Musiikki-Fazer
| Musiikki-Fazer | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1897 |
| Lakkautettu | 1998 |
| Toimiala | musiikki |
| Emoyhtiö | Warner Music Finland |
| Tytäryhtiöt | Finnlevy, Scandia-Musiikki, Finndisc, Finlandia Records, Discophon, Kompass Records, PSO, Bang Trax |
| Huomioitavaa | Yhtiön osti kansainvälinen Warner Music Group 30.11.1994, jonka jälkeen osa Warner Music Finlandia. |
Musiikki-Fazer on historialtaan Suomen merkittävin musiikkialan yritys, johon kuului muun muassa Fazerin musiikkikauppa. Yritys laajensi musiikkikustannusalalta äänilevyalalle jo vuonna 1910 ja tunnetaan 1960 lähtien Musiikki-Fazerina.[1][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Musiikki-Fazer syntyy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sveitsistä Suomeen muuttaneen turkkurin Eduard Fazerin poika Konrad Fazer (1864−1940), makeiskauppias Karl Fazerin isoveli, osti yhdessä Robert Emil Westerlundin (1859−1922) kanssa vuonna 1897 Anna Melanilta musiikkikaupan, joka oli perustettu Helsingin Aleksanterinkadulle 1884. Liikkeen nimeksi tuli Helsingfors nya musikhandel – Helsingin uusi musiikkikauppa. Yritys aloitti Fredrik Paciuksen ja Jean Sibeliuksen tuotannon kustantamisen. Konrad Fazerin siirryttyä diplomaatiksi Wieniin hänen poikansa Georg Fazer (1889−1935) muutti liikkeen nimeksi vuonna 1919 Oy Fazerin musiikkikauppa. Fazerin nuotinkustannus tunnetaan yhä Fazerina oikeudenhaltijana. Liike oli aloittanut äänilevyjen vähittäismyynnin Suomessa jo vuonna 1910 ja sillä oli Suomessa useita haaraliikkeitä.[3][1] Fazerin ensimmäinen äänilevytähti oli J. Alfred Tanner. Fazer ja Gramophone hallitsivatkin ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomen pieniä markkinoita.
Emman aikakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1925 Fazer saattoi sodan jälkeen lähettää taiteilijoita levyttämään ulkomaille. Yhteistyö jatkui Gramophonen kanssa nyt levymerkillä His Master’s Voice. Läpimurron tekivät Suomi Jazz Orkesterin hitit Puuseppä ja Asfalttikukka, jolla lauloi Ture Ara salanimellä Topi Aaltonen. Yhtyeen kolmantena haitaristina toimi Vili Vesterinen. Hannes Konnon myöhempi suuruus oli myös valssi Ruusuja hopeamaljassa. Vuoden 1929 kolmas hitti oli Ture Aran Emma-valssi eli Surkea rakkaustarina. Levyä myytiin yli 30 000 kpl ja pian siitä äänitettiin Suomessa ja Yhdysvalloissa kaikkiaan kahdeksan uutta versiota. Tullimaksujen pudottua vuonna 1928 huippuvuonna 1929 myytiin Suomessa yli miljoona äänilevyä. Samaan päästiin Suomessa seuraavan kerran vasta 1970-luvulla.[3] [1]
Uusi sota ja rauha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konrad Fazerin tyttärenpoika Roger Lindberg (1915−2003) siirtyi yrityksen johtoon 1940. Marraskuussa 1940 Lindberg matkusti Berliiniin mukanaan laulajat Matti Jurva ja Eero Väre. He tekivät levyjä Kristall -levymerkille.
Vuonna 1942 saksalaiset teknikot puolestaan tulivat Helsinkiin ja äänityksiin pääsi muun muassa lauluyhtye Harmony Sisters. Kristall ja Imperial -levymerkeillä ilmestyi silloin noin sata levyä. Näihin kuuluivat ensimmäiset ikivihreät esimerkiksi George de Godzinskylta (Sulle salaisuuden kertoa mä voisin), Pentti Viherluodolta ja Toivo Kärjeltä.[4][1][5]
Oma äänitetuotanto alkaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomeen oli sodan aikana perustettu uusi levy-yhtiö Rytmi, jolla oli oma studio ja prässäämö. Se ei ollut riippuvainen tuonnista. Sen osti myöhemmin Musiikki-Fazer kuten muutaman vuoden toimineen Electron. Fazerin ensimmäinen oma levymerkki oli vuonna 1948 aloitettu Sävel, jonka merkittävät levytykset tekivät Henry Theel, Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa. Samana vuonna Lindberg sai Euroopan toiseksi suurimman levy-yhtiön Decca Recordsin edustuksen Suomeen. Fazer ryhtyi tuottamaan suomalaisia levyjä Decca-merkillä. Orkesterinjohtajina toimivat Klaus Salmi ja Toivo Kärki. Fazerista tuli 1950-luvun alussa Suomen johtava levy-yhtiö. Rytmin uusimpia artisteja olivat Olavi Virta, Erkki Junkkarinen, Kauko Käyhkö (Justeeri) ja Metro-tytöt.
Toivo Kärjen kausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1955 Toivo Kärki siirtyi päätoimisesti johtamaan Musiikki-Fazerin levytuotantoa. Syntyi sarja uusia laulajia: Jorma Lyytinen, Vieno Kekkonen, Eila Pellinen, Juha Eirto, Eila Pienimäki, Tuula Siponius ja Pärre Förars. Suurmenestyksiä olivat muun muassa Juha Eirton Tiikerihai, Eila Pellisen Kaksi kitaraa ja Eila Pienimäen Vanhan veräjän luona. Vuonna 1955 Fazer julkaisi ensimmäiset LP-levynsä. Suuriin löytöihin kuului virolainen oopperalaulaja Georg Ots. Vuonna 1957 Fazer julkaisi hänen Tallinnassa Viron radiolle äänittämänsä suomenkielisen Saarenmaan valssin.[6]
1960-luku rautalangasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1960-luku toi mukanaan television, sävelradion, Eurovision laulukilpailut ja rockin. Fazer käynnisti levymerkit Philips ja Fontana. Aluksi koettiin suuri tangokuume. Pinnalla olivat Eino Grön, Eila Pienimäen Tulenliekki ja Taisto Tammi, jonka Tango merellä oli syksyllä 1963 Suomen eniten myyty levy. Vielä 1965 Esko Rahkonen tulkiten Unto Monosta pääsi listoille. Keväällä 1962 listaykkönen oli jo Marion Rungin Euroviisu Tipi-tii, jonka teki Kari Tuomisaari. The Sounds -yhtyeen Emma oli kesän 1963 eniten myyty levy ja toi kotimaisen rautalankamusiikin suuren yleisön tietoisuuteen.
Fazerin pianotehdas perustettiin 1963 ja Landolan kitaratehdas ostettiin 1973 sekä yhtiön 1920-luvulla alkanut äänilevytuotanto kasvoi.[7] Roger Lindberg perusti 1966 Finnlevyn Philips-Polygramin kanssa. Vuonna 1968 Fazer osti myös Levytukku Oy:n levytuotannon. Lindberg osti vähitellen lisääkin kilpailijoita muun muassa vuonna 1972 Scandia-musiikki Oy:n.
Fazer Finnlevy ja Takomo-studio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1966 perustettu Finnlevy on suomalainen levy-yhtiö ja levymerkki, jonka katalogiin kuuluu laajalti tunnettuja suomalaisia artisteja ja yhtyeitä.[8] Finnlevyn pitkäaikainen kotimaisen tuotannon päällikkö oli jo Fazerilta tuttu Toivo Kärki. Vuosina 1970–1977 Kärjen päätoimisina yhteistyökumppaneina toimivat Vexi Salmi ja Juha Vainio. Vuonna 1974 Musiikki Fazer osti Finnlevyn kokonaan toiminimekseen. Vuodesta 1994 alkaen Finnlevy on Warner Music Finlandin aputoiminimi.[9] Finnlevy jatkoi itsenäisenä levy-yhtiönä tuotantoa kuitenkin vielä toukokuuhun 1998 asti.[10]
Vuosina 1977—1990 Finnlevyllä oli oma levytysstudio Höyläämötie 16:ssa Helsingin Pitäjänmäellä, jota kutsuttiin Takomo-studioksi.[11][12][13]
Scandia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1953 perustetun Scandia-Musiikki-levy-yhtiön osti Musiikki Fazer vuonna 1972. Scandian perustajat olivat Paavo Einiö, Herbert Katz ja Johan Vikstedt, joista Vikstedt kuitenkin myi pian osuutensa Harry Orvomaalle. Scandian alkuperäisenä toiminta-ajatuksena oli korkeatasoisen ulkomaisen jazzin tuonti Suomeen, mutta odotettua heikomman menestyksen vuoksi Harry Orvomaa siirsi toiminnan painopisteen iskelmämusiikkiin. Yhtiö oli 1950- ja 1960-luvuilla merkittävä tekijä suomalaisen kevyen musiikin alalla, mikä oli paljolti sanoittaja Sauvo Puhtilan, sovittaja ja levytyskapellimestari Jaakko Salon ja äänittäjä Aarre Elon ansiota. Levytykset tehtiin Helsingin Kulttuuritaloon rakennetussa Alppi-studiossa. Scandialle levyttäneitä artisteja olivat muun muassa Teuvo Valo, Annikki Tähti, Brita Koivunen, Laila Kinnunen, Vieno Kekkonen, Olavi Virta, Pauli Räsänen, Eino Grön, Reijo Taipale, Danny (Ilkka Lipsanen), Tapani Kansa, Kirka Babitzin ja Arto Sotavalta, harmonikkataiteilija Lasse Pihlajamaa sekä yhtyeistä Kullervo Linnan Humppa-Veikot ja Four Cats. [14] Scandia jatkoi yhtiönä kuitenkin vielä 1970-luvun lopulle ja Fazerin alaisena levymerkkinä vielä tämänkin jälkeen. Vuonna 1964 perustetun Finndisc-levy-yhtiön oli ostanut Scandia vuonna 1971. Finndiscille perustettiin levymerkit Delta ja Rondo. 1982 synnytetty Finnscandia Musiikkiosakeyhtiö oli rekisteröity vuoteen 2010 asti.[10]
Hi-Hat perustetaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1975 Fazerille perustettiin Hi-Hat -levymerkki Finndiscin alaisuuteen. Vuonna 1978 Toivo Kärki jäi eläkkeelle. Perinteisen iskelmän rinnalle oli noussut Suomi-rock. Finnlevyllä vuonna 1978 aloittivat Kräk! ja Dig It -levymerkit. Hi-Hatin tuottajaksi nimitettiin Tommi Liuhala. Seppo Närhestä tuli Hi Hatin alkuvuosien kaupallisesti menestynein artisti. Hi-Hat -merkille levyttäneitä ovat mm. Mikko Alatalo, Juice Leskinen, Urpo (Upi Sorvali), Kaija Koo, Puolikuu, Kalevala, Seppo Närhi, Heikki Sarmanto, Broadcast, Pave Maijanen, Tapani Kansa, Kassu Halonen ja Vanha Isäntä. Tuotteliaasta Alatalosta tuli Hi Hatin loppuvaiheen menestynein artisti. Hi Hatilla on vajaa 70 albumia ja reilut 100 singleä sisältävä katalogi.[15]
Musiikki-Fazer myydään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1970- ja 1980-luvulla Fazer osti aimo määrän kotimaisia levy-yhtiöitä. Vuonna 1981 Fazer osti PSOn (Pohjoismainen Sähkö Oy). 1982 ryhmään kuuluivat vähittäiskauppojen ja soitinmyymälöiden lisäksi levymerkit Finnlevy, Scandia ja Finndisc sekä Levypiste, Scan-video, kevyen musiikin kustantamo Fazer, Takomo-studio ja Fazerin Musiikkikerho. Vuonna 1983 Landola-kitaratehdas myytiin takaisin yrittäjille. Vuonna 1988 Fazer osti Matti ja Teppo Ruohosen 1974 perustaman M & T Tuotannon ja ostoihin kuuluivat mm. Lasse Mårtensonin Kompass Records ja Rauno Lehtisen Sauna-Musiikki. Pianotehdas myytiin Hellas Pianolle syyskuussa 1988.
Lindberg myi enemmistöomistuksensa MF-Investille ja sukulaisille vuonna 1988.[16] Uusi yritys Fazer Musiikki Oy Fazer Musik Ab listautui pörssiin. 1990-luvun alussa yhtiö ehti vielä ostaa Discophonin. Yhtiön uudeksi omistajaksi tuli 30.11.1994 kansainvälinen suuryritys Warner Music. Warner Music Finland Oy on uusi uudelleen nimetty yritys.
Warner myi vuonna 1998 äänitteiden vähittäismyynnin ja soitinmyynnin pois yrityksestä. Fazer Finnlevy lopetti tuotantoyhtiönä toukokuussa 1998, jolloin loppuivat myös Fazer Recordsin omat julkaisut.
Fazerin konserttitoimisto toimii edelleen ja on Suomen suurin konserttiagentuuri.
Klassinen Fazer
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jaakko Borgin aloitteesta syntyi 1979 taidemusiikkiin keskittynyt Finlandia Records, joka jatkoi Fazer-konsernin myynnin jälkeen Warnerille klassisten levyjen säännöllistä julkaisemista tuotantopäällikkö Jari Tiessalon johdolla aina kevääseen 2004 saakka.[17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähdeteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekka Gronow, Jukka Lindfors & Jake Nyman: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille, Tammi, 2002
- Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille - Jatsin ja jazzin vaiheita suomessa, Otava, 1991
- Pekka Gronow: Suomen äänilevyteollisuus vuoteen 1945
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Fazer 2014. Warner Music Finland. Viitattu 15.11.2015.
- ↑ Yrityshaku 2014. Kauppalehti. Viitattu 19.11.2015.
- ↑ a b Pyry Waltari: Suomi-iskelmän ensitahdit, Osa 1: Gramofonikuume Suomi-iskelmän ensitahdit. 28.04.2012. NRGM. Viitattu 15.11.2015.
- ↑ Waltari, Pyry: Suomi-iskelmän ensitahdit, Osa 3: Swingin kaikua Suomi-iskelmän ensitahdit. 28.04.2012. NRGM. Viitattu 15.11.2015.
- ↑ Niiniluoto, Maarit: Sotavuosien 1939-45 viihdytystoiminta loi uskoa valoisampaan huomiseen Pomus. Suomen Kevyen Musiikin Museon kannatusyhdistys ry. Viitattu 15.11.2015.
- ↑ Pekka Linnainen: Siihen aikaan kun radioaallot Saarenmaan valssin suomalaisten suosikkilevyksi lennättivät Estofennia. 15.11.2021. Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Kaarsalo, Juha: Alussa oli Fazer Elvis ry. 20.10.2013. Viitattu 11.5.2018. Arkistolinkki, Internet Archive, tallennettu 30.9.2007.
- ↑ Suomalaisen musiikin historia 2014. Warner Music Finland. Viitattu 15.11.2015.
- ↑ Warner Music Finland Oy Yritystietojärjestelmä. Tietopalvelu. Viitattu 15.11.2015.
- ↑ a b Fazer Finnlevy 2014. Warner Music Finland. Viitattu 17.11.2015.
- ↑ FAZER FAZERIN MUSIIKKIKAUPPA. Asfalttikukka ja Emma - PDF docplayer.fi. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ Annariikka Leino: Maarit. WSOY / Johnny Kniga, 30.4.2014. ISBN 9789510405925 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.4.2018). fi
- ↑ Musiikkia muun muassa esahakala.blogspot.fi. Viitattu 30.4.2018.
- ↑ Lasse Erola: Olavi Virta ja hänen maailmansa, s. 148. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.
- ↑ Scandia-Musiikki Oy 2014. Warner Music Finland. Viitattu 15.11.2015.
- ↑ Alussa oli Fazer Elvis ry. 20.10.2013. Viitattu 11.5.2018.
- ↑ Jaakko Borg Pomus.net. Nemesys Oy. Arkistoitu Viitattu 10.12.2023.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- E. Marvia. OY Fazerin Musiikkikauppa 1897–1947. Helsinki 1948. 152 s.
- Osmo Lampinen, Musiikki Fazer 1887–1972. Tilgman
