Sylvester Stallone

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sylvester Stallone
Stallone vuonna 2019.
Stallone vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Sylvester Gardenzio Stallone
Syntynyt6. heinäkuuta 1946 (ikä 78)
Hell’s Kitchen, Manhattan, New York City, New York, Yhdysvallat
Ammatti näyttelijä, elokuvakäsikirjoittaja, elokuvaohjaaja
Puoliso Sasha Czack
(28. joulukuuta 1974 – 14. helmikuuta 1985)
Brigitte Nielsen
(15. joulukuuta 1985 – 13. heinäkuuta 1987)
Jennifer Flavin
(17. toukokuuta 1997 –)
Lapset 5
Näyttelijä
Taiteilijanimet Sly Stallone
Aktiivisena 1969–
Merkittävät roolit Rocky Balboa
(Rocky)
John Rambo
(Taistelija)
Marion Cobretti
(Cobra)
Gabe Walker
(Cliffhanger – kuilun partaalla)
Barney Ross
(The Expendables)
Palkinnot

Parhaan miessivuosan Golden Globe
2015 Creed: The Legacy of Rocky

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Sylvester Enzio Stallone[1] (s. Michael Sylvester Gardenzio Stallone,[2] 6. heinäkuuta 1946 New York City,[3] New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä, elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja. Stallone tunnetaan muun muassa rooleistaan nyrkkeilijä Rocky Balboana vuoden 1976 Oscar-palkitussa draamaelokuvassa Rocky jatko-osineen ja Vietnamin sodan veteraani John Rambona elokuvassa Taistelija, joka on saanut neljä jatko-osaa ja monesta muusta toimintaelokuvasta, kuten esimerkiksi Cliffhanger ja Spesialisti.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Sylvester Gardenzio Stallone[2] syntyi vuonna 1946 New York Cityssä Francesco "Frank" Stallone, Sr:n ja Jacqueline Stallonen esikoislapseksi. Hänen isänsä oli syntynyt Italian Gioia del Collessa ja saapunut siirtolaisena Yhdysvaltoihin 1930-luvulla,[4] ja hänen äitinsä sukutausta on puoliksi ukrainanjuutalaista[5] ja puoliksi ranskalaista.[6] Hänen veljensä on muusikko Frank Stallone.

Hänen äitinsä kärsi synnytyksessä eri komplikaatioista, minkä vuoksi synnytyslääkärit joutuivat auttamaan synnytyksen etenemistä synnytyspihdein. Pihtien väärinkäyttö vahingoitti Stallonen hermoja, mikä aiheutti hänen kasvojensa osittaisen halvaantumisen.[3] Hänen kasvojensa vasen alaosa, mukaan lukien osa hänen kielestään, huulistaan ja leuastaan, on halvaantumisen seurauksena tehnyt hänen puheestaan hieman tavallista epäselvemmän.[3] Tämän vuoksi on myös poikkeuksellista, että Stallone onnistui nousemaan yhdeksi kaikkien aikojen kuuluisimmista näyttelijöistä Rocky-elokuvien myötä.[3]

Stallone muutti perheensä kanssa Washington D.C:hen isän työuran mukana, mutta Sylvesterin ollessa yhdeksänvuotias hänen vanhempansa erosivat ja hän jäi asumaan äitinsä luo ja muutti lopulta Philadelphiaan veljensä ja äitinsä kanssa. High schoolissa opiskellessaan hänen kiinnostuksensa painojen nostelua ja urheilua kohtaan kasvoi, mutta hän tähtäsi silti uraan näyttelijänä ja aloitti high schoolin päättymisen myötä näyttelijänopinnot Miamin yliopistossa.

Ura elokuva-alalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stallone vuonna 1977.

Ennen elokuvauransa menestyksen käynnistymistä Stallone oli hyvin köyhä – hänellä ei ollut lainkaan töitä näyttelijänä ja hän oli rahaton, mutta hän tahtoi silti tehdä läpimurtonsa elokuva-alalla. Hänellä ei ollut omaa asuntoa, minkä vuoksi hän joutui viettämään yönsä linja-autopysäkeillä.

