Anna Katharina Emmerich

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna Katharina Emmerich
Anna Katharina Emmerich, maalaus vuodelta 1895.
Anna Katharina Emmerich, maalaus vuodelta 1895.
Henkilötiedot
Syntynyt8. syyskuuta 1774
Coesfeld, Westfalen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut9. helmikuuta 1824 (49 vuotta)
Dülmen, Westfalen, Saksan liitto
Kansalaisuus saksalainen
Ammatti nunna
Osa artikkelisarjaa
Kristillinen mystiikka
Teologia • Filosofia
Käytäntöjä
Luostarilaitos, sääntökunnat ja mystiset liikkeet
Mietiskely
Askeesi
Tavoitteita
Ihmisiä
(aikakauden tai vuosisadan mukaan)

Antiikki


Aavikkoisät
Sydänkeskiaika
Myöhäiskeskiaika
Englantilaisia mystikkoja


Alankomaalaisia mystikkoja
Saksalaisia mystikkoja
Naismystikkoja
Renessanssi ja uusi aika


Moderneja mystikkoja

Autuas Anna Katharina Emmerich (myös Emmerick; 8. syyskuuta 1774 Coesfeld, Westfalen, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 9. helmikuuta 1824, Dülmen, Westfalen, Saksan liitto) oli Saksassa syntynyt augustinolainen nunna, mystikko, ekstaatikko ja stigmaatikko.[1][2] Häntä kunnioitetaan katolisessa kirkossa. Kirkko julisti hänet kunnianarvoiseksi vuonna 2001, paavi Johannes Paavali II julisti hänet autuaaksi 3. lokakuuta 2004 Pietarinkirkossa, Vatikaanivaltiossa, ja hänen juhlapäiväänsä vietetään 9. helmikuuta.[3][4] Autuaan Emmerichin väitetään nähneen koko Jeesuksen Kristuksen elämän.[5] Hänet tunnetaan muun muassa teoksista The Dolorous Passion of Our Lord Jesus Christ, The Life of the Blessed Virgin Mary ja The Life of Our Lord.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emmerich syntyi köyhien mutta hurskaitten talonpoikaisvanhempien perheeseen.[1] Hän toimi esimerkiksi ompelijattarena ja tunsi vetoa rukouselämään jo varhaisessa iässä.[1][6] Emmerich halusi nunnaluostariin, mutta hänet torjuttiin toistuvasti johtuen tämän kyvyttömyydestä toimittaa myötäjäisiä.[6] Lopulta vuonna 1802, kun hän oli 28-vuotias, hän astui augustiinolaisten konventtiin Agnetenbergissä Dülmenissä.[1] Täällä hän tyytyi alhaiseen arvostukseen ekstaaseistaan huolimatta ja toimitti velvollisuutensa uskollisesti, vaikka olikin heikkokuntoinen.[1] Luostarin tullessa suljetuksi vuonna 1812 Jérôme Bonaparten toimesta hän joutui hakemaan turvaa erään vanhan lesken talosta ja joutui seuraavana vuotena kokonaan vuoteenomaksi.[1] Tänä aikana hänen kerrotaan vastaanottaneen stigmatan, minkä hän yritti epäonnistuneesti salata.[1] Vuonna 1818 Jumalan kerrotaan vastanneen hänen rukoukseensa päästä eroon stigmatasta ja haavat hänen käsissään ja jaloissaan sulkeutuivat, vaikka muut niistä jäivät.[1] Näihin aikoihin runoilija Clemens Brentano vieraili Emmerichin luona ja alkoi tallentaa hänen näkyjään. Vuonna 1833 Brentano julkaisi teoksen Das bittere Leiden unsers Herrn Jesu Christi.[1] Myöhemmin julkaistiin myös kirjat Das Leben der hl. Jungfrau Maria ja kolmiosainen Das Leben unseres Herrn und Heilandes Jesu Christi.[1] Emmerich kuoli 9. helmikuuta 1824 Dülmenissä.[2]

