Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko
| Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko | |
|---|---|
 Kirkon virallinen logo, joka otettiin käyttöön vuonna 2020. |
|
| Suuntautuminen | mormonismi |
| Teologia |
antitrinitianismi restorationismi |
| Hallinto | hierarkkinen |
| Johtaja | presidentti Russell M. Nelson |
| Toiminta-alue | pääasiassa Yhdysvallat |
| Perustaja | Joseph Smith |
| Perustettu | Yhdysvalloissa vuonna 1830 |
| Kirkosta irtautuneet | myöhempien aikojen pyhien liike |
| Hiippakuntia | 3 565 vaarnaa[1] |
| Seurakuntia | 31 490 piiriä[1] |
| Jäseniä | 17 255 394 (2023)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko[a], lyhennettynä MAP-kirkko (engl. The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, lyh. LDS Church) on myöhempien aikojen pyhien liikkeen suurin kirkkokunta. Sen jäsenet harjoittavat newyorkilaisen Joseph Smithin perustamaa kristillisperäistä uskontoa, jota usein kutsutaan mormonismiksi.
Smith perusti Kristuksen kirkon vuonna 1830. Samana vuonna hän julkaisi Mormonin kirjan, joka antoi nimen uudelle uskonnolliselle liikkeelle ja sen kannattajille. Vuonna 1838 Kristuksen kirkko vaihtoi nimensä nykyiseen, pitempään muotoon, joka painottaa sen millennialistista oppia. Kirkon alkuvuosinaan harjoittama moniavioisuus ja muut epäsovinnaiset opit johtivat toistuviin konflikteihin ulkopuolisten kanssa, ja vuonna 1844 Smith murhattiin. Hänen kuoltuaan liike jakautui moniksi kirkkokunniksi, joista suurimman johtoon nousi Brigham Young. Young johti mormonit Ison Suolajärven laaksoon nykyisen Utahin alueelle.
Kirkon johtajaa kutsutaan presidentiksi, joka johtaa kirkkoa ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin koorumin ja seitsenkymmenien avustuksella. Ruohonjuuritasolla kirkko jakautuu piispojen johtamiin vaarnoihin, joissa on muutamia tuhansia jäseniä. Kirkolla ei ole erillisiä pappisvirkoja, vaan kaikki kelpoiset yli 12-vuotiaat miespuoliset jäsenet ovat pappeja. Temppeleitä kirkolla on yli 150. Niiden ylläpito ja muu toiminta rahoitetaan jäsenten maksamilla kymmenyksillä.
Smithin kuollessa mormonismilla oli noin 15 000 kannattajaa ja Youngin presidenttikaudella kymmeniä tuhansia. Nykyään heitä on useita miljoonia. Suurin osa MAP-kirkon jäsenistä on perinteisesti asunut Yhdysvalloissa, ja sen keskuspaikka sijaitsee Salt Lake Cityssä Utahissa. Aktiivisen lähetystyön ansiosta kirkolla on nykyään paljon kannattajia myös muualla Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa ja Tyynenmeren saarivaltioissa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon juuret ovat 1800-luvun alun Yhdysvaltojen herätysliikkeissä ja restorationismissa. Näyt, enkeli-ilmestykset, armolahjat ja muut yliluonnolliset kokemukset olivat yleisiä, ja tavallisen kansan keskuudessa syntyi itsenäistä hengellistä liikehdintää sekä omintakeisia uskontulkintoja.[2]
New Yorkin osavaltion länsiosissa asunut Joseph Smith sai 1820-luvulla näkyjä, joissa enkeli Moroni kertoi hänelle läheiseen kukkulaan haudatuista kultalevyistä.[3] Smithin mukaan niihin oli kaiverrettu Amerikan muinaisten asukkaiden historia ja ”ikuisen evankeliumin täyteys”.[4] Hän saneli kannattajilleen tekstin, joka 1830 julkaistiin nimellä Mormonin kirja.[5] Nimi viittaa kirjassa esiintyvään profeetta Mormoniin, joka Smithin mukaan oli laatinut kultalevyihin talletetun aikakirjan.[3] Mormonin kirjan mukaan intiaanit polveutuvat juutalaisista, jotka vuoden 600 eaa. purjehtivat Lähi-idästä Amerikkaan.[6] Kirjan teologia muistuttaa lähinnä perinteistä kristinuskoa.[7]