1970-luvun puolivaiheilla Stallone teki joitain pieniä elokuvarooleja näytellen muun muassa elokuvissa Verenpunainen yö, Al Capone ja Kalmanralli 2000. 24. maaliskuuta 1975 hän näki nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Muhammad Alin ja 35-vuotiaan, täysin tuntemattoman Chuck Wepnerin välisen nyrkkeilyottelun. Ottelussa suurelle yleisölle tuntematon ja viinakaupassa työskennellyt Wepner antoi kaikkensa Alia vastaan ja onnistui muun muassa lyömään hänet kerran kanveesiin kunnes hävisi tyrmäyksellä ottelun viimeisessä erässä. Stallone sai ottelusta valtavan inspiraation ja loi sen innoittamana tarinan Rocky Balboasta, 30-vuotiaasta nyrkkeilijästä joka saa yllättäen mahdollisuuden otella raskaansarjan maailmanmestaruudesta.[7] Hän kirjoitti tarinan kolmen vuorokauden ja 20 tunnin kuluessa nukkumatta lainkaan,[8] ja alkoi etsiä sopivaa tuotantoyhtiötä joka suostuisi tekemään elokuvan hänen käsikirjoituksensa pohjalta.

Elokuvayhtiöt kuitenkin tuntuivat karsastavan käsikirjoitusta koska Stallone halusi näytellä itse pääosan. Eräs studio tarjosi suurta palkkiota käsikirjoituksesta, kunhan pääosan näyttelisi James Caan, mutta Stallone kieltäytyi. Vihdoin elokuvayhtiö United Artists suostui Rockyn kuvauksiin vuonna 1976. Stallone oli itse käsikirjoittanut elokuvan ja näytteli myös pääosan, jota varten hän rupesi harrastamaan kehonrakennusta. Elokuva kuvattiin 28 päivässä ja se oli huima menestys. Elokuvassa luuserista sankariksi-tyylisen tarinan omanneesta Rockyn hahmosta muodostui sinnikkyyden, rohkeuden ja periksiantamattomuuden vertauskuva. Hieman yli puolessa vuodessa tuntemattomuudesta tähteyteen nousseesta Stallonesta tuli Orson Wellesin ja Charles Chaplinin jälkeen kolmas näyttelijä joka on saanut sekä parhaan miespääosan ja parhaan käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden samasta elokuvasta. Rocky voitti lopulta kolme Oscar-palkintoa; paras elokuva, paras ohjaus ja paras leikkaus, jonka Rocky sai elokuvan lopputaistelussa käydystä vallankumouksellisesta maskeerausniksistä, jonka mukaan nyrkkeilijöiden ruhjoutuvien kasvojen meikkausta oli helpompi vähentää kuin lisätä.

Stallone vuonna 1983.

Rocky sai jatkoa vuonna 1979 elokuvalla Rockyn uusintaottelu, joka nousi edeltäjänsä tavoin menestykseksi. Vuonna 1982 Stallone palasi jälleen Rocky Balboan rooliin elokuvaan Tiikerinsilmä – Rocky III, ja myös ohjaten elokuvan. Samana vuonna Stallone esiintyi ensimmäisen kerran John Rambon roolissa elokuvassa Taistelija. Elokuvasta tuli kassamenestys, vaikka se ei muidenkaan Rambo-elokuvien tavoin saavuttanut kriitikoiden arvostusta. Vuonna 1985 ilmestynyt neljäs Rocky-elokuva tuotti maailmalla 300 000 000 dollaria ja siitä muodostui sekä taloudellisesti menestynein Rocky-elokuva että kaikkien aikojen menestynein urheiluelokuva.[9] Myös seuraavat elokuvat Rambo – taistelija 2 (1985), Cobra (1986), Over the Top – terästäkin kovempi (1987), Rambo – taistelija 3 (1988) ja Tango & Cash (1989) olivat hittejä. 1990-luvun puolelle tultaessa Stallonen ikä alkoi kuitenkin vaikuttaa hänen uraansa, eikä menestys enää ollut itsestäänselvyys, mikä näkyi elokuvien Rocky V, Oscar ja Seis! Tai mamma ampuu huonosta menestyksestä.

