Jouko Ylihannu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jouko Ylihannu (25. elokuuta 1912 Viipurin maalaiskunta3. joulukuuta 1987) oli suomalainen arkkitehti.[1]

Ylihannu pääsi ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta vuonna 1931 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1937. Hän työskenteli Jalmari Peltosen arkkitehtitoimistossa vuosina 1935–1937 ja valmistumisensa jälkeen Viipurin kaupungin rakennuskonttorissa 1938–1940 ja 1942. Hän toimi samalla myös suunnittelijana Martikainen-Ypyä & Ypyän arkkitehtitoimistossa. Sotavuosina Ylihannu oli työssä Turun kaupungin rakennustoimistossa 1940–1941 ja jatkosodan aikana hän oli jälleenrakennustehtävissä sekä valvoi armeijan talo- ja korsurakennustoimintaa. Sotavuosien jälkeen Ylihannu oli vuodesta 1945 Suomen Matkailijayhdistyksen ja Matkaravinto Oy:n arkkitehtinä ja 1949–1951 Teknillisen korkeakoulun rakennusopin assistenttina. Myöhemmin hän työskenteli Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) arkkitehtiosastolla, jonka päällikkönä hän oli vuodesta 1954 1970-luvun lopulle.[2][1] Ylihannun tuotanto on laaja sisältäen erilaisia uudisrakennuskohteita ja muutossuunnitelmia esimerkiksi saunoista, kesämökeistä ja hiihtomajoista hotelleihin, asuinkerrostaloihin, kouluihin ja muihin julkisiin rakennuksiin, tavarataloihin ja tehtaisiin. Ylihannu teki paljon suunnittelutyötä etenkin Lapin lääniin, jonka rakennuskanta tuhottiin suurimmalta osin Lapin sodan aikana.[2]

Ylihannu pelasi nuorena pesäpalloa Viipurin Pallonlyöjien joukkueessa, joka voitti pronssia vuoden 1933 suomenmestaruuskisoissa.[3]

Hotel Scandic Park (ent. Inter-Continental)
  1. a b Arkkitehtuurimuseon arkkitehtiesittely : Jouko Ylihannu (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. a b Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. Väitöskirjan verkkoversio
  3. Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 5.10.2018.
  4. Järjestötalo HAKA; Asemamiehenkatu 4. Kellosilta 6.; Helsinki[vanhentunut linkki] Helsingin kaupunginmuseo, Finna.fi. Viitattu 19.2.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]