Suomalaisuuden liitto

Suomalaisuuden Liitto ry
Perustettu	1906
Toimiala	Suomalaisten kansallisen tietouden ja ajattelutavan herättäminen ja vahvistaminen Suomalaisen ja erityisesti suomenkielisen kulttuurin edistäminen
Kotipaikka	Helsinki
Jäsenmäärä	1 200−1 300 (vuoden 2020 alussa)
Toiminnanjohtaja	Juuso-Ville Gustafsson
Puheenjohtaja	Ilmari Rostila
Hallitus (2024)	Tiera Laitinen (1. vpj.), Antti Ahonen (2. vpj.), Susanna Koski, Johannes Mäkilä, Maria Asunta, Erkki Seppänen, Hannu Lakee, Onni Rostila, Juuso-Ville Gustafsson
Jäsenlehti	Suomen Mieli
Aiheesta muualla
suomalaisuudenliitto.fi
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Suomalaisuuden Liitto ry on yhdistys, jonka tavoitteena on herättää ja vahvistaa kansallista tietoutta ja ajattelutapaa sekä edistää suomalaista ja suomenkielistä kulttuuria. Suomalaisuuden Liitto perustettiin kirjailija Johannes Linnankosken aloitteesta vuonna 1906. Liiton puheenjohtaja vuonna 2019 oli Ilmari Rostila. Vuoden 2020 alussa jäseniä oli 1 200−1 300.

Liiton sääntöjen mukaan sen tehtävänä on vaalia suomen kieltä, suomalaista yhteenkuuluvuutta ja kulttuuriperinteiden omaleimaisuutta, lujittaa itsenäisyys- ja puolustustahtoa sekä kansanvaltaista ajattelutapaa, edistää kansainvälistä yhteistyötä henkisen ja aineellisen kulttuurin eri aloilla sekä ylläpitää yhteyksiä ulkomailla oleviin suomalaisiin ja suomensukuisiin kansoihin. Liitto harjoittaa tiedotus- ja julkaisutoimintaa, huolehtii suomalaisesta lippu- ja sukunimikulttuurista sekä järjestää esitelmä-, ja keskustelutilaisuuksia.

Suomalaisuuden liitto valistaa valtio- ja maakuntalippujen asianmukaisesta käytöstä ja järjestää itsenäisyyspäivänä lipunnostotilaisuuden Tähtitorninmäellä Helsingissä. Liitto myy kotimaisten lipputehtaiden valmistamia lippuja ja viirejä. 1980-luvun lopulta lähtien liitto on osallistunut erityisesti ruotsin kielen asemaa Suomessa ja pakollisen ruotsinopetuksen poistamista koskevaan julkiseen keskusteluun.

Historia

Johannes Linnankoski. Kuva on vuodelta 1906, jolloin Suomalaisuuden Liitto perustettiin.

Alkuvuodet

Aikakauslehti Valvojaan kirjoittamassaan artikkelissa Johannes Linnankoski vaati, että olisi ryhdyttävä toimiin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin edistämiseksi. Tätä ajamaan oli perustettava puoluepolitiikan ulkopuolella pysyvä, laajoihin kansankerroksiin vetoava valtakunnallinen liitto. Linnankoski piti kunnia-asiana, että yhdistyksen jäsenet käyttäisivät suomen kieltä aina ja kaikkialla Suomessa, missä se on mahdollista. Vuoden 1905 suurlakon seurauksena saavutettu yleinen äänioikeus ja yksikamarinen eduskunta olivat ratkaiseva vaihe suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehityksessä, ja asenteet olivat täten otollisia suomalaisen kulttuurin edistämiselle.

Linnankoski oli jo vuosikymmenen ajan kehottanut lehtikirjoituksissaan sukunimien suomalaistamiseen. Linnankoski koki kotiseudullaan Uudellamaalla, että suomen kieltä pidettiin epähienona palvelusväen kielenä, että se ruotsalaistui voimakkaasti ja että ruotsinkieliset sukunimet yleistyivät.