Vuonna 1993 Stallone teki paluun menestyksekkäisempiin elokuviin näytellen pääroolia suomalaisohjaaja Renny Harlinin ohjaamaa vuorikiipeilyyn keskittyvää toimintaelokuvaa Cliffhanger – kuilun partaalla (1993) sekä Wesley Snipesin kanssa tehtyä tulevaisuuteen sijoittuvaa Demolition Mania. Cliffhangerin lipputulot olivat pelkästään Yhdysvalloissa yli 84 miljoonaa dollaria, ja maailmanlaajuisessa levityksessä elokuva tuotti lippuluukuilla huikeat 255 miljoonaa dollaria Demolition Manin kerätessä niin ikään menestystä 158 miljoonan dollarin maailmanlaajuisin tuloin.[10]

Kahden maailmanlaajuisesti menestyksekkään elokuvan jälkeen Stallonen uralle ennakoitiin uutta notkahdusta, mutta näin ei käynyt ja sitä vastoin hänen menestyksensä jatkui vuonna 1994 hänen ollessaan pääroolissa Sharon Stonen kanssa Miamiin sijoittuvaa elokuvaa Spesialisti, jonka menestys maailmanlaajuisessa levityksessä oli menestykseltään hyvin pitkälti Cliffhangerin luokkaa.[11] Cliffhangerin jälkeen Stallonen 1990-luvun elokuvarooleja varjostivat ainoastaan sarjakuvafilmatisointi Judge Dredd – tuomari, jossa Stallone esitti sarjakuvasankari Judge Dreddiä, sekä trilleri Ammattitappajat. Myös Daylight – paniikki tunnelissa oli hienoinen pettymys Yhdysvalloissa, mutta maailmalla elokuva keräsi kiitettävästi lähes 160 000 000 dollarin lipputulot.[12]

Vuonna 1997 Stallone esiintyi sheriffi Freddy Heflinin roolissa Robert De Niron ja Ray Liottan rinnalla elokuvassa Cop Land, jota pidetään yleisesti hänen uransa parhaimpana roolisuorituksena, minkä johdosta hänet palkittiin myös parhaan näyttelijän palkinnolla Tukholman elokuvajuhlilla samana vuonna.[13] Seuraavana vuonna hän esiintyi ääniroolissa menestyksekkäässä animaatioelokuvassa Antz – Muurahaizet

2000-luvulla Stallone oli pääosassa vuoden 1971 Tappakaa Carter -elokuvan samannimisessä uusintaversiossa sekä kohtalaisesti menestyneessä trillerissä D-Tox, joka oli virunut tuotantoyhtiön hyllyllä jo useamman vuoden ennen ilmestymistään. Vuonna 2001 valmistui Stallonen itsensä kirjoittama ja näyttelemä ralliautoilun maailmaan sijoittuva Driven, jonka ohjasi Cliffhangerin tapaisesti Renny Harlin. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt ja sitä pidetään yhtenä Stallonen uran pahimpana epäonnistumisena. Myös Angelon kosto ja Shade olivat epäonnistuneempia julkaisuja, kun taas Spy Kids 3 – Peli on pelattu oli maailmanlaajuinen menestys vaikkakin Stallone ei poikkeuksellisesti esiintynyt sankarihahmona vaan itselleen epätavallisemmassa roolissa elokuvan päävastustajana.

Stallone Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2009.

Vuonna 2005 Stallone kertoi tekevänsä kuudennen Rocky-elokuvan, ja Rocky Balboaksi nimetty elokuva saikin ensi-iltansa joulukuussa 2006. Samaan aikaan Rocky Balboan kanssa Stallone paljasti neljännen Rambo-elokuvan ilmestyvän elokuvateattereihin parin vuoden sisällä, ja elokuvasarjan neljäs osa Rambo sai ensi-iltansa vuonna 2008.

Stallonen ohjaama, käsikirjoittama ja näyttelemä uusi toimintaelokuva The Expendables sai ensi-iltansa vuonna 2010. Elokuva oli menestyksekäs julkaisu ja se tuotti maailmanlaajuisesti yhteensä 274 470 394 dollarin lipputulot. Elokuvaa kuvattaessa Stallone sai niskaansa hiusmurtuman, kun hän kuvasi kamppailukohtausta entisen painijan, Steve Austinin kanssa.[14] Onnettomuuden vuoksi hän joutui myöhemmin käymään läpi mittavan leikkauksen, jossa hänen operoituun niskaansa laitettiin metallilaatta.[14] Vuoden 2011 puolella käsikirjoittaja Marcus Webb haastoi Stallonen oikeuteen väittäen, että Stallonen The Expendablesiin kirjoittama käsikirjoitus oli suora kopio Webbin The Cobra Caper -elokuvaa varten kirjoittamasta käsikirjoituksesta.[15] Vuonna 2011 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Zookeeper Stallone oli jälleen ääniroolissa.

