrin viestijuoksussa.[61]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 11.–13.3. Pariisissa, Ranskassa Sari Essayah sijoittui 3 000 metrin kävelyssä kuudenneksi ja Mika Halvari kuulantyönnössä kahdeksanneksi.[62]
- Sari Essayah teki 5 000 metrin kävelyssä kahdesti Euroopan-ennätyksen: 3.7. Kokemäellä ennätysaika oli 20.34,76 ja 9.7. Tuusulan Kalevan kisoissa 20.28,62.[63]
- Ari Pakarinen juoksi 9.7. Tuusulan Kalevan kisoissa 100 metrillä sähköajanoton Suomen-ennätyksen 10,42 ja Vesa-Pekka Pihlavisto seuraavana päivänä 400 metrin aitajuoksun sähköajanoton Suomen-ennätyksen 49,75, jota hän 26.7. Lappeenrannan eliittikisoissa paransi aikaan 49,69. Marika Salminen hyppäsi 10.7. Kalevan kisoissa kolmiloikan Suomen-ennätyksen 13,61.[64]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995. ISSN 0358-9536
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 204. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 221. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen 1996, s. 495–496
- ↑ a b Arponen 1996, s. 498
- ↑ Siukonen 1995, s. 244–245
- ↑ Pihlaja, s. 64, 69
- ↑ Arponen 1996, s. 499
- ↑ Siukonen 1995, s. 102–103, 222
- ↑ Siukonen 1995, s. 96, 177, 205, 249
- ↑ Siukonen 1995, s. 77, 79, 249
- ↑ Siukonen 1995, s. 179, 250
- ↑ Siukonen 1995, s. 81–82, 229
- ↑ a b Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 395. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 271–274. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Siukonen 1995, s. 182, 191, 214, 231
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 273. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ a b Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 274. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 423. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen 1995, s. 154, 156, 233
- ↑ Siukonen 1994, s. 202–203, 218
- ↑ Siukonen 1995, s. 235–236
- ↑ Siukonen 1995, s. 115, 238
- ↑ a b Pihlaja, s. 257
- ↑ Siukonen 1995, s. 193, 197
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Siukonen 1995, s. 211–212, 239–240
- ↑ Siukonen 1995, s. 123, 240
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 331
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ Siukonen 1995, s. 146, 248
- ↑ Siukonen 1995, s. 201, 248
- ↑ Siukonen 1995, s. 156–157, 250–251
- ↑ Siukonen 1995, s. 157, 250
- ↑ Siukonen 1995, s. 182–183, 253
- ↑ Siukonen 1995, s. 115, 253–254
- ↑ Siukonen 1995, s. 206, 218, 255
- ↑ Siukonen 1995, s. 190, 256
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 534
- ↑ Siukonen 1995, s. 157, 257
- ↑ Siukonen 1995, s. 158, 257
- ↑ Siukonen 1994, s. 206–210
- ↑ Siukonen 1995, s. 226
- ↑ a b c Siukonen 1995, s. 226
- ↑ Siukonen 1995, s. 161, 263–264
- ↑ Siukonen 1995, s. 161, 264
- ↑ Siukonen 1995, s. 125, 128, 265
- ↑ a b Siukonen 1995, s. 265
- ↑ Siukonen 1995, s. 268
- ↑ Siukonen 1995, s. 123–125, 268
- ↑ Siukonen 1995, s. 139, 268
- ↑ Arponen 1996, s. 500–501
- ↑ Siukonen 1995, s. 107, 69
- ↑ Siukonen 1995, s. 77, 269
- ↑ Siukonen 1995, s. 181, 183–184, 272–273
- ↑ Siukonen 1995, s. 56–57, 59–62, 173
- ↑ Siukonen 1995, s. 98–100, 281
- ↑ Siukonen 1995, s. 145, 148
- ↑ Siukonen 1995, s. 148–149, 158–159, 290–291