Linnankosken ajatuksia pohdittiin nuorten fennomaaniylioppilaiden aloitteesta Kotikielen seurassa. Professorit Kaarle Krohn, J. J. Mikkola ja Heikki Paasonen sekä tohtori Uuno Karttunen muodostivat toimikunnan käsittelemään uuden yhdistyksen perustamista. Myös Linnankoski osallistui kokouksiin. Yhdistyksen nimeksi ehdotettiin Suomen liittoa, joka muuttui lopulta Suomalaisuuden Liitoksi. Liiton perustamisen yhteydessä oli määrä toteuttaa pitkään suunniteltu suurtempaus sukunimien suomalaistuttamiseksi.

Suomalaisuuden Liitto perustettiin J. V. Snellmanin syntymän satavuotispäivänä 12. toukokuuta 1906. Järjestön tehtäväksi asetettiin ennen kaikkea suomen kielen ja suomalaisen kirjallisuuden vaaliminen sekä kansallishengen herättäminen. Liiton ensimmäiseen hallitukseen kuului edustajia kaikista suomenkielisistä puolueista. Siihen kuuluivat Juhani Aho, Yrjö Sirola, J. K. Paasikivi, Eero Erkko ja Otto Wille Kuusinen.

Suomen itsenäistymisen jälkeen

Pitkäaikainen Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen liittyi Suomalaisuuden Liiton jäseneksi vuonna 1926, samana vuonna kuin toinen myöhemmin tasavallan presidenttinä toiminut Liiton jäsen Risto Ryti. Hovioikeuden auskultantti Urho Kekkonen oli vuonna 1927 valtaamassa Liittoa aktivistien johtoon. Kekkonen tuli valtauksessa valituksi Liiton keskushallitukseen. Hänet valittiin vuonna 1929 varapuheenjohtajaksi, ja puheenjohtajana hän toimi vuosina 1930−1932. Kekkonen ja muut aktivistit voimistivat Liiton suomalaisuustyötä, mikä kiihdytti kielitaistelua. Hän kiinnitti erityisesti huomiota ruotsinkielisten alueiden suomalaisvähemmistöihin ja kirjoitti Suomalainen Suomi -lehdessä vuonna 1931, että ”Suomessa harjoitetaan kielisortoa – – ruotsalaiset harjoittavat sitä suomenkielisiä lapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan häikäilemättömämmin ja laajemmassa mittakaavassa kuin olisi voitu konsanaan ajatella.” Kekkonen oli Suomalaisuuden Liiton kunniajäsen elämänsä loppuun asti.

Aitosuomalaiset vaativat ruotsin kieltä vapaaehtoiseksi aineeksi oppikouluissa. Tilalle tarjottiin englantia. Muun muassa maisteri Elsa Enäjärvi kirjoitti Suomalaisuuden Liiton vuonna 1929 julkaiseman Englanti ruotsin sijaan ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomalaisiin kouluihin -nimisen pamflettinsa lopuksi: ”Tämä asia on periaatteellisesti ja käytännöllisesti vastaansanomaton. Tässä ei ole kysymys ruotsalaisvihasta eikä Ruotsin halventamisesta, vaan tässä on puhe eräästä Suomen kulttuurikansan elinkysymyksestä.”

Liitto aloitti sukunimien suojaustoiminnan vuonna 1914. Sen toimistoon kerättiin tätä työtä varten kymmeniä tuhansia nimiä käsittävä kortisto. Se oli keskeisesti mukana Kalevalan riemuvuoden 1935 suuressa nimenmuutosliikkeessä. Liitto antoi viranomaisille lausuntoja nimenmuuttoasioissa 1980-luvulle saakka ja julkaisi sukunimioppaita.

Suomalaisuuden Liiton nostama Suomen lippu Tähtitorninmäellä itsenäisyyspäivänä vuonna 2011.

Suomen itsenäistyttyä Liitto toimi liputuskulttuurin vakiinnuttamiseksi ja kehittämiseksi. Liputusvalistus on edelleen tärkeässä asemassa Liiton toiminnassa. Liitto on julkaissut useita lippuoppaita. Vuodesta 1957 alkaen se on järjestänyt itsenäisyyspäivänä valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden Helsingin Tähtitorninmäellä.

