Aarne Tarkas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aarne Tarkas
Aarne Adolf Saastamoinen
Aarne Tarkas 1950-luvulla.
Aarne Tarkas 1950-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt19. joulukuuta 1923
Porin maalaiskunta
Kuollut7. lokakuuta 1976 (52 vuotta)
Denia, Espanja
Ammatti elokuvakäsikirjoittaja
elokuvaohjaaja
Käsikirjoittaja
Aktiivisena 1951–1970
Merkittävät teokset Radio tekee murron
Yö on pitkä
Olemme kaikki syyllisiä
Jokin ihmisessä
Kuten haluatte
Palkinnot

Parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinto
1951 Radio tekee murron

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Aarne Adolf Tarkas (vuoteen 1947 Saastamoinen; 19. joulukuuta 1923 Porin maalaiskunta – 7. lokakuuta 1976 Denia, Espanja)[1] oli suomalainen elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Tarkas oli Suomen elokuva-alan tuotteliaimpia tekijöitä; hän ohjasi lähinnä omien käsikirjoitustensa pohjalta kaikkiaan 33 elokuvaa, jotka olivat pääasiassa kepeän vauhdikasta viihdettä. Kaikkiaan Tarkas teki 35 elokuvakäsikirjoitusta.

Varhaisvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarne Saastamoinen syntyi Porin maalaiskunnan Kyläsaaressa. Hänen isänsä Kustaa työskenteli muonamiehenä Ahlströmin tehtaalla Pihlavassa, mutta sai pian työpaikan Tampereen lentokonetehtaalta.[2] Saastamoinen kävi lapsena ahkerasti elokuvissa, muttei tosissaan suunnitellut ryhtyvänsä alalle.[3]

Saastamoinen kävi koulunsa Tampereella ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1942, aikomuksenaan ryhtyä metsänhoitajaksi. Suunnitelma muuttui Saastamoisen haavoituttua rintamalla Talin–Ihantalan taistelussa 1942 vasempaan käteensä. Hän opiskeli sen sijaan ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulussa, josta hän valmistui 1947.[3] Samoihin aikoihin hän otti virallisesti käyttöön Tarkas-sukunimen Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjojen innoittamana. Appensa kautta Tarkas sai ensimmäisen työpaikkansa Suomi-Filmin mainospäällikkönä ja yhtiön julkaiseman elokuvalehden Uutisaitan toimitussihteerinä. Hän toimi näissä tehtävissä vuoden 1950 loppuun.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Tarkaksella oli aina se nopeusennätys mielessä, elikkä voitetaanko edellisen kuvauksen aikataulu. ”

– Elina Salo[5]

Fennada-Filmin kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi-Filmillä Tarkas tapasi Matti Kassilan, jonka kanssa hän jakoi samoja näkemyksiä ja huumorintajua. He tekivät yhdessä käsikirjoituksen elokuvaan Radio tekee murron (1951), josta he saivat Jussi-palkinnon. Yhdessä kuvaaja Osmo Harkimon kanssa Tarkas ja Kassila perustivat vuonna 1952 tuotantoyhtiö Junior-Filmin, joka tuotti kansainvälistäkin mainetta saaneen Valkoisen peuran. Uuden yhtiön puitteissa syntyi myös Tarkaksen esikoisohjaus Yö on pitkä (1952). Junior-Filmi kuitenkin ajautui konkurssiin ja Tarkaksen ja Kassilan yhteistyö katkesi jo seuraavana vuonna rahariitojen vuoksi.[3]

Kesästä 1953 alkaen Tarkas työskenteli viiden vuoden ajan Fennada-Filmissä, missä hän käsikirjoitti ja ohjasi peräkkäin ja nopeaan tahtiin kymmenen elokuvaa muun muassa kriitikoidenkin arvostaman jännityskomedian Kovanaama (1954) sekä vakavan elokuvan Olemme kaikki syyllisiä (1954). Sitä kiitettiin rohkeaotteisuudesta, mutta eräs arvostelija totesi, ettei Tarkas osannut käsitellä rehellisesti yhteiskunnallista aihetta.[5] Parhaimpana Fennada-kauden työnään Tarkas itse piti Mika Waltarin pienoisromaaniin perustuvaa draamaa Jokin ihmisessä (1956),[4] jota aikalaisarvioissa pidettiin tyypillisesti epäjohdonmukaisena.[5]

Villi Pohjola (1955) oli yksi esimerkki Tarkaksen mielikuvituksen laajuudesta ja lempiaiheista: elokuva on tyylilajiltaan westernien kliseillä leikittelevä parodia, mutta sen toteutusta pidettiin poukkoilevana ja raskastempoisena. Elokuvan idea ei juuri auennut yleisöllekään, ja sen katsojamenestys oli vuoden keskitasoa.[5]

