Tämä on lupaava artikkeli.

Birgitta (pyhimys)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pyhä Birgitta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli kertoo katolisesta pyhimyksestä. Birgitoista kerrotaan artikkelissa Birgitta.
pyhä Birgitta
(Birgitta Birgerintytär)
Henkilötiedot
Syntynyt7. lokakuuta 1303
Uplanti, Ruotsi
Kuollut23. heinäkuuta 1373 (69 vuotta)
Rooma, Kirkkovaltio
Kansalaisuus ruotsalainen
Aiheesta muualla
Kotisivu
Osa artikkelisarjaa
Kristillinen mystiikka

Birgitta eli pyhä Birgitta eli Birgitta Birgerintytär (Birgitta Birgersdotter; 7. lokakuuta 1303[1] – 23. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan birgittalaisjärjestön Ordo Sanctissimi Salvatoris perustaja[1]. Hänet kanonisoitiin 7. lokakuuta 1391.[1] Birgitan muistopäivä on 7. lokakuuta[2]. Syntymäajaksi on annettu myös epämääräisempi ”uudenvuoden 1303 aikaan”[3] ja myös ”keväällä 1303”[4].

Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia vaikuttajia, mutta myös poliittinen vaikuttaja[2]. Hän oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen. Hän on yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä (nimetty 1. lokakuuta 1999) Katariina Sienalaisen ja Edith Steinin ohella.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgitta syntyi perimätiedon mukaan 1303 Ruotsissa Finstan kartanossa[4] Uplannin maakunnassa, mutta luotettavaa tietoa asiasta ei ole.[5] Hänen isänsä oli Uplannin laamanni Birger Perinpoika ja äitinsä ylhäisönainen Ingeborg Bengtintytär,[1] joka oli sukua kuningasperheelle[6]. Raskaana oleva Ingeborg pelastui myrskystä ja seuraavana yönä hän näki näyn, jossa olento sanoi hänen pelastuneen kohdussaan olevan lapsen vuoksi. Kerrotaan myös, että Birgitan synnyinyönä lähistöllä asuva pappi sai näyn, jossa Neitsyt Maria sanoi kirja kädessään: ”Birger Perinpojalle on syntynyt tytär, jonka ihana ääni kuullaan ympäri maailmaa.” Nämä näyt kirjattiin kuitenkin muistiin vasta valmisteltaessa Birgitan pyhimykseksi julistamista.[3]

Toisen kertomuksen mukaan kuusivuotias Birgitta olisi nähnyt sänkyään vastapäätä alttarin ja alttarilla istuvan naisen säteilevissä vaatteissa. Näyssä nainen asettaa kruunun Birgitan päähän ja kysyy: "Tahdotko saada tämän kruunun?" Yhdeksänvuotiaana Birgitta näki häneen voimakkaasti vaikuttaneen näyn. Unessa Kristus näytti Birgitalle ristin ja runtelun jäljet ruumissaan. Siitä lähtien Kristuksen kärsimysten ajattelu sai Birgitan aina voimakkaan tunteen valtaan ja itkemään.[7]

Birgitan lapsuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgitan äiti kuoli tytön ollessa 11-vuotias[1]. Hänet ja hänen sisarensa annettiin heidän tätinsä kasvatettavaksi Itä-Göötanmaalle Aspanäsin tilalle. Tältä ajalta on kertomus siitä, miten Birgitalla oli vaikeuksia kirjontatyönsä kanssa. Yllättäen hänen tätinsä näki tytön vierellä naisen, jonka läsnäoloa Birgitta itse ei kuitenkaan huomannut. Täti katsoi Birgitan käsityötä ja näki, ettei se mitenkään voinut olla Birgitan itsensä tekemä. Naisen on katsottu olleen Neitsyt Maria, johon Birgitalla oli lapsuudestaan asti erittäin läheinen suhde. Tarina on tuonut Birgitalle myös maineen huonona käsityöihmisenä.[7]

Avioituminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajan tavan mukaan Birgitta naitettiin jo 13-vuotiaana[1]. Hän meni naimisiin Ulf Gudmarinpojan[1] kanssa, josta myöhemmin tuli Närken laamanni ja 1335 valtaneuvos[8] ja muutti Ulfåsan tilalle [9] Borenjärven rannalle. Pariskunta sai kahdeksan lasta, neljä poikaa ja neljä tytärtä. Pojista kaksi kuoli alle kouluikäisenä ja tyttäristä yksi nuorena luostarissa.[9] Tytär Katariina jatkoi myöhemmin äitinsä työtä[1] ja oli Vadstenan birgittalaisluostarin abbedissa ja äitinsä kanonisointihankkeen innokkain toimeenpanija. Birgitan mies kuului Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan lähipiiriin, ja myös Birgitalla oli kuningasperheeseen läheiset suhteet. Birgitta muutti 1335 kuninkaan määräyksestä Tukholmaan. Siellä hän perehdytti nuorta kuningatar Blankaa[1] hovin tapoihin ja etikettiin kuninkaan hovineitona. Ulfåsaan Birgitta palasi vasta 1339 neljän vuoden hovissa oleskelun jälkeen. [9]

Birgitalla oli hyvät suhteet myös hengelliseen säätyyn ja Turun piispa Hemming oli hänen hyvä ystävänsä.[10]

Pyhä Birgitta kuvattuna tunnuksineen kirjoittamassa ilmestyksiään. Kuva birgittalaisjärjestön käyttöön tarkoitetusta messukirjasta.

Birgitan kerrotaan olleen jo avioliittoaikanaan kiinnostunut hengellisistä asioista, ja vähitellen hän sai myös miehensä kiinnostumaan uskonasioista. Kesällä 1341 he lähtivät ruotsalaisen aatelisseurueen mukana pitkälle ja vaivalloiselle pyhiinvaellukselle Espanjan Santiago de Compostelaan[1] Pyhän Jaakobin haudalle. Paluumatkalla Ulf sairastui, ja rukoillessaan apua miehensä pelastumiseksi pyhältä Dionysiukselta Birgitta sai ilmestyksen, jossa Dionysius sanoo, että Jumalan tahto tullaan Birgitan välityksellä saattamaan maailman tietoon. Seurue palasi Ruotsiin, mutta Ulf kuoli paluumatkalla luultavasti 1344 Alvastran luostarissa Ombergissa, jonne hänet haudattiin[6].[1]. Miehensä kuoleman jälkeen Birgitta näki niin sanotun kiirastulinäkynsä, jossa hän näkee miehensä sielun kiirastulessa[11].

Birgitan leskeys alkaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehensä kuoleman jälkeen Birgitta pyrki yhä selvemmin elämään pyhää elämää[1]. Melkein heti hän alkoi toteuttaa kutsumustaan ja unelmaansa olla Kristuksen morsian. Vahvistuksena kutsumukselleen Birgitta sai niin sanotun kutsumusnäyn, jossa hän saa kuulla tulevansa olemaan Kristuksen morsian ja Jumalan kanava maailmaan.[12]

Kuningas Maunu Eerikinpoika pyysi Birgitalta ohjeita, kuinka hänen tulisi toimia kuninkaana. Vuonna 1347–1348 Birgitta antoi kuninkaalle neuvoja ristiretkestä Novgorodiin näkyjensä mukaan, joissa Kristus antoi Birgitan välityksellä tarkat ohjeet retken järjestämisestä. Ristiretken epäonnistuttua Birgitta oli hyvin pettynyt kuninkaaseen, joka ei hänen mukaansa ollut noudattanut Kristuksen antamia ohjeita riittävän tarkasti eikä luottanut tarpeeksi Jumalan apuun. Ristiretken jälkeen Birgitan yhteydet kuningasperheeseen katkesivat.[13] Birgitta alkoi suunnitella ulkomaanmatkaa. Vuonna 1349 Birgitta lähti Ruotsista matkalle kohti Roomaa, jonne hän saapui 1350[1]. Matkan tarkoituksena Birgitalla oli tehdä riemuvuoden pyhiinvaellus Roomaan ja samalla saada paavin hyväksyntä uudelle luostarisäännölle,[12] Regula Sanctis Salvatori, Vapahtajan luostarisääntö.[7] Hänen poliittinen tavoitteensa oli saada paavin palaamaan Avignonista takaisin Roomaan[14].

Birgitan ilmestysten saksankielinen kappale vuodelta 1664.

