Objektivismi (Rand)

Objektivismin kehittäjä Ayn Rand vuonna 1943.

Objektivismi on amerikanvenäläisen Ayn Randin (1905–1982) kehittämä filosofia, jonka mukaan kaiken perustana tulee olla järki. Objektivismin mukaan suurin arvo on elämä, korkein hyve rationaalisuus ja ihmisen oma onnellisuus on hänen elämänsä moraalinen tavoite. Ihmisen ei tule elää toisten ihmisten vuoksi eikä myöskään pakottaa muita uhrautumaan itsensä vuoksi. Itsekkyys on moraalisesti oikein, koska objektivismin mukaan itsekkyys on välttämätön edellytys elämälle. Itsekkyys ei oikeuta rajoittamaan muiden ihmisten yhtä suuria vapauksia. Yhteiskunnallisella tasolla objektivismi kannattaa yksilönvapauksia ja laissez-faire-kapitalismia. Yövartijavaltio on välttämätön, jotta ihmiset saavat oikeuksilleen suojaa.

Ayn Randin työn jatkajana on toiminut muun muassa filosofi Leonard Peikoff. Objektivismia edistävät muun muassa yhdysvaltalainen Ayn Rand Institute sekä aikakauslehti The Objective Standard.

Historia

Ayn Rand esitteli ajattelunsa ensimmäiseksi kaunokirjallisuudessa – erityisesti teoksissaan The Fountainhead (1943) ja Kun maailma järkkyi (1957). Teoksien teemoja ovat muun muassa rationaalisuuden tavoittelu, individualismi, kollektivismin uhka ja toisten puolesta uhrautumisen vääryys. Myöhemmin Rand julkaisi objektivismia käsitteleviä tekstejä erilaisissa kirjoissa ja aikakausjulkaisuissa, kuten The Objectivistissa ja The Ayn Rand Letterissä. Randin mukaan objektivismin nimi tulee siitä, että tieto ja arvot ovat objektiivisia. Ne ovat olemassa ja ihmisen järjen löydettävissä. Randin mukaan hän valitsi nimen ”objektivismi” siksi, että filosofian tulee perustua olemassaoloon, ja eksistentialismi oli nimenä jo varattu.

Objektivistisen liikkeen alullepanijana toimi erityisesti Nathaniel Branden. Hän esitti Randille vuonna 1956, että objektivismista pidettäisiin luentoja. Branden oli huomannut, että The Fountainhead -kirjan myötä ihailijakirjeiden määrä oli kasvanut huomattavasti. Siksi Branden myös ehdotti Randille, että filosofia tulisi pystyä esittämään järjestelmällisemmin, jotta se tavoittaa paremmin ihmisiä. Vaikka Kun maailma järkkyi saikin heti julkaisusta alkaen paljon kritiikkiä vuonna 1957, myös kannattajien määrä lisääntyi. Aluksi Rand epäili ajatusta filosofian luennoista. Tammikuussa 1958 Nathaniel Branden piti ensimmäisen luentonsa objektivismin perusteista ja siitä tuli pian menestys. Luentojen järjestämisestä vastasi Nathaniel Branden Institute (NBI). Luennoitsijoina toimivat myös Alan Greenspan, Leonard Peikoff, Mary Ann Rukavina ja Barbara Branden. 1960-luvulla objektivistinen liike oli voimistunut ja korkeakouluopiskelijat perustivat ympäri maata kirjakerhoja, joissa keskusteltiin objektivismista ja Randin teoksista. Vuonna 1968 Rand ja Branden ajautuivat välirikkoon ja NBI lopetti toimintansa. Objektivistit jakautuivat kahteen leiriin ja jäljelle ei jäänyt keskitettyä organisaatiota, vaan pieniä keskusteluryhmiä. Toiminta järjestäytyi uudelleen vuonna 1985, kun Ayn Rand Institute (ARI) perustettiin. 1980-luvun lopulla näkemyserot objektivistien välillä kasvoivat kysymyksestä, onko objektivismi avoin vai suljettu filosofinen järjestelmä. Peikoffin mukaan kyse oli suljetusta (muuttumattomasta) järjestelmästä, kun David Kelleyn mukaan kyse oli avoimesta (kehittyvästä) järjestelmästä. Kysymys johti välirikkoon ja uuden järjestön syntyyn. Vuonna 1990 David Kelley perusti Institute for Objectivist Studies -järjestön, joka tunnetaan nykyisin nimellä The Atlas Society.

Ayn Rand ei koskaan julkaissut ei-kaunokirjallista teosta, joka olisi järjestelmällisesti käsitellyt kaikkia objektivismin osa-alueita, vaan tämä tehtävä jäi Randin seuraajille. Objektivismin yleisesityksiä ovat muun muassa Harry Binswangerin toimittama The Ayn Rand Lexicon (1986), Leonard Peikoffin Objectivism:. The Philosophy of Ayn Rand (1991) sekä Andrew Bernsteinin Objectivism in One Lesson (2008).

