Eteläinen baptistikonventio
Eteläinen baptistikonventio | |
---|---|
Suuntautuminen | baptismi |
Teologia | evankelikalismi |
Johtaja | Steve Gaines |
Toiminta-alue | Yhdysvallat |
Päätoimipaikka | Nashville, Tennessee[1] |
Perustettu | toukokuussa 1845 |
Seurakuntia | 47 000 |
Jäseniä | 13,22 miljoonaa (2022)[2] |
Julkaisut | SBC Life |
Kustantamo | Lifeway Christian Resources |
Koulutus | |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Osa artikkelisarjaa |
Baptismi |
---|
Eteläinen baptistikonventio (engl. Southern Baptist Convention, lyh. SBC) on vuonna 1845 perustettu Yhdysvaltain ja maailman suurin baptistinen kirkkokunta. SBC:hen kuuluu yli 13 miljoonaa jäsentä ja yli 47 000 seurakuntaa kaikissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Eteläinen baptistikonventio on Yhdysvaltain suurin protestanttinen kirkkokunta ja maan toiseksi suurin kristillinen kirkkokunta Katolisen kirkon jälkeen. Eteläinen baptistikonventio on erityisen näkyvä maan eteläisissä osavaltioissa.[3][4]
Eteläinen baptistikonventio järjestäytyi Georgian Augustassa vuonna 1845. 1900-luvun loppupuolella kirkkokunnasta on tullut yksi Pohjois-Amerikan etnisesti monimuotoisimmista protestanttisista kirkkokunnista. Baptistikonvention päätoimipaikka on Nashvillessä, Tennesseessä.[5]
Oppi ja käytänteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläisten baptistien suuri enemmistö noudattaa kristinuskon klassisia periaatteita, joihin lukeutuvat usko Pyhään kolminaisuuteen, Jeesuksen Kristuksen jumaluuteen ja ihmistyyteen, pelastukseen armosta uskon kautta sekä Raamatun täydelliseen inspiraatioon ja täyteen auktoriteettiin.[3]
Raamatun auktoriteetti ja uskontunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sitoutuminen Raamatun auktoriteettiin on ollut baptististen kirkkokuntien tunnusomainen merkki viimeisten 400 vuoden aikana. Usko Raamatun auktoriteettiin on vaikuttanut suuresti moniin SBC:n opetuksiin ja käytänteihin. Raamatun auktoriteetti on ilmaistu yleisten baptistien uskontunnustuksessa vuodelta 1678. Eteläisiin baptisteihin ovat vaikuttaneet myös toinen Lontoon baptistien tunnustus (1678) ja New Hampshiren tunnustus (1833). Eteläiset baptistit ovat toisinaan hyväksyneet myös omia uskonjulistuksia, kuten Abstract of Principles-periaatteet vuonna 1858. Koko Eteläinen baptistikonventio on hyväksynyt ainoastaan Baptist Faith and Message -kirjan vuonna 1925, jota on tarkistettu vuosina 1963 ja 2000.[3]
Kaste ja ehtoolinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläiset baptistit katsovat, että seurakunnalla on kaksi toimitusta: kaste ja ehtoollinen. Eteläiset baptistit noudattavat uskovien kasteen perinnettä, jossa upotetaan kasteeseen ne, jotka julkisesti tunnustavat uskonsa Jeesukseen Kristukseen. Eteläisten baptistien mukaan ehtoollista vietetään säännöllisesti muistona Kristuksen kuolemasta, ylösnousemuksesta ja muistutuksesta hänen lupauksestaan palata takaisin. Jotkut vahvistavat Kristuksen hengellisen läsnäolon ehtoollisella, mutta kaikki eteläiset baptistit hylkäävät transsubstantiaatio- ja konsubstantiaatio-opit ja katsovat, ettei kaste tai ehtoollinen välitä sakramentaalista armoa.[3]
Vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikallisseurakuntien, yhdistysten, osavaltioiden kokousten ja kansallisten kokousten välinen suhde on samanaikaisesti yksinkertainen ja monimutkainen. Kukin elin on itsenäinen ja eri tahojen välinen suhde perustuu vapaaehtoisuuden ja yhteistyön periaatteisiin. Nämä näkyvät muun muassa taloudellisessa osallistumisessa ja palvelukumppanuudessa. Yhteistyön ytimessä on sydämellinen ja näkyvä tuki sekä kotimaan että kansainväliselle lähetystyölle. Eteläinen baptistikonventio on yksi kristillisen kirkon historian voimakkaimmista lähetysjärjestöistä.[3]
Viime vuosien aikana eteläiset baptistit ovat työskennelleet siirtyäkseen kohti yksimielisyyttä keskittyen pyhiin kirjoituksiin, evankeliumiin, lähetystyöhön ja rotusovitteluun.[3]
Käytänteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläiset baptisti vahvistavat periaatteen kirkon uudestisyntyneestä jäsenyydestä ja uskovien pappeudesta. He uskovat paikalliskirkon autonomiaan ja kannustavat samalla kirkkojen väliseen yhteistyöhön evankeliumin julistuksen levittämiseksi. Eteläisten baptistit tunnustavat kirkon tehtävissä kaksi virkaa: pastorit (vanhimmat) ja diakonit.[3]
Eteläisten baptistien jumalanpalveluskäytänteet heijastavat monia tyylejä ja vaikutteita. Suurelta osin jumalanpalvelukset eivät ole kuitenkaan liturgisia. Eteläinen baptistikonventio on historiaallisesti puolustanut uskonnonvapautta ja omantunnonvapautta.[3]
Pelastusopillisesti eteläisiä baptisteja on yleisesti luonnehdittu muunnelluiksi kalvinisteiksi. Eteläiset baptistit hylkäävät kuitenkin johdonmukaisesti sekä arminiolaisuuden että hyperkalvinismin. Etelän baptistit ovat suhtautuneet varauksellisesti kirkkokuntien liittoihin ja ovat kieltäytyneet liittymästä sekä evankelikaalien että päälinjan kansallisiin ja kansainvälisiin järjestöihin.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Baptismi Yhdysvalloissa
Etelän baptistien juuret juontavat 1600-luvulla Amerikan siirtokuntiin perustettuihin baptistikirkkoihin. Baptistikirkkojen määrä lisääntyi ja levisi kaikkiin siirtokuntiin 1700-luvulla, mikä oli pitkälti Philadelphian baptistiyhdistyksen lähetystyön ansiota. Etelä varhaisiin baptistikirkkojen yhdistyksiin kuuluivat Charleston (1751), Ketochton (1765) ja Kehukee (1765). 1800-luvullla pohjoisen ja etelän baptistikirkot tekivät valtakunnallista yhteistyötä.[5]
1845–1900
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläinen baptistikonventio perustettiin toukokuussa 1845. Perustamisvaiheessa kirkkokuntaa liittyi noin 300 kirkkoa.[5] Perustamisen taustalla oli huolenaiheet siitä, etteivät pohjoisen baptistit olleet kiinnostuneita kotimaan lähetystyöstä etelästä. Baptistien kokoukset kieltävytyivät myös nimittämästä ulkomaanlähetystyöntekijää. Lähes kaikki pohjoisen ja etelän baptistikirkkojen olivat yksimielisiä, että jatkuva yhteistyö oli mahdotonta pohjoisen ja etelän erojen vuoksi. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin William Bullein Johnson, jonka ehdotuksesta perustettiin konventio joka käsitti kirkkokunnan sekä erilliset johtokunnat palvelutehtäviä varten. Kirkkokunnan perussääntö hyväksyttiin 10. toukokuuta 1845.[3]
Eteläisen baptistikonvention tehtäväksi tuli yhteistyön edistäminen ulkomaan- ja kotimaan lähetystyössä sekä kristillisen palvelutehtävän jakavat kirkot. Ulkomaan lähetysneuvosto sijoitettiin Virginian Richmondiin ja kotimaan lähetysneuvosto Alabaman Marionin. Molemmat johtokunnat aloittivat välittömästi lähetyssaarnaajia. Kotimaan lähetysneuvosto sai hitaasti tukea siihen asti, kunnes se myöhemmin muutti Georgian Atlantaan.[3]
