Renny Harlin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Renny Harlin
Renny Harlin Anaheimin WonderCon-tapahtumassa vuonna 2024.
Renny Harlin Anaheimin WonderCon-tapahtumassa vuonna 2024.
Henkilötiedot
Syntynyt15. maaliskuuta 1959 (ikä 65)
Riihimäki
Kansalaisuus Suomi
Yhdysvallat
Ohjaaja
Aktiivisena 1980–
Tunnetuimmat ohjaukset Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli
Cliffhanger – kuilun partaalla
The Long Kiss Goodnight
Deep Blue Sea
Palkinnot

Betoni-Jussi elämäntyöstä (1991)
Independent Spirit Award (1992)
Bridging the Borders Award (2011)

Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Renny Lauri Mauritz Harlin[1] (vuoteen 1985[2] tai 1987[3] Harjola; s. 15. maaliskuuta 1959[4] Riihimäki[5]) on suomalainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja.

Harlin ohjasi esikoiselokuvansa Jäätävä polte (1986) Suomessa ja siirtyi sen jälkeen ohjaamaan lähes 30 vuodeksi Hollywoodiin. Toimintaelokuvistaan tunnetun Harlinin tunnetuimpia ohjaustöitä ovat muun muassa Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias, Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli, Cliffhanger – kuilun partaalla ja Deep Blue Sea. 2010-luvulta alkaen Harlin on ohjannut elokuvia muun muassa Kiinassa ja Suomessa. Hän on ohjannut myös televisiosarjojen jaksoja. Harlinin ohjaamat elokuvat ovat tuottaneet vuoteen 2021 mennessä maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljardia dollaria.[6]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renny Harlinin vanhemmat olivat Riihimäen sairaalan ylilääkäri, lääketieteen lisensiaatti Oiva Harjola ja sairaanhoitaja Liisa Koskiluoma.[7] Harlinilla on isosisko Tuire Harjola sekä velipuoli ja siskopuoli isänsä edellisestä avioliitosta. Harlinin vanhemmilla oli 24 vuoden ikäero, ja Oiva-isä oli jo 62-vuotias pojan syntyessä, minkä Renny on kertonut nolostuttaneen ja vaivanneen häntä paljon lapsena.[8]

Harlinin Oiva-isä oli suomalaistanut alkuperäisen Harlin-sukunimensä 1930-luvulla Harjolaksi, josta tuli myös Rennyn sukunimi. Ensimmäisen etunimensä poika sai äitinsä suosikkikirjasarjaan kuuluvan Mazo de la Rochen kartanoromanttisen romaanin Jalnan nuori Renny sankarista. Erikoinen nimi aiheutti kuitenkin koulussa kiusaamista, joten Harlin otti kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaana kutsumanimekseen toisen etunimensä Lauri.[9]

Harjolat muuttivat vuonna 1963 Riihimäeltä Helsingin Kulosaareen, missä he elivät keskiluokkaista elämää. Renny alkoi harrastaa ratsastusta jo kuusivuotiaana. Yhdeksänvuotiaana hän kirjoitti ja julkaisi omaa korttelilehteään ja tallensi omia näytelmiään nauhurilla, ja vähän myöhemmin hän opetteli käyttämään myös perheen kaitafilmikameraa. Rakkauden elokuviin Renny peri äidiltään.[10]

Vuonna 1972 Harjolat muuttivat Kruununhakaan. Rennyn kesätyöt moottorivenekerhossa johtivat 15-vuotiaana oman veneen hankintaan ja veneilyharrastuksen aloittamiseen. Perhe muutti takaisin Kulosaareen vuonna 1975.[11]

Elokuvaopinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin valmistui Alppilan lukiosta keväällä 1978 ja selvitti Taideteollisen korkeakoulun elokuvalinjan pääsykokeen ensi yrittämällä. Ennen opintojensa aloittamista hän kävi armeijan Haminan rannikkojääkäreissä ja Niinisalon varuskunnassa.[12]

Harlin aloitti elokuvakoulun syksyllä 1979 seitsemän muun opiskelijan kanssa. Hän oli halunnut ohjaajalinjalle mutta nuoren ikänsä vuoksi joutuikin kuvaajalinjalle. Harlin on kertonut tunteneensa itsensä koulussa ulkopuoliseksi, sillä suomalaisessa elokuvakulttuurissa elettiin tuolloin vasemmistolaista ja tiedostavaa aikaa, ja elokuvien kuului olla vakavia eikä kaupallisia. Harlin suunnitteli ja kuvasi kouluvuosinaan lyhytelokuvan nimeltä Huostaanotto, joka kertoi puliukosta ja aarteesta. Rahaa hän ansaitsi muun muassa paikallista elokuvateatteria pyörittäneen Cinestudio-yhtiön markkinoijana ja leikkaajana. Työssään hän sai myös käydä esimerkiksi Cannesin elokuvajuhlilla. Turhauduttuaan opintoihinsa ja siihen, ettei päässyt ohjaajalinjalle Harlin jätti elokuvakoulun kesken vuonna 1981.[13]

Ensimmäiset filmityöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulun jälkeen Harlin sai töitä Yleisradiosta tv-toimittajana ja teki nuorille tarkoitettuja Hetkinen- ja Kohtauspaikka-ohjelmia erilaisista nuorille läheisistä aiheista. Harlin jatkoi myös Cinestudiolla ja pääsi maaliskuussa 1982 tutustumaan Yhdysvaltoihin Los Angelesin elokuvamessuilla. Tällä matkalla hän tutustui nuoreen suomalaiseen elokuvien maahantuojaan Markus Seliniin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa.[14]

Palattuaan Yhdysvalloista Suomeen Harlin pääsi töihin Onnenkuvat-elokuvayhtiöön, jossa hän teki, ohjasi ja käsikirjoitti mainoksia ja yritysvideoita. Hän myös perusti Spotlight Productions -firman mainoksien tekoon. Työnsä ohessa Harlin kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia ja pyrki turhaan saamaan niille elokuvasäätiöltä rahoitusta. Onnenkuvien ja Cinestudion tuella hänen onnistui kuitenkin kuvata Perintö-nimistä elokuvaa keväällä 1983 muutaman päivän ajan, kunnes rahat loppuivat. Harlin alkoi käyttää materiaalista leikattua pätkää omana työnäytteenään.[15]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäätävä polte (1986) oli Renny Harlinin ensimmäinen pitkä elokuva.