Smith perusti 6. huhtikuuta 1830 Kristuksen kirkon.[8] Smithin mukaan se oli ”tosi kirkko”, jonka Jumala oli hänen kauttaan palauttanut, sillä kaikki muut kirkot olivat luopuneet alkuperäisestä kristinuskosta. Kristuksen kirkko oli millennialistinen ja uskoi Jeesuksen pikaiseen paluuseen, jonka myötä koittaisi tuhatvuotinen rauhan aika. Ilmestyksissään Smith sai yliluonnollista opastusta sekä uskonnollisiin asioihin että kirkon päivittäisen elämän järjestämiseen. Kirkon varhaiset jäsenet harjoittivat esimerkiksi moniavioisuutta ja yhteisomistusta, joka myöhemmin vaihtui kymmenysten maksuun.[3] Liikkeen kannattajia alettiin kutsua mormoneiksi ja heidän oppiaan mormonismiksi.[9] Smith saneli 26. huhtikuuta 1838 ilmoituksen, jossa Herra kehotti nimeämään kirkkonsa Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkoksi.[10]
Ulkopuolisten epäluuloisuus ja Smithin itsevaltainen hallintotapa johtivat väkivaltaisiin kahakoihin mormonien ja ei-mormonien välillä. Mormonit siirtyivät ensin Ohion Kirtlandiin ja myöhemmin Jacksonin piirikuntaan Missourissa. Vuonna 1839 Smith johti 15 000 kannattajaansa Illinoisiin ja perusti Nauvoon kaupungin. Vihainen väkijoukko murhasi Smithin ja hänen veljensä Hyrumin 27. kesäkuuta 1844.[3]
Perimysriidat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Smithin ennenaikainen kuolema johti perimysriitoihin, ja myöhempien aikojen pyhien liike jakautui eri johtajien alaisuudessa toimineisiin kilpaileviin lahkoihin.[11] Suurin osa mormoneista kannatti Brigham Youngia, joka oli Kahdentoista apostolin koorumin arvovaltaisin jäsen. Young nimitettiin kirkon toiseksi presidentiksi.[3]
Smithin leski Emma kannattajineen perusti vuonna 1852 kilpailevan kirkon,[3] jonka nimi myös oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Se vastusti moniavioisuutta ja piti Joseph Smithin poikaa Joseph Smith III:tta kirkon laillisena johtajana. Youngin johtamasta kirkosta erottuakseen se lisäsi nimensä alkuun ”Uudelleenorganisoitu” vuonna 1869. Nykyään se tunnetaan Kristuksen yhteisönä.[11] Sen keskus on Missourin Independence, missä Smithin mukaan sijaitsi Siion.[3]
Lisäksi syntyi lukuisia pienempiä ryhmiä, joilla oli omat profeettansa ja oppinsa. Smithin varhainen työtoveri Sidney Rigdon ja apostoli Lyman Wight perustivat kumpikin tahollaan kirkon. James Strang johti Michiganjärven Majavasaarelle noin 3 000 hengen moniavioisen yhteisön, jonka jäseniä kutsuttiin strangiiteiksi.[3] Tämä artikkeli käsittelee Youngin ja hänen seuraajiensa johtamaa kirkkoa.
Utahin kirkko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Young pysytteli vielä pari vuotta Nauvoossa, missä väkivaltaisuudet jatkuivat. Vuosina 1846–1847 hän johti kannattajansa noin 1 800 kilometrin vaellukselle Ison Suolajärven laaksoon, minne mormonit perustivat Salt Lake Cityn kaupungin ja yli 300 pienempää asutuskeskusta. Young havitteli Deseretiksi kutsumalleen alueelle osavaltion asemaa, mutta sitä ei moniavioisuuden ja teokraattisen hallinnon vuoksi myönnetty. Kirkkonsa kasvattamiseksi Young lähetti runsaasti lähetyssaarnaajia eri puolille Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. 1860-luvun loppuun mennessä Deseretiin oli saapunut noin 80 000 mormoniuudisasukasta. Matka tehtiin aluksi jalan tai vankkureilla. Ensimmäinen mantereen ylittävä rautatie valmistui 1869.[3]
Kirkon ja liittovaltion välit heikkenivät Mountain Meadowsin verilöylyn seurauksena 1857, kun mormonijoukko tappoi alueensa läpi kulkeneen siirtolaiskaravaanin jäsenet. Yhdysvaltain presidentti James Buchanan lähetti Utahin territorioon sotilasretkikunnan ja asetti territorion johtoon Alfred Cummingsin, joka ei ollut mormoni. Uskonnollisia vainoja pelännyt Young valmistautui puolustautumaan aseellisesti, ja sotilaallisen voiman käyttö toi mormoneille suuren yleisön myötätunnon. Kriisi päättyi neuvotteluratkaisuun vuonna 1858. Cummings osoittautui mormonien keskuudessa suosituksi, ja MAP-kirkko menetti asemansa Utahin hallinnollisena ja poliittisena vallankäyttäjänä.[3]