Siirtyminen SF:lle ja televisioon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1959 Tarkas työskenteli neljä vuotta Suomen Filmiteollisuudessa. Näinä vuosina hän profiloitui lähes yksinomaan vauhdikkaiden seurapiiri-irvailujen tekijäksi. Tarkas käsikirjoitti jokaisen SF-elokuvansa itse, ja syntyi muun muassa komediat Vatsa sisään, rinta ulos! ja Vihdoinkin hääyö. SF:llä Tarkas tuplasi tahtinsa ja teki viidessä vuodessa yli 20 elokuvaa. Freelancerina hän sai palkkion erikseen jokaisesta elokuvasta, jotka hänen oli tehtävä nopeasti ja halvalla. Vaikka laatu kärsi nopeasta vauhdista, Tarkas itse katsoi Minkkiturkin (1961) varsin onnistuneeksi ja piti sitä parhaana komedianaan.[3]

Kun Suomen elokuva-ala joutui kriisiin ja SF kaatui 1960-luvun näyttelijälakon myötä, Tarkas siirtyi ohjaamaan televisioon. Hän teki suosittua Kuten haluatte -sketsisarjaa 1966–1970 sekä tv-sarjoja Sisarukset ja Herra Kenonen. Tarkas piti televisiotyöstä ja kaavaili useita näytelmiä televisioitavaksi, mutta suunnitelmat kariutuivat 1970-luvulla.[3]

Työskentelytapa ja näkemykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkaksen työlle olivat ominaisia poikkeuksellisen nopea tahti, vilkas mielikuvitus ja kekseliäisyys, mitkä näkyivät hänen tuotannoissaan harvemmin onnistuneena lopputuloksena. Hän ei välittänyt tehdä henkilöohjausta, vaan antoi näyttelijöille vapaat kädet roolihahmojensa esittämiseen.[4] Jännityksen, rikoksen ja huumorin yhdistäminen olivat Tarkaksen mieleen, sekä aseiden pauke ja räjähdykset hänen suosikkiefektejään: tämän vuoksi häntä kutsuttiin jo Fennadan aikana ”Paukku-Arskaksi”.[3] Toisen lähteen mukaan nimitys tuli siitä, että Tarkaksen kuvauspaikalla klaffi paukkui koko ajan ja jälleen oli yksi elokuva purkissa.[5] Yleensä yhtä elokuvaa ohjatessaan hänen ajatuksensa olivat jo tiukasti seuraavassa. Tarkas on muistellut: ”Mitä enemmän ja nopeammin tein elokuvia, sitä vähemmän ne maksoivat filmiyhtiölle.”[3]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkas oli naimisissa kaksi kertaa ja hänellä oli kummastakin avioliitosta tytär. 1970-luvulle tultaessa hän alkoholisoitui, sairastui diabetekseen ja joutui ongelmiin verottajan kanssa. Viimeisinä vuosinaan hän tienasi antamalla sensaatiohaastatteluja Hymy-lehdelle sekä kirjoittamalla miestenlehtiin. Tarkas hankki vaimonsa kanssa talon Espanjasta 1960-luvulla. Hän kuoli siellä sydänkohtaukseen 52-vuotiaana 1976.[3]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Se oli aivan sellainen utopinen ihminen. ”

– Tarmo Manni[5]

Jälkipolven elokuvatutkijat ovat pitäneet Tarkasta suomalaisen elokuvan ”ihmelapsena”, jolla oli runsaan ideavaraston lisäksi valokuvamuisti sekä kyky tarttua toimeen poikkeuksellisen nopeasti. Elokuvien yleisömenestys oli vaihtelevaa ja laatu epätasaista, mutta aina puhtaasti viihteellistä. Tarkas toi myös esille useita uusia filmikasvoja, muun muassa Risto Mäkelän, Jussi Jurkan, Spede Pasasen, Leo Jokelan, Tommi Rinteen, Liana Kaarinan ja Esko Salmisen.[6]

Ohjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1951 Jussi-voittajat. Toinen oikealta Aarne Tarkas.

Animaatioelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kari Uusitalo: Tarkas, Aarne Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Aarne Tarkas Yleisradio. Viitattu 6.4.2024.
  3. ↑ a b c d e f g h Marjamäki 2007, s. 270, 271.
  4. ↑ a b c Aarne Tarkas Elonet. Viitattu 10.1.2023
  5. ↑ a b c d e f Himberg, Petra: Aarne Tarkas ohjasi Fennadalle laajan tuotannon häkellyttävän nopeasti Yle Elävä Arkisto. 26.6.2015 (päivitetty 10.1.2024. Viitattu 25.4.2024.
  6. ↑ Aarne Tarkas – suomalainen elokuva kiittää Yle Areena. Viitattu 26.4.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nummi, Rami: ”Murrosvaiheen ohjaaja moderneja nuoria kuvaamassa”, artikkeli Tarkaksesta. Filmihullu 5/2007.
  • Kari Uusitalo: Tarkastelua. Aarne Tarkas ja hänen elokuvansa. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-471-870-7
  • Kari Uusitalo: Aarne Tarkas Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aarne_Tarkas&oldid=22761119”