Roomassa Birgitan oli aloitettava elämänsä lähes nollasta. Uudesta oudosta kielestä huolimatta hän alkoi heti Italiaan saavuttuaan solmia suhteita kirkon korkeimpiin henkilöihin, mutta myös arvosteli näitä kovin sanoin näkyjensä perusteella. Roomaan, pyhään kaupunkiin, saapuessaan Birgitta sai myönteisen vastaanoton.[15] Roomaan kotiuduttuaan Birgitta huomasi, että yhteisellä kielellä oli oma suuri merkityksensä, ja ryhtyi opiskelemaan italiaa rippi-isänsä, maisteri Petruksen, opissa. Lisäksi Birgitta näki ilmestyksiä, joissa Pyhä Agnes yhdessä Neitsyt Marian kanssa yritti opettaa hänelle italian kielioppia.[16] Erään ihmeen mukaan eräs kielitaidoton, suomalaiseksi tulkittu pyhiinvaeltaja oli Roomassa, mutta ei kyennyt suorittamaan ripittäytymisen sakramenttia kielitaidottomuutensa vuoksi. Siksi Birgitta suostui tulkkaamaan papin ja suomalaisen keskustelun. Ihmeen mukaan itse Kristus olisi ilmestynyt heille.[17] Vuonna 1354 Birgitta muutti seurueineen asumaan Piazza Farnesen varrella sijaitsevaan asuntoon[18], jossa hän eli koko loppuelämänsä.

Pienoismalli Vadstenan luostarin rakennuksista noin 1450. Pohjoisosa (vas.) kuului naisille, eteläosa (oik.) miehille.

Paavi antoi luvan birgittalaisluostarin perustamiselle Vadstenaan vuonna 1370[1]. Varsinaisesti uusi luostarisääntö, Omni Sanctissimi Salvatoris, hyväksyttiin vasta Birgitan kuoleman jälkeen vuonna 1378. Paavin annettua perustamisluvan Vadstenan luostarille Birgitta ryhtyi toteuttamaan haavettaan pyhiinvaelluksesta Palestiinaan. Kuuluisat näkynsä Jeesuksen elämästä hän koki juuri tällä matkalla Jerusalemissa ja Betlehemissä. Palattuaan Roomaan Birgitta sairasteli miltei vuoden, kunnes kuoli 23. heinäkuuta 1373[1].

Birgitan kuoltua hänen maalliset jäännöksensä haudattiin aluksi Forum Romanumin lähellä sijaitsevaan San Lorenzo in Panispernan kirkkoon, mutta ratkaisu oli vain väliaikainen. Birgitta oli itse toivonut, että hänen viimeiseksi maalliseksi lepopaikakseen tulisi Vadstenan luostari, ja jo seuraavana vuonna Birgitan ruumis siirrettiin hänen lastensa Katarinan ja Birgerin johdolla Vadstenaan. San Lorenzo in Panispernaan jäi vain hänen kätensä. Ihmekertomusten mukaan loppumatkan aikana, suuren väkijoukon seuratessa pyhäinjäännöksiä, tapahtui monia ihmeitä: mykkä oppi puhumaan, sokeat saivat näkönsä ja rammat oppivat kävelemään.[19]

Paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi.

Birgitan kuoleman jälkeen monet tahot ajoivat hänen kanonisointihankettaan. Monien vaiheiden jälkeen paavi Bonifatius IX julisti Birgitan pyhimykseksi 7. lokakuuta 1391[1]. Hän on ainoa paavin keskiajalla pyhimykseksi julistama pohjoismaalainen. Birgitan nykyisestä asemasta Euroopassa antaa hyvän kuvan se, että paavi Johannes Paavali II julisti Birgitan yhdeksi Euroopan suojeluspyhimyksistä vuonna 1999.[20]

Pyhän Birgitan perintö nykyajalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgitan kaavailema luostari perustettiin Vadstenaan vasta hänen kuoltuaan ja vihittiin vuonna 1384[1]. Luostarissa abbedissa oli Neitsyt Marian sijainen[21], ja jokaisella oli lisänimenä Maria. Tämä kaikki siksi, että Birgitta kunnioitti syvästi Neitsyt Mariaa ja piti häntä kuningattarena. Luostari oli siis ensimmäinen naisillekin tarkoitettu luostari, sekä laitos, joka sivisti naisia[22]. Birgitta toimi kirkon ykseyden puolesta, joten tavallaan hän oli ekumenian edelläkävijä, vaikka kyseistä sanaa ei vielä tuolloin käytettykään[1].