The Expendablesin jatko-osa, The Expendables 2 valmistui vuonna 2012 ja oli edeltäjänsä tapaan menestys lipunmyynnissä tuottaen maailmalla yli 312 miljoonan dollarin lipputulot.[16] Samana vuonna Stallone palasi jälleen Rocky Balboan pariin aloittaessaan työnteon Rocky-aiheisessa musikaalissa Rocky - Das Musical,[17] jota esitetään Saksan Hampurissa sijaitsevassa Operettenhaus-teatterissa. Juoneltaan musikaali pohjautuu hyvin tarkasti ensimmäiseen Rocky -elokuvaan.

Stallone markkinoimassa The Expendables 3 -elokuvaa Cannesissa vuonna 2014.

Stallonen elokuva Bullet to the Head sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa helmikuussa 2013.[18] Vuoden 2013 aikana hän esiintyi myös Arnold Schwarzeneggerin kanssa elokuvassa Escape Plan ja Robert De Niron kanssa jälleen Stallonelle ominaiseen aihepiiriin eli nyrkkeilyyn keskittyvässä elokuvassa Legendat kehässä. The Expendables 3 sai ensi-iltansa 2014, minkä jälkeen Stallone on työstänyt The Expendables 4:ää.[19] Vuonna 2015 ensi-iltansa sai seitsemäs Rocky-elokuva, Creed: The Legacy of Rocky, ja Stallone voitti sillä Golden Globe -palkinnon. Vuonna 2018 ilmestyivät kolme elokuvaa, joista kaksi julkaistiin suoraan DVD:lle ja Blu-ray:lle: Escape Plan 2: Hades ja Backtrace. Marraskuussa ensi-iltansa sai Creed -elokuvan jatko-osa Creed II, jossa nähtiin myös Dolph Lundgrenin esittämä hahmo Ivan Drago. Heinäkuussa 2019 julkaistiin Escape Plan -elokuvan kolmas osa The Extractors. Rambo-sarjan viides osa Rambo: Last Blood sai ensi-iltansa syyskuussa 2019.

Vuonna 2022 Stallone teki ensimmäisen televisioroolinsa yhdeksänosaisessa rikosdraamasarjassa Tulsa King.[20] Sarjan toinen kausi alkoi 15. syyskuuta 2024.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1974 Stallone avioitui Sasha Czackin kanssa ja muutti vaimonsa kanssa Kaliforniaan.[21] Vuonna 1985 päättyneestä liitosta kaksi poikaa, Sage ja Seargeoh Stallonen.[21] Erottuaan Czackista Stallone meni naimisiin Brigitte Nielsenin kanssa, mutta avioliitto päättyi jo vuonna 1987.[22] Vuodesta 1997 lähtien Stallone on ollut naimisissa Jennifer Flavinin kanssa, ja heillä on liitostaan tyttäret Sophia, Sistine ja Scarlet.[21] Flavin jätti avioerohakemuksen Stallonesta elokuussa 2022, mutta peruutti sen syyskuussa 2022.[23][24]