Young kuoli 1877, ja kirkon uudeksi presidentiksi nimitettiin John Taylor. Taylorin kaudella Yhdysvaltain keskushallinto otti aiempaa tiukemman asenteen moniavioisuutta vastaan. Taylorin seuraaja Wilford Woodruff ilmoitti lopulta vuonna 1890 kirkon luopuvan moniavioisuudesta Yhdysvalloissa, missä se oli laitonta. Utah hyväksyttiin Yhdysvaltain osavaltioksi 1896. Yhdysvaltain ulkopuolella kirkon jäsenet harjoittivat moniavioisuutta vuosisadan vaihteeseen asti. Moniavioisuudesta luopuminen johti uuteen skismaan, kun moniavioisuuden kannattajat perustivat omia kirkkokuntiaan.[3] Niiden jäseniä kutsutaan fundamentalisteiksi.[9]
Jäsenet ja organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon korkeinta johtoa kutsutaan yleisauktoriteeteiksi. Siihen kuuluvat ensimmäinen presidenttikunta eli kirkon presidentti ja hänen kaksi neuvonantajaansa, kahdentoista apostolin koorumi ja seitsenkymmenet sekä johtava piispakunta, jonka vastuulla ovat kirkon omaisuus ja hyväntekeväisyys. Korkeimpien johtajien asema vahvistetaan joka toinen vuosi järjestettävässä yleiskonferenssissa, johon saavat osallistua sekä kirkon jäsenet että ulkopuoliset. Luottamusäänestys on käytännössä rituaali, joka ei koskaan johda johtajien erottamiseen.[3]
Kirkko on jaettu vaarnoihin, joissa on 4 000–5 000 jäsentä. Vaarnat jakautuvat muutaman sadan jäsenen piireihin, joita johtaa piispa. Jäsenet maksavat vaarnalleen kymmenyksiä,[3] jotka ovat kirkon tärkein tulonlähde. Niillä rahoitetaan muun muassa rakennustyöt ja vanhan rakennuskannan ylläpito, kirkon hallinto, lähetysohjelma, opetusaineisto ja muut kirkon ohjelmat. Kymmenysten keruuta perustellaan Vanhalla testamentilla ja Jumalan kirkolleen antamalla käskyllä.[12] Köyhiä autetaan käyttämällä kuukausittaisen paastopäivän aterioista kertyvä säästö vähäosaisten tukemiseen.[13] Kirkon alaiset hyväntekeväisyysjärjestöt eivät maksa tuloveroa Yhdysvalloissa.[14]
Suurin osa kirkon jäsenistä on perinteisesti asunut Yhdysvalloissa, ja sen keskuspaikka sijaitsee Salt Lake Cityssä Utahissa.[3] Utahin, Arizonan, Idahon ja Nevadan osavaltiot muodostavat edelleen alueen, jossa mormonien osuus väestöstä on merkittävä. Utahin osavaltion asukkaista MAP-kirkon oppia tunnustaa yli puolet, vaikka osuus onkin vähentynyt muun muassa muuttoliikkeen vuoksi.[15] Aktiivisen lähetystyön ansiosta kirkolla on paljon kannattajia myös muualla Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa ja Tyynenmeren saarivaltioissa.[3] Kirkon oman ilmoituksen mukaan jäseniä oli vuonna 2023 yli 17 miljoonaa ja vaarnoja yli 3 500.[1]
Kirkon virallinen julkaisu on nimeltään Liahona.[16]
Pyhät kirjoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pyhät kirjoitukset (mormonismi)
Joseph Smith laati Raamatusta oman versionsa, joka jäi keskeneräiseksi. Se sisältää muun muassa profetioita Smithin elämästä ja Mormonin kirjan julkitulosta. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko suosii kuitenkin Kuningas Jaakon Raamattua, eikä Smithin versiolla ole virallista asemaa.[3]
Mormonin kirja kertoo juutalaisista, jotka vuoden 600 eaa. tienoilla matkustivat Jerusalemista Amerikkaan. Siellä heistä tuli suuri kansa, joka jakautui kahteen ryhmään: oikeamielisiksi nefiläisiksi ja pahoiksi lamanilaisiksi. Nefiläiset kukoistivat aikansa, mutta tuhoutuivat lopulta lamanilaisten käsissä.[3] Kirjan uskonnolliset opit edustavat lähinnä perinteistä kristillistä teologiaa, mutta sen teemana on myös Israelin kansan erityinen liittosuhde Jumalaan.[7] Lisäksi kirja ottaa kantaa moniin 1800-luvun alun Yhdysvaltojen uskonnollisiin ja poliittisiin kiistakysymyksiin.[17] Mormonin kirjan asema MAP-kirkossa oli pitkään symbolinen, eikä siitä löydy kirkon opin omaleimaisimpia piirteitä. Presidentti Ezra Taft Benson alkoi korostaa sen asemaa 1980-luvulta lähtien, ja nykyään sillä on kirkossa jopa Raamattua tärkeämpi merkitys.[18]
Oppi ja liitot sisältää Smithin saamia ilmoituksia ja on Jumalan puhetta hänen nykykansalleen. Kirjassa on sekä teologista sisältöä että kirkon oppiin ja käytäntöihin liittyviä käskyjä.[3][19]