Tämä ekumenia on jatkunut meidän päiviimme saakka, sillä tänään Pyhän Birgitan sääntökunta, joka oli alkuperäisnimeltään Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta, on levittäytynyt ympäri maailmaa ja toimii hyvin aktiivisesti. Nykyään birgittalaissisaret muun muassa Roomassa huolehtivat siellä asuvien luterilaisten suomalaisten ja ruotsalaisten uskonelämästä. Lisäksi sisaret ovat olleet huomattavina apujoukkoina Pyhän Birgitan muistopäivän suunnittelussa ja toteutuksessa. Birgitan syntymästähän tuli kuluneeksi 700 vuotta vuonna 2003. Juhlan aikana toimitettiin ensimmäistä kertaa jumalanpalvelus, jossa saarnasivat yhdessä paavi ja luterilaiset arkkipiispat. Näin Birgitta edisti kirkkojen välistä yhteistyötä vielä kuolemansa jälkeenkin.[1]

Birgitan pyhäinjäännösarkku.

Birgitan vaikutuksesta Vadstenasta on tullut nykyaikana suosittu pyhiinvaelluskohde. Vadstenan luostarikirkossa säilytetään Birgitan sekä hänen tyttärensä Katariinan pyhäinjäännöksiä.[23] Kävijöitä riitti Vadstenassa myös aivan ensimmäisinä vuosina, sillä Birgitta ja hänen ihmeensä olivat tunnettuja jo hänen eläessään. Ihmetekoja ja kerättiin myöhemmin Birgitan kanonisointia varten[23]. Pyhän Birgitan suosio oli aikanaan valtava, sen on jopa arveltu voineen ohittaa suosiollaan Pyhä Olavi, mutta uskonpuhdistus pysäytti sen[24].

Birgitan henkistä perintöä vaalii Societas Sanctae Birgittae. Vadstenan luostarialue on luovutettu 1920 perustetun Birgittastiftelsenin haltuun.[2]

Jani Sivén on säveltänyt oopperan Pyhä Birgitta, joka kantaesitetään 23. elokuuta 2018 Naantalin kirkossa.[25] Hannu Pohjannoron oopperan Birgitta konserttiversio kantaesitettiin 13.4.2024 Aleksanterin kirkossa Tampereella. Libreton oli laatinut Johanna Venho. [26]

Kirjallinen perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkein ja kuuluisin Birgitan kirjallisesta perinnöstä jälkipolville lienee kahdeksasta kirjasta[27] koostuva kirjakokoelma Pyhän Birgitan Ilmestykset, johon on kerätty Birgitan ilmestykset kanonisointihankkeen edistämistä varten ja joka painettiin ensi kerran vuonna 1492. Yli 700 muistiin kirjoitettua ilmestystä[27] sisältävä kirjasarja tunnetaan latinaksi nimellä Revelaciones sanctae Birgittae. Ilmestyksistä tehtiin myöhemmin kansankielisiä käännöksiä, ja ne levisivät ympäri Euroopan[27]. Niin sanottujen ilmestyskirjojen lisäksi Birgitta kirjoitti rukouksia ja lukukappaleita birgittalaisjärjestön ja Vadstenan luostarin käyttöön. Pyhän Birgitan rukous ”Herra, osoita minulle tie”, on jäänyt elämään yli vuosisatojen ja on vielä nykyäänkin paljon käytössä.[27]

Birgitan kirjalliseen perintöön kuuluu myös hänen yhdessä rippi-isänsä Petrus Skänningeläisen kanssa birgittalaissisarille tekemänsä liturginen laulukokoelma Cantus sororum ('Sisarten laulu'), jonka tekstit perustuvat Birgitan näkyihin.[28] Cantus sororum toistui viikosta toiseen samanlaisena. Jokaiselle viikonpäivälle oli oma teemansa. Sunnuntaina juhlitaan Pyhää Kolminaisuutta ja Neitsyt Marian arvoa. Maanantaina enkelikuorot iloitsevat Jumalan äidistä, Tiistain aiheena ovat patriarkat ja profeetat, jotka ennustavat Marian syntymän. Keskiviikkona kansa iloitsee Marian syntymästä, Torstain teemana on Neitsyt, Joka synnyttää Pojan, maailman Pelastajan. Perjantain teemana on kärsivä Kristus ja Marian myötäkärsimys. Lauantaina lauluissa muistetaan Kristuksen taivaaseenastumista ja Neitsyt Marian taivaaseenottamista. Birgitta toivoi, että sisaret oppisivat ymmärtämään Mariaa syvällisemmin, kun he päivittäin ajattelisivat eri tilanteissa Pyhän Neitsyen elämää.[29][30]

Sääntökunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgitta loi uuden hengellisen sääntökunnan Ordo Sanctissimi Salvatoris (lyhennetään O.Ss.S.) Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta, joka tunnetaan yleisesti birgittalaissääntökuntana. Birgittalaisluostareilla oli keskiajalla suuri vaikutus Pohjolan henkiseen ja kulttuuriseen elämään. Suomessa Naantaliin vuonna 1438 perustettu birgittalaisluostari "Vallis Gratiae" (suomeksi Armonlaakso, ruotsiksi Nådendal) oli ensimmäinen laitos, joka sivisti naisia[22].

Keskiajan kuluessa sääntökunta levisi eri puolille Eurooppaa. Luostareita syntyi Skandinavian ohella Italiaan, Baijeriin, Reininmaalle sekä Alankomaihin. Vuoden 1500 tienoilla luostareita oli yhteensä 27. Kussakin luostarissa piti asua korkeintaan 60 nunnaa. Jumalanpalveluksissa avustavia diakoneja, jotka saivat olla myös pappeja, oli neljä. Ruumiilliset työt kuuluivat maallikkoveljille, joita sai olla korkeintaan kahdeksan. Pappismunkkeja oli kolmetoista.[31] Luostarin johdossa olivat abbedissa ja kenraalikonfessori[32].

Luostarissa asuvat miehet ja naiset oli eristetty toisistaan paksujen muurien avulla. Munkit saivat mennä naisten puolelle ainoastaan antamaan sakramentteja kuolevalle sekä kantamaan kuolleen sisaren ruumista. Rippejä ja ehtoollista varten väliseinään oli jätetty aukkoja. Piispan tuli tarkastaa tämän muurin kunto kolmen vuoden välein. Ainoastaan kirkko oli munkeille ja nunnille yhteistä tilaa. Luostarit tarjosivat ylhäisönaisille mahdollisuuden myös hartauden harjoittamiseen, käsitöihin, puutarhanhoitoon, kirjojen kopiointiin ja lukemiseen.[33]

Nykyisin Birgitan perustama Kaikkein Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta eli birgittalaisjärjestö sisältää kolme haaraa:[1]

  1. Keskiajan luostariperintöä katkeamatta noudattava haara Englannissa, Hollannissa ja Saksassa
  2. Espanjalainen haara, joka perustettiin 1600-luvulla
  3. Ruotsalainen haara, jonka perusti ruotsalainen käännynnäinen Äiti Elisabeth Hesselblad 1911.

Äiti Hesselbladin perustaman haaran birgittalaissisaria on Suomessakin, esimerkiksi Turun birgittalaisluostarissa.

Birgitan ajatuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisena olemisesta Birgitta kirjoitti, että ”voidakseen olla Maria, naisen tulee ensin olla Martta”. (Eli ensin lähimmäisten palvelu ja sitten rukous, Jumalan lähestyminen. Birgitta itse toimi kuten opetti.)[34] Erityisen tunnettu Birgitta on saamistaan ilmestyksistä, jotka koottiin keskiajalla, ehkä jo hänen eläessään, Revelaciones sanctae Birgittae -nimiseksi teokseksi[27].

