Anna-Liisa Hyvönen
| Anna-Liisa Hyvönen | |
|---|---|
 Hyvönen vuonna 1966. |
|
| Kansanedustaja | |
|
22.1.1972–30.9.1980
|
|
| Ryhmä/puolue | SKDL |
| Vaalipiiri | Helsinki |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. heinäkuuta 1926 Helsinki |
| Kuollut | 1. joulukuuta 2021 (95 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | pääsihteeri |
| Arvonimi | kaupunkineuvos |
Anna-Liisa Hyvönen (o.s. Mäntykoski; 29. heinäkuuta 1926 Helsinki – 1. joulukuuta 2021 Helsinki.[1]) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SKDL:n kansanedustajana vuosina 1972–1980 ja Helsingin apulaiskaupunginjohtajana 1980–1989. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapsuus ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Kalliossa vasemmistolaiseen perheeseen syntyneen Hyvösen isä oli kauppias ja äiti kirjanpitäjä. 1930-luvulla isä oli poliittisena vankina Tammisaaren pakkotyölaitoksessa, jolloin kahdeksanvuotias Hyvönen joutui hoitamaan sisaruksiaan äidin elättäessä perhettä pyykkärinä. Jatkosodan aikana molemmat vanhemmat olivat turvasäilössä liityttyään Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan. Hyvönen joutui tuolloin huolehtimaan kolmesta pikkuveljestään, kunnes he joutuivat joksikin aikaa sotalapsiksi Ruotsiin.[3][4] Hyvönen lähetti äidilleen kirjeitä, joiden myötä hänet tunnettiin poliittisten vankien keskuudessa ”Mäntykosken Lilinä”.[5] Sodan aikana hän avusti myös Helsingin seudulla piileskelleitä kommunisteja, kuten sabotaaseja tehnyttä Veikko Pöystiä.[6][7] Hyvönen opiskeli vapaaoppilaana Tyttönormaalilyseossa ja jatkoi iltalukiossa työskennellen samalla Helsingin kaupungin huoneenvuokralautakunnan kanslistina.[8] Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1946 ja opiskeli sen jälkeen neljä vuotta kieliä Helsingin yliopistossa.[2][9]
Politiikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyvönen aloitti poliittisen toimintansa jo ennen jatkosotaa sosiaalidemokraattisessa raittiusliikkeessä. Sodan päätyttyä Hyvönen liittyi SKP:n jäseneksi Hertta Kuusisen suosittelemana. Marraskuussa 1944 hänet kutsuttiin perustamaan Suomen Demokraattista Nuorisoliittoa.[10] Hyvönen työskenteli järjestötehtävissä SDNL:ssä 1945–1946 ja 1953–1959, Demokraattisen nuorison maailmanliiton Skandinavian sihteerinä Pariisissa ja Budapestissä 1950–1953, Suomen Rauhanpuolustajien järjestösihteerinä 1955, SKP:n kulttuurisihteerinä 1959–1968 sekä SNDL:n pääsihteerinä 1968–1977. Naisliikkeeseen Hyvönen on kertonut joutuneensa vasten tahtoaan ehkäisemään vähemmistöläisyyden etenemistä SKP:n liittokokouksessa.[2][9]
Hyvönen kuului SKP:n keskuskomiteaan vuosina 1963–1981 ja sen poliittiseen toimikuntaan 1965–1981.
Hyvönen aloitti poliittisen itsekritiikin Josif Stalinin kuoleman ja Unkarin kansannousun jälkeen lähestyen ajatuksissaan Italian kommunistisen puolueessa esitettyjä näkemyksiä. Hyvönen oli 1960-luvulla SKP:n radikaaleimpia uudistajia ja vankasti enemmistön puolella ja oli muun muassa ajamassa SKP:n 50-vuotisjuhlien perumista vuonna 1968 heti Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen[1].
Hyvönen valittiin kansanedustajaksi vuoden 1972 eduskuntavaaleissa. Syksyllä 1980 hän siirtyi Helsingin kaupungin terveydenhuollosta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi ollen ensimmäinen tehtävään valittu nainen. Hyvösen johdolla Helsinkiin perustettiin muun muassa 15 terveysasemaa sekä parannettiin mielenterveysongelmaisten avohoitoa. Vuonna 1998 Hyvöselle myönnettiin kaupunkineuvoksen arvonimi.[2][4]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyvönen puoliso oli muun muassa Helsingin kaupungin eläkejohtajana toiminut Paavo Hyvönen (1924–2011), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1952.[2] Paavo Hyvösen isä oli tunnettu kommunisti Antti Hyvönen.[11] Pariskunnalle syntyi kolme poikaa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hyvönen, Anna-Liisa: ”Tieni eduskuntaan”, Miten meistä tuli kansanedustajia?, s. 75–87. Seinäjoki: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4
- Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu?. (Väitöskirja) Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2785-8
- Salminen, Juhani: Asevelijuntta: Kertomus asevelisukupolven kommunismin vastaisesta taistelusta 1940–1959. Gummerus, 1996. ISBN 951-20-4853-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hyvönen, Anne: Anna-Liisa Hyvönen on kuollut 1.12.2021. Kansan Uutiset. Viitattu 1.12.2021.
- ↑ a b c d e f Anna-Liisa Hyvönen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 9.2.2007.
- ↑ Hyvönen (2007), s. 75.
- ↑ a b Nazarenko, Salla: Liika vastuu lapsena kouli Anna-Liisa Hyvösestä inhimillisen johtajan 28.8.2016. Kansan Uutiset. Viitattu 3.12.2021.
- ↑ Hurme, Hannu: Rauhan tullessa kaikki tunsivat Lilin 8.11.2014. Kansan Uutiset. Viitattu 22.3.2016.
- ↑ Leppänen (1999), s. 177–178.
- ↑ Salminen (1996), s. 37.
- ↑ Hyvönen (2007), s. 79–80
- ↑ a b Hyvönen (2007), s. 82, 84, 86.
- ↑ Suomen demokraattisen nuorisoliiton synty (Arkistoitu sivu) Vasemmistonuoret 60 vuotta. Vasemmistonuoret. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 22.3.2016.
- ↑ Leppänen (1999), s. 150.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||
| ||||||
| ||||||
|