Eteläisten baptistien teologinen seminaari perustettiin vuonna 1859 Etelä-Carolinan Greenvilleen. Johtokunta hyväksyi uskonjulistuksen nimeltä Abstract of Principles. Sisällissodan jälkeen seminaari muutti vuonna 1887 Kentuckyn Louisvilleen. Aluksi baptistikonventio kasvoi hitaasti, mutta seurakuntien johtajat jatkoivat ponnistelujaan evankeliumin levittämiseen alueelle. Sisällissodan jälkeen monet mustat jäsenet liittyivät toisiin kirkkokuntiin. Vuonna 1845 SBC.hen kuului noin 352 000 jäsentä joista kolmannes oli mustia. 1900-luvun alussa SBC:hen kuului 1,2 miljoonaa jäsentä, joista lähes kaikki olivat valkoisia.[3]
1900–1979
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luvun aikana eteläiset baptistit kasvoivat pienestä eteläisestä ja valkoisesta kirkkokunnasta suureksi ja monialueiseksi yhteisöksi. Baptistikonventioon vaikuttivat monet kaupunkien ja maaseudun vaikutteet, herätysliikkeet sekä landmarkistista ekkselsiologiaa kannattavat tahot. 1900-luvun alkupuolella muun muassa kalvinismin ja postmillenialismin vaikutus väheni, herätysliiikkeen vaikutus laajeni ja baptistinen identeetti vahvistui.[3]
Eteläinen baptistikonventio koki nopean kasvukauden 1900-luvun alkuvuosina. Merkittäviä muutoksia oli muun muassa varainhallinnan tehostaminen Commission of Efficiencyn perustamisella 1914 sekä vuonna 1917 perustettu toimeenpaneva komitea. Vuonna 1925 perustettiin osuusohjelma, jonka kautta kerättiin varoja lähetys-, koulutus- ja hyväntekeväisyystyön tukemiseksi. SBC hyväksyi ensimmäisen virallisen uskonjulistuksensa, Baptist Faith and Messagen, vuonna 1925. Muita merkittäviä tapahtumia olivat baptistisen pyhäkouluyhdistyksen perustaminen vuonna 1891. Yksi maailman suurimmista teologisista seminaareista, Southwestern Baptist Seminary, aloitti toimintansa vuonna 1918. 1900-luvun puolivälissä perustettiin kolme uutta seminaaria: Golden Gate Kaliforniaan vuonna 1945, Southeastern Pohjois-Carolinaan 1951 ja Midwestern Missouriin 1958. Kristillisen elämän toimikunnasta tuli kirkkokunnan virallinen yksikkö vuonna 1947.[3]
1920-luvulla SBC:n johtajat asettuivat vahvasti fundamentalismin puolelle yhdysvaltalaisten kirkkojen jakautuessa modernistien ja fundamnetalistien välillä. SBC:n presidentti E. Y. Mullins kirjoitti artikkeleita fundamnetalistien perustavaan teoskokonaisuuteen. Wake Forestin seminaarin johtaja W. L Poteat avasi ovea liberalismille soveltamalla evoluutioajattelua, joka johti uuteen konsensukseen kiteytyen vuonna 1925 kirjaan Baptist Faith and Message. Vuosina 1925–1954 SBC:n kirkolliselle kehitykselle oli ominaista kirkkokunnan organisaation ja tehokuuden kasvu. Kuvaava esimerkki kasvukaudesta oli erityisesti Million More in '54-kampanja, joka vauhditti kirkon kasvua. SBC oli 1900-luvun puolivälissä tehokkaasti johdettu, kasvava ja pitkälti yhtenäinen organisaatio, jolla oli yhtenäinen ohjelma, jaettu usko ja yhteinen sitoutuminen kansainväliseen lähetystyöhön.[3]
1979–
