Stenbergan linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stenbergan linna
Sijainti Masku, Suomi
Koordinaatit 60°32′05″N 22°00′19″E / 60.5347°N 22.0053°E / 60.5347; 22.0053
Rakennustyyppi Linna ja raunio
Kartta
Stenbergan linna

Stenbergan linna (Teinperin linna) oli jyrkkäreunaiselle kalliolle rakennettu keskiaikainen linna Varsinais-Suomessa, Maskun Ohensaaressa. Stenbergan linnavuorelta on löydetty jäännöksiä rakennuksista, joiden arvellaan olleen linnoitettu kuninkaankartano. Paikalla on todennäköisesti ollut ulkomitoiltaan 13 × 13 m kokoinen muurattu tornilinna[1] sekä pienempi 9 x 6,5 m kokoinen rakennelma, joka on tulkittu porrastorniksi, jonka kautta on kuljettu kallion laella sijainneeseen päärakennukseen.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stenbergasta on säilynyt useita keskiaikaisia asiakirjamainintoja, joista varhaisin on vuodelta 1398. Tuolloin maanpakoon lähtenyt Suomen laamannikunnan laamanni, Albrekt Mecklenburgilaisen kannattaja ritari Jaakko Abrahaminpoika Djäkn luovutti kartanon sekä Maskun Lellaisten, Kiveisten ja Ajoisenpään tilat Vybrud Korttummen hoitoon.[3][1] Linna saattaa olla Turun linnanvoutina vuosina 1377–1399 toimineen Djäknin rakennuttama tai hänen yksityishenkilöltä hankkimansa. Nykyisen käsityksen mukaan se on todennäköisesti peräisin 1300-luvun lopulta.[4] Aiemmin linnan ensimmäisen rakennusvaiheen on myös arveltu ajoittuneen 1100–1200-lukujen vaihteeseen.[1]

Stenberga oli vuosina 1438–1444 ehdolla myös birgittalaisluostarin paikaksi.[5] Albrektia seurannut kuningatar Margareeta I takavarikoi linnan ja vuonna 1438 kruunu lahjoitti kartanon Maskunjokilaaksoon perustetun Armonlaakson (lat. Vallis gratiae, ruots. Nådendal) birgittalaisluostarin haltuun.[6] Reformaation myötä kartano peruutettiin jälleen luostarilta kruunulle vuonna 1556. Tietoa siitä, milloin linna on raunioitunut ei ole.[6]

Albrekt Mecklenburgilaisen valtakausi oli Suomessa linnafeodalismin aikaa, jolloin uusi kuningas jakoi kannattajilleen palkkioksi läänityksiä ympäri Ruotsin valtakuntaa.[7] Ritarit rakennuttivat mailleen pieniä linnoituksia, joista monet myös raunioituivat pian Albrektin valtakauden päätyttyä.[8]

Sijaintipaikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvarustus on sijainnut noin 12 metriä korkealla, 30 metriä leveällä ja 63 metriä pitkällä[2] kalliolla, joka on aikanaan sijainnut muinaisessa Maskunjokisuussa meren lähellä. Maan kohoamisen vuoksi rantaviiva on siirtynyt vuosisatojen saatossa kauemmas.[9] Varhaisia muinaislinnoja rakennettiin luonnonmuotojen suojaamiin paikkoihin, kuten korkeille kallioille. Myös Stenbergan linnavuoren jyrkkäreunainen kallio on soveltunut hyvin puolustustarkoitukseen. Arkeologi Jukka-Pekka Taavitsainen on ehdottanut tärkeäksi tarkastella kallioille, mäille ja saarille rakennettujen linnoitusten yhteyttä keskiaikaisiin sodankäynnin menetelmiin.[10]

Arkeologiset kaivaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnavuorta kävi 1800-luvulla tutkimassa A. Almberg sekä vuonna 1877 Maskun Kihlakunnan muinaisjäännöksiä Suomen Muinaismuistoyhtiön rahoituksella kartoittanut Kustaa Killinen. Killisen raportin mukaan kallion merenpuoleisella reunalla oli vielä tuolloin noin kahden sylen leveydeltä harmaakivestä, tiilestä ja kalkkiseoksesta tehdyn kivirakennuksen raunioita sekä paikoitellen vielä havaittavissa parin kyynärän paksuista kiviseinää. Muurisoraa oli runsaasti kallion juurella, etenkin sen länsipuolella, jonne hän arveli rakennuksen luhistuneen.[11] Vuona 1886 linnavuorella vieraili myös valtionarkeologi Hjalmar Appelgren, joka mainitsi Teinperin (Stenbergan) linnavuoren ajoittamattomat rauniot väitöskirjassaan Suomen muinaislinnat (1891).[12]

Vuonna 1908 linnavuorella suoritettiin arkeologi Juhani Rinteen johdolla laajat kaivaukset, jotka todensivat myös suullisen perimätiedon välittämän tiedon linnasta, joka oli sijainnut vuorella lähellä Teinperin säteritalon kotirakennusta.[13] Kaivausten löytöluettelon mukaan 1900-luvun alussa oli jäljellä enää hajanaisia perustuksia. Löydösten perusteella arveltiin, että harmaakivisten ulko- ja väliseinien lisäksi kattoholveissa ja portaissa olisi käytetty tiiltä. Paikalta löydettyjen lasin ja laastinpalaset tulkittiin antavan viitteitä myös rapatuista seinistä ja lyijypuitteisista lasi-ikkunoista. Kaivauksissa löydettiin mm. rautaesineitä, eläinten luita, savipiipun pesä, poltettua savea sekä profiilitiiliä.[14]

Kertomaperinne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulta on säilynyt myös Stenbergan linnavuoreen liittyvää kertomaperinnettä. Linnan tuhoutumista selittävän tarinan mukaan laivalla saapunut vihollinen ampui linnaa. Linnavuori oli kuitenkin maalattu muurin näköiseksi alhaalta asti, eikä linna sortunut ennen kuin petollinen nainen neuvoi vihollista ampumaan ylemmäksi. Parin virstan päässä linnavuoresta länteen kerrottiin myös sijainneen kahdesta vastakkaisesta kalliosta muodostuva rauma, josta laivat saattoivat kulkea. Suullisen perimätiedon mukaan niiden välissä kulki rautavitja, joka esti vihollisten laivojen kulun.[15] [16]

Kiinteä muinaisjäännös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisalueella sijaitseva Stenbergan linnavuori on osa arkeologista kulttuuriperintöä, joka kertoo Suomen historiasta ja asutuksesta. Valtakunnallisesti arvokas kiinteä muinaisjäännös on rauhoitettu Muinaismuistolain nojalla. Vuosina 2019–2020 Muinaisjäännösalueella raivattiin Museoviraston avustuksella kasvillisuutta.[17] Linnavuorellta avautuu näkymä Maskunjoelle ja sen laella kasvaa alueen pitkästä asutushistoriasta kertovia ketokasveja. Linnavuoren lähellä sijaitsevat myös Länsitalon keto sekä Itätalon laidun ja rantaniitty, joista kumpikin inventoitiin valtakunnallisessa perinnemaisemaselvityksessä.[18]

Tietoa muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haggrén, Georg: ”Keskiaika”, Muinaisuutemme jäljet, s. 369–536. [Helsinki]: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-363-4
  • Oja, Aulis: Maskun historia I. Turku: Maskun kunta ja seurakunta, 1966.
  • Stenberga Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. Viitattu 13.8.2018.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kulttuuriympäristön palveluikkuna
  2. ↑ a b Suhonen, Veli-Pekka: Asuntolinnasta palatsilinnaan. Kahden varhaiskeskiaikaisena pidetyn linnan ajoitukset nykytutkimuksen valossa. SKAS, 2002, nro 2, s. 16. Suomen keskiajan arkeologian seuran.
  3. ↑ Oja 1966, s. 84
  4. ↑ Suhonen, Veli-Pekka: Asuntolinnasta palatsilinnaan. Kahden varhaiskeskiaikaisena pidetyn linnan ajoitukset nykytutkimuksen valossa. SKAS, 2002, nro 2. Suomen keskiajan arkeologian seura.
  5. ↑ Suhonen, Veli-Pekka: Asuntolinnasta palatsilinnaan. Kahden varhaiskeskiaikaisena pidetyn linnan ajoitukset nykytutkimuksen valossa. SKAS, 2002, s. 17.
  6. ↑ a b Oja 1966, s. 86
  7. ↑ Haggrén 2015, s. 429–431
  8. ↑ Haggrén 2015, s. 431
  9. ↑ Arkeologista tietoa yleisölle sata vuotta sitten. Arkeologia nyt!, 2008, nro 4, s. 24.
  10. ↑ Taavitsainen, Jussi-Pekka: Ancient hillforts of Finland. Problems of Analysis, Chronology and Interpretation with Special Reference to the Hillfort of Kuhmoinen. s. 133, 135. Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1990.
  11. ↑ Killinen, K.: Kiinteitä Muinaisjäännöksiä Maskun Kihlakunnassa, s. 97. Helsinki: Suomen Muinaismuisto-yhtiö, 1878.
  12. ↑ Appelgren, Hjalmar: Suomen muinaislinnat, s. xxx. Salakirjat, 2013 [1891].
  13. ↑ Teinperin linna maskussa. Turun Sanomat, 26.6.1908.
  14. ↑ Rinne, Juhani: Raportti, Stenbergan kaivaukset Museoviraston verkkosivu, Kulttuuriympäristön palveluikkuna. 1908.
  15. ↑ Killinen, K.: Kiinteitä Muinaisjäännöksiä Maskun kihlakunassa, s. 97. Suomen Muinaismuisto-yhtiö, 1878.
  16. ↑ Maskun pitäjä 700-vuotias. Suomen kuvalehti, 3.9.1932.
  17. ↑ Kulttuuriympäristön palveluikkuna Museoviraston verkkosivu.
  18. ↑ Oja, Jyrki & Oja, Satu: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet. Päivitys vuoden 1998 raporttiin Maskun kunnan verkkosivut. 2006. Suomen Luontotieto Oy.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stenbergan_linna&oldid=22492089”