Filosofia

»Filosofiani ytimenä on käsitys ihmisestä sankarillisena olentona, onnellisuus hänen moraalisena elämän tarkoituksenaan, tuottavan saavutuksen ollessa hänen jaloin toimintansa ja järjen ollessa hänen ainoa absoluutti.»
(Rand, Ayn: Atlas Shrugged. Appendix: About the Author)

Kun maailma järkkyi) on Ayn Randin kaunokirjallisista teoksista tunnetuin.

Leonard Peikoffin mukaan objektivismi jakautuu viiteen filosofian osa-alueeseen: metafysiikkaan, tietoteoriaan, etiikkaan, politiikkaan ja estetiikkaan. Objektivistien mukaan heidän oppinsa on tietoteoreettisessa mielessä hierarkinen. Jotta jotain asiaa voisi ymmärtää, on ensin tunnettava sitä edeltävät päätelmät. Peikoffin mukaan objektivismin hierarkia voidaan tiivistää kahteenkymmeneen pääkohtaan.

1. Olemassaolo on olemassa (eksistenssi eksistoi).
2. Tietoisuus on kyky havainnoida todellisuutta.
3. A = A.
4. Järki on ihmisen ainoa keino hankkia tietoa; järki voittaa mystiikan.
5. Aistit ovat luotettavia.
6. Käsitteet ovat konkretioiden identifikaatioita.
7. Tieto on objektiivista, ei subjektiivista.
8. Kausaliteetti.
9. Järki on ihmisen selviytymiskeino.
10. Mieli ja ruumis eivät ole erillisiä.
11. Ihmisen elämä on moraalisen arvon standardi.
12. Rationaalisuus korkeimpana hyveenä.
13. Itsenäisyys (riippumattomuus) hyveenä.
14. Rehellisyys hyveenä.
15. Aloitteellisen voimankäytön pahuus.
16. Yksilönvapauksien olemassaolo.
17. Valtion sallitut tehtävät.
18. Kapitalismi ainoana moraalisena järjestelmänä.
19. Taiteen luonne ja taiteen rooli ihmisen elämässä.
20. Romantiikka käsitteellisenä taiteen suuntauksena.

Metafysiikka: objektiivinen todellisuus

Objektivismi perustuu kolmeen aksioomaan: olemassaoloon, identiteettiin ja tietoisuuteen. Ne ovat päättelyketjun alkupiste, koska niitä ei voida jakaa enää pienempiin osiin.

1. Eksistenssi eksistoi. Tehdäkseen minkäänlaista perusteluketjua mistään asiasta täytyy ensin voida sanoa, että jotain on olemassa. Todistusta olemassaolon olemassaolosta voidaan perustella myös sillä, että ei-olemassaolevan todistaminenkin edellyttää erottelun tekemistä olemassaolevaan.
2. Identiteetti. Asia on se, joka se on (A = A). Asia ei voi olla vastoin luontoaan. Oleminen edellyttää identiteettiä, koska oleminen tarkoittaa jonain olemista. Jos identiteettiä ei olisi, mikä tahansa asia voisi olla sekä tosi ja epätosi yhtä aikaa, mikä johtaisi loputtomiin ristiriitaisuuksiin. Ilman identiteetin absoluuttisuutta mitään tietoa ei voitaisi koskaan saavuttaa. Esimerkiksi tehokkuus ei voi olla yhtä aikaa tehokkuutta ja tehottomuutta, koska tehottomuus on tehokkuuden vastakohta.
3. Tietoisuus. Jotta olemassaolevasta voidaan tehdä havaintoja, se edellyttää tietoisuutta. Tietoisuus tarkoittaa tietoisuutta jostakin, minkä vuoksi tietoisuutta edeltää ensin olemassaolo. Ei voi olla tietoisuutta ilman olemassaoloa, koska ei olisi mitään tiedettävää. Lisäksi tietoisuus itsessään on myös identiteetti.

Objektivismin mukaan näistä seuraa tiettyjä johtopäätöksiä, kuten kausaliteetti ja yliluonnollisuuden kieltäminen. Ayn Rand ylisti useasti Aristoteleen roolia filosofiassa, erityisesti identiteetin lain kehittämisessä.

Tietoteoria: järki

Introduction to Objectivist Epistemology käsittelee objektivismin tietoteoriaa. Teos julkaistiin alun perin vuonna 1979. Kuvassa uudistettu painos vuodelta 1990.

Tieto on jonkin asian (objektin) ymmärrystä, joka perustuu tulkitsijan (subjektin) valitsemaan aktiiviseen ja todellisuuteen pohjautuvaan prosessiin. Objektivismin mukaan tietoa saadaan havaintojen kautta. Aistit ovat ihmisen ainoa suora kognitiivinen yhteys todellisuuden kanssa ja näin ollen ihmisen ainoa tiedon lähde. Logiikka on menetelmä, jonka avulla arvioidaan tosiasiat (premissit), punnitaan suhde ristiriidattomuuden lakiin (A = A) ja johdetaan näistä johtopäätös. Järkeily ei tule itsestään, vaan se vaatii yksilön tietoista valintaa ajatella. Mikäli ihminen valitsee järjen, hän ei perusta elämänsä ohjenuoraa tunteisiin, uskoon tai auktoriteetteihin.

