Terho Pursiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Terho Martti Pursiainen
Terho Pursiainen
Terho Pursiainen
Henkilötiedot
Syntynyt6. lokakuuta 1945 (ikä 79)
Rautavaara
Poliitikko
Puolue sitoutumaton
Entiset puolueet SKDL
Vihreä liitto
Asema kansanedustaja (1970−1972, 1979−1987)
kaupunginvaltuutettu (1972−1974)
Vaalipiiri Kymen vaalipiiri ja Helsingin vaalipiiri

Terho Martti Pursiainen (s. 6. lokakuuta 1945 Rautavaara) on suomalainen poliitikko, filosofi, teologi, yhteiskuntatieteilijä ja toimittaja. 1960- ja 1970-luvuilla hän tuli tunnetuksi vasemmistoradikaalina teologina. Myöhemmin hän on tarkastellut filosofina yhteiskunnallisen hyvän ja tulonjaon kysymyksiä sekä eritellyt esimerkiksi kommunitarismia ja libertarismia.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pursiainen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopiossa 1963. Sen jälkeen hän on opiskellut useita tutkintoja, muun muassa väitellyt teologian tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Hän asuu Järvenpäässä ja on neljännessä avioliitossa.[1] Hänen poikansa on Heikki Pursiainen (s. 1974)[2].

Pursiaisen virkauran tärkeimpiä tehtävä oli lääninsosiaalineuvoksen virka (sosiaali- ja terveysosaston päällikkö) Kymen lääninhallituksessa 1973–1987. Sen lisäksi Pursiainen on toiminut seurakuntapappina, opettajana ja kolumnistina.

Pursiainen vihittiin papiksi Turussa 1968. Vuonna 1969 Pursiainen herätti julkista huomiota esiintyessään televisio-ohjelma Jatkoajassa. Saman keväänä ilmestyi hänen kohuttu kirjansa Uusin testamentti. Pyhäinpäivänä 1983 pitämänsä niin sanotun "Kemin saarnansa" jälkeen hän jätti papinviran kymmeneksi vuodeksi, kunnes hänet siunattiin uudelleen papin tehtäviin Helsingissä pyhäinpäivänä 1993.

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pursiainen oli SKDL:n kansanedustajana vuosina 1970–1972 ja 1979–1987 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettuna 1972–1974. Kun Pursiainen valittiin eduskuntaan Kymen vaalipiiristä vuonna 1979, hän sai 11 553 ääntä ja oli vaalipiirinsä ääniharava[3].

Vuoden 1999 vaaleissa Pursiainen pyrki eduskuntaan Vihreän liiton listoilta Uudenmaan vaalipiiristä. Hän jäi ensimmäiselle varasijalle. Hän oli vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana myös vuoden 2007 vaaleissa.

SKDL:n kaudellaan hän toimi pitkän aikaa muun muassa SKDL:n liittohallituksen jäsenenä. SKDL:n sosialistien johtoelinten toimintaan hän osallistui, kunnes aivan SKDL:n toimintansa loppuvaiheessa liittyi SKP:hen. Pursiainen ei asettunut ehdolle enää vuoden 1987 vaaleissa. Hän erosi lääninsosiaalineuvoksen virastaan perustellen eroa sillä, ettei voinut SKDL:stä erottuaan pitää hallussaan virkaa, jonka oli saanut poliittisen virkanimityksen perusteella. Vihreässä liitossa hän oli valtuuskunnan jäsen 1999–2001 (puolueen jäsenenä 1998–2001).

Kirjassaan "Uusin testamentti" (1969) Pursiainen kirjoitti vallankumouksen välttämättömyydestä, ja vielä 70-vuotishaastattelussaan hän katsoi olevansa yhä lujasti vasemmalla, vaikka onkin vihertynyt ja irtautunut työväenliikkeestä.[4]

Pursiaisen ajatteluun on vaikuttanut filosofi John Rawls[4], jonka pääteoksen Oikeudenmukaisuusteoria hän on suomentanut.

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Karitsan kiukku. Teoksessa Summa, 2005. ISBN 951-607-232-1 (erillispainoksena 2008)
  • Summa: Kootut teologiset teokset. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-232-1
  • Jumala. (Henki & elämä -sarja) Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-085-X
  • Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta. (Must) Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-958-8
  • Kuntaetiikka: Kunnallisen arvokeskustelun kritiikkiä. (Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut 30) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2001. ISBN 952-9740-87-5
  • Vihreä oikeudenmukaisuus. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-570-1
  • Kymmenen [uutta] käskyä nykyajalle: Käskyt, selitykset, selvennykset. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-482-9
  • Kunnallisten käytäntöjen etiikka: Yhteisöopin alkeet. (Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarja nro 24) Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 1997. ISBN 952-9740-46-8
  • Isänmaallisuus: Keskinäinen osakkuus ja kepeyden filosofia. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto) Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-696-3
  • Vastuullinen yhteiskunta. Teoksessa Omantunnon aika ISBN 951-625-332-6 (nid.)
  • Nousukauden etiikka Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 1995. ISBN 952-9740-19-0 (nid.)
  • Omantunnon aika. (Sisällys: Nousukauden etiikka (1995) ja Vastuullinen etiikka) Helsinki: Kirjapaja, 1995. ISBN 951-625-332-6
  • Syvyys syvyydelle Helsinki: Kirjapaja, 1994. ISBN 951-625-296-6 (nid.)
  • Vahva toivon periaate teoksessa Tulevaisuus kriisissä ISBN 951-625-209-5
  • Kriisiajan etiikka. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 1993. ISBN 952-9740-04-2 (nid.)
  • Tulevaisuus kriisissä. Helsinki: Kirjapaja, 1993. ISBN 951-625-209-5 (Sisältää teokset Kriisiajan etiikka ja Vahva toivon periaate.)
  • Välittämisen tauti. Lapua: Herättäjä-Yhdistys, 1990. ISBN 951-878-020-X
  • Eroperiaate Kouvola: TOY, Tieto Oy, 1989. ISBN 951-8956-00-6 [pieni vihko]
  • Sokea äiti: kerettiläisen katkismus Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12404-4 (nid.)
  • Oma pää ja pääoma Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-2217-X
  • Uusin testamentti. (Huutomerkki-sarja) Helsinki: Tammi, 1969 (7. painos 1970).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venla Pystynen: Liberaalit riitapukarit. Kuukausiliite, 12/2019, s. 26.
  2. ↑ Suomi on paska maa, sanoo ajatuspaja Liberan johtaja Heikki Pursiainen Helsingin Sanomat. 13.8.2017. Viitattu 13.8.2017.
  3. ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1979 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  4. ↑ a b Ex-kansanedustaja ja radikaalipappi Terho Pursiainen on nykyään Skp:n veljessodan vihertynyt veteraani, Helsingin Sanomat, "70-vuotias", 6.10.2015. (Archive.org)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansandemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Terho_Pursiainen&oldid=22859036”