1930-luvulla Liitto teki aktiivisesti Unkariin ja Viroon suuntautunutta heimotyötä. Vuodesta 1933 alkaen Liitto julkaisi kulttuuripoliittista aikakauslehti Suomalaista Suomea, joka ilmestyy nykyään itsenäisenä Kanava-nimisenä lehtenä. Suomalaisuuden Liiton heimojuhlassa 1938 olivat mukana muun muassa Kyösti Kallio, Urho Kekkonen, A. K. Cajander, Santeri Ivalo ja Otto Manninen.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen Liiton toiminta väheni, ja se siirtyi Erkki Salosen puheenjohtajakaudella 1950-luvulla enemmän kulttuuripolitiikan saralle. Suomalaisuuden Liitto järjesti tuolloin muun muassa yhteiskuntapoliittisia neuvottelupäiviä yhdessä maakuntaliittojen kanssa. Liitto oli näkyvänä aloitteentekijänä ja toteuttajana useissa kansallisiin merkkivuosiin liittyvissä tempauksissa ja tapahtumissa. 1980-luvun lopulta lähtien Liiton keskeiseksi toiminta-alueeksi nousi jälleen kielipolitiikka muun muassa pakkoruotsin vastustamisen kautta. Neuvostoliiton romahtaminen lisäsi myös mahdollisuuksia heimotyöhön Suomen lähialueilla. Se järjesti vuonna 1989 Viro-keräyksen, jonka tuotolla perustettiin vuonna 1990 Viro-säätiö tukemaan virolaisten kulttuuria ja koulutusta. Viron kulttuurirahasto Suomessa -säätiön peruspääomaksi merkittiin keräyksen tuotosta miljoona markkaa ja käyttöpääomaksi 900 000 markkaa. Liiton jäsenlehti Suomen mieli on ilmestynyt 1980-luvun lopulta alkaen.

EU-Suomen aikaan

Vuonna 1998 ryhmä kansallismielisiä nuoria perusti Helsingissä Suomen Sisu -järjestön ja aloitti yhteistyön Suomalaisuuden Liiton kanssa. Liitto halusi myös nuoremmat sukupolvet puhumaan suomenkielisen kulttuurin puolustamisen puolesta ja toimimaan pakkoruotsia vastaan. Suomen Sisusta tuli vähäksi aikaa Suomalaisuuden Liiton nuorisojärjestö. Vuonna 2000 Suomen Sisu erotettiin Suomalaisuuden Liitosta. Taustalla olivat linjaerimielisyydet: Suomalaisuuden Liitto keskittyi pakkoruotsiin, kun taas Sisulle maahanmuuttokriittisyys oli tärkeä teema. Myöhemmin Suomen Sisun jäseniä, kuten Sisun entinen puheenjohtaja Teemu Lahtinen, on ollut Suomalaisuuden Liiton hallituksessa.

Kesäkuussa 2001 Suomalaisuuden Liiton silloinen puheenjohtaja Pentti Huttunen kirjoitti Suomen Mieli -lehteen kirjoituksen, jossa hän arvosteli suomenkielisille ennen 1900-lukua annettuja ruotsinkielisiä sukunimiä pitäen niitä Ruotsin ”miehitysvallan” aikanaan pakolla määrääminä. Kirjoituksen poleemisin lause oli: ”Vapaa suomalainen ei alistu vääryyksiin; hän tekee niin kuin Lalli eli surmaa sortajansa.” Christina Gestrin ja neljä muuta Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajaa tekivät aiheesta kirjallisen kysymyksen valtioneuvostolle, jossa tiedusteltiin ”Millä perusteella oikeusministeriö katsoo, että kyseinen lausuma Suomen Mielessä ei ole rikoslain 11 luvun 8 §:n mukaista kiihottamista kansanryhmää vastaan?” Myös silloinen pääministeri Paavo Lipponen kommentoi asiaa ja kehotti Suomalaisuuden Liittoa käymään perusteellista keskustelua linjastaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä totesi, että on valitettavaa, että Suomalaisuuden Liitto hänen nähdäkseen ”yrittää vahvistaa tärkeää kansallismieltä kielteisten tunteiden avulla ja lietsomalla vihaa muita kansanryhmiä vastaan”. Vastauksessaan oikeusministeri katsoi, että ilmaisun sisältöä tulkittaessa tulee lähtökohdaksi ottaa se yhtenä kokonaisuutena eikä yksittäisiä lauseita tai väitteitä ja myös se yhteys, jossa ilmaisu esitetään on merkityksellinen. Oikeusministerin mukaan kokonaisuutena katsottaessa artikkeli ei ollut sellainen, että sen johdosta oikeusministeriö ”voisi ryhtyä painovapauslaissa tarkoitettuihin oikeudellisiin toimenpiteisiin”.