Objektivismi hylkää a priori ja a posteriori -jaottelun, analyyttinen-synteettinen-jaottelun sekä teoria-käytäntö-jaottelun. Peikoffin mukaan ne perustuvat väärään dikotomiaan. Kaikki tiedon käsittely perustuu logiikkaan, ja mikäli asia on looginen, se on tosi. Jos asia on teoriassa totta, sen on oltava myös käytännössä totta, koska asia ei voi olla tosi ja epätosi yhtäaikaisesti. Ihmisen on seurattava järkeä eikä hetken mielijohteita. Järki on ihmisen selviytymiskeino.

Tunteet eivät ole perusta tiedon hankkimiselle, koska tunteet ovat seurausta ihmisen arvoarvostelmista. Tunnetta ei ole ilman syytä. Esimerkiksi ilon tunne ystävän nähdessä on seurausta siitä, että ihmisellä on arvoarvostelma ystävyydestä. Objektivismi ei ole kuitenkaan tunteita vastaan, vaan ne ovat yksilön keino nauttia elämästä. Sen sijaan ne eivät voi toimia elämän oppaana, vaan se on järjen tehtävä. Randin mukaan käänteinen järjestys johtaisi ihmisen tuhoon. Randin mukaan tunteet eivät kerro todellisuudesta mitään muuta kuin sen, että ihminen tuntee jotain. Randin mukaan on moraalitonta perustella päätöksiään sillä, että yksilöstä tuntuu siltä.

Objektivismi hylkää ajatuksen siitä, että ihminen voisi itse valita, mitä asioita voidaan pitää totena, koska se johtaa lukemattomiin ristiriitoihin, joihin objektivismin mukaan esimerkiksi uskonto, kollektivismi tai subjektivismi väistämättä johtavat. Tosiasiat eivät ole riippuvaisia ihmisen mielipiteistä, tunteista tai peloista. Tosiasiat eivät muutu toiseksi pelkästään ihmisen haluamisella. Objektivistien mukaan mikä tahansa muu tietoteoria mahdollistaa totalitarismin. Tästä syystä objektivistit suhtautuvat kriittisesti muun muassa Immanuel Kantin filosofiaa kohtaan, ja esimerkiksi Rand sanoi objektivismin olevan täydellinen vastakohta Kantin filosofialle. Objektivistit eivät hyväksy Kantin näkemyksiä aistihavaintojen epäluotettavuudesta, tietoisuudesta ja uskonnosta. Objektivistien mukaan ne avaavat tien sosiaaliselle subjektivismille, minkä seurauksia ovat esimerkiksi marxilaisuus ja kansallissosialismi. Samasta syystä objektivistit näkevät, että yhteiskuntasopimusteoreetikot (esimerkiksi John Locke) eivät pysty osoittamaan asianmukaisesti luonnonoikeuksien alkuperää, koska oikeuksia ei voi havaita niiden käsitteellisyyden vuoksi.

Leonard Peikoffin mukaan sekatalous eli kapitalismin ja sosialismin välimuoto on tietoteorian kannalta ristiriitainen käsite, koska se toisaalta kannattaa yksilönvapautta, mutta toisaalta vastustaa sitä. Peikoff kysyykin, mistä valtio voi tietää, milloin yksilön oikeuksia tulee suojella ja milloin loukata. Peikoffin mukaan objektiivisten periaatteiden puuttuessa ihmiset toimivat tunnepohjaisesti ja arvailevat tapauskohtaisesti, mikä asia toimii ja mikä ei. Peikoffin mukaan poliittinen pragmatismi (”keskitien kulkeminen”) ei ole hyväksyttävää, koska se on ristiriidassa objektiivisten periaatteiden kanssa ja pohjautuu siten subjektivismiin.

Adam Reedin mukaan objektivismin tietoteoria muistuttaa olio-ohjelmointia (esimerkiksi Java-ohjelmointikieltä).

Etiikka: itsekkyys

New Yorkissa sijaitseva Atlas-patsas yhdistetään usein objektivismiin. Patsas esiintyy muun muassa Kun maailma järkkyi -teoksen 50. vuotisjuhlajulkaisun kannessa.

Ayn Randin mukaan etiikka on hyvän elämän ohjenuora ihmiselle itselleen. Etiikka määrittelee ihmisen suhdetta itseensä. Etiikan tehtävänä ei siis ole määrätä muiden ihmisten elämää.