Birgitan suhdetta Raamattuun kuvaa seuraava Birgitan lausuma:

»Oi Herra Jumala, miten suloisia ovatkaan sinun sanasi! Joka kerta, kun kuuntelen sinun Henkesi sanoja, minusta tuntuu, että minun sieluni ahmii mitä maukkainta ruokaa, joka näyttää laskeutuvan sydämeeni tuoden mukanaan sanomattoman ihanan tunteen, suuren ilon ja verrattoman lohdutuksen. Ja tämä on ihmeellistä, sillä kuunnellessani sinun sanojasi tunnen itseni samalla kertaa kylläiseksi ja nälkiintyneeksi: kylläiseksi, koska sinä hetkenä ainoastaan ne miellyttävät minua, ja nälkäiseksi, koska minun ruokahaluni niitä kohtaan kasvaa kasvamistaan!"»
(Teoksesta Valon polkuja – Pohjolan mystikon sanoja ja ajatuksia, Birgittalaissisaret, 2003)

Pyhän Birgitan merkitys Suomelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Birgitta on elämästään asti vaikuttanut Suomen kulttuuriin ja perinteeseen monella tapaa. Hänen pyhimykseksi julistamisensa jälkeen hänen nimensä lisättiin myös Turun hiippakunnan kalenteriin vuonna 1391 punaisella, mikä tarkoitti vuotuista, valtakunnallista juhlapyhää. Viisi vuotta myöhemmin Birgitasta tuli Ruotsin valtakunnan suojeluspyhimys. Birgitan pyhimykseksi julistamisen käytännön merkitys suomalaisille näkyi muun muassa siinä, että pyhiinvaellusmatkat lyhenivät.[35] Enää ei tarvinnut lähteä pyhiinvaellukselle esimerkiksi Espanjaan saakka, kun Vadstenan birgittalaisluostarista lahden toisella puolella oli tullut merkittävä pyhiinvaelluskohde. Vadstenassa saattoi tunnustaa syntinsä suomea osaavalle rippi-isälle.[36] Savossa ja Karjalassa harjoitettiin jopa tietoista lähetys- ja julistustyötä Birgitan nimissä[24].

Naantalin luostarikirkko.

Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen lienee suurin ja näkyvin Birgitan merkityksistä Suomelle. Päätös kaksoisluostarin perustamisesta tehtiin vuonna 1438, ja se rakennettiin Armon laaksoon, Vallis Gratiae, ja sen ympärille perustettiin Naantalin kaupunki (ruots. Nådens Dal, Armon laakso). Luostarissa oli nunnia jopa 60 ja munkkeja 15. Abbedissa oli koko luostarin johtaja. Luostarin yhteydessä oli myös vanhainkoti[37]. Se oli maan ensimmäinen laitos, jossa jaettiin sivistystä myös naisille. Luostari oli myös tärkeä maallisen kulttuurin kuten kirjoitus- ja käsityötaidon keskus.[38]Se tunnettiin myös sairaanhoito- ja parannustaidoistaan.

Pyhän Birgitan mukaan on nimetty myös kirkkoja. Esimerkiksi Lopella on vanha, 1660-luvulla rakennettu puukirkko (Santa Pirjon kirkko). Vihdissä on Pyhän Birgitan kirkon rauniot[34] ja myös Tuuloksen, Lempäälän ja Halikon kirkkojen suojeluspyhimys on Pyhä Birgitta. Helsingissä Munkkisaaressa on Pyhän Birgitan puisto. Lohjan Vivamossa on vuonna 2003 vihitty Pyhän Birgitan kappeli[1].

Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut historiallisen näytelmän Birgitan tie, joka sai ensi-iltansa 21.7.2007.[39]

Birgitan muisto elää suomalaisessa kansanperinteessä ja arkipäivässä vielä nykyäänkin. Suomenkieliset naisennimet Pirjo ja Pirkko juontavat juurensa Birgitta-sanasta. Lasten hokema rimpsu ”Lennä, lennä leppäpirkko ison kivikirkon juureen...” kertoi siis alun perin siitä, miten Birgittaa on pyydetty toimimaan ihmisen ja Jumalan sekä tietysti myös Neitsyt Marian välisenä sanansaattajana.[40]

Birgitalle pyhitetyt kirkot Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Birgitalle on pyhitetty Suomessa yksitoista kirkkoa, joista Kaukjärven kirkko on nykyisen rajan takana:[41]

