Raimo Häyrinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raimo Häyrinen
Raimo Häyrinen Suomen joukkueen mitalikahveilla yleisurheilun EM-kilpailuissa Budapestissa 1998.
Raimo Häyrinen Suomen joukkueen mitalikahveilla yleisurheilun EM-kilpailuissa Budapestissa 1998.
Henkilötiedot
Syntynyt30. heinäkuuta 1940
Savonlinna
Kuollut13. toukokuuta 2020 (79 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti urheiluselostaja
Muut tiedot
Lempinimet Höyry, Rammy
Tunnustukset Telvis-palkinto 1977, 1978, 1979, 1980, 1981, 1982, 1984, 1985, 1986, 1987, 1988, 1989, 1990

Raimo Herman ”Höyry” Häyrinen (30. heinäkuuta 1940 Savonlinna[1] – 13. toukokuuta 2020[2] Helsinki[3]) oli suomalainen urheiluselostaja. Hänet tunnettiin etenkin nopeapuheisena urheilukilpailujen radioselostajana. Selostajana Häyrisen omimpia lajeja olivat jääkiekko ja nyrkkeily. Hän saavutti kaksi akateemista nyrkkeilymestaruutta ja kymmeniä ikämiesten palloilulajimestaruuksia[1] ja toimi myös nyrkkeilytuomarina.[4] Häyrinen sai 13 Telvis-palkintoa.[5]

Guinnessin ennätysten kirjan 1984–85 mukaan Häyrinen on Suomen nopein radioselostaja: ennätykseksi kirjattiin 218 sanaa 57,5 sekunnissa.[6] Turun yliopistossa Häyrisen puhenopeudeksi mitattiin parhaimmillaan yli 440 sanaa minuutissa.[7]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulu ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raimo Häyrisen isä oli Savonlinnan kaupunginsihteeri ja sittemmin Mikkelin kaupunginjohtaja Ensio Häyrinen.[8] Raimo Häyrinen kävi koulua Savonlinnassa, Mikkelissä, Lahdessa ja Kouvolassa. Koulunkäynti päättyi Munkkivuoren yhteiskoulussa Helsingissä. Vuosina 1955–1961 Häyrinen työskenteli ajoittain merillä. Sotilasarvoltaan hän oli reservin sotilasmestari (merivoimat)[9]. Häyrinen opiskeli tv- ja radiotyötä Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa vuosina 1965–1969 sekä filmiohjausta Hochschule für Fernsehen und Film -koulussa Münchenissä 1969–1973.

Työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raimo Häyrinen 19-vuotiaana Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa.

Raimo Häyrinen oli Yleisradion palveluksessa 1965–1997.[1] Häyrinen selosti kymmeniä olympia- ja MM-kisoja.[10] Häyrinen nimettiin kaikkiaan 24 kertaa vuoden suosituimmaksi urheiluselostajaksi.[1] Yle irtisanoi Häyrisen vuonna 1997 kahden kirjallisen varoituksen ja lukuisten huomautusten jälkeenselvennä. Häyrinen haastoi yhtiön oikeuteen laittomasta irtisanomisesta ja vaati kahden vuoden irtisanomisajan palkkaa. Osapuolet pääsivät kahden vuoden kuluttua sovintoon ja Yle maksoi selostajalle 15 kuukauden palkkaa vastaavan summan.[11]

Urheiluselostajat Raimo Häyrinen, Anssi Kukkonen, Paavo Noponen ja Seppo Kannas olivat helmikuussa 1972 mukana Lufthansan lennolla New Delhistä Frankfurt am Mainiin, kun palestiinalaisterroristit kaappasivat koneen silloisen Etelä-Jemenin pääkaupunkiin Adeniin. Selostajat olivat palaamassa kotiin Sapporon talviolympialaisista. Kaappausta seuranneena päivänä terroristit vapauttivat panttivankinsa, jotka Lufthansa haki uudella lennolla Frankfurtiin. Anssi Kukkosen mukaan Yleisradion selostusryhmän jäsenet olivat ensimmäiset suomalaiset, jotka joutuivat kokemaan lentokonekaappauksen.[12][13]

Aktiiviuran jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeellä Häyrinen teki toimittajan ja kuuluttajan töitä freelancerina.[10] Hän työskenteli paikallisradioille ja kirjoitti urheilusta muun muassa Uutispäivä Demariin.

Viimeisinä elinvuosinaan Häyrinen sairasti Alzheimerin tautia.[14]

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häyrinen oli Kansallisen Kokoomuksen sitoutumaton varavaltuutettu Helsingin kaupunginvaltuustossa vuosina 1992–1996.[5] Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa hän oli sitoutumattomana ehdokkaana kokoomuksen ehdokaslistalla.

Sanontoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Tuhat ja yksi sanaa kertoo enemmän kuin yksi kuva.” (Jääkiekkoselostuksessa 1980-luvulla.)
  • ”Suu käy kuin sivuleikkurin terä.” (Jääkiekkoselostuksessa 1980-luvulla.)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Kuka kukin on 2005, s. 275. Otava. ISBN 951-1-19577-8
  2. ↑ Harjumaa, Marika & Leppänen, Mikko: Urheilutoimittaja Raimo Häyrinen on kuollut Yle Uutiset. 15.5.2020. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 15.5.2020.
  3. ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 7.6.2020, s. C 14.
  4. ↑ Pukki, Kati: Raitis ja reipas. Ilta-Sanomat, 28.7.2010, s. 24–25.
  5. ↑ a b Pukki, Kati: Raitis ja reipas. Ilta-Sanomat, 28.7.2010, s. 24.
  6. ↑ Helsingin Sanomat 30.7.2007
  7. ↑ Liesmäki, Erkki: Aika entinen ei koskaan enää palaa 29.7.2000. Turun Sanomat. Viitattu 30.7.2008.[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Kuka kukin on 1960, s. 262. Otava.
  9. ↑ https://www.seiska.fi/Uutiset/Selostajalegenda-Raimo-Hoyry-Hayrinen-on-kuollut/1151623 (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ a b Pukki, Kati: Raitis ja reipas. Ilta-Sanomat, 28.7.2010, s. 25.
  11. ↑ Yle ja Raimo Häyrinen sopivat MTV Uutiset. 1.11.1999. Viitattu 15.5.2020.
  12. ↑ Hepojärvi, Harri: Selostajalegendat panttivankeina. Iltalehti 16.5.2020, s. 27. Alma Media.
  13. ↑ Holopainen, Pekka: Dramaattiset hetket konekaappauksen uhreina. Ilta-Sanomat 16.5.2020, s. 31. Sanoma Media Finland.
  14. ↑ Holopainen, Pekka: Suuri suomalaisääni on poissa. Ilta-Sanomat 16.5.2020, s. 30. Sanoma Media.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Raimo_Häyrinen&oldid=22780545”