Objektivismin mukaan elämä itsessään on suurin arvo, koska vain elämän olemassaolo mahdollistaa muiden arvojen olemassaolon ja niiden tavoittelun. Elämä on siksi myös objektiivinen standardi, johon muita arvoja verrataan. Arvo on sellaista, jonka ihminen haluaa saavuttaa tai pitää. Elämää ylläpidetään elämän itsensä vuoksi, kun taas muita arvoja tavoitellaan elämän vuoksi. Tämä päättely antaa objektiivisen määritelmän hyvälle ja pahalle: Sellainen asia, joka edistää elämää, on hyvää ja käänteisesti elämää tuhoava on pahaa. Elämä vaatii elämänhalua, joka on edellytyksenä ihmisen kaikelle muulle tekemiselle. Objektivismin mukaan tästä voidaan suoraan johtaa päätelmä, että ihmisen tulisi elää. Elämänhalusta seuraa, että ihmisen on syötävä, juotava ja oltava tuottava selviytyäkseen. Objektivismin mukaan tämä kumoaa Humen lain eli on olemassa moraalisia tosiasioita.

Ihmisen oma onnellisuus on elämän moraalinen tavoite. Onnellisuuden tavoittelu ja elämän ylläpito kulkevat käsi kädessä: Onnellisuus on seurausta siitä, että ihminen tiedostaa saavuttaneensa omia arvojaan ja ylläpitää siten elämää. Onnellisuutta ei voi saavuttaa epärationaalisuudella.

Valitessaan elää ihminen samalla valitsee elää omaa elämäänsä. Jokainen ihminen elää yksilönä eikä laumana. Näin ollen tästä myös seuraa, että ihmisen tulee olla itsekäs ja ajaa omaa etuaan, koska se on elämän kannalta välttämätöntä. Objektivismin mukaan altruismi (eli toisten puolesta uhrautuminen) on moraalitonta, koska siinä ihmisen oma selviytyminen ja onnellisuus ovat riippuvaisia muiden ihmisten tarpeista. Altruismi kertoo, kenelle arvoista tuleva hyöty tulee jakaa, mutta jättää vastaamatta, mikä arvo itsessään on. Tästä epäselvyydestä johtuen Rand katsoi sen olevan kelvoton moraaliseksi ohjenuoraksi ihmisille. Rand katsoi, että altruismi johtaa huonoon itsetuntoon, koska elämän huolenaiheena ei ole oma elämä, vaan muiden elämä. Siksi elämästä voi muodostua painajaismaista, koska se näyttäytyy katastrofien torjumiselta. Itsekkyys ei ole kuitenkaan ristiriidassa yksityisen hyväntekeväisyyden kanssa, koska siinä auttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Sen sijaan pakotettu hyväntekeväisyys (esimerkiksi tulonsiirrot) on moraalitonta, koska ihminen on pakko uhrata omat arvot toisten arvojen vuoksi. Randin mukaan on moraalitonta pakottaa muita ihmisiä uhraamaan omat arvonsa toisen hyväksi.

»Minä vannon – elämäni ja sitä kohtaan tuntemani rakkauden kautta – että minä en tule koskaan elämään toisen ihmisen takia enkä pyydä toista ihmistä elämään minun elämäni takia.»
(Ote John Galtin puheesta teoksessa Kun maailma järkkyi, s. 1389. Suomentanut Jyrki Iivonen.)

Hyveet ovat seurausta rationaalisuudesta, jotta ihminen voisi elää, olla tuottava ja olla onnellinen. Hyveitä ovat muun muassa johdonmukaisuus, itsenäisyys, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tuottavuus ja ylpeys. Pahuus on arvojen kääntöpuoli ja arvojen poissaoloa.

Randin mukaan romanttinen rakkaus on luonteeltaan itsekästä, koska rakkaus tuottaa hyvää (arvoa) yksilölle. Rand myös kysyi, kuka haluaa tulla rakastetuksi ilman, että toinen osapuoli saa siitä mitään itselleen hyötyä, vaan rakkaus on toiselle pelkästään velvollisuus. Rakkaus ei ole eikä sen tule olla altruistista. Romanttinen rakkaus on tunne, jonka voivat kokea vain hyvän itsetunnon kautta. Tunne on reaktio siitä, kun ihminen näkee omat korkeimmat arvonsa henkilöityneenä toisessa ihmisessä.

Objektivismi vastustaa pasifismia, koska ihmisillä on oikeus puolustaa itseään.

Politiikka: yksilönvapaudet ja markkinatalous

Leonard Peikoff on tunnettu objektivisti ja vaikuttanut Ayn Rand Institutessa, jonka tehtävänä on edistää objektivismia.

Politiikka määrittelee, kuinka itsekkään ihmisen tulee toimia suhteessa toisiin itsekkäisiin ihmisiin. Kuten etiikka, myös politiikka määritellään päättelyketjun kautta. Randin mukaan politiikka on looginen seuraus ontologisista, tiedollisista ja moraalisista tosiasioista. Objektivismissa katsotaan, että markkinatalous on ainoa moraalinen talousjärjestelmä nimenomaan siksi, että se on seurausta pätevästä päättelyketjusta. Objektivismin mukaan mikä tahansa muu poliittinen järjestelmä ei ole moraalinen, koska ne ovat ristiriidassa jonkun tosiasian kanssa (etiikka, tietoteoria tai ontologia).