Kallisarvoinen helmi on kokoelma Smithin uskonnollisia kirjoituksia. Sen tunnetuin osa on Aabrahamin kirja, jonka Smith väitti kääntäneensä egyptistä.[3]
Oppi ja käytännöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Mormonismi
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon oppi muistuttaa valtavirran kristinuskoa muutamin merkittävin eroin. Mormonit katsovat perinteisen kristinuskon kannattajien luopunen oikeasta uskosta, mutta pääosin he suhtautuvat muihin kristittyihin myönteisesti.[3]
Jumaluus koostuu Isästä, Pojasta ja Pyhästä hengestä. He eivät muodosta kolminaisuutta vaan ovat erillisiä olentoja.[3]
Jeesuksen kuolemalla ja ylösnousemuksella on opissa tärkeä asema. Kristuksen sovitustyön ja Jumalan armon lisäksi ihmisen kuolemanjälkeinen elämä riippuu kuitenkin myös omista teoista: uskosta, katumuksesta, kättenpäällepanemisesta ja kirkon oppien mukaisesta kasteesta. Kuolemanjälkeisessä elämässä on kolme kirkkauden astetta: selestinen, terrestrinen ja telestinen. Oikeamieliset pääsevät selestiseen valtakuntaan, mutta muiden osana on elää vähäisemmissä valtakunnassa. Kaikki ihmiset pelastuvat lukuun ottamatta pientä joukkoa, joka eläessään tunsi Jumalan ja silti torjui hänet. Kirkon uskolliset jäsenet voivat kuolemansa jälkeen tulla itsekin jumaliksi.[3]
Papisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pappeus (mormonismi)
MAP-kirkossa vallitsee yleinen pappeus. Kaikki yli 12-vuotiaat kelpoiset miehet ovat Aaronin pappeuden diakoneja. 14-vuotiaina heistä tulee opettajia ja 16-vuotiaina pappeja. 18-vuotta täytettyään miehet voivat saada Melkisedekin pappeuden ja vanhimman arvon. Myöhemmin he voivat edelleen kohota korkeampiin asemiin kirkon papistossa. Naiset eivät voi olla pappeja. Lisäksi pappeus oli mustilta miehiltä kielletty ennen vuotta 1978.[3]
Lähetystyö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Lähetystyö (mormonismi)
Mormonit harjoittavat lähetystyötä eri puolilla maailmaa. 18–25-vuotiaat naimattomat miehet ovat lähetysmatkalla 24 kuukautta ja 19-vuotiaat tai sitä vanhemmat naiset 18 kuukautta. Myös monet eläköityneet pariskunnat tekevät lähetystyötä.[3]
Temppelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Temppeli (mormonismi)
MAP-kirkolla on maailmanlaajuisesti yli 150 temppeliä. Ne on varattu erilaisiin siirtymäriitteihin ja muihin uskonnon pyhimpiin toimituksiin. Kirkolla on erikseen myös seurakuntataloja, joissa järjestetään viikottaisia kokouksia ja jumalanpalveluksia.[3]
Kaste suoritetaan temppeleissä ja on pelastuksen kannalta välttämätön. Lapset kastetaan kahdeksanvuotiaina, käännynnäiset yleensä aikuisina. Kirkon elävät jäsenet voivat ottaa kastamattomina kuolleiden sukulaistensa puolesta kasteen. Monet mormonit harjoittavat sukututkimusta löytääkseen sijaiskasteeseen sopivia henkilöitä, ja kirkko avustaa sukututkimuksessa myös ei-mormoneja. Kirkon kastekäytäntö on kohdannut ajoittain arvostelua. HLBT-pariskuntien lapset saivat ennen vuotta 2019 kasteen vain kirkon johtajien erityisluvalla. Juutalaiset ryhmät ovat vastustaneet holokaustissa kuolleille ihmisille annettuja sijaiskasteita. MAP-kirkko kielsi käytännön vuonna 2010.[3]
Endaumentti on temppelissä tapahtuva initiaatio,[3] jossa kirkon jäsen valmistellaan kuolemanjälkeiseen elämään ja korotukseen.[20] Endaumentin osallistuja pestään rituaalisesti, voidellaan öljyllä ja puetaan garmenttiin. Seuraavaksi hänelle esitetään luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja Jumalan pelastussuunnitelmasta kertova näytelmä.[3]
Sinetöinti on temppeleissä suoritettava toimitus, jossa aviomies, vaimo ja lapset yhdistetään toisiinsa iankaikkisuudeksi. Toimitus voidaan suorittaa myös kuolleiden puolesta.[3]
Muut rituaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kättenpäällepanemisen uskotaan edesauttavan Pyhän Hengen armolahjoja. Sakramenttia vietetään Jeesuksen viimeisen ehtoollisen muistoksi.[3]
Arvostelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirkon on syytetty käyttäneen jäsentensä lahjoituksista saatuja tuloja tavalla, joka ei oikeuta sen verovapautta voittoa tuottamattomana organisaationa. Vuonna 2019 julkisuuteen tulleen ilmiantajan mukaan tuloja ei ole käytetty vaaditulla tavalla hyväntekeväisyyteen, vaan miljardeja on säästetty.[21] Kirkon sijoitusportfolion arvoksi on arvioitu noin 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[22] Vuosittain kirkko kerää jäseniltään arviolta 7 miljardia dollaria.[23][24] Koska kaikkien jäsenten odotetaan maksavan aina kymmenesosan tuloistaan kirkolle, kirkko on puolustanut kymmenysten keräämistä tasa-arvoisena. Myös lasten odotetaan maksavan kymmenyksensä.[12]
Pappeus on varattu ainoastaan miehille, jotka eivät avoimesti kuulu mihinkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön.[25][26] Vuoteen 2019 asti homoseksuaalisessa suhteessa eläminen johti kirkosta erottamiseen.[3]
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kirkon virallisissa julkaisuissa koko nimi kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d 2023 Statistical Report of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints 6.4.2024. Salt Lake City: The Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Östman 2019, s. 27, 143.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae Melton, J. Gordon: Church of Jesus Christ of Latter-day Saints Encyclopædia Britannica. 13.11.2024. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Östman 2019, s. 141.
- ↑ Östman 2019, s. 144–146.
- ↑ Östman 2019, s. 147–150, 156.
- ↑ a b Östman 2019, s. 147.
- ↑ Östman 2019, s. 146.
- ↑ a b Östman, Kim: Saako enää kutsua ”mormoniksi”? Tuttuuden ja todellisen identiteetin tasapainoilu. Teologinen aikakauskirja, 2019, 124. vsk, nro 1, s. 2–17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Oppi ja liitot, 115:4.
- ↑ a b Community of Christ Encyclopædia Britannica. 6.10.2013. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Mormon: Tithing BBC. 2009. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Kymmenykset ja paastouhrit.
- ↑ Swaine, Jon & MacMillan, Douglas & Boorstein, Michelle: Mormon Church has misled members on $100 billion tax-exempt investment fund, whistleblower alleges The Washington Post. 16.12.2019. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Canham, Matt: Mormon portion of Utah population steadily shrinking The Salt Lake Tribune. 24.7.2005. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Richman, Larry: Archive of Church Magazines and Newspapers lds365.com. 19.7.2022. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Östman 2019, s. 153.
- ↑ Östman 2019, s. 150–151.
- ↑ Östman 2019, s. 127–128.
- ↑ Endaumentti Pyhien kirjoitusten opas. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Viitattu 24.11.2024.
- ↑ Vuoripuro, Verna: Ilmiantaja väittää: Yhdysvaltain mormonikirkko on haalinut sadan miljardin dollarin verovapaan omaisuuden ”Jeesuksen toista tulemista varten” Helsingin Sanomat. 18.12.2019. Viitattu 9.8.2020.
- ↑ Mormon tithing, revisited Religionnews.com. 30.11.2021. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Mormon whistleblower: Church’s investment firm masquerades as charity 60 Minutes. 15.5.2023. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Oladipo, Gloria: Mormon church has $100bn ’clandestine hedge fund’, says whistleblower The Guardian. 15.5.2023. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Stances of Faiths on LGBTQ+ Issues: Church of Jesus Christ of Latter-day Saints (Mormons) Human Rights Campaign (HRC). 2024. Viitattu 28.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Mormonit Uskontojen uhrien tuki. 2024. Viitattu 28.10.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mormonismi Wikimedia Commonsissa