Stallonen ja Sasha Czackin avioliitosta syntynyt poika Sage löydettiin kuolleena kotoaan Los Angelesista heinäkuussa 2012.[25][26] Stallonen asianajajan antamien tietojen mukaan hänet löysi kotiapulainen,[26] mutta arvioiden mukaan hän oli ehtinyt lojua asunnossaan kuolleena jo useamman päivän ajan.[27] Alun perin kuolinsyytutkijat uskoivat Sagen kuolleen lääkkeiden yliannostukseen,[28] mutta ruumiinavauksessa häneltä löydettiin merkkejä sepelvaltimotaudista ja hänen kuolemansyykseen vahvistettiin sydänkohtaus.[29] Sage oli kuollessaan vain 36-vuotias.[29] Kuusi viikkoa Sagen kuoleman jälkeen Stallonen siskopuoli Toni-Ann Filiti kuoli keuhkosyöpään 48-vuotiaana elokuussa.[30]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1970 Italialainen ori The Party at Kitty and Stud’s Stud
Ilman pakopaikkaa No Place to Hide Jerry Savage
1974 The Lords of Flatbush Stanley Rosiello
1975 Päreet palaa! Prisoner of Second Avenue nuorukainen puistossa
Al Capone Frank Nitti
Kalmanralli 2000 Death Race 2000 Joe Viterbo
Verenpunainen yö Farewell, My Lovely Jonnie
1976 Rocky Rocky Balboa
1978 K.O.V.A. F.I.S.T. Johnny Kovak
Paradise Alley – helvetin kapakka Paradise Alley Cosmo Carboni
1979 Rockyn uusintaottelu Rocky II Rocky Balboa
1981 Kadun haukat Nighthawks Deke DaSilva
Pako voittoon Escape to Victory Robert Hatch
1982 Tiikerinsilmä – Rocky III Rocky III Rocky Balboa
Taistelija First Blood John Rambo
1984 Rhinestone – tuhannen taalan paikka Rhinestone Nick Martinelli
1985 Rambo – taistelija 2 Rambo: First Blood Part II John Rambo
Rocky IV Rocky Balboa
1986 Cobra Marion ”Cobra” Cobretti
1987 Over the Top – terästäkin kovempi Over the Top Lincoln Hawk
1987 Rambo – taistelija 3 Rambo III John Rambo
1989 Kahleissa Lock Up Frank Leone
1989 Tango & Cash Raymond Tango
1990 Rocky V Rocky Balboa
1991 Oscar Angelo ”Snaps” Provolone
1992 Seis! Tai mamma ampuu Stop! Or My Mom Will Shoot Joe Bomowski
1993 Cliffhanger – kuilun partaalla Cliffhanger Gabe Walker
Demolition Man John Spartan
1994 Spesialisti The Specialist Ray Quick
1995 Judge Dredd – tuomari Judge Dredd Judge Joseph Dredd
Ammattitappajat Assassins Robert Rath
1996 Daylight – paniikki tunnelissa Daylight Kit Latura
1997 Cop Land Freddy Heflin
1998 Antz – Muurahaizet Antz Weaver (äänirooli)
2000 Tappakaa Carter Get Carter Jack Carter
2001 Driven Joe Tanto
2002 D-Tox Jake Malloy
Angelon kosto Avenging Angelo Frankie Delano
2003 Shade Dean ”The Dean” Stevens
Spy Kids 3 – Peli on pelattu Spy Kids 3-D: Game Over Leluntekijä
2006 Rocky Balboa Rocky Balboa
2008 Rambo John Rambo
2009 Kambakkht Ishq
2010 The Expendables Barney Ross
2011 Zookeeper Joe the Lion (äänirooli)
2012 The Expendables 2 Barney Ross
Bullet to the Head James Bonomo
2013 Escape Plan Ray Breslin
Legendat kehässä Grudge Match Henry ”Razor” Sharp
2014 The Expendables 3 Barney Ross
Reach Me Gerald
2015 Creed: The Legacy of Rocky Creed Rocky Balboa
2016 Ratchet & Clank Victor Von Ion (äänirooli)
2017 Guardians of the Galaxy Vol. 2 Stakar Ogord
Animal Crackers Bullet-Man (äänirooli)
2018 Escape Plan 2: Hades Ray Breslin
Creed II Rocky Balboa
Backtrace Sykes
2019 Escape Plan: The Extractors Ray Breslin
Rambo: Last Blood John Rambo
2021 The Suicide Squad: Suicide Mission The Suicide Squad Nanaue / Kuningashai (äänirooli)
2022 The Expendables 4[31] Barney Ross
2023 Guardians of the Galaxy Vol. 3 Stakar Ogord