Beatifikaatioprosessi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1892 Münsterin piispa avasi Emmerichin autuaaksijulistamisprosessin reilusti tämän kuoleman jälkeen.[2] 15. toukokuuta 1899 mennessä 131 henkilöä oli antanut todistuksensa 70 sessiossa.[7] Vuonna 1928 Rooma kuitenkin keskeytti Emmerichin autuaaksijulistamisprosessin, koska epäili tämän näkyjen tallentajan Klemens Brentanon sepittäneen Emmerichin nimiin kirjattua materiaalia.[2] 31. tammikuuta 1973 saksalainen piispa Heinrich Tenhumberg anoi Emmerichin autaaksijulistamisen jatkamista ja 18. toukokuuta samana vuonna paavi Paavali VI suostui pyyntöön.[7] 15. helmikuuta 1975 Emmerichin jäänteet vietiin dülmeniläiseen kirkkoon Holy Cross Church ja maaliskuussa 1979 saksalaiset piispat pyysivät paavi Johannes Paavali II:lta erityistä huomiota Emmerichin tapaukseen.[7] Vuoden 1981 toukokuussa kirkko julkaisi toteamuksen, että "Jumalan palvelija A. K. Emmerichin tapaus avataan".[7] 2. heinäkuuta 2003 Rooman kuuria julkaisi dekreetin ihmeestä ja paavi Johannes Paavali II julisti Emmerichin autuaaksi 3. lokakuuta 2004.[2][3]

Neitsyt Marian talo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Neitsyt Marian talo
Niin kutsuttu Neitsyt Marian talo, nykyisin kappeli, Turkissa.

Sen enempää Emmerich kuin Brentanokaan ei ollut koskaan käynyt antiikin Efesoksen alueella, eikä kaupungin raunioitakaan ollut vielä kaivettu esiin tuohon aikaan. Kuitenkin kirjassa Das Leben der hl. Jungfrau Maria kuvaillaan rakennusta, jossa Neitsyt Maria olisi asunut viimeiset vuotensa maan päällä.[8] Erään vanhan kristillisen perimätiedon mukaan hän olisi tuolloin asunut Efesoksessa.

Vuonna 1881 ranskalainen pappi, apotti Julien Gouyet käytti Emmerichin kirjaa apunaan löytääkseen talon Efesoksesta ja löysikin kaupungin ulkopuolelta rakennuksen, joka vastasi kirjassa annettua kuvausta yllättävän tarkoin. Se tunnetaan nykyisin Neitsyt Marian talona. Gouyeta ei aluksi otettu vakavasti, mutta Marie de Mandat-Grancey hyväksyi hänen väitteensä ja pysyi kannassaan, kunnes kaksi muutakin pappia kävi paikalla ja vahvisti löydön.[9][10]

Pyhä istuin ei ole ottanut virallista kantaa siihen, onko kyseessä todella Neitsyt Marian viimeinen koti, mutta vuonna 1896 paavi Leo XIII kävi paikalla ja vuonna 1961 Pius XII julisti sen alustavasti pyhäksi paikaksi. Johannes XIII vahvisti julistuksen pysyväksi. Myöhemmin siellä ovat käyneet myös paavit Paavali VI vuonna 1967, Johannes Paavali II vuonna 1979 ja Benedictus XVI, ja he kunnioittivat rakennusta pyhäinjäännöksenä.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Ven. Anne Catherine Emmerich Catholic Encyclopedia. New Advent. Viitattu 26.4.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Donovan, Colin B.: The Passion of The Christ and Anne Catherine Emmerich and Mary of Agreda. Eternal Word Television Network, Inc.. Arkistoitu 27.4.2017. Viitattu 26.4.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b Bl. Anne Catherine Emmerick Catholic Online. Viitattu 26.4.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Paul Thigpen: His Blood Be on Us and On Our Children! Star of the Sea. Arkistoitu 27.4.2017. Viitattu 26.4.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Most, William G.: Private Revelations and Discernment of Spirits Eternal Word Television Network, Inc.. Arkistoitu 27.4.2017. Viitattu 26.4.2017. (englanniksi)
  6. ↑ a b Anne Catherine Emmerich Collection (3 vols.) Logos Bible Software. Viitattu 26.4.2017. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Samuel Sinner: Some Further Perspectives on Anne Catherine Emmerich CatholicCulture.org. Viitattu 27.4.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Carroll, Donald: Mary's House By Donald Carroll. Veritas, 2000. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (englanniksi)
  9. ↑ Shoemaker, Stephen J.: The Ancient Traditions of the Virgin Mary's Dormition and Assumption, s. 76. Oxford: Oxford University Press, 2006. ISBN 0-19-921074-8 (englanniksi)
  10. ↑ Powell, Robert A.: Chronicle of the Living Christ: The Life and Ministry of Jesus Christ, s. 12. Anthroposophic Press Inc, 1996. ISBN 0-88010-407-4 (englanniksi)
  11. ↑ Where Mary is Believed to Have Lived – Structure Near Ephesus Was Ancient Pilgrimage Site Zenit – The World Seen From Rome. 29.11.2006. Arkistoitu 5.10.2007. Viitattu 15.8.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna_Katharina_Emmerich&oldid=22624860”