Objektivismin mukaan este ihmisen vapaan tahdon toteutumiselle on fyysinen voima. Jos kaikki ihmiset voisivat käyttää fyysistä voimaa toisiaan vastaan, se johtaisi siihen, etteivät ihmiset voisi enää käyttää järkeä ja vapaata tahtoa. Tuottavuuden sijaan ihmiset alkaisivat keskittyä selviytymistaisteluun, mikä vähentää hyvinvointia ja johtaa lopulta kuolemaan. Objektivismin mukaan tällainen ei ole kestävä yhteiskunta, minkä vuoksi ihmiset tarvitsevat oikeuksilleen suojaa. Tästä seuraa, että ihmisten on pidättäydyttävä rajoittamasta muiden ihmisten oikeuksia. Oikeus elämään ja siitä johdettavat oikeudet (kuten omaisuudensuoja) ovat erottamattomia eli niitä ei voi valikoida. Objektivismi siis katsoo, että yksilönvapauksien alkuperä voidaan todentaa päättelyllä; toisin sanoen yksilönvapauksien alkuperä ei ole ihmisen mielipiteissä tai poliittisissa julistuksissa. Itsepuolustus on sallittu.

Oikeudet koskevat ainoastaan yksilöä, minkä vuoksi objektivismi hylkää ryhmien oikeudet. Näin ollen yksilö ei voi saavuttaa ryhmään liittymällä uusia oikeuksia, joita hänellä ei olisi ennestään ollut. Erityisryhmillä, kuten ammatti- ja ikäryhmillä, ei siis ole erityisoikeuksia. Julkinen valta ei saa asettaa kiintiöitä sukupuolen, rodun tai muun henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella, koska syrjintää ei saa paikata syrjinnällä. Laillisuusperiaatteeseen perustuva valtio on välttämätön, koska tarvitaan objektiiviset lait ja objektiivinen prosessi erimielisyyksien ratkaisemiseen. Valtion ainoa moraalinen tehtävä on suojella ihmisten oikeuksia, joita ovat muun muassa oikeus elämään, vapauteen ja omaisuuteen. Perustuslain tehtävänä ei ole antaa valtiolle valtaa, vaan antaa ihmisille suojaa valtiota vastaan.

Rand katsoi, että valtiolla on kolme perusteltua tehtävää.

1. Poliisi, joka suojelee rikollisilta.
2. Armeija, joka suojelee vieraiden valtakuntien hyökkäyksiltä.
3. Tuomioistuimet, jotka suojelevat omaisuutta ja sopimusten pitävyyttä sekä ratkaisevat erimielisyydet objektiivisten lakien pohjalta.

Tunnetut objektivistit Leonard Peikoff ja Yaron Brook ovat ilmaisseet, että valtiolla voi olla myös muitakin perusteltuja tehtäviä kuten ulkopolitiikka.

Objektivismi vaatii talouden ja politiikan erottamista toisistaan. Sekatalous ei ollut Randin mukaan moraalinen järjestelmä, koska se on ristiriitainen ja lobbarien johtama. Ayn Rand perusteli johdonmukaisuuden tarvetta seuraavasti: ”Missä tahansa kompromississa ruoan ja myrkyn välillä vain kuolema voi voittaa. Missä tahansa kompromississa elämän ja kuoleman välillä vain kuolema voi voittaa.” Näin ollen missä tahansa kompromississa rationaalisuuden ja epärationaalisuuden välillä vain epärationaalisuus voi voittaa, eikä sitä pidä hyväksyä. Jos yksilö on valmis antamaan edes hieman valtaa valtiolle, se murentaa koko periaatteen yksilönvapauksien loukkaamattomuudesta. Rand halusikin tehdä selkeän erottelun ”demokratian” ja ”tasavallan” käsitteiden välille: demokratia on enemmistön valtaa (objektivismin vastustamaa kollektivismia), kun taas tasavalta on luotu yksilönvapauksien suojaksi. Rand katsoi, että verotus on moraalitonta, koska valtion palveluiden rahoittamisen tulee olla vapaaehtoista.

Objektivismin mukaan sosialismin ongelma on ihmisten velvollisuus uhrautua toisten ihmisten vuoksi, mikä on ristiriidassa objektivistisen etiikan kanssa. Vaikka sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion kannattajat eivät ole sosialisteja, Randin mukaan hyvinvointivaltion ideologiaan sisältyy ajatus toisten ihmisten omaisuuden hallinnasta, joka on fasismin perusominaisuus. Anarkismin ongelmana on pidetty sen kyvyttömyyttä puolustautua totalitarismilta ja kilpailevilta valtioilta.

Peikoff tuomitsee poliittisiin ideologioihin liittyvän mystiikan, koska se ei perustu rationaalisuuteen. Peikoffin mukaan kollektivismi on ollut syy esimerkiksi natsi-Saksan kaltaisen diktatuurin nousuun. Kollektivismissa yhteisö, rotu tai muu yksikkö asetetaan arvon standardiksi, mikä mahdollistaa yksilönvapauksien loukkaamisen. Peikoffin mukaan kolme suurta filosofia nousee syypääksi tässä kehityksessa: Platon, Kant ja G. W. F. Hegel. Peikoffin mukaan vastalääke kollektivismiin on Aristoteles.

