Unto Mononen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Unto Mononen
Unto Mononen vuonna 1967
Unto Mononen vuonna 1967
Henkilötiedot
Syntynyt23. lokakuuta 1930
Muolaa
Kuollut28. kesäkuuta 1968 (37 vuotta)
Somero
Ammatti säveltäjä, sanoittaja, muusikko
Muusikko
Tyylilajit tango, iskelmä

Unto Uuno Mononen (vuoteen 1959 Uuno Unto Mononen; 23. lokakuuta 1930 Muolaa – 28. kesäkuuta 1968 Somero) oli suomalainen säveltäjä, sanoittaja ja muusikko. Yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan on tango ”Satumaa”.[1]

Elämänvaiheet ja tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unto Monosta pidetään somerolaisena, mutta hän oli kotoisin Karjalankannaksen Muolaasta. Monosen perhe tuli Somerolle sodan jälkeen osana Karjalan siirtoväkeä. Ensin perhe oli sijoitettuna Urjalan Nuutajärvelle, mutta vuonna 1947 asuinpaikaksi tuli Someron Lahdenkylä. Lähellä Lahden kartanoa sijainnut perheen kotitalo sai vanhan muonamiehenmökin mukaan nimen Paratiisi.[2]

Mononen on Suomen merkittävimpiä tangosäveltäjiä Toivo Kärjen ohella. Hän opiskeli kirkkomusiikkilinjalla Turun yliopistossa mutta jätti opinnot kesken, koska hän ei mielestään oppinut siellä mitään mielekästä. Säveltäjänä hän oli itseoppinut.[3] Mononen aloitti jo alle 20-vuotiaana musiikkiuran paikallisten tanssiyhtyeiden solistina, mutta menetti lauluäänensä epäonnistuneen kitarisaleikkauksen seurauksena. Tämän jälkeen Mononen alkoi tehdä ensimmäisiä sävellyksiään.

Unto Monosen yhtye esiintymässä vuonna 1959. Vasemmalta Unto Mononen, Matti Romu, Hilkka Mononen, Lasse Santakangas, Reijo Nevaviita.

Ensimmäisen kerran Mononen sai myydyksi sävellyksiään levy-yhtiölle vuonna 1950. Ensimmäinen levytetty Monosen sävellys oli Pentti Halmeen esittämä valssi ”Pieni laulu” (1950).[3] 1950-luvun alkuvuosina Toivo Kärki sovitti ja toimitti levylle useita Monosen sävellyksiä kuten "Kohtalon teitä" (Erkki Junkkarinen 1951) ja "Aamunkoi" (Henry Theel 1953)[4]. Ensimmäisen pienen menestyksen säveltäjänä hän koki vuonna 1955. Silloin Henry Theel levytti tangon "Satumaa" Kärjen sovittamana[5]. Tosin tarvittiin vielä noin seitsemän vuotta lopulliseen läpimurtoon, joka oli Reijo Taipaleen (1962) tulkinta samaisesta tangosta, sovittajana nyt Kaarlo Valkama[3]. Monosen sävellyksistä menestyksellisimpiin kuuluvat "Satumaan" ohella "Tähdet meren yllä", "Lapin Tango", "Erottamattomat", "Kangastus", "Kaipuuni tango" (tunnetaan myös nimellä "Illan varjoon himmeään") ja "Yön hiljaisuudessa".[6] Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat tulleet tunnetuiksi myös toisen tunnetun somerolaisen muusikon, Rauli "Badding" Somerjoen tulkintoina. Muihin tunnettuihin Monosen sävellysten tulkkeihin kuuluu muun muassa Esko Rahkonen, jonka kanssa Mononen teki yhteistyötä 1960-luvulla. Tunnetuin Rahkosen levyttämistä Monosen tangoista on "Syvä kuin meri".

M. A. Numminen, joka oli soittanut Monosen kanssa samassa yhtyeessä rumpuja[3], pyysi Monoselta sävellystä tekstiinsä "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa". Mononen oli vastannut tekevänsä Nummiselle kappaleen vaikka puhelinluettelosta, ja näin syntyi tunnettu humoristinen laulu.

Mononen kärsi loppuaikoinaan vakavasta alkoholiongelmasta ja kuoli itse aiheutettuun pistoolinlaukaukseen 28. kesäkuuta 1968. Luultavimmin laukaus oli vahinko, sillä Monosella oli tapana leikitellä omistamallaan pistoolilla, mutta kysymyksessä saattoi olla myös itsemurha.[7]

Monosen sävel- ja sanakieli eroaa muiden aikalaisten teoksista. Hänen lauluissaan on omakohtaisen kokemuksen syvä sointi. Tuntuu kuin Mononen olisi tehnyt laulut itselleen eikä kuulijoilleen. Tämän vuoksi niihin on ollut helppo samaistua ja ne ovat jääneet elämään.lähde?

