Liikkalan linnake
Liikkalan linnake on osa kenraali Aleksandr Suvorovin suunnittelemaa ja rakennuttamaa Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmää, joka sijaitsee Haminasta Kouvolaan johtavan vanhan maantien varrella.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liikkalan kylä liitettiin Turun rauhassa 1743 Venäjään. Rajajoelle oli matkaa vain noin 10 kilometriä. Alueella käytiin useita kiivaita taisteluita Kustaa III:n sodassa. Sodasta saatujen kokemusten perusteella venäläiset päättivät rakentaa linnakkeen suojaamaan rajaa ja sen kulkureittejä sekä estämään mahdolliset hyökkäykset Haminaan ja edelleen Pietaria kohti. Linnoitustöitä johtanut Suvorov arvio linnakkeen rakentamisen maksavan 1661 ruplaa, 65 kopeekkaa. Rakennustyöt käynnistyivät alkukesästä 1791. Rakennustöitä johtamaan määrättiin aluksi insinööri-everstiluutnantti Semjon Lavrov. Rakennustyömaalla oli enimmillään lähes 800 sotilasta. Paikalliset talonpojat joutuivat antamaan rakennustarvikkeita sekä hevosiaan linnoitustöihin.
Varuskunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1792 linnakkeessa majaili 53-miehinen varuskunta. Varuskunnassa majaili myös rajaseutua ratsain valvoneita kasakoita. Eräissä venäläisissä asiakirjoissa mainitaan, että uskottavan puolustuksen saavuttamiseksi varustuksen tulisi käsittää 30 tykkiä miehistöineen sekä kaksi komppaniaa jalkaväkeä. Todellisuudessa linnakkeesta löytyi vain kahdeksan valurautaista tykkiä, joiden määrää lisättiin myöhemmin kuudella.
Linnake
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnake koostuu kahdesta kulmalinnakkeesta sekä neljästä puolibastionista. Koska linnake oli pieni, osa kasarmirakennuksista keittiöineen sijaitsi parin kilometrin päässä keskuslinnakkeesta.
Keskuslinnake
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskuslinnake on tähdenmuotoinen puolustusvalli, jossa on parikymmentä ampumalovea. Pituutta sillä on 93 metriä ja leveyttä 88 metriä. Kaltevat eskarpit on tehty kivestä ja kahden puolibastionin eskarpeissa on hyödynnetty louhittua kalliota. Sisäänkäynnin edessä on suojana poikkivalli. Keskuslinnakkeessa on ollut kasarmirakennus, ruutikellari, ammusvarasto sekä kellari.
Ulkovarustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päävallia kiertää noin 2–3 metriä leveä vallihauta sekä vastavalli. Yhdessä vallihaudoista on sijainnut kaivo. Lounaissivulla on sijainnut kulmalinnake. Luoteissivulla on ollut kolmionmuotoinen ravelli.
Redutti ja yhdyskäytävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kivestä ja osittain kalliota hyväksi käyttäen linnakkeen koillispuolelle on rakennettu redutti. Sen eskarppimuurit ovat olleet noin 1,6 metriä korkeat ja puolustusvallit 6-8 metriä leveät sekä 1–2 metriä korkeat. Redutin sisällä on ollut vartiorakennus. Keskuslinnakkeen ja redutin välille oli rakennettu 150 metriä pitkä yhdyskäytävä. Sen keskivaiheilla oli pieni kulmalinnake, jonka vierellä neljä traverssia.
Linnake nykyään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Museovirasto aloitti linnakkeen inventoinnin 1967. Sitä ei ole koskaan korjattu ja arkeologiset kaivaukset ovat rajoittuneet pieniin koekuoppiin. Tutkimuskohteena linnake on herättänyt museovirastossa mielenkiintoa, sillä Järvitaipaleen linnakkeen kanssa ne ovat ainoat koskemattomina meidän päiviimme asti säilyneet 1700-luvun rajalinnoitukset.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- https://fortforum.org/page/liikkala.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www3.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/Suvorov/pages/Generalissimus_Aleksandr_Suvorov-1.pdf
- V.-P. Suhonen (toim.): Suomalaiset linnoitukset. Saarijärvi: SKS, 2011. ISBN 978-952-222-275-6
- http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114024&ttyyppi=pdf&kunta_id=286 (Arkistoitu – Internet Archive)