1980-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin ja Selin alkoivat tehdä elokuvakäsikirjoitusta yhdessä. He olivat samaa mieltä siitä, että suomalaisten elokuvien pitäisi olla toiminnallisia ja antaa katsojalle elämyksiä. Kaksikko alkoi kerätä rahoitusta suunnittelemalleen arktiselle toimintaelokuvalle Wild Force, ja he saivat toimintatähti Chuck Norrisin alustavasti lupautumaan elokuvan pääosaan. Norris perui lopulta osallistumisensa ja elokuvasta saatiin kuvatuksi valmiiksi ainoastaan traileri. Saatuaan tarpeeksi rahoitusta kokoon Harlin ryhtyi ohjaamaan Lapissa esikoiselokuvaansa Jäätävä polte, jossa hyödynnettiin aiemman elokuvaprojektin lavasteita. Elokuva valmistui joulukuussa 1985 ja sai Yhdysvalloissa ensi-iltansa seuraavan vuoden elokuussa. Elokuvaa esitettiin Yhdysvalloissa yli tuhannessa teatterissa, ja sen esitysoikeudet myytiin kymmeniin maihin. Suomessa elokuva joutui kuitenkin sensuurin hyllylle vuoden ajaksi, sillä Valtion elokuvatarkastamo kielsi sen esittämisen elokuvan raakuuden sekä mahdollisten Suomen ulkovaltojen suhteisiin vaikuttavien haittojen vuoksi. Elokuvan esittäminen hyväksyttiin lopulta siihen tehtyjen leikkausten jälkeen.[16][17]

Yhdysvalloissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin oli tunnettu vuoteen 1985 saakka Lauri Harjolana. Hän oli kuitenkin tuolloin jo paljon tekemisissä amerikkalaisten kanssa, ja nimi aiheutti Yhdysvalloissa toistuvia väärinkäsityksiä – etunimeä luultiin joskus naisen nimeksi “Laurie”, ja sukunimeä luultiin meksikolaiseksi ja äännettiin “arhoola”. Koska Harlin oli päättänyt muuttaa Yhdysvaltoihin, hän otti uudelleen käyttöön ensimmäisen etunimensä Renny ja isänsä alkuperäisen sukunimen Harlin.[2] Nimenmuutos virallistettiin syksyllä 1985[2] tai vuonna 1987[3].

Harlinin ensimmäinen elokuva ei ollut tehnyt hänestä vielä tunnettua tai rikasta Hollywoodissa, vaan hän oli suurissa veloissa ja ilman agenttia. Jäätävän poltteen nähnyt elokuvatuottaja Irwin Yablans tarjosi Harlinille Vankila-elokuvan käsikirjoitusta filmattavaksi pienellä budjetilla. Elokuva on vankilaan sijoittuva kauhuelokuva. Sitä alettiin kuvata loppukeväällä 1987, ja ensi-iltansa se sai alkuvuonna 1988. Elokuvaa ei markkinoitu mitenkään, ja aikanaan se jäi melko vähälle huomiolle.[18]

Tuottaja Robert Shaye palkkasi pian Vankilan ensi-illan jälkeen Harlinin ohjaamaan New Line Cinemalle suuren budjetin elokuvan Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias. Harlin lisäsi elokuvasarjan kauhuteemaan surrealismia ja huumoria. Elokuussa 1988 julkaistu elokuva sai lehdissä myönteisiä arvosteluja.[19] Myös sen menestys oli elokuvasarjan toistaiseksi paras: se oli Yhdysvaltain 19. katsotuin vuonna 1988, usean viikon ajan ykkönen, ja se tuotti yksin Yhdysvalloissa yli 49 miljoonaa dollaria.[6] Harlin sai Elm Streetistä parhaan ohjaajan Saturn-palkintoehdokkuuden.[20]

Harlin vieraili Suomessa vuodenvaihteessa 1988–1989, kun Elm Street sai Suomessa ensi-iltansa. Hän sai kotimaassaan paljon mediajulkisuutta ja elokuvastaan pääasiassa myönteistä kritiikkiä. Harlinia kuitenkin järkytti se, että Suomen sensuuriviranomainen oli saksinut elokuvaa.[21]

Elm Streetin menestyksen ansiosta Harlin sai agentikseen nuoren David Goldmanin kuuluisasta William Morris Agency -agentuurista. Rahatilanteensa parannuttua Harlin muutti parempaan vuokra-asuntoon ja osti punaisen avo-Ferrarin. Harlinille alkoi tulvia käsikirjoituksia luettavaksi. Hänestä oli tullut kiinnostava elokuvaväen keskuudessa, ja yhteistyötä hänen kanssaan ehdottelivat muun muassa tuottaja Steven Spielberg ja näyttelijä Sylvester Stallone.[22] Harlin pääsi myös elokuvaohjaajien liiton jäseneksi, mikä avasi hänelle ovet isoilla studiolla työskentelemiseen.[23]