Järjestölle pitkään annettu liputusneuvontaan perustuva valtionapu lopetettiin vuonna 2002 RKP:n edustajien aloitteesta. RKP:n edustajat vaativat avustuksen poistamista sillä perusteella, että järjestö ei ollut antanut lippuneuvontaa ruotsiksi, vaan kehottanut kääntymään ruotsinkielisen lippuneuvonnan osalta sisäasiainministeriön puoleen. Sisäasiainministeriö oli sen sijaan pyytänyt soittajia kääntymään Suomalaisuuden Liiton puoleen. RKP:n edustajat vaativat, että koska sekä Suomalaisuuden Liitto että sisäasiainministeriö eivät olleet antaneet liputusneuvontaa ruotsiksi, tulisi Suomalaisuuden Liiton toiminta-avustus poistaa ja liputusasiat siirtää kokonaisuudessaan sisäasiainministeriön hoidettavaksi. Suomalaisuuden Liitto kuitenkin edelleen jatkaa maksutonta suomenkielistä liputusneuvontaa omin varoin. Suomalaisuuden Liitto on saanut valtionapua vuosina 2017–2018.

Vuonna 2020 Suomalaisuuden liitto ei saanut julkista avustusta lainkaan, ja sen toiminta oli täysin jäsenmaksujen varassa.

Säännöt

Suomalaisuuden Liiton sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoitus on herättää ja vahvistaa suomalaisten kansallista tietoutta ja ajattelutapaa sekä kaikin tavoin edistää suomalaista, erityisesti suomenkielistä kulttuuria. Liiton tehtävänä on vaalia suomen kieltä, suomalaista yhteenkuuluvuutta ja kulttuuriperinteiden omaleimaisuutta, lujittaa itsenäisyys- ja puolustustahtoa sekä kansanvaltaista ajatustapaa, edistää kansainvälistä yhteistyötä henkisen ja aineellisen kulttuurin eri aloilla sekä ylläpitää yhteyksiä ulkomailla oleviin suomalaisiin ja suomensukuisiin kansoihin.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys sääntöjensä mukaan harjoittaa tutkimus-, tiedotus- ja julkaisutoimintaa, edistää viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistoimintaa, huolehtii suomalaisesta lippu- ja nimikulttuurista, avustaa yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä suomalaisuuskysymysten hoitamisessa sekä järjestää esitelmä-, keskustelu ja muita vastaavia tilaisuuksia.

Suomalaisuuden Liitto korostaa olleensa aina puoluepoliittisesti sitoutumaton. Sen jäsenyys on avoin kaikille suomalaisille. ”Suomalaisuuden Liitto arvostaa kaikkia maailman kansoja ja pyrkii toiminnassaan edistämään erityisesti Suomen kansan aineellista ja henkistä hyvinvointia.”

Kielipolitiikka

Vuonna 1988 Suomalaisuuden Liiton toiminnassa alettiin uudelleen korostaa kielipolitiikkaa, ja yhdistys julkaisi kielipoliittisen ohjelmansa. Sitä uudistettiin vuonna 2008 muun muassa ottamalla mukaan tavoite suomen kielen muuttamiseksi ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi kieleksi. Liitto kuitenkin luopui vaatimuksesta vuonna 2014 ja asetti keskeiseksi tavoitteekseen pakollisen ruotsin kielen opetuksen muuttamisen vapaaehtoiseksi. Liiton kielipoliittisen ohjelman tavoitteet:

• "Pakollinen ruotsin opetus muutetaan vapaaehtoiseksi kaikilla opetuksen tasoilla."
• "Suomen kielen opiskelun on saatava nykyistä keskeisempi asema kouluissa; erityisen tärkeää on jatkuvasti kasvavan maahan muuttavan väestön suomen kielen opetus tehokkaimpana kotoutusvälineenä. Hyvään äidinkielemme käyttöön on kiinnitettävä huomiota."
• "Historiallisten vähemmistöjen oikeudet omakieliseen kulttuuriin ja omakielisiin palveluihin turvataan alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti todellisten tarpeiden mukaisesti."
• "Valtiovaltaa rohkaistaan käynnistämään neuvottelut naapurimaiden kanssa kieliolojen keskinäisestä vastavuoroisesta järjestämisestä vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen sopimuksen mukaisesti."
• "Suomalaisuuden Liitto seuraa edelleen valtioneuvoston suunnittelemaa kuntauudistusta ja erityisesti sen vaikutusta kielipoliittisiin ratkaisuihin sekä kustannuksiin ja tekee tarvittaessa aloitteita ja esityksiä lainsäädäntöön. Liitto vaatii kunnan kaksikielisyyttä edellyttävän vähemmistön 3000 kuntalaisen rajan poistamista. Yksi- tai kaksikielisyys määriteltäisiin vain nyt laissa mainittujen prosenttiosuuksien mukaan."

Arvostelua

Suomalaisuuden Liiton toiminta ja kannanotot ovat herättäneet keskustelua niin tiedotusvälineissä kuin politiikassakin. Suomalaisuuden Liitosta eronnut entinen pääsihteeri Kai Huovinmaa kuvasi Liittoa ”resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään” ja sen toiminnan olevan ”merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli 'sekoilu kielirasismeineen'”.

Helsingin Sanomien pääkirjoituspalstalla päätoimittaja Erkki Pennanen kirjoitti vuonna 2002, että ”hienon nimen omaava järjestö on joutunut virallisesti hyvän kielisovun maassa ahdasmielisten kielikiihkoilijoiden johtamaksi. Liitto on keskittynyt nostattamaan suomalaista kansallistuntoa kampanjoimalla ruotsin kieltä, suomenruotsalaista vähemmistöämme sekä 'entistä siirtomaavaltaa' Ruotsia vastaan 1930-luvun henkeen, vaikka tämän päivän Suomi on aivan toinen maa”. Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittajan Helena Tahvanainen kirjoitti vuonna 2007, että ”Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan”.

Suomenruotsalaisten kansankäräjien pääsihteeri Erik Mickwitz totesi vuonna 2004, että Suomalaisuuden Liitto on valinnut avoimen konfliktin tien tukemalla internetistä löytyvää vihanlietsontaa.

Tunnukset

Suomalaisuuden Liiton jäsenmerkki, jossa on mursunsydän ja taustalla aurinkopyörä.

Suomalaisuuden Liiton virallinen tunnus on kannuksenpyörä. Sama tunnus on myös Suomalaisuuden Liiton virallisessa lipussa, joka vihittiin käyttöön vuonna 2018.

Liitolla on myös jäsenmerkki, jonka vaakunataiteilija Olof Eriksson suunnitteli Suomalaisuuden Liitolle. Sinivalkoinen tunnus perustuu kannuksenpyörä-aiheeseen. Tunnus laadittiin vuonna 1976 pidettyjä yhdistyksen 70-vuotisjuhlia varten, mutta se otettiin käyttöön vasta 100-vuotisjuhlavuonna 2006. Liiton vanhoilla kotisivuilla jäsenmerkkiä kuvataan seuraavasti: "Siihen sisältyy seuraavanlaista vertauskuvallisuutta. Se kuvastaa joko suksisauvan sompaa tai muinaissuomalaisten kalottipäähinettä ylhäältäpäin katsottuna. Päällikkeenä siinä on mursunsydän, jonka kaksi pystysuoraa kenttää on sinisinä muodostaen S-kirjaimen. Se tarkoittaa Suomalaisuuden liittoa. Värit ovat Suomen lipun."

