Dacken sota

Ruotsin armeija lähdössä kukistamaan Dacken kapinallisia. Vesivärijäljennös kadonneesta viisiosaisesta teoksesta Kustaa Vaasan voitot, neljäs osa.

Dacken sota tai Dacken kapina (ruots. Dackefejden) oli Etelä-Ruotsin Smålandissa vuosina 1542–1543 tapahtunut talonpoikaiskapina. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys Kustaa Vaasan verotusta ja kirkkopolitiikkaa kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smålandilaisille tärkeän kaupankäynnin Tanskalle kuuluvan Blekingen kanssa. Kapina sai nimensä johtajastaan Nils Dackesta. Hän oli talonpoika Torsåsista, Etelä-Smoolannista. Kyseessä oli viimeinen ja samalla uhkaavin niistä lukuisista kapinoista, joita Kustaa Vaasan hallintoa vastaan kohdistui. Oikeastaan kyseessä oli sisällissota kuningasta vastaan.

Tapahtumien kulku

Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä. Kapina sai alkunsa Dacken tyytymättömyydestä vuonna 1542 voimaan tulleeseen, kymmennyksien maksamiseen liittyneeseen määräykseen, jonka mukaan talonpoikien oli vahvistettava valalla kylvönsä ja satonsa määrä. Kapina sai aluksi paljon kannatusta talonpoikien keskuudessa, ja Dacken joukoissa oli kapinan alussa 3500–4000 talonpoikaa. Noin kolmekymmentä katolista pappia ilmaisi tukensa kapinalle, ja todennäköisesti kaupunkien porvareissakin ilmeni myötätuntoa kapinallisia kohtaan. Kustaa Vaasan sotilaat pitivät porvarit kuitenkin kuninkaan vallassa.^lähde?

Kapina alkoi veronkantajiin ja vouteihin kohdistuneista hyökkäyksistä, ja levisi pian koko Smålandiin ja osaan Öölantia ja Itä-Götanmaata. Kapinalliset pärjäsivät sotilaallisesti hyvin epätasaisten voimasuhteiden vuoksi: kapinan aluksi kuninkaan joukoissa oli vain 2500–3000 sotijaa, ja vuonna 1542 talonpojat voittivat kahdesti kuninkaalliset sotajoukot. Saksalaiset palkkasoturit eivät myöskään osanneet vastata kapinallisten sissitaktiikkaan kovin hyvin. Lisäksi Kustaa Vaasan asema oli uhattuna ja hänen ulkomaiset vastustajansa muodostivat yhteyksiä kapinallisiin^lähde?. Kustaa Vaasa tarvitsikin aikaa kootakseen riittävän suuren armeijan uutta hyökkäystä varten. 8. marraskuuta kuninkaan oli pakko tehdä aselepo kapinallisten kanssa. Kapinan aikana kuninkaan upseerit solmivat useita muitakin aselepoja Dacken joukkojen kanssa. Kustaa Vaasa pyrki heikentämään kapinaa myös propagandaa levittämällä.

Tunnetuin kapinallisten voittamista taisteluista on Kisan taistelu, jossa kapinalliset väijyttivät palkkasoturiosaston kaataen suuria puita sen niskaan. Kalmarin ja Jönköpingin kaupungit jäivät kuitenkin kuninkaan käsiin. Kalmar piiritettiin. Talonpojilla ei kuitenkaan ollut piirityskalustoa, eikä kaupunkia onnistuttu saartamaan tehokkaasti meren puolelta. Kaupunki jäi Kustaa Vaasan joukkojen hallintaan koko kapinan ajaksi. Kapinallisten vallassa olevilla alueilla sallittiin taas Ruotsin uskonpuhdistuksessa lakkautetut katoliset messut. Myös rajakauppa Blekingeen avattiin uudestaan.^{milloin?lähde?}

Kapinan loppu

Nils Dacken asema kapinan johtajana ei ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smålandin kauppasaartoon ja kävi tammikuussa vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Kevättalven 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin ankarissa taisteluissa. Maaliskuussa 1543 kuninkaalla oli myös käytettävissään ulkomaalaisia palkkasotilaita, jotka käytännössä kukistivat Smålandin kapinalliset. Ratkaiseva taistelu käytiin maaliskuussa Virserumin lähellä Hjorten-järven jäällä^lähde?. Myöhemmin keväällä ja kesällä 1543 kuninkaan joukot kukistivat myös Itä-Götanmaan ja Öölannin kapinalliset. Kapina hiipui vähitellen, Nils Dacke palasi kotiseudulleen^lähde? ja kuoli heinäkuussa 1543. Kustaa Vaasa teloitti ja karkotti hänen kannattajiaan ja sukulaisiaan. Osa teloituksista oli julmia. Toisille kapinallisia auttaneille hän määräsi suuriakin sakkoja. Kapinan seurauksena Kustaa Vaasa uudisti armeijansa vähentäen riippuvuutta ulkomaisista palkkasotureista: hän vahvisti ja rakensi linnoituksia ja perusti uuden sotalaivaston. Hän myös alkoi siirtyä palkkajoukoista lain alla hankittuun kotimaiseen jalkaväkeen.

Kustaa Vaasan tekemän hävitystyön jälkeen kului vuosikymmeniä ennen kuin maakunta saavutti taas aikaisemman vaurautensa. Rauhattomuudet maakunnassa jatkuivat vielä vuosien ajan vapaalle jalalle jääneiden kapinapäälliköiden elättäessä itseään ryöstelemällä.^lähde?

Dacken sodan muistoja

Nils Dacke oli vuosisatojen ajan roiston maineessa. 1900-luvulla historian uudelleenarvioinnit johtivat siihen, että monet alkoivat pitää Kustaa Vaasaa hirmuhallitsijana ja Nils Dackea vapaustaistelijana. Virserumiin on pystytetty Dacken patsas.

Ruotsinkielinen sanonta ”inte hänt sedan dackefejden” (tarkoittaa suurin piirtein ”ei sitten Dacken sodan”) viittaa asiaan, jota ei ole tapahtunut hyvin pitkään aikaan. Sanontaa käytetään lähinnä Etelä-Ruotsissa.

Lähteet

• Ylikangas, Heikki: Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa Kristian II:sta Nils Dackeen. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-809-8.