1990-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20th Century Fox kiinnitti Harlinin ohjaamaan Alien 3:n, mutta kun Harlinin näkemys elokuvan mielekkäästä sisällöstä ei vastannut yhtiön näkemystä, Harlin irtautui projektista ja sai sen sijaan ohjattavakseen kaksi elokuvaa, jotka saivat ensi-iltansa vuonna 1990.[24] Näistä Ford Fairlane floppasi, mutta Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli menestyi ja tuotti maailmanlaajuisesti 240 miljoonaa dollaria 70 miljoonan budjetilla[25]. Die Hard sai hyviä arvosteluja ja poiki useita haastatteluja ja lehtijuttuja. Ford Fairlaneen ei Harlin itse ollut tyytyväinen. Ohjaajan mielestä elokuvan olisi pitänyt toimiakseen kokonaisuutena olla toteutunutta poskettomampi.[26]

Kesällä 1990 Harlin perusti oman elokuvayhtiönsä nimeltä Midnight Sun Pictures ja avasi sen toimiston Sunset Boulevardille.[27]

Harlinin tuottama Rambling Rose (1991) voitti vuonna 1992 parhaan elokuvan palkinnon ja lisäksi Martha Coolidge voitti samasta elokuvasta parhaan ohjaajan palkinnon Film Independent Spirit Awards -palkintogaalassa.[28] Harlinin silloinen naisystävä Laura Dern sai elokuvasta Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta.lähde?

Harlinille myönnettiin Helsingissä vuonna 1991 Jussi-palkinto elämäntyöstään.[29] Seuraavana vuonna Harlin vaihtoi agenteikseen CAA-agentuuria edustaneet Richard Lovettin ja Jay Moloneyn.[30]

Seuraavaksi Harlin ohjasi yhden tunnetuimmista elokuvistaan, Cliffhanger – kuilun partaalla (1993). Elokuvan pääosassa esiintyy Sylvester Stallone. Cliffhanger tuotti maailmanlaajuisesti 255 miljoonaa dollaria ja sai kolme Oscar-ehdokkuutta.[6]

Harlin oli jakanut aikansa Kalifornian ja Suomen välillä. Vuonna 1992, Cliffhangerin kuvausten vielä ollessa kesken, hän tuli Suomeen tekemään Gladiaattorit-televisiosarjaa sekä perustamaan Planet FunFun -huvipuistoa Markus Selinin kanssa. Harlin kävi myös Linnan kutsuilla ja tanssitti presidentin tytärtä.[31]

Harlinille tarjottiin hänen kertomansa mukaan ohjattavaksi James Bond -elokuvaa 007 ja kultainen silmä. Harlin kieltäytyi tarjouksesta etupäässä siksi, ettei pitänyt Timothy Daltonia sopivana pääosaan. Harlin oli pitänyt Daltonin edeltäjiä Sean Connerya ja Roger Moorea sopivan charmikkaina rooliin ja ehdotti Pierce Brosnania Daltonin korvaajaksi.[32][33] Bondin lisäksi Harlin hylkäsi 1990-luvulla muitakin hänelle ehdotettuja projekteja, joista tuli muiden käsissä menestyksiä, kuten Rush Hour – Rankka pari.[34]

Harlinin seuraava ohjaus, merirosvoelokuva Kurkunleikkaajien saari (1995) floppasi näyttävästi. Elokuvaan ei saatu tunnettua miestähteä Harlinin vaimon Geena Davisin rinnalle, ja tuotantoyhtiö Carolcolla oli markkinointiin käytettävänä vain viisi miljoonaa dollaria.[35] Lähes sadan miljoonan dollarin budjetilla tuotettu elokuva tuotti vain 18,5 miljoonan dollarin lipputulot.[36]

Harlinin seuraavassa elokuvassa The Long Kiss Goodnight (1996) Geena Davisin vastanäyttelijänä on Samuel L. Jackson, jonka kanssa Harlin teki myöhemmin lisää yhteistyötä. Kuten muutama muukin Harlinin elokuvista, tämäkin toimintaelokuva tapahtuu lumisessa ympäristössä.[37] Elokuva floppasi lippuluukuilla: 65 miljoonalla dollarilla tuotettu elokuva tuotti Yhdysvalloissa vain 33 miljoonaa.[6] Moni on kuitenkin nimennyt Long Kissin suosikikseen Harlinin elokuvista, ja myös Harlin itse sanoi vuonna 2021 sen olevan hänelle itselleen rakkain oma elokuvansa. Vaatimattomien katsojalukujen Harlin arvelee johtuneen elokuvan epätavanomaisesta sankariparista.[38]

Vuonna 1999 julkaistu haiaiheinen kauhutrilleri Deep Blue Sea toi Harlinille jälleen menestystä ja tuotti 165 miljoonaa dollaria 60 miljoonan budjetilla.[39] Elokuvassa on Harlinin aiempiin elokuviin verrattuna nopeampi rytmi, jollainen noihin aikoihin oli alkanut yleistyä elokuvissa.[40] Harlin on kertonut tunteneensa tuolloin, että Deep Blue Sea nosti hänet takaisin ohjaajien kärkiryhmään.[41]

2000-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deep Blue Sean jälkeen Harlin palasi William Morrisin agenttitoimiston asiakkaaksi.[42] Harlinin seuraavan projektin oli tarkoitus olla elokuvasovitus Ray Bradburyn novellista Ukkosen jyrähdys, mutta Harlin sai potkut esitettyään liian radikaaleja muutoksia käsikirjoitukseen.[43] Ohjaajaa vaihdettiin, mutta Harlin merkittiin yhdeksi elokuvan tuottajista.lähde?