Rand piti vääränä, että keskenään ristiriitaisia ajatuksia niputetaan yhteen ja nämä epärationaalisesti muodostetut ideologiat riitelevät keskenään, kuka on oikeassa. Tästä johtuen Rand piti harmillisena, että kapitalismi-sosialismi -kahtiajako on muuttunut epäselväksi konservatismi-liberalismi -kahtiajaoksi, koska sanojen merkitystä voidaan venyttää loputtomiin. Ayn Rand myös kritisoi ihmisiä tulemasta politiikkaan ilman hyvin perusteltua taustafilosofiaa, koska muutoin edessä on ainoastaan loputtomat määrät ”ristiriitaisuuksia, pinnallisuutta ja hyödyttömyyttä”.

Estetiikka: romanttinen realismi

Ayn Randin mukaan taide on ihmisen valikoivaa todellisuuden uudelleenluontia, joka perustuu yksilön omiin metafyysisiin arvoarvostelmiin. Taiteen tehtävänä on siis kuvailla, mikä on taiteilijan mielestä totta ja tärkeää elämässä. Taide on abstraktioiden kuvaamista selkeissä aistein havaittavissa muodoissa. Taiteen tehtävä on ensisijaisesti metafyysinen eikä eettinen: taiteen tehtävänä ei ole opettaa tai lobata mitään. Taiteella on kuitenkin teema, minkä seurauksena taide väistämättä välittää jonkin sanoman yleisölle, mutta sanoma ei ole taiteen tarkoitus itsessään. Tämä erottaa taiteen ja propagandan toisistaan. Taiteen suuruus on suhteessa kuvatun teeman universaalisuuteen. Kirjaimellinen käännös tai kuvaus ei ole kuitenkaan taidetta, minkä vuoksi uutiskertomus ja valokuva eivät ole taidetta.

Esimerkiksi taiteilija, joka esittää ihmisen jumalallisena olentona, on tietoinen ihmisten heikkouksista ja sairauksista. Taiteilija kuitenkin pitää näitä olosuhteita sattumana ja epärelevanttina ihmisen perimmäisen olemuksen kannalta. Siksi taiteilija luo hahmon, joka huokuu voimaa, kauneutta, älykkyyttä ja itseluottamusta, koska ne ovat taiteilijan käsityksessä ihmisen oikea ja luonnollinen tila.

Objektivismin mukaan ihminen tarvitsee taidetta selviytyäkseen – ei materialistisessa mielessä – vaan henkisessä mielessä, jotta ihmisen tietoisuus selviytyy. Juurisyy ihmisen taiteen tarpeelle on se, että ihmisen tietoisuus on käsitteellinen ja käsitteellisenä olentona tarvitsee filosofian ohjausta. Filosofia itsessään ei kuitenkaan tyydytä ihmisen tarvetta filosofialle, minkä vuoksi tarvitaan taidetta. Ideaalia taidetta edustaa romanttinen realismi, koska se korostaa ihmisyyttä ja ihmisen kykyä valintojen tekemiseen. Romanttinen realismi kuvaa ihmiset sellaisina kuin heidän tulisi olla. Romanttinen realismi ei ole kuitenkaan emotivismia. Objektivismin mukaan kauneus on objektiivista ja taidetta voidaan arvioida rationaalisesti. Tästä syystä objektivismi on kriittinen modernia taidetta kohtaan.

Suhde konservatismiin

Randin mukaan objektivistit eivät ole konservatiiveja, vaan radikaaleja kapitalisteja. Rand kritisoi konservatiiveja siitä, että he eivät uskalla puolustaa kapitalismin saavutuksia Yhdysvalloissa, vaan antavat markkinatalouden hitaasti näivettyä. Randin mukaan aatteena konservatismi kärsii kolmesta heikkoudesta:

• Usko ideologian perustana; ei järki ja päättely.
• Perinteen puolustaminen, koska perinne vaatii sitä, mikä on kehäpäätelmä. Lisäksi herää kysymys, mistä tiedetään, mikä on puolustamisen arvoinen perinne ja kenellä on oikeus muuttaa sitä.
• Johtopäätökset ihmisen erehtyväisyydestä: Koska ihmiset ovat erehtyväisiä, ketään ei voi päästää diktaattoriksi. Siksi ihmisille voidaan antaa vain vapaus. Käänteisesti tästä seuraa, että jos ihmiset olisivat täydellisiä, ihmiset voisivat ansaita diktatuurin eikä vapautta. Diktatuuri olisi näin ollen seurausta ihmisen hyvyydestä.