Vuonna 1998 Suomalaisuuden Liitto sai Erikssonin tunnuksella olevan jäsenmerkin, jotka suunnitteli kunniamerkkien asiantuntija ja kunniamerkkikirjan kirjoittaja Juha E. Tetri. Vuonna 2006 perustettiin myös Liiton ansiomitali. Sitä kannetaan sinivalkoisessa nauhassa ja sen mitaliosa on Liiton jäsenmerkkii.

Puheenjohtajat ja kunniajäsenet

Puheenjohtajat Johannes Linnankoski 1906 Kaarle Krohn 1907 J. J. Mikkola 1907–1909 Knut Cannelin 1910–1914 (vt. puheenjohtaja) Väinö Voionmaa 1914–1916 A. A. Koskenjaakko 1917–1918 Väinö Salminen 1919 Rafael Engelberg 1920–1924 J. R. Koskimies 1925–1926 Yrjö Ruutu 1928 Elpiö Kaila 1929 Urho Kekkonen 1930–1932 Veikko Heiskanen 1933–1947 Niilo Kallio 1948–1954 Veikko Heiskanen 1955–1956 Erkki Salonen 1957–1968 Kauko Sipponen 1968–1970 Kari Tarasti 1970–1974 Jouko Hulkko 1974–1978 Veikko Löyttyniemi 1978–1986 Martti Häikiö 1986–1988 Erkki Pihkala 1988–1996 Seppo Heikinheimo 1996–1997 Pentti Huttunen 1998–2003 Heikki Tala 2003–2009 Sampo Terho 2010–2017 Ilmari Rostila 2018– Suomalaisuuden Liiton ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin 11.5.2019 Heikki Tala

Kunniajäsenet Lauri Kettunen 1941 V. A. Koskenniemi 1941–52 Otto Manninen 1941 Veikko Heiskanen 1948 Pentti Eskola 1956 Martti Haavio 1958 Urho Kekkonen 1960 Veli Merikoski 1974 Erkki Salonen 1974 Matti Kuusi 1981 L. A. Puntila 1981 V. J. Sukselainen 1981 Jaakko Numminen 1986 Kauko Sipponen 1986 Jaakko Valtanen 1986 Jouko Hulkko 1996 Martti Häikiö 1996 Veikko Löyttyniemi 1996 Erkki Pihkala 1996 Riitta Uosukainen 2006 Kari Hautanen 2010 Pentti Huttunen 2016 Jussi Niinistö 2016 Heikki Tala 2016 Teemu Keskisarja 2018

Liiton julkaisuja

• Havia, Jari P. & Mäntynen, Pentti J.: Liputusopas. (Julkaisijat: Suomalaisuuden Liitto, Suomen heraldinen seura) Helsinki: Suomalaisuuden Liitto, 1996. ISBN 951-96348-4-3
• Suomalaisuuden juhlakirja. Helsinki: Suomalaisuuden Liitto: EstoPress, 1997. ISBN 952-9799-03-9
• Niinistö, Jussi: Kiinteistöjen liputustieto. Helsinki: Suomalaisuuden Liitto, 1999. ISBN 951-96348-6-X
• Tala, Heikki (päätoim.): Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden Liitto 1906–2006. Helsinki: Suomalaisuuden Liitto, 2006. ISBN 951-96348-7-8
• Pihkala, Erkki ym. (toim.): Itämaasta itsenäisyyteen: Suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden vaikea suhde. Helsinki: Suomalaisuuden Liitto, 2010. ISBN 978-951-96348-8-3 Teoksen verkkoversio (PDF).
• Ahonen, Antti (päätoim.), Mero Sini: Liputustieto. Helsinki: Suomalaisuuden Liitto, 2017. ISBN 978-95268-76900
• Scruton, Roger (suom. Ilmari Rostila ja Antti Oikarinen): Kansakuntaa tarvitaan. Helsinki: Suomalaisuuden Liitto, 2020.

Lähteet

• Tala, Heikki (päätoim.): Vuosisata suomalaisuuden puolesta: Suomalaisuuden Liitto 1906–2006. Helsinki: Suomalaisuuden Liitto, 2006. ISBN 951-96348-7-8

Aiheesta muualla

• Suomalaisuuden Liitto