Lisäksi Turun katolinen kirkko Ursininkadulla on nimeltään Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin kirkko. Sen yhteydessä toimii Turun birgittalaisluostari.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pyhä Birgitta. Euroopan suojeluspyhimys, toim. Päivi Setälä ja Eva Ahl. Otava, 2003. ISBN 951-1-18646-9
    Lähteinä käytetyt kirjan artikkelit
    • Päivi Salmesvuori, Birgitta – aatelisneidosta kosmopoliitiksi
    • Tuomas Heikkilä, Birgitasta Pyhäksi Birgitaksi
    • Hilkka Vuori, Laulava luostarialue
    • Kirsi Salonen, Armon laaksosta Armon lähteille
    • Päivi Setälä, Birgitta ja Suomi
  • Raatma, Salme 1997 (suom. Mettala Kalervo 2001): Birgitan heijastuksia – Runoelma Pyhästä birgitasta. Kirja-Aurora ja Turun NNKY ry., 2001. ISBN 951-29-2228-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Pyhä Birgitta – ekumenian edelläkävijä Suomen ekumeeninen neuvosto. Viitattu 26.8.2011.
  2. ↑ a b c d Eva Ahl: Pyhä Birgitta – profeetta vai poliitikko? Ennen ja nyt. nro 1/2003. Viitattu 29.8.2011.
  3. ↑ a b Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 9
  4. ↑ a b Birgittas Finsta Norrtälje kommun. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 15.10.2011. (ruotsiksi)
  5. ↑ Besöksmål: Finsta Stockholms läns museum. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 15.10.2011. (ruotsiksi)
  6. ↑ a b Birgittas liv Vadstena kommun. Arkistoitu 28.11.2002. Viitattu 2.9.2011. (ruotsiksi)
  7. ↑ a b c Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 10
  8. ↑ Birgittabrevet, Sanctabirgitta.com (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 19.5.2012
  9. ↑ a b c Birgitan Heijastuksia, Raatma Salme 1997
  10. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 11
  11. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 13–14
  12. ↑ a b Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 16
  13. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 24–30
  14. ↑ Salonen; Setälä & Ahl s. 168
  15. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 33
  16. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 36
  17. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 51
  18. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 42
  19. ↑ Heikkilä; Setälä & Ahl s. 55–56
  20. ↑ Heikkilä; Setälä & Ahl s. 67
  21. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 46
  22. ↑ a b Setälä; Setälä & Ahl s. 180
  23. ↑ a b Piritta Häkälä: Vadstena pyhiinvaelluskeskuksena vanha.hum.utu.fi. 2003. Arkistoitu 16.8.2007. Viitattu 9.10.2011.
  24. ↑ a b Setälä; Setälä & Ahl s. 173
  25. ↑ http://svamuli.fi/birgitan-hymnit-kerrostuvat-uutuusoopperassa/
  26. ↑ http://Muuttuvat[vanhentunut linkki] maailmat. Tampere Biennale 10.-14.4.2024/
  27. ↑ a b c d e Pyhän Birgitan ilmestys Jeesuksen syntymästä 5.12.2003. Kirkon tiedotuskeskus. Viitattu 2.9.2011.[vanhentunut linkki]
  28. ↑ Vuori; Setälä & Ahl s. 125
  29. ↑ Hilkka-Liisa Vuori: Laulava luostari Vox silentii. Viitattu 2.9.2011.
  30. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 125–129
  31. ↑ Setälä; Setälä & Ahl s. 179
  32. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 48
  33. ↑ Salmesvuori; Setälä & Ahl s. 46–47
  34. ↑ a b Pirkko Aurell: Pyhä Birgitta (1303–1373), Vihdin harmaakivikirkon suojelupyhimys Vihdin kunta. Arkistoitu 6.11.2011. Viitattu 2.9.2011.
  35. ↑ Setälä; Setälä & Ahl s. 170, 173
  36. ↑ Setälä; Setälä & Ahl s. 174
  37. ↑ Setälä; Setälä & Ahl s. 182
  38. ↑ Setälä; Setälä & Ahl s. 184
  39. ↑ Marjo Ristilä-Toikka: Vimma ajaa Birgittaa Pirkanmaan sanomat. Viitattu 26.8.2011.
  40. ↑ Setälä; Setälä & Ahl s. 200
  41. ↑ Setälä; Setälä & Ahl s. 252

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Klockars, Birgit: Birgitta och hennes värld. Almqvist & Wiksell, Stockholm 1971.
  • Eila Pennanen: Pyhä Birgitta (historiallinen romaani, 1954)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Birgitta (pyhimys).
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Birgitta_(pyhimys)&oldid=22644588”