Myös Leonard Peikoffin mukaan objektivismilla ei ole mitään tekemistä konservatismin kanssa, koska objektivistit eivät halua säilyttää nykyistä järjestelmää, vaan muuttaa sen perustuksia. Peikoffin mukaan konservatiivit ovat moraalisesti alemmalla tasolla kuin Yhdysvaltain vasemmistolaiset, koska konservatiivit väittävät tekevänsä toista, mitä oikeasti tekevät. Peikoff katsoi, että esimerkiksi markkinatalouden puolustamisessa tai hyvinvointivaltion vastustamisessa konservatismi ei ole toiminut johdonmukaisesti, vaan on kannattanut myös ristiriitaisia asioita. Siksi Peikoffin mukaan konservatiivit luovat äänestäjille valheellisen illuusion vaihtoehdosta kollektivismille. Tästä seuraa, että valtiojohtoisuus voimistuu eikä sille tule todellista haastajaa.

Suhde libertarismiin ja anarkokapitalismiin

Ayn Rand kritisoi voimakkaasti libertarismia, koska katsoi sen olevan filosofisesti huonosti perusteltu oppi. Anarkismia Rand piti epä-älyllisenä ja kollektivistisena aatteena.

Objektivistien mukaan libertarismin ongelmana on päättelyketjun puute, miksi esimerkiksi vapaa markkinatalous on tavoiteltava asia. Jos päättelyketju ei ole looginen, libertarismin tietoteoria perustuu kehäpäätelmään: ”näin se on, koska sanon, että se on”. Peter Schwartzin mukaan perusoikeuksia ei voida määritellä ilman etiikkaa, ja tämä filosofisen taustan puuttuminen on libertarismin heikkous.

Keskeinen ero esimerkiksi Friedrich von Hayekin välillä on se, että Hayekin mukaan ihminen ei voi tietää varmasti asioita ja siksi tarvitaan vapaa yhteiskunta, jossa huonot ideat kehityksen myötä karsiutuvat pois. Keskusjohtoista järjestelmää (kollektivismia) ei voida hyväksyä, koska kukaan ei ole kaikkitietävä ja siksi markkinatalous on ainoa vaihtoehto. Objektivismissa päinvastoin katsotaan, että ihmisellä on kyky tietää todellisuudesta asioita ja objektiiviset tosiasiat johtavat kapitalistiseen yhteiskuntaan. Objektivismin kannalta Hayekin argumentti on samaa juurta konservatiivisen virhepäätelmän kanssa: jos ihmiset olisivat kaikkitietäviä, silloin keskusjohtoinen diktatuuri olisi moraalisesti oikein. Se veisi pohjan siltä, että yksilönvapaudet olisivat absoluuttisia.

Anarkokapitalismiin kuuluu käsitys nonaggressioperiaatteesta (NAP), jonka mukaan aloitteellinen voimankäyttö muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan kohtaan on kielletty. Tästä seuraa, että valtion väkivallan monopoli ei ole sallittu, vaan oikeusjärjestelmä tulee toteuttaa sopimusvapauden kautta. Tässä suhteessa objektivistit eroavat anarkokapitalismista, sillä objektivismissa valtiota ja sen väkivallan monopolia pidetään välttämättömänä seurauksena yksilönvapauksien turvaamiseksi. Randin mukaan kilpailevat valtiot ja "valtioshoppailu" ovat absurdeja ajatuksia ja pakoa objektiivisuudesta. Toisaalta objektivismi ja anarkokapitalismi ovat yhteneväisiä siinä, että verotusta pidetään moraalittomana. Randin mukaan verotuksen tulee perustua vapaaehtoisuuteen, koska valtio ei omista yksilöiden omaisuutta. Kysymys nonaggressioperiaatteen luonteesta on myös jakava. Esimerkiksi Murray Rothbardin mukaan nonaggressioperiaate on aksiooma eli päättelyketjun jakamaton alkupiste. Objektivismin mukaan näin ei ole, koska metafysiikan aksioomia on kolme: olemassaolo, identiteetti ja tietoisuus; kaikki muu on vain seurausta (päättelyketjua) näistä tosiasioista. Objektivismin mukaan aloitteellisen väkivallan kielto (NAP) tulee vasta myöhemmin päättelyketjussa.

Objektivismin yhteiskunnalliset vaikutukset

The Journal of Ayn Rand Studies on keskittynyt objektivismin tutkimukseen vuodesta 1999.

Teekutsuliikkeen verotusta vastustava mielenosoitus Minnesotassa vuonna 2010. Kyltissä on viittaus Ayn Randin pääteokseen.

Politiikka ja liike-elämä

Anne Hellerin mukaan Randin teoksilla on suuri vaikutus erityisesti nuoriin lukijoihin. Vuonna 1991 erään tutkimuksen mukaan amerikkalaiset nimesivät Kun maailma järkkyi -teoksen tärkeimmäksi omaan elämään vaikuttaneeksi kirjaksi heti Raamatun jälkeen. Myös eräässä toisessa vuonna 1998 tehdyssä kyselyssä sekä Kun maailma järkkyi että The Fountainhead -teokset nimettiin 1900-luvun parhaimmiksi kirjoiksi. Myös Onkar Ghaten mukaan Randin kehittämän objektivismin idealismi vetoaa nuoriin.

