Siirry sisältöön

Sten Söderström

Wikipediasta

Sten Håkansson Söderström (21. syyskuuta 1948 Kotka6. syyskuuta 1996 Vaasa) oli suomalainen vasemmistopoliitikko. Hän edusti kansanedustajana Suomen kansan demokraattisen liittoa (1979–1986) ja Demokraattista vaihtoehtoa (1986–1987).[1] Söderström oli ammatiltaan lääkäri ja hän toimi aktiivisesti Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestössä[2] sekä Sosialistisessa terveysrintamassa. Söderström oli myös kunnanvaltuutettu Mustasaaressa[1] ja Vaasassa[3] sekä presidentin valitsijamies 1982.[1]

Sten Söderström liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1975.[4] SKP:n Vaasan piirijärjestössä toiminut Söderström valittiin kansanedustajaksi Vaasan läänin vaalipiiristä vaaleissa 1979.[1] Söderströmiä tuki etenkin SKP:n oppositio eli niin sanotut taistolaiset. Vuoden 1981 edustajakokouksessa hänet valittiin SKP:n keskuskomitean varajäseneksi ja myöhemmin[1] jäseneksi. SKP:n hajaannuttua 1980-luvun puolivälissä Söderström siirtyi Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) ja Devan riveihin. Vuonna 1986 hänet valittiin SKPy:tä edeltäneen SKP:n järjestöjen keskuskomiteaan[4].

Söderström oli Suomi–Kuuba-seuran varapuheenjohtaja.[1]

Vuonna 1980 Söderströmin tukiryhmä alkoi julkaista Työväen Pohjanmaa -lehteä. Söderström oli myös taistolaisten (vuonna 1988 lopettaneen) Arbetartidningen Enhet -lehden viimeinen päätoimittaja.[5]

Vaasan kaupunginvaltuuston Kommunistien ja sitoutumattomien valtuustoryhmään kuulunut Söderström siirtyi Vasemmistoliiton ryhmään kesäkuussa 1990.[3]

Sten ”Stena” Söderström kuoli hirvikolarissa syyskuussa 1996.[2]

  1. a b c d e f Sten Söderström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b Sten Söderström in memoriam (LSV-tiedote 6/1996)
  3. a b Vasemmistoliitolle yhteinen valtuustoryhmä Vaasassa. Tiedonantaja, 21.6.1990, nro 95.
  4. a b SKP:n järjestöjen keskuskomitea. Teoksessa SKP:n järjestöjen edustajien kokous 26.-27.4.86 (SKP:n järjestöt 1986), s. 87.
  5. Camilla Berggren & Marianne Lydén: Nyttiga idioter? Unga idealister, Lenin och sjuttiotalet, s. 261, 263. Söderströms, 2009. ISBN 978-951-52-2620-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]