Unto Mononen kertoi itse toimivansa säveltäjänä inspiraation varassa; melodiat vain tulivat hänelle jostakin.[8] Elinaikanaan Mononen ehti julkaista 67 sävellystä, joista 50 oli tangoja.[9] Scandia-levy-yhtiön sovittaja ja kapellimestari Jaakko Salo muokkasi 1960-luvulla yhdessä sanoittaja Sauvo Puhtilan (Saukki) kanssa monia Monosen tangoja esitys- ja levytyskuntoon ja jopa yhdisteli tämän sävelmäluonnoksia yhtenäisiksi kappaleiksi.[10] Vuonna 1971 Scandia julkaisi Monosen jälkeenjääneitä sävellyksiä kokoelmana Unto Monosen muistolle. Kokoelmasta ikivihreiksi nousseita tangoja ovat "Onnen maa", "Sammunut nuotio" ja "Kukkani lumen alla".[11]

Muistaminen ja jälkimaine

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unto Monosen ja veljensä Erkin hautakivi Someron hautausmaalla.

Vuonna 1971 Jukka Pakkanen kirjoitti Unto Monosesta kertovan kuunnelman Tunti kerrallaan, josta on myöhemmin muokattu myös näytelmäkäsikirjoitus.[12] Vuonna 1999 Claes Olsson ohjasi Monosesta kertovan dokumenttielokuvan Satumaa – Unto Monosen elämä ja tangot. Elokuvassa Unto Monosen roolissa esiintyi Risto Kaskilahti.[13]

Monosen muistoa vaalii Someroa kotipaikkanaan pitävä Unto Mononen -yhdistys ry. Yhdistys on julkaissut muun muassa levyjä ja se julkaisee Ikkuna kadulle -nimistä lehteä.[14] Yhdistys on myös pystyttänyt vuonna 1996 Someron keskustaan, taidetalo Aholan edustalle somerolaisen Jorma Nordmanin suunnitteleman Unto Monosen muistomerkin.[15][16] Someron Jaatilassa Rankkulan omakotialueella on Monosen muistoksi nimetty Unto Monosen tie.[17][18]

Vuodesta 2001 on somerolainen Illan varjoon himmeään ry järjestänyt Somerolla vuotuisen Somero soikoon -sävellys- ja sanoituskilpailun ja konsertin Unto Monosen ja Rauli Somerjoen kunniaksi.[19] Monosen mukaan on nimetty myös Somerolla toimiva lavatanssiseura Monokas.[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aho, Marko: Iskelmäkuninkaan tuho. Suomi-iskelmän sortuvat tähdet ja myyttinen sankaruus. (Väitöskirja) Tampere: Tampereen yliopisto, Musiikintutkimuksen laitos, 2002. ISBN 951-44-5433-2 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 20.6.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Bagh, Peter von – Hakasalo, Ilpo: Iskelmän kultainen kirja. Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7
  • Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2505-X
  • Metsämäki, Heikki – Pelkki, Petteri: Satumaa: Unto Mononen - elämä ja laulut. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5153-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Gronow, Pekka: ”Mononen, Unto (1930–1968)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 729–731. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Metsämäki–Pelkki 1997, s. 29-45.
  3. ↑ a b c d Bagh–Hakasalo 1986, s. 443.
  4. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 279,321. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  5. ↑ Kärki 2015, s. 374
  6. ↑ von Bagh & Hakasalo 1986, s. 444
  7. ↑ Ollikainen, Milla: Unto Mononen kuoli 50 vuotta sitten laukaukseen – ”Se ei voinut olla itsemurha vaan humalaisen vahinko” Seura -lehti. 24.6.2018. Viitattu 22.10.2018.
  8. ↑ Gronow–Lindfors–Nyman: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 29. Helsinki: Tammi, 2004.
  9. ↑ Gronow, Lindfors& Nyman, s. 30.
  10. ↑ Gronow–Lindfors–Nyman, s. 195.
  11. ↑ Gronow–Lindfors–Nyman, s. 29–30.
  12. ↑ Aho 2002, s. 26.
  13. ↑ Satumaa – Unto Monosen elämä ja tangot Internet Movie Databasessa (englanniksi)
  14. ↑ Unto Mononen -yhdistys ry Arkisto.monokas.fi. Arkistoitu 22.10.2018. Viitattu 20.6.2009.
  15. ↑ Kukkonen, Ahti: Somero, somerolaisuus ja Unto Mononen. Somero soikoon, 2005, s. 4. Illan Varjoon Himmeään ry. ISSN 1795-1585 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 22.10.2018.
  16. ↑ Rönkkö, Esko: Säveltäjä Unto Monosen elämäntien loppu oli Via Dolorosa Rönkkö, Esko. Arkistoitu 2.5.2015. Viitattu 25.5.2013.
    Aho 2002, s. 115.
  17. ↑ Unto Monosen Tie, Somero kartta Fonectan karttapalvelu - Fonecta.fi. Viitattu 23.11.2009.
  18. ↑ Aho 2002: 116.
  19. ↑ Somero soikoon -sävellyskilpailu Someron kaupunki. Arkistoitu 1.9.2009. Viitattu 23.11.2009.
  20. ↑ Monokas ry Someron kaupunki. Arkistoitu 3.11.2007. Viitattu 24.11.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unto Mononen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Unto_Mononen&oldid=22851197”