Vuonna 2001 sai ensi-iltansa Harlinin ohjaama sekä Sylvester Stallonen käsikirjoittama ja tähdittämä autourheiluelokuva Driven. Harlin oli alun perin suunnitellut elokuvaa Ayrton Sennasta ja lyöttäytyi yhteen ystävänsä Stallonen kanssa, joka myös suunnitteli Formula 1 -maailmaan sijoittuvaa elokuvaa. Kun sopimusta Bernie Ecclestonen kanssa ei saatu aikaan, elokuva sijoittuikin lopulta CART-sarjan miljööseen. Harlin kutsuu Drivenin tekemistä elämänsä suurimmaksi virheeksi. Hän hyväksyi elokuvasta pienemmän palkkion kuin edellisestä elokuvastaan, mikä laski hänen markkina-arvoaan Hollywoodissa. Myös ohjaajan käytössä oleva rahamäärä oli suhteellisen pieni, Harlinin mukaan käytännössä vain 30 miljoonaa dollaria. Lisäksi Harlinin ja Stallonen ystävyys katkesi heidän riittaannuttuaan elokuvan kuvausten jälkeen.[44] Driven jäi taloudellisesti tappiolle budjetin oltua 70 miljoonaa ja lipputulojen 54 miljoonaa dollaria.[45][46]

Harlin ohjasi FBI:sta ja sarjamurhaajasta kertovan Mindhunters-elokuvan vuonna 2002 Weinsteinin veljesten Miramax-yhtiölle. Harvey Weinstein halusi kuitenkin leikkauttaa valmiista elokuvasta alle 13-vuotiaille sallitun version. Kun tämä ei yrityksistä huolimatta onnistunut, tuottaja menetti uskonsa elokuvaan, ja se tuli Yhdysvaltain teattereihin melko huomaamattomasti vasta vuonna 2005 eikä menestynyt.[47]

Harlinin seuraava projekti oli ohjata uudelleen Manaaja: Alku tuottajien oltua tyytymättömiä Paul Schraderin ohjaamaan versioon. Harlin joutui käytännössä kuvaamaan elokuvan uusiksi, vaikka rahaa ei enää ollut paljon käytettävissä. Harlin on kutsunut kokemusta painajaiseksi itselleen, eikä pidä tilkkutäkkimäistä elokuvaa omana elokuvanaan.[48]

Vuonna 2006 ensi-iltansa saanut The Covenant jatkoi Harlinin perinteitä, joissa kohtuulliseen kaupalliseen menestykseen yhdistyivät arvostelijoiden moitteet. Elokuva on Rotten Tomatoesin mukaan vuosikymmenen 31. huonoin elokuva[49]. The Covenantin budjetti oli vain 20 miljoonaa,[50] mutta elokuva tuotti lippuluukuilla 38 miljoonaa dollaria ja DVD-myynnillä 26 miljoonaa sekä nousi ensi-iltaviikollaan katsotuimmaksi elokuvaksi Yhdysvalloissa.lähde?

Vuonna 2006 Harlinille selvisi, että hänen pitkäaikainen talousmanagerinsa oli kavaltanut häneltä useita miljoonia dollareita ja jättänyt myös Harlinin verot maksamatta. Harlin ei ollut koskaan tarkistanut omia tilejään tai luottokorttilaskujaan, joten manageri oli saanut varastaa häneltä kaikessa rauhassa.[51]

Harlinin uran alamäki jatkui vuonna 2007, kun seesteisempi Cleaner ei päässyt Yhdysvalloissa lainkaan elokuvateatterilevitykseen. 12 Rounds (2009) oli Harlinin paluu toimintaelokuviin. Elokuva teki show-painija John Cenasta elokuvatähden ja menestyi kohtalaisesti lippuluukuilla.

Harlin sai vuonna 2009 Yhdysvaltain kansalaisuuden mutta piti myös Suomen passin. Samana vuonna hän vaihtoi agenttia jälleen, tällä kertaa United Talent Agencylle. Siitä lähtien hänen agenttejaan ovat olleet Charlie Ferraro ja Max Michael.[52]

2010-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisiä tuotantoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Renny Harlin vuonna 2017.

Venäjän–Georgian sotaa Georgian näkökulmasta käsittelevä Viiden päivän sota (2011) oli Harlinin uralla askel erikoiseen suuntaan. Elokuvan rahoittivat pääosin georgialaiset tahot, ja 12 miljoonalla dollarilla tuotetun elokuvan lipputulot jäivät muutamaan sataan tuhanteen. Elokuvaa nähtiin Yhdysvalloissa pienen jakeluyhtiön levityksessä muutamassa elokuvateatterissa.[53][54]

Suunnitellusta Mannerheim-elokuvaprojektista Harlin jättäytyi pois toukokuussa 2011. Harlin kertoi hylänneensä useita Hollywood-tarjouksia odotettuaan Mannerheim-projektin alkamista. Hanke on ollut vireillä vuodesta 2000.[55]

Vuosina 2011–2013 Harlin kuvasi Yhdysvalloissa muutamia jaksoja eri televisiosarjoihin. Hän oli silloin vailla työtä ja halusi myös oppia sarjamaisen formaatin ohjaamisen. Harlin on suunnitellut myös omien televisiosarjojen tekemistä.[56]

Lumisen Djatlovin solan onnettomuutta kuvaava Devil’s Pass (2013) kuvattiin Venäjällä. Harlinin mukaan hänen aiempi kuvausmatkansa Georgiaan aiheutti Venäjän-matkalla uhkaavan tunnelman, sillä maat olivat sodan jäljiltä yhä huonoissa väleissä. Elokuva ei juurikaan menestynyt.[57]

The Legend of Hercules (2014) palautti Harlinin isoihin tuotantoihin ja hänen elokuvansa laajaan maailmanlaajuiseen jakeluun. Kreikan jumalista kertoneen toimintaelokuvan todellinen budjetti oli Harlinin mukaan vain 20 miljoonaa dollaria. Harlin ei ollut tyytyväinen käsikirjoitukseenkaan, mutta elokuva menestyi kuitenkin kansainvälisesti hyvin.[58] Elokuvan tuotto lippuluukuilla on ollut jo 61 miljoonaa.[59]

Kiinassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuonna 2014 Harlin sai hongkongilaiselta elokuvatähdeltä Jackie Chanilta kutsun tulla tekemään toimintaelokuvaa Kiinaan. Harlin muutti Pekingiin ja ryhtyi valmistelemaan Skiptrace-elokuvaa, jonka kuvaukset alkoivat loppuvuonna. Kiinalainen tapa tehdä elokuvia improvisoimalla paljon oli Harlinille uusi, mutta hän on sanonut nauttineensa siitä. Elokuva menestyi erittäin hyvin ja tuotti ensimmäisen kahden viikon aikana jo yli 100 miljoonaa euroa, budjetin oltua vain 30 miljoonaa euroa[60]. Harlin on kertonut puhelimensa alkaneen jälleen soida ensi-illan jälkeen. Hän päättikin jäädä Kiinaan pitkäksi aikaa tekemään elokuvia ja osti Pekingistä asunnon.[61]

Harlinin toinen Kiinassa ohjattu elokuva oli videopeliin perustuva miekkailuelokuva Legend of the Ancient Sword (2017). Elokuvaa ei markkinoitu tai levitetty kunnolla, minkä Harlin arvelee johtuneen siitä, että elokuvan tuotantoyhtiön johto oli vaihtunut kuvausten aikana.[62]

Harlinin kolmas kiinalainen elokuva Bodies at Rest (2019) on Die Hardia muistuttava toimintaelokuva, joka perustuu amerikkalaiseen käsikirjoitukseen.[63]

Harlin perusti vuonna 2018 intialaisen partnerinsa kanssa Kiinaan tuotantoyhtiön nimeltä Extraordinary Entertainment. Sen tarkoitus oli alkaa tuottaa elokuvia Aasiaan, mutta suunniteltu Operation Somalia ei edistynytkään mitenkään. Harlin arvelee Kiinan hallituksen alkaneen nähdä elokuvaviihteen merkityksen Kiinalle vähemmän tärkeänä kuin ennen.[64]

Harlin oli aistinut Kiinan ja Yhdysvaltain välien huononemisen, joten hän päätti kuvata seuraavan elokuvansa The Misfits Arabiemiraateissa. Elokuvan ensi-illan aikaan elokuvasta nousi kohu, kun Qatar väitti sen olevan itselleen vihamielinen.[65] Ryöstökomediaelokuva julkaistiin kesällä 2021.[66]

2020-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin lensi tammikuussa 2020 Kiinasta Los Angelesin kautta Suomeen juuri ennen koronapandemian kiihtymistä. Kun Kiina suljettiin viruksen vuoksi, Harlin joutui jättämään asuntonsa ja tavaransa sinne odottamaan. Hän on sen jälkeen sanonut, ettei enää usko tekevänsä Kiinassa yhtään elokuvaa Kiinan ja Yhdysvaltain välisten suhteiden heikkenemisen vuoksi.[67]

Harlin ohjasi Suomessa vuonna 2021 ensi-iltansa saaneen Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily -elokuvan.[68] Tammikuussa 2021 Harlin kertoi ohjaavansa Suomessa myös komisario Palmu -elokuvan. Elokuvan oli määrä saada ensi-iltansa vuonna 2023. Elokuva perustuu Mika Waltarin alkuperäistekstiin, ja sen käsikirjoitusta on tekemässä Waltarin lapsenlapsi Joel Elstelä.[69]

Vuonna 2021 Harlin on kuvannut Bulgariassa kauhuelokuvaa The Refuge.[70]

Harlin ohjasi uusintaversion vuoden 2008 kauhuelokuvasta The Strangers. Trilogian ensimmäinen osa The Strangers: Chapter 1 julkaistiin toukokuussa 2024. Kahdeksan miljoonan dollarin budjetilla tehty elokuva tuotti ensiviikonloppunaan 12 miljoonaa dollaria, mutta sai heikot arvostelut.[71]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin oli naimisissa näyttelijä Geena Davisin kanssa vuosina 1993–1998. Kesäkuusta 2021 alkaen Harlin on ollut naimisissa Johanna Harlinin (o.s. Kokkila) kanssa.[72][73] Harlinin muita kumppaneita ovat olleet Laura Dern (1991), Katariina Ebeling (1992–1993)[74], Tarja Smura (1993)[74], Sarah Thackray (2001), Satu Vuorela (2007–2009)[75], Erika (Wunch) Marchino (2010–2015)[76] ja Kay Huang (–2020).[77]

Harlinilla on poika nimeltä Luukas (s. 1997) lyhyestä suhteesta assistenttinsa Tiffany Bownen kanssa. Lapsen huoltajuuskiista kesti parinkymmenen vuoden ajan.[78] Luukas Harlin on toiminut 2020-luvulla isänsä uusimpien elokuvien kolmantena apulaisohjaajana.[79]

Muutettuaan Suomesta Yhdysvaltoihin 1980-luvulla Harlin asui Los Angelesissa. Asuttuaan ensin vuokra-asunnoissa Harlin osti vuoden 1989 lopulla itselleen talon Mulholland Drivelta Beverly Hillsissä 1,3 miljoonalla dollarilla.[80] Mentyään naimisiin Geena Davisin kanssa Harlin muutti vaimoineen kesällä 1994 suureen kartanoon Montecitoon Santa Barbaran piirikuntaan Los Angelesista luoteeseen.[81] Keväällä 1997 kun Harlin ja Davis erosivat, Harlin muutti merenrantaan Malibu Roadille.[82] Sieltä hän muutti taas Beverly Hillsin kukkuloille.[83] Vuosina 2001–2003 Harlin asui New Yorkissa, kunnes palasi jälleen Beverly Hillsiin päästäkseen takaisin Hollywoodin tuttuihin elokuvapiireihin.[84]

Vuosina 2014–2020 Harlin asui Pekingissä Kiinassa.[85] Kihlattunsa Johannan kanssa Harlin on asunut vuonna 2021 Bulgarian pääkaupunki Sofiassa, ja pariskunta on häiden jälkeen muuttamassa Lontooseen.[86] Heinäkuussa 2022 heille syntyi tyttövauva Miamissa Yhdysvalloissa.[87] Heidän elämästään kuvattu tositelevisiosarja The Harlins alkoi MTV3:n suoratoistopalvelussa huhtikuussa 2022.[88] Harlinit saivat toisen lapsen, pojan, huhtikuussa 2024.[89]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Ohjaaja Tuottaja Huomioitavaa
1979 Huostaanotto Kyllä Ei 6 min, Taideteollisessa korkeakoulussa tehty harjoitustyö[90]
1987 Wild Force: S.O.P.H.I.A./I want you to stay Kyllä Ei musiikkivideo[91]
1990 Wild Force Kyllä Ei musiikkivideo[92]
1994 The Foot Shooting Party Ei Kyllä

Pitkät elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Ohjaaja Tuottaja Huomioitavaa
1986 Jäätävä polte Kyllä Ei
1987 Vankila Kyllä Ei
1988 Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias Kyllä Ei
1990 Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli Kyllä Ei
1990 Ford Fairlane Kyllä Ei
1991 Rambling Rose Ei Kyllä Independent Spirit Award (1992): paras elokuva, paras ohjaus (Martha Coolidge)
1993 Cliffhanger – kuilun partaalla Kyllä Kyllä
1995 Kurkunleikkaajien saari Kyllä Kyllä
1995 Sanaton Ei Kyllä
1996 The Long Kiss Goodnight Kyllä Kyllä
1999 Blast from the Past – Vihdoinkin pihalla Ei Kyllä
1999 Deep Blue Sea Kyllä Ei
2001 Driven Kyllä Kyllä
2004 Mindhunters Kyllä Kyllä
2004 Manaaja: Alku Kyllä Ei
2006 The Covenant Kyllä Ei
2007 Cleaner Kyllä Ei
2009 12 Rounds Kyllä Kyllä
2011 Viiden päivän sota Kyllä Kyllä
2013 Devil’s Pass Kyllä Kyllä
2014 The Legend of Hercules Kyllä Kyllä
2016 Skiptrace Kyllä Ei
2018 Legend of the Ancient Sword Kyllä Ei
2019 Bodies at Rest Kyllä Ei
2021 The Misfits Kyllä Ei
2021 Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily Kyllä Ei
2024 The Bricklayer Kyllä Ei
2024 The Strangers: Chapter 1 Kyllä Ei
2025 The Strangers: Chapter 2 Kyllä Ei
2025 The Strangers: Chapter 3 Kyllä Ei
2025 Deep Water

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Ohjaaja Tuottaja Huomioitavaa
1991 Angel City Kyllä Kyllä TV-sarjan pilottijakso
1993 Gladiaattorit Kyllä Kyllä
2000 T.R.A.X. Kyllä Ei tv-sarjan pilottijakso / tv-elokuva
2011–2012 Burn Notice Kyllä Ei (3 jaksoa)
2012 Kovat kaulassa Kyllä Ei (1 jakso)
2012 Covert Affairs Kyllä Ei (1 jakso)
2013 Graceland Kyllä Ei (3 jaksoa)

Harlin on myös tehnyt cameoroolin TV-sarjassa Hyvät herrat ja elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies.

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Independent Spirit Award

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rambling Rose (Paras elokuva (tuottajana), 1992,)[28]

Bridging the Borders Award

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viiden päivän sota (ohjaus, 2011)

Golden Raspberry

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin ei ole voittanut Golden Raspberry -huonouspalkintoa. Hän on saanut ehdokkuudet seuraavista ohjauksistaan:[93]

  • Ford Fairlane (1990)
  • Kurkunleikkaajien saari (1995)
  • Driven (2001)
  • Manaaja: Alku (2004)
  • The Legend of Hercules (2014)
  • The Misfits (2021)

Suomi-viittaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlinilla on tapana lisätä elokuviinsa Suomi-aiheisia viittauksia. Suomen lippu esiintyy elokuvissa Kurkunleikkaajien saari, Mindhunters ja Cliffhanger – kuilun partaalla. Finlandia Vodkaa juodaan elokuvassa Ford Fairlane. Elokuvassa Deep Blue Sea sekä esiintyy Suomen lippu että juodaan Finlandia Vodkaa. Elokuvassa The Long Kiss Goodnight esiintyy sekä Finlandia Vodkan juomista että puhelinkopin reunaan raaputettu teksti ”Helsinki”. Elokuvassa Cleaner viittauksia on useita: siinä esiintyy Suomen lippu sekä seinägraffiti ”I Love Helsinki”. Yhden elokuvassa näytettävän korruptoituneiden poliisien listan poliisin nimi on Markus Selin. Yhdessä kohtauksessa korruptoitunutta poliisia esittää Peter Franzén. Lisäksi erään hotellihuoneen seinällä on kaksi paperia, joista toisessa on Suomen vaakuna ja toisessa Suomen lippua muistuttava kuva.

Jean Sibeliuksen sävelruno ”Finlandia” soi elokuvassa Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli. Eräässä lehdessä esiintyy otsikko ”Finland” elokuvassa Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias. Elokuvassa Driven yleisössä on suomalaisia faneja, vaikka elokuvassa ei esiinny ainuttakaan suomalaista ajajaa. Suomalainen kilpa-ajoselostus kuuluu hetkellisesti elokuvan alussa. Daruden kappale ”Sandstorm” soi elokuvassa The Covenant. Lisäksi eräässä kohdassa vilahtaa suomalaisen taidemaalarin Hugo Simbergin teos Haavoittunut enkeli. Eräässä elokuvan kohtauksessa näkyy kirja, jonka kannessa on pieni Suomen lippu.

Elokuvassa 12 Rounds päähenkilö Fisherin työpari ehdottaa minne terroristit saisivat hyökätä mieluummin, ja Fisher mainitsee Helsingin. Fisher pysäyttää pääkonna Miles Jacksonin pakoauton veneellä nimeltä Satu. Veneen ja auton törmäyspaikassa sijaitsevan talon pihalla esiintyy iso Suomen lippu. Georgian presidentti mainitsee puheessaan Suomen elokuvassa Viiden päivän sota. Päähenkilöt käyttävät Suunto-kompasseja elokuvassa Devil’s Pass.

Elokuvassa The Legend of Hercules Harlinilla on pieni rooli Linus-nimisenä upseerina ja Sara Forsberg tekee pienen roolin elokuvassa Skiptrace.

Elokuvassa The Misfits yksi päähenkilöistä väittää vankilanjohtajalle olevansa suomalainen. Elokuvassa The Bricklayer CIA tutkii "Marcus Selin"-nimisen henkilön someprofiilia.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Viitemallineet suomeksi; tarvitaanko "lippuluukkuja" kun puhutaan tuotosta?
  1. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Markus Selin: Perustuu tositapahtumiin, s. 94. Helsinki: Werner Söderström, 2019. ISBN 978-952-0-40855-8 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b c Lehtonen 2021, s. 72–73.
  3. ↑ a b Kuka kukin on 2007, s. 179. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  4. ↑ Renny Harlin Elonetissä.
  5. ↑ Kuukauden leffatähti, Renny Harlin. (Arkistoitu – Internet Archive) Nordisk Film.
    Kirstilä, Kalle: Menestynyt sopeutuja. Finpro, 2008, nro syyskuu, s. 20.
  6. ↑ a b c d US domestic box office data the-numbers.com.
  7. ↑ Harjola, Tuire: Lähikuvassa Renny Harlin, s. 246.
  8. ↑ Lehtonen 2021, s. 15–17.
  9. ↑ Lehtonen 2021, s. 16–19, 27.
  10. ↑ Lehtonen 2021, s. 22–29, 35.
  11. ↑ Lehtonen 2021, s. 32–38.
  12. ↑ Lehtonen 2021, s. 38–42.
  13. ↑ Lehtonen 2021, s. 42–52.
  14. ↑ Lehtonen 2021, s. 53–57.
  15. ↑ Lehtonen 2021, s. 57–60.
  16. ↑ Born American Elonet. Viitattu 23.10.2021}}
  17. ↑ Lehtonen 2021, s. 62–83.
  18. ↑ Lehtonen 2021, s. 85–98.
  19. ↑ Lehtonen 2021, s. 99–113.
  20. ↑ Lehtonen 2021, s. 119.
  21. ↑ Lehtonen 2021, s. 132–135.
  22. ↑ Lehtonen 2021, s. 114–122.
  23. ↑ Lehtonen 2021, s. 144.
  24. ↑ Renny Harlin paljasti millainen hänen ohjaamansa Alien 3 olisi ollut Dome.fi. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 6.7.2014.
  25. ↑ box office mojo: Die hard 2 boxofficemojo.com.
  26. ↑ Lehtonen 2021, s. 188–191.
  27. ↑ Lehtonen 2021, s. 195.
  28. ↑ a b Film Independent Spirit Awards 36 Years of Nominees and Winners Film Independent. Viitattu 26.10.2021.
  29. ↑ Lehtonen 2021, s. 213.
  30. ↑ Lehtonen 2021, s. 236–238.
  31. ↑ Lehtonen 2021, s. 251–255.
  32. ↑ Lehtonen 2021, s. 282–285.
  33. ↑ Renny Harlin discusses new Cliffhanger digitalspy.co.uk.
  34. ↑ Lehtonen 2021, s. 345.
  35. ↑ Lehtonen 2021, s. 317, 324–327.
  36. ↑ Cutthroat Island the-numbers.com.
  37. ↑ Lehtonen 2021, s. 330–331.
  38. ↑ Lehtonen 2021, s. 342.
  39. ↑ Deep Blue Sea the-numbers.com.
  40. ↑ Lehtonen 2021, s. 371.
  41. ↑ Lehtonen 2021, s. 378–379.
  42. ↑ Lehtonen 2021, s. 385.
  43. ↑ Kurtz, Frank: Harlin Fired From Thunder? mania.com. Arkistoitu 29.10.2009. Viitattu 7.7.2014.
  44. ↑ Lehtonen 2021, s. 385–395.
  45. ↑ Driven to the finish variety.com.
  46. ↑ Driven the-numbers.com. Viitattu 7.7.2014.
  47. ↑ Lehtonen 2021, s. 410–421.
  48. ↑ Lehtonen 2021, s. 424–428.
  49. ↑ Worst of the worst 2000-9, sijat 31-40 rottentomatoes.com. Viitattu 8.7.2014.
  50. ↑ The covenant the-numbers.com. Viitattu 8.7.2014.
  51. ↑ Lehtonen 2021, s. 443–448.
  52. ↑ Lehtonen 2021, s. 459–460.
  53. ↑ 5 Days of War – Harlin on Russian Georgian conflict New York Times. Viitattu 9.7.2014.
  54. ↑ box office mojo: 5 Days of War boxofficemojo.com.
  55. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Harlin jätti Mannerheim-elokuvan, Selin jatkaa. Helsingin Sanomat 22.5.2011, s. C 3.
  56. ↑ Lehtonen 2021, s. 469–471.
  57. ↑ Lehtonen 2021, s. 474–479.
  58. ↑ Lehtonen 2021, s. 483–487.
  59. ↑ box office mojo: The Legend of Hercules boxofficemojo.com.
  60. ↑ Renny Harlinin uutuuselokuvalle jättimenestys: tuotti kahdessa viikossa yli sata miljoonaa Ilta-Sanomat. 3.8.2016. Arkistoitu 3.8.2016. Viitattu 3.8.2016.
  61. ↑ Lehtonen 2021, s. 487–501.
  62. ↑ Lehtonen 2021, s. 502–503.
  63. ↑ Lehtonen 2021, s. 505–506.
  64. ↑ Lehtonen 2021, s. 506.
  65. ↑ Lehtonen 2021, s. 511–512.
  66. ↑ Pekka Torvinen: Renny Harlinin ohjaama The Misfits-elokuva joutui kohun keskelle Qatarissa: ”Moraaliton” Aamulehti. 7.7.2021. Viitattu 25.10.2021.
  67. ↑ Lehtonen 2021, s. 514–515.
  68. ↑ Renny Harlin ohjaa Luokkakokous 3 -elokuvan: ”Luon Suomen kansalle klassikon, josta kaikki voivat nauttia pitkään.” Helsingin Sanomat. 4.3.2020. Viitattu 4.3.2020.
  69. ↑ Jättiyllätys: Renny Harlin tekee Komisario Palmusta elokuvan isolla budjetilla Ilta-Sanomat. 19.1.2021. Viitattu 19.1.2021.
  70. ↑ Niko Ikonen: Renny Harlinin Bulgarian matkan syy selvisi: kuvaa kauhuleffaa brittiveteraanin kanssa Episodi. 9.6.2021. Viitattu 25.10.2021.
  71. ↑ Niko Ikonen: Renny Harlinin kauhuleffa on osoittautunut yllätyshitiksi USA:ssa Episodi. 19.5.2024. Viitattu 20.5.2024.
  72. ↑ Renny Harlin ja Johanna-rakas: kihlat! Ohjaaja kosi 30 000 euron luksussormuksella Ilta-Sanomat. 15.2.2021. Viitattu 15.2.2021.
  73. ↑ Renny ja Johanna Harlin vihittiin Ranskassa – loisteliaat hääkuvat julki: ”Sanat eivät riitä kuvailemaan rakkautta.” Iltalehti. Viitattu 20.9.2021.
  74. ↑ a b Renny Harlin vaihtoi 90-luvulla naisia lennosta – muistatko Miss Suomen ja Rennyn legendaarisen piirakkaepisodin? Seiska. 13.9.2017. Viitattu 26.10.2021.
  75. ↑ Muistatko vielä nämä Rennyn exät? Katso kuvat! MTV3 Uutiset. 12.3.2009. Viitattu 11.10.2010.
  76. ↑ http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1430611512177.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  77. ↑ Renny Harlin, 60, kiinalaisen rakkaansa Kayn, 25, kanssa lomailemassa Suomessa Iltalehti. Viitattu 17.7.2019.
  78. ↑ IS-haastattelu: Renny Harlinin lapsen äiti puhuu ensimmäistä kertaa suhteesta ja vastaa koviin väitteisiin: ”Renny vaati, että raskauteni pysyisi salaisuutena” Ilta-Sanomat. 9.10.2021. Viitattu 24.10.2021.
  79. ↑ Lehtonen 2021, s. 515–517.
  80. ↑ Lehtonen 2021, s. 156–157.
  81. ↑ Lehtonen 2021, s. 297.
  82. ↑ Lehtonen 2021, s. 353.
  83. ↑ Lehtonen 2021, s. 374.
  84. ↑ Lehtonen 2021, s. 402, 431–432.
  85. ↑ Renny Harlinin uutuuselokuvalle jättimenestys: tuotti kahdessa viikossa yli sata miljoonaa Ilta-Sanomat. 3.8.2016. Arkistoitu 3.8.2016. Viitattu 3.8.2016.
  86. ↑ Harlinit muuttavat Lontooseen – pari iloitsee Instagramissa uudesta elämänvaiheesta Ilta-Sanomat. 7.9.2021. Viitattu 26.10.2021.
  87. ↑ Jenna Lahti, Juulia Hakulinen: Johanna ja Renny Harlinin vauva syntyi: herkkä päivitys pienokaisesta julki Ilta-Sanomat. 19.7.2022. Viitattu 19.7.2022.
  88. ↑ The Harlins -sarja starttaa tänään: Kun Renny Harlin tapasi tulevan Johanna-vaimonsa ensimmäistä kertaa, teki hän heti roolitarjouksen Iltalehti. Viitattu 27.4.2022.
  89. ↑ Renny ja Johanna Harlinin vauva syntyi www.iltalehti.fi. Viitattu 15.4.2024.
  90. ↑ Huostaanotto Elonet. Viitattu 23.10.2021
  91. ↑ Wild Force: S.O.P.H.I.A./I want you to stay Elonet. Viitattu 23.10.2021.
  92. ↑ Wild Force Elonet. Viitattu 23.10.2021.
  93. ↑ Renny Harlinille kyseenalainen kunnia – jälleen ehdolla vuoden huonoimmaksi ohjaajaksi Ilta-Sanomat. Viitattu 2024-3-2.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Paunio, Matti – Siltala, Mika – Salminen, Kari (toim.): Harlin on Harlin. Helsinki: Like, 1991. ISBN 951-8929-50-5
  • Harjola, Tuire: Lähikuvassa Renny Harlin. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22974-2
  • Salovaara, Kyösti: ”Onko Renny Harlin suomalainen auteur?” Filmihullu 3/2012.
  • Tammi, Eero: ”Vankila nimeltä Hollywood”, Renny Harlinin haastattelu, Filmihullu 3/2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Renny_Harlin&oldid=22913931”