Jennifer Burnsin mukaan objektivismin kriitikot näkevät Randin suppeana nuorisoon vetoavana ajattelijana, mutta sivuuttavat sen, kuinka merkittävä vaikutus Randin objektivismilla on ollut ”porttihuumeena” oikeistolaiseen ajatteluun. Burnsin mukaan Kun maailma järkkyi -teosta siteeraavat muun muassa nuoret konservatiivit, poliitikkoehdokkaat ja yrittäjät.

Yhdysvaltain politiikassa esimerkiksi Donald Trump, Rex Tillerson, Mike Pompeo, Andrew Puzder ja Paul Ryan ovat ilmaisseet kiinnostuksensa Ayn Randin objektivistista ajattelua kohtaan. Paul Ryan on kuitenkin ilmaissut, ettei hän ole objektivisti, vaan uskoo, että valtiolla on rooli turvaverkon luojana. Liike-elämässä esimerkiksi Mark Cuban ja John P. Mackey ovat ilmaisseet, että Randin teoksilla on ollut ratkaiseva merkitys heidän menestykselleen. Yhdysvaltain keskuspankin johtaja Alan Greenspan on ollut objektivisti, mutta vuoden 2008 finanssikriisin aikaan hän kyseenalaisti sääntelyn merkitystä markkinataloudessa, mistä hän on saanut osakseen kritiikkiä objektivisteilta. Myös Wikipedian perustaja Jimmy Wales on objektivisti ja hän toimi 1990-luvulla objektivistisen keskustelualustan perustajana ja moderaattorina.

Randin objektivismi on vaikuttanut voimakkaasti 1990- ja 2000-luvulla muun muassa libertaareihin ja teekutsuliikkeeseen.

Objektivismin tutkimusta ja edistämistä varten on perustettu muun muassa ajatushautomot Ayn Rand Institute (1985) ja The Atlas Society (1990). Vuonna 1999 perustettiin riippumaton säännöllinen julkaisu The Journal of Ayn Rand Studies, joka keskittyy objektivismin tutkimukseen.

Populaarikulttuuri

Useita Ayn Randin kirjoja on filmatisoitu: We The Living (1942), Pilvenpiirtäjä (1949) sekä Kun maailma järkkyi trilogiana 2011–2014.

Rush-yhtyeen kappaleissa näkyy objektivismiteema ja yhtyeen rumpali Neil Peart oli objektivismin kannattaja. Rushilla on esimerkiksi ”Anthem”-niminen kappale, joka on myös Ayn Randin teoksen nimi. ”Free Will” -kappaleen sanoituksissa korostetaan yksilön päätöstä valita vapaa tahto.

Hämähäkkimiehen ja Tohtori Oudon yhtenä luojana tunnettu sarjakuvapiirtäjä Steve Ditko oli objektivisti ja hän sovelsi objektivistisia periaatteita myös työssään. Blake Bellin mukaan objektivismilla oli merkittävä rooli Ditkon lähtiessä Marvelilta.

Katso myös

• Itävaltalainen taloustiede
• Klassinen liberalismi

Lähteet

• Berliner, Michael: Understanding Objectivism. Penguin Books, 2012. ISBN 978-0451236296 (englanniksi)
• Bernstein, Andrew: Objectivism in One Lesson. Hamilton Books, 2008. ISBN 978-0761843597
• Biddle, Craig: How Ayn Rand’s Ideas Can Make America Great Again. The Objective Standard, 2017. (englanniksi)
• Binswanger, Harry: The Ayn Rand Lexicon. Objectivism from A to Z. Meridian, 1986. ISBN 978-1-101-13724-6
• Burns, Jennifer: Goddess of the Market. Ayn Rand and the American Right, s. 4. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-532487-7 (englanniksi)
• Heller Anne C.: Ayn Rand and the World She Made. Doubleday, 2009. ISBN 9780385513999
• Merrill, Ronald E.: The Ideas of Ayn Rand. (Viides painos) Open Court, 1998. ISBN 0-8126-9157-1 (englanniksi)
• Peikoff, Leonard: Objectivism. The Philosophy of Ayn Rand. Dutton, 1991. ISBN 978-0-452-01101-4 (englanniksi)
• Peikoff, Leonard: The Vause of Hitler’s Germany. Plume, 2014. ISBN 978-0-698-15644-9 (englanniksi)
• Peikoff, Leonard: The Ominous Parallels. Plume, 1983. ISBN 978-1-101-14755-9 (englanniksi)
• Peikoff, Leonard (toim.): The Voice of Reason. Essays in Objectivist Thought. NAL, 1990. ISBN 978-1-101-13726-0 (englanniksi)
• Rand Ayn: Kun maailma järkkyi. Suomentanut Jyrki Iivonen. Minerva Kustannus, 2017. ISBN 978-952-312-672-5
• Rand, Ayn: Capitalism. The Unknown Ideal. Signet, 1986. ISBN 978-0451163080 (englanniksi)
• Rand, Ayn: For the New Intellectual. Signet, 1963. (englanniksi) ISBN 978-0451163080
• Rand, Ayn: Philosophy: Who Needs It