Komisario Palmun erehdys (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1960 elokuvaa. Komisario Palmun erehdys on myös vuonna 1940 ilmestynyt kirja.
Komisario Palmun erehdys
1. DVD-julkaisun kansikuva.
1. DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila
Perustuu Mika Waltarin romaaniin Komisario Palmun erehdys (1940)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Osmo Lindeman
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Joel Rinne
Matti Ranin
Leo Jokela
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Levittäjä Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 16. syyskuuta 1960
Kesto 109 min
Alkuperäiskieli suomi
Seuraaja Kaasua, komisario Palmu!
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Komisario Palmun erehdys on Matti Kassilan ohjaama vuonna 1960 valmistunut rikoskomedia.[1] Se perustuu Mika Waltarin romaaniin Komisario Palmun erehdys. Elokuva on ensimmäinen neljästä Palmu-filmatisoinnista, ja sitä pidetään yleisesti sarjan parhaana.[2] Elokuva valittiin syksyllä 2012 Yleisradion kriitikkokyselyssä ylivoimaisesti eniten mainintoja saaneena kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi.[3]

Tarina kertoo Helsingissä Eiran hienostokaupunginosassa tapahtuvasta rikkaan rattopojan Bruno Rygseckin murhasta.[4]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Joel Rinne  komisario Palmu  
 Matti Ranin  Toivo Virta, Palmun apulainen  
 Leo Jokela  etsivä Kokki  
 Elina Pohjanpää  Irma Vanne  
 Elina Salo  Airi Rykämö  
 Matti Oravisto  insinööri Erik Vaara  
 Pentti Siimes  Aimo Rykämö  
 Saara Ranin  Amalia Rygseck  
 Leevi Kuuranne  hovimestari Veijonen, "Batler"  
 Jussi Jurkka  Bruno Rygseck  
 Aino Mantsas  Alli Rygseck  
 Leo Riuttu  kirjailija K. V. Laihonen  
 Arvo Lehesmaa  johtaja Gunnar Rygseck  
 Risto Mäkelä  poliisipäällikkö Hagert  
 Toivo Mäkelä  pianisti  
 Pentti Irjala  tohtori Dahlberg  
 Irja Rannikko  keittäjätär  
 Arttu Suuntala  koksiauton kuljettaja  
 Anton Soini  koksimies  
 Kaarlo Wilska  päivystävä konstaapeli  
 Oiva Luhtala  päivystävä konstaapeli  
 Esko Salminen  poika uima-altaassa  
 Orma Aunio  poika uima-altaassa  
 Eero Maijala  poika uima-altaassa  
 Katriina Rinne  tyttö uima-altaassa  
 Rose-Marie Precht  tyttö uima-altaassa  
 Arno Carlstedt  mies Kappelissa  
 Tauno Söder  murharyhmän jäsen  
 Leo Pentti  murharyhmän jäsen  
 Paavo Hukkinen  murharyhmän jäsen  
 Arvo Kuusla  murharyhmän jäsen  
 Leo Lastumäki  puuseppä  

Komisario Palmu on vanhan ajan poliisimies, äreä ja helposti ärsyyntyvä hahmo. Henkilöohjauksessaan Kassila otti Palmun hahmoon piirteitä sekä Suomen Filmiteollisuuden johtajasta, maisteri Toivo Särkästä että presidentti J. K. Paasikivestä. Komisario Palmun roolissa on Joel Rinne. Myös Aku Korhonen ja Tauno Palo olivat Kassilan mielessä, mutta Korhonen oli jo niin vakavasti sairas, ettei kyennyt näyttelemään. Palon painolastina taas olivat romanttisen sankarin roolit.[5]

Engelinaukiota 1960-luvulla, Bruno Rygseckin kotia elokuvassa esittänyt Engelinaukio 8 vasemmalla.

Kaksi muuta keskeistä hahmoa ovat etsivä Virta ja etsivä Kokki. Näistä Virta on nuori ja ihanteellinen herraskodin kasvatti, Kokki puolestaan käytännössä kouliintunut stadin kundi. Virtaa näyttelee Matti Ranin, joka keksittiin rooliin elokuvan suunnitteluvaiheessa. Kokin rooliin oli puolestaan alun perin valittu Uljas Kandolin, mutta hänen estyttyään rooliin valittiin Leo Jokela. Kokin rooli on Waltarin kirjassa varsin pieni, mutta Jokela teki elokuvahahmosta ikimuistoisen. Elokuvan tunnetuimpiin kohtauksiin kuuluu Jokelan ravintola Kämpissä esittämä tulkinta kappaleesta ”Silmät tummat kuin yö[1].

Bruno Rygseckin talona käytettiin elokuvassa Helsingin Engelinaukio 8:ssa sijaitsevaa jugend-huvilaa. Talon silloinen omistaja, vuorineuvos Berndt Grönblom, antoi käyttää sitä kuvauksissa. Talon on suunnitellut arkkitehti Jarl Eklund vuonna 1914. Waltarin kirjassa Rygseckin huvila sijaitsee Kaivopuistossa, mutta ohjaaja Kassila asui tuolloin Eirassa ja löysi kuvauspaikan kotikulmiltaan. Vain ulkokuvat esittävät Engelinaukion huvilaa, sisäkuvausten tilat lavastettiin tuotantoyhtiön studiolle Liisankatu 14:ään. Lavastajana toimi Aarre Koivisto.[6][7]

Elokuva oli jo ensi-iltansa aikoihin sekä yleisö- että arvostelumenestys. Soraäänenä kiitosten joukossa oli Hufvudstadsbladetin Greta Brotherus, jonka mielestä Kassila ei ollut täysin onnistunut etääntymään Waltarin romaanin puisevuudesta.[8]

  • Raitaranta, Kirsi: Komisario Palmun erehdys. Teoksessa Koukkunen, Kalevi & Laine, Kimmo & Seitajärvi, Juha (toim.): Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 155–166. (Kansallisen audiovisuaalisen arkiston julkaisuja) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1
  1. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 28.5.2012, s. D 7.
  2. Päivän elokuvia, Tv-maailma 30/2011, s. 17.
  3. Sundqvist, Janne: Kriitikot valitsivat kaikkien aikojen parhaan kotimaisen elokuvan. Yle Uutiset. Viitattu 12.11.2012.
  4. Komisario Palmun erehdys (elokuva) Elonet. Sisältöseloste
  5. Lindfors, Jukka: Matti Kassila otti Palmu-filmeihinsä mallia Paasikiven ärhäkkyydestä. Ylen Elävä arkisto, Yle.fi.
  6. Minna Santakari: ”Todellista kaupunkia ja kuviteltuja sisätiloja Komisario Palmu -elokuvissa”, s. 169–170 teoksessa Elokuvat kertovat, Matti Kassila.
  7. Raitaranta 2013, s. 156.
  8. Komisario Palmun erehdys (elokuva) Elonet. Lehdistöarvio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]