Vieno Kekkonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vieno Kekkonen
Henkilötiedot
Syntynyt6. syyskuuta 1934 (ikä 90)
Karttula
Ammatti Muusikko
Muusikko
Laulukielet suomi
englanti
Aktiivisena 1950-luku–
Tyylilajit iskelmä
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Warner Music Finland

Vieno Hellevi Kekkonen-Sauri (s. 6. syyskuuta 1934 Karttula) on suomalainen iskelmälaulaja.[1] Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluvat käännösiskelmät "Preerian keltainen ruusu" (Yellow rose of Texas, 1955), "Sateenkaaren tuolla puolen" (Over the Rainbow, 1956), "Sävel rakkauden" (1957), "Hiljaa virtaa joki" (1959), "Ei koskaan sunnuntaisin" (1960), "Kesäyö" (Summertime, 1960) ja "Ensimmäinen rakkaus" (1962).

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieno Kekkosen ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui dramaattisessa tilanteessa kotiseudulla Karttulassa. Hänen isänsä oli kaatunut jatkosodan alussa kesällä 1941, ja 7-vuotiasta Vienoa pyydettiin laulamaan kaatuneiden muistotilaisuudessa. Isän varhaisen kuoleman vuoksi Vienon koulunkäynti jäi kansakouluun. Sen päätettyään hän muutti Kuopioon, jossa hän työskenteli lastenhoitajana. Kuopiossa hän kiinnostui teatterista ja pääsi avustajaksi Kuopion Yhteisteatteriin. Kun teatterissa avautui tarpeistonhoitajan paikka, Vieno Kekkonen saattoi jättää lastenhoitajan työnsä.[2]

Vieno Kekkonen valmistui näyttelijäksi Teatterikoulusta vuonna 1956 ja ehti näytellä vuoden verran Lahden kaupunginteatterissa.[3] Samalla Teatterikoulun kurssilla Kekkosen kanssa opiskelivat muiden muassa Heidi Krohn, Tea Ista ja Ritva Valkama.[4] Hän on esiintynyt näyttelijänä mm. Matti Kassilan elokuvissa Hilmanpäivät (1954), jossa hän esitti apteekkineidin roolin sekä Isän vanha ja uusi (1956) arkkitehti Pekanpään tyttären ystävättären Tuulan roolin.

Vieno Kekkonen antautui kuitenkin musiikin vietäväksi ja on tehnyt pitkän uran iskelmälaulajana. Viihdeuraansa samoihin aikoihin aloitellut Spede Pasanen suositteli Kekkoselle osallistumista Fazer-levy-yhtiön koelaulutilaisuuteen, jossa tuotantopäällikkö Toivo Kärki mieltyi kokelaan ääneen.[4] Levytyksiin ja keikoille hän sai rinnalleen sen ajan huippumuusikoita, kun hän sai kiinnityksen ensin Matti Viljasen ja sitten Taito Vainion yhtyeisiin.[2] Hän teki aluksi parikymmentä levytystä Fazerille, näiden joukossa Toivo Kärjen-Reino Helismaan "Suezista etelään" (1956), "Tonttu katsoo ikkunasta" (1956, duetto Juha Eirron kanssa) ja "Sakura no hana" (1957) [5]. Vuonna 1958 Kekkonen siirtyi Scandialle.[6] Lopullisen läpimurtonsa hän teki Saukin suomeksi sanoittamalla kappaleella "Ei koskaan sunnuntaisin".[4] 1960-luvulla hän esiintyi muun muassa Jaakko Salon ja Erkki Valasteen orkesterien solistina[3].

Varsinkin uransa alkuvuosina Vieno Kekkonen sai toistuvasti vastattavakseen kysymyksen, oliko hän sukua presidentti Urho Kekkoselle. Vieno ja Urho Kekkosen isänisät olivat olleet veljeksiä, joten Vieno Kekkonen oli presidentin pikkuserkku.[2]

Vuosina 1962-1964 Kekkonen oli mukana lauluyhtyeessä Valastones (muut jäsenet Nacke Johansson, Heikki Laurila, Erkki Valaste). Levytyksiä yhtyeeltä syntyi 6, näistä 5 oli käännöskappaleita kuten "Rannan tavernassa kerran" (1964), lisäksi Kärjen-Helismaan "Revontulet" (1964) [7] .

1990-luvun lopulla hän esiintyi 1950-luvun laulajatähdistä muodostetussa laulutriossa, jonka muita jäseniä olivat Brita Koivunen ja Pirkko Mannola. Koivusen vetäydyttyä aktiiviuralta hänet korvasi triossa vuonna 2005 Marjatta Leppänen.

Vuonna 2003 Kekkonen oli yksi Maarit Niiniluodon Vääksyssä järjestämän Toivo Kärki -konsertin solisteista ja lauloi Kärki-levytyskappaleitaan sekä erikoisuutena Kärjen-Aili Runteen tangon "Sama kaipuu on" [8].

Kekkosen aktiiviura on ollut yksi Suomen naislaulajien pisimmistä, yli 60 vuotta.

Vieno Kekkonen on ollut naimisissa Eero Saurin kanssa vuodesta 1964, ja heillä on kaksi tytärtä.[1] He muuttivat Helsingistä Pohjois-Ruotsin Pajalaan Eero Saurin jäätyä eläkkeelle Sanoma Magazines Finlandin kustannusjohtajan työstä.[9] Myös tytär Elina Sauri on esiintynyt laulajana[10], mm. vuonna 1995 Nokian Tapsan Tahtien Toivo Kärki-Tapio Rautavaara -konsertin yhtenä solistina[11] . Vieno Kekkosen veli Aatto oli yhden kellarisurmiin yhdistetyn henkirikostapauksen uhrin, Seija Kekkosen (k. 1980), aviomies. Rikostoimittaja Marko Niemi haastatteli Vieno Kekkosta aiheesta Yle Areenan podcastiin Viimeinen johtolanka.[12]

Kekkoselta poistettiin vuonna 2006 rinta syöpäepäilyn johdosta. Epäselvä muutos osoittautui kuitenkin hyvänlaatuiseksi.[13] Keväällä 2019 Kekkonen joutui sairaalaan liukastumisesta johtuneen nilkan pohjeluun murtuman takia.[14]

Levyjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vieno Kekkonen kotonaan vuonna 1960.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kuka kukin on 2003, s. 909. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. ↑ a b c Lasse Erola: Rakkauden sävel: iskelmän kulta-ajan naistähdet, s. 48–55. Helsinki-kirjat, 2010. ISBN 978-952-5874-13-6.
  3. ↑ a b Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  4. ↑ a b c Rautiainen, Reima: Iskelmätaivaan ikitähti laulaa mielikseen. Aamulehti 6.9.2014, s. B 8.
  5. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 393. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  6. ↑ Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 201. Helsinki: Tammi, 2004.
  7. ↑ Kärki 2015, s. 548
  8. ↑ Kärki 2015, s.886
  9. ↑ http://www.kemi.fi/lukio/Seniorit/yhteiskunnallisiavaikuttajia/vaikuttajat/euro_sauri.html
  10. ↑ Koppinen, Mari: Kaunista musiikin historiaa. Helsingin Sanomat, 1.8.2016, s. B 4–5. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Kärki 2015, s. 880
  12. ↑ Viimeinen johtolanka Yle Areena
  13. ↑ Vieno Kekkonen: Rinta poistettiin syöpäepäilyn takia Ilta-Sanomat
  14. ↑ Vieno Kekkonen joutui sairaalaan – ”Minua ei ole ehditty leikata” Ilta-Sanomat

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vieno_Kekkonen&oldid=21846180”