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980-luvulta lähtien eteläisten baptistien julkinen keskustelu on keskittynyt erityisesti eteläisen baptismin identiteettiin, joka on kiteytyn Raamatun kirjoitusten luonteeseen liittyvissä kysymyksissä sekä kalvinismin ja uudistuneen kirkon jäsenyyden opeista. Monet kysymykset juontavat juurensa laajempaan baptistiseen historiaan.[3] Helmikuussa 2023 baptistikonvention sihteeristö erotti jäsenyydestä viisi kirkkoa, mukaanlukien Saddleback Chuchin, joissa oli naispastoreita. Erottamiset vahvistettiin kesällä vuosittaisessa kokouksessa New Orleansissa.[6]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläinen baptistikonventio on ollut alusta lähtien keskitetympi kirkkokuntajärjestö, kuin baptistien keskuudessa on yleisesti ollut tapana. Konventio on kehittänyt omia lähetysjärjestöjä, julkaisuja sekä koulutus- ja johtokuntia, jotka toimivat konvention johdolla.[5]
Seurakunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläisellä baptistikonventiolla on yli 45 000 jäsenseurakuntaa. Suurin osa seurakunnista on kooltaan pieniä, alle 200 jäsenen seurakuntia. Yhdysvaltain kaikissa osissa on kuitenkin moni suuria ja vaikuttavia eteläisten baptistien seurakuntia.[3][7]
Seurakunta | Kaupunki | Osavaltio | Osallistujat (keskim.) | Pastori |
---|---|---|---|---|
Saddleback Church | Lake Forest | Kalifornia | 28 000 | Rick Warren |
Second Baptist Church | Houston | Texas | 15 970 | H. Edwin Young |
Prestonwood Baptist Church | Plano | Texas | 17 000 | Jack Graham |
NewSpring Church | Anderson | Etelä-Carolina | 10 000 | Monta johtajaa |
Christ Fellowship Church | Miami | Florida | 25 000 | Todd Mullins |
Cross Church | Springdale | Arkansas | 6 372 | Nick Floyd |
Bellevue Baptist Church | Cordova | Tennessee | 5 589 | Steve Gaines |
The Summit Church | Durham | Pohjois-Carolina | 8 259 | J. D. Greear |
First Baptist Church | Dallas | Texas | 2 632 | Robert Jeffress |
First Baptist Church | Orlando | Florida | 6 128 | David Uth |
Hunter Street Baptist Church | Birmingham | Alabama | 3 320 | James Gray |
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläinen baptistikonventio on suurin kirkkokunnallisen teologisen koulutuksen tarjoaja. Eteläisen baptistikonventiolla on kuusi teologista seminaaria. Seminaarit ovat Southern Baptist Theological Seminary, Southwestern Baptist Theological Seminary, New Orleans Baptist Theological Seminary, Golden Gate Baptist Theological Seminary, Southeastern Baptist Theological Seminary sekä Midwestern Baptist Theological Seminary. Monilla eri osavaltioiden baptistikonventeilla on yhteydet lukuisiin korkeakouluihin ja yliopistoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi Baylor University, Houston Baptist University, Dallas Baptist University, Samford University, Union University, Mississippi College, California Baptist University, Oklahoma Baptist University, Ouchita Baptist University, Anderson University, Charleston-Southern University sekä lukuisat muut.[3]
Yhteiskunnallinen vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eteläinen baptistikonventio on pitkään ollut Yhdysvaltain suurin ja yksi nopeimmin kasvavista protestanttisista järjestöistä. Konvention jäsenistöstä huomattava osa on etnisiin vähemmistöihin kuuluvia. Eteläistä baptistikonventiota pidetään yleisesti teologisesti ja yhteiskunnallisesti konservatiivisena eikä se ole osallistunut aktiivisesti ekumeeniseen toimintaan. 2000-luvun alkupuolella Eteläinen baptistikonventio ilmoitti yli 14 miljoonasta jäsenestä ja 47 000 seurakunnasta.[5]
Kannatusalueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jäsenmäärällisesti Eteläisen baptistikonvention merkittävin kannatusalue on Texasin osavaltio. Muita jäsenmäärällisesti merkittäviä osavaltioita ovat Georgia, Pohjois-Carolina, Tennessee ja Alabama, jossa sillä on myös suhteellisesti vahva asema. Muita suhteellisesti vahvoja kannatusalueita ovat Mississippi, Arkansas, Kentucky ja Oklahoma. Yksittäisistä kaupungeista vahvimpia ovat Middlesborough, Central City, Vernon, Brookhaven ja Union.[9]
Tunnettuja eteläisiä baptisteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pastorit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- W. A. Criswell
- Jerry Falwell (1933–2007) – pastori, tele-evankelista, Liberty Universityn perustaja
- Billy Graham (1918–2018) – evankelista, pastori
- R. G. Lee
- H. H. Hobbs
- Adrian Rogers
- George Truett
- Rick Warren – Saddleback Churchin pastori ja kirjailija
Tutkijat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viihde
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Clarence Clemons – muusikko ja näyttelijä
- Dakota Fanning – näyttelijä
- Elle Fanning – näyttelijä
- Deborah Voigt – oopperalaulaja
Poliitikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Robert J. Bentley – Alabaman kuvernööri (2011–2017)
- Matt Blunt – Missourin valtiosihteeri (2001–2005) ja kuvernööri (2005–2009)
- Charles Colson
- Tom Coburn – edustaja (1995–2001) ja senaattori (2005–2014)
- Ted Cruz – Texasin senaattori, vuoden 2016 presidentinvaalien esivaaliehdokas
- Lindsey Graham – senaattori (2003–edelleen)
- Mike Huckabee – Arkansas'n kuvernööri ja vuosien 2008 sekä 2016 presidentinvaalien esivaaliehdokas
- Sonny Perdue – Georgian kuvernööri (2003–2011)
- Mark Pryor – senaattori (2003–2015)
- Harry S. Truman – entinen Yhdysvaltain presidentti.[10]
- Roger Wicker – senaattori (2007–edelleen)
- Ron Paul – kongressiedustaja (1976–1977, 1979–1985, 1997–2013)
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Zach Johnson – ammattigolfaaja
- Tim Tebow – amerikkalaisen jalkapallon NFL-pelaaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Denominations: SBC Libguides. Viitattu 31.10.2024.
- ↑ 2022 SBC Annual Church Profile Statistical Summary
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Dockery, David S.: Southern Baptist Convention, s. 2166–2169. (Teoksessa Encyclopedia of Christianity in the United States) New York: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442244313
- ↑ https://www.usnews.com/news/us/articles/2023-06-14/southern-baptists-finalize-expulsion-of-two-churches-with-female-pastors
- ↑ a b c d e The Editors of Encyclopaedia Britannica: Southern Baptist Convention Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.5.2025.
- ↑ https://www.usnews.com/news/us/articles/2023-06-14/southern-baptists-finalize-expulsion-of-two-churches-with-female-pastors
- ↑ Database of Megachurches in the U.S. Hartford Institute for Religion Research. Viitattu 5.11.2024.
- ↑ Database of Megachurches in the U.S. Hartford Institute for Religion Research. Viitattu 12.11.2024.
- ↑ Southern Baptist Convention (1845 - Present) - Religious Group The Association of Religion Data Archives. Viitattu 11.11.2024.
- ↑ About Us | fbcgrandview (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viralliset sivut (englanniksi)