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bio - Sylvester Stallone sylvesterstallone.com. Viitattu 15.6.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b Hollywood star is back on the big screen with latest outing for Rambo Evening Times. Arkistoitu 6.11.2012. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Sylvester Stallone Biography The Biography Channel. Arkistoitu 13.12.2009. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Polo player and former Marylander Frank Stallone dies 13.7.2011. The Equiery. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  5. ↑ Rambo-ski - Hollywood star Sylvester Stallone's Russian secret 11.4.2009. Daily Mail. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Sylvester Stallone www.blu-ray.com. Viitattu 14.10.2019.
  7. ↑ Rocky (1976): Production Notes[vanhentunut linkki], TotalRocky.com, 24.10.2010
  8. ↑ The Rocky Story YouTube. Viitattu 4.3.2013. (englanniksi)
  9. ↑ Guinness World Records 2007, s. 182. (Elokuvat) Suomentanut Annukka Kolehmainen (sivut 148-159 Matti Kinnunen ja sivut 140-145 Juhani Kokkonen).Määritä julkaisija! ISBN 951-32-2093-1 (suomeksi)
  10. ↑ Demolition Man (1993) The Internet Movie Database. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  11. ↑ Spesialisti (1994) The Internet Movie Database. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Daylight (1996) Box Office Mojo. Viitattu 1.3.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Cop Land (1997) - Awards The Internet Movie Database. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
  14. ↑ a b Sylvester Stallone mursi niskansa kuvauksissa 6.1.2010. MTV3. Viitattu 26.2.2013.
  15. ↑ Sylvester Stallone oikeuteen - syytetään käsikirjoitusvarkaudesta! 28.10.2011. The Voice. Viitattu 26.2.2013.[vanhentunut linkki]
  16. ↑ The Expendables 2 Box Office Data, DVD Sales, Movie News & Cast Information The Numbers. Arkistoitu 15.2.2015. Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)
  17. ↑ Sylvester Stallone jälleen Rockyn kimpussa – odottamattomalla tavalla 25.11.2012. Stara. Viitattu 26.2.2013.
  18. ↑ 66-vuotias Sylvester Stallone on käsittämätön lihaskimppu - katso sixpack-kuva 19.8.2012. The Voice. Viitattu 26.2.2013.
  19. ↑ Sylvester Stallone vihjasi Rambon paluusta 3.5.2012. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  20. ↑ Sylvester Stallonen pitkän uran ensimmäinen tv-sarja alkaa marraskuun 13. päivä Muropaketti. 20.5.2022. Viitattu 28.2.2023.
  21. ↑ a b c Sylvester Stallone purkaa ahdistustaan näyttävästi 2.12.2012. Stara. Viitattu 26.2.2013.
  22. ↑ Sylvester Stallone: "Se avioliitto oli hetkellinen mielenhäiriö" 4.8.2010. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  23. ↑ Saarinen, Sonja: Avioero peruttu! Sylvester Stallone ja Jennifer Flavin ovat taas ”erittäin onnellisesti” yhdessä Iltalehti. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/41a33ee1-1a2d-46ea-9652-8e7ecfa1013e. Viitattu 11.11.2022.
  24. ↑ Sylvester Stallonen vaimo jätti avioerohakemuksen – toimintaelokuvatähti peitti rakkaustatuoinnin erikoisella tavalla Ilta-Sanomat. 24.8.2022. Viitattu 24.8.2022.
  25. ↑ Stallone otti poikansa kuoleman raskaasti 14.7.2012. MTV3. Viitattu 26.2.2013.
  26. ↑ a b Sylvester Stallonen poika Sage löydettiin kuolleena 14.7.2012. MTV3. Viitattu 26.2.2013.
  27. ↑ Sylvester Stallonen poika lojui kuolleena päiviä 15.7.2012. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  28. ↑ Stallonen poika löydettiin kuolleena - epäillään huumeiden yliannostusta 14.7.2012. Iltalehti. Viitattu 26.2.2013.
  29. ↑ a b Sylvester Stallonen pojan kuolinsyy selvisi 31.8.2012. Iltalehti. Arkistoitu 29.10.2012. Viitattu 26.2.2013.
  30. ↑ Ensin kuoli poika, sitten sisar – Sylvester Stallonen koettelemukset jatkuvat 24.2.2013. Como. Viitattu 26.2.2013.
  31. ↑ Uuden The Expendables -elokuvan kuvaukset alkavat syksyllä – Mukana mm. Jason Statham, Dolph Lundgren ja Sylvester Stallone Muropaketti. 31.8.2021. Viitattu 13.9.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sylvester Stallone.
Rambo
Elokuvat
Näyttelijät
Videopelit
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sylvester_Stallone&oldid=22842496”