Lappeenrannan linnoitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linnoituksen länsivallit kunnostettuna vanhojen perustuksien päälle 1720-luvun ulkoasun mukaiseksi.

Lappeenrannan linnoitus on alun perin ruotsalainen linnoitusjärjestelmä, jota ovat laajentaneet myös venäläiset. Linnoituksen rakentaminen alkoi Lappeenrannan kaupungin perustamisen jälkeen 1649.

Linnoitus sijaitsee sen mukaan nimetyssä Linnoituksen kaupunginosassa. Linnoituksen itä- ja pohjoispuolella on Lappeenrannan satama.[1] Linnoitus ja läheinen, 1880-luvulta alkaen rakennettu Lappeenrannan varuskunta muodostavat Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupungin valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön.[2]

Alkuvaiheet 1649–1740

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eteläinen portti.

Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe päätti 1649 tekemänsä Viipurin matkan jälkeen uuden kaupungin perustamisesta maa- ja vesiliikennereittien solmukohtaan. Asemakaavan alueelle laati Erik Nilsson Aspegren kesällä 1649.[3] Kaupungin toiminnot käynnistyivät asemakaavan toteuttamisen myötä ja ensimmäisen pormestarin Jochim Lenterin tultua virkaansa. Tukholman valtiopäivillä 20. syyskuuta 1652 päätettiin Lappeenrannan erityisoikeuksista. Aspegren luovutti kaupungin erityisoikeudet maaherra Johan Rosenhanelle vuoden 1653 alussa. Uudenkaupungin rauhan jälkeen Ruotsi asetti rajakomission syksyllä 1721. Kenraali ja valtaneuvos Axel Löwen otti vastaan rajakomissaarin viran. Vuonna 1722 Löwen sijoitti alueelle pienen varuskunnan turvaamaan rajankäyntiä sekä pakolaisten paluuta. Yhteistyössä maaherra Johan Henrik Frisenheimin sekä kenraali Berndt Olof Stackenbergin kanssa he päättivät Lappeenrannan linnoittamisesta.[4] Lappeenrannan tervakauppaa suojaamaan pystytettiin paalutuksia sekä espanjalaisia ratsuja. Alueelle lähetettiin lisäksi 112 miestä turvaamaan kauppalaa. Veljekset luutnantti Carl Fredrik sekä Anders Johan Nordenberg valittiin suunnittelemaan linnoitusta vuonna 1723. Linnoituksen pääsuunnittelijaksi määrättiin everstiluutnantti sekä majoitusmestari Jacob Johan Faber. Valtaosa linnoitustöistä tehtiin vuosien 1722–1728 aikana. Hattupuolueen noustua valtaan 1730-luvun lopulla, linnoitus sai lisärahoitusta. Lisälinnoitteita toteuttamaan määrättiin kapteeni Adamn Reinhardt Brunow. Linnoitustyöt jäivät kuitenkin kesken hattujen sodan sytyttyä.[5]

Lappeenrannan taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lappeenrannan taistelu

Lappeenrannan taistelu oli hattujen sodan taistelu, joka käytiin Lappeenrannassa ja sen ympäristössä 23. elokuuta 1741 Carl Henrik Wrangelin johtamien ruotsalaisten ja Peter de Lacyn johtamien venäläisten välillä. Taistelun jälkeen kaupunki ryöstettiin ja poltettiin, sen jälkeen venäläiset vetäytyivät rajan taakse omalle puolelleen. Taistelun päätteeksi venäläiset kokosivat kaupungista vankeja ja kuljettivat heidät orjiksi Venäjälle, Wrangel itse haavoittui pahoin ja joutui vangiksi.Lappeenrannan taistelu oli Hattujen sodan merkittävin taistelu

Venäläinen varuskunta 1743–1812

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnoituksen historiasta ja vallien restauroinnista kertova muistolaatta

Venäjän vallan alussa kaupungissa oli usein vaihtuva Venäjän rajarykmentti. Lappeenrannan linnoitusrakenteita uudistettiin ruotsalaisten jäljiltä jo 1750-luvulla. 1790-luvulla linnoituksen varustusta parannettiin kreivi Suvorovin johdolla, hänen aikanaan valmistuivat Nikolain sarvilinnake, kruunuvarustus ja vuoden 1799 kartoissa näkyvät Kimpisen ja Pallon etulinnakkeet. Kustaan sodan yhteydessä perustettu Saimaan laivasto muodosti kolmanneksen Lappeenrannan varuskunnasta.

Venäjän varuskunta-aikana Linnoitukseen rakennettiin Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko. Se valmistui vuonna 1785. Se on Suomen vanhin ortodoksinen kirkko.[6]

Vankileiri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissodan jälkeen linnoituksessa toimi pahamaineinen Lappeenrannan vankileiri, joka tuli tunnetuksi mielivaltaisista teloituksistaan. Valkoisten perustamalla leirillä oli yhteensä lähes 3 000 punavankia, joista teloitettiin arviolta 500.[7]

Linnoituksen kunnostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Otto-Iivari Meurmanin suunnittelema laululava vuodelta 1926. Lava kunnostettiin vuonna 2017.

Linnoituksen länsivalleja on kunnostettu vuodesta 2002 lähtien TE-keskuksen tuella. Aikaisempi katualue kulki aivan linnoituspenkereen juuressa, nyt historialliset vallirakenteet on kaivettu perustuksiltaan esiin ja niiden päälle on rakennettu alkuperäisen mukaiset vallit. Linnoitusniemen länsilaidan Frisenheimin redutin ja maavallien restaurointi on toteutettu 1720-luvun ilmeen mukaiseksi.

Lappeenrannan linnoituksen etelänpuoleisten vallien edustalla vuonna 1850 perustetussa Vanhassa puistossa eli Pusupuistossa sijaitsee Otto-Iivari Meurmanin suunnittelema laululava vuodelta 1926. Lava kunnostettiin vuonna 2017.[8]

Nykyinen käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakuuna Rock järjestettiin linnoituksessa vuosina 2013–2015. Lavan takana Yleisradion toimitalo.

Linnoituksen rakennuksissa toimivat muun muassa Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo, kulttuuri- ja tapahtumakeskus Kehruuhuone, Kahvila Majurska ja Ratsuväkimuseo. Linnoituksen uusin rakennus on Yleisradion aluetoimituksen talo vuodelta 1972[9][10].

Linnoituksen yö -niminen kaupunkifestivaali järjestettiin aiemmin vuosittain heinäkuun lopulla linnoituksen alueella ja sen läheisyydessä. Vuosina 2013–2015 linnoituksessa järjestettiin Rakuuna Rock -festivaali[11].

LUT-yliopiston ylioppilaskunta LTKY järjestää vuosittain vappuna linnoituksen eteläisen portin viereisillä valleilla perinteisen Wapunpäivän piknikin.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lappeenrannan karttapalvelu Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 5.5.2015.
  2. ↑ Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupunki Museovirasto. Viitattu 4.1.2015.
  3. ↑ http://www3.lappeenranta.fi/linnoitus/linnoitusmultimedia/historia/kaupunginperustaminen/a08.htm
  4. ↑ http://www3.lappeenranta.fi/linnoitus/linnoitusmultimedia/historia/ruotsalainenlinnoitus/b07.htm
  5. ↑ Suomalaiset linnoitukset, SKS. Saarijärvi: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6
  6. ↑ Suomi on venäläinen. Yle TV1, 15.2.2015. Ohjaaja: Tommi Pietiläinen, vastaava tuottaja Antti Seppänen, juontaja Juhani Seppänen.
  7. ↑ Toivanen, Pekka: ”Punaisten ja valkoisten sota Lappeenrannassa 1918” Lappenrannan kaupungin historiaa. Viitattu 14.2.2014.
  8. ↑ Lappeenrannan Pusupuiston laululava saa alkuperäisen väriasun – maalikerrosten alta paljastui voimakkaita sävyjä yle.fi. 13.7.2017. Viitattu 6.11.2022.
  9. ↑ Yhteystiedot 19.4.2012. Yleisradio. Arkistoitu 7.4.2016. Viitattu 10.3.2016.
  10. ↑ Lappeenrannan linnoitus, idän ja lännen portilla Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 11.4.2016. Viitattu 10.3.2016.
  11. ↑ Värtö, Petteri: Lappeenrannan kesään jää vain kaksi musiikkitapahtumaa: Ensi kesänä ei Rakuuna Rockia eikä Kontufolkia Etelä-Saimaa. 4.3.2016. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 10.3.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lappeenrannan linnoitus kuvattuna sataman puoleiselta sivustalta.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lappeenrannan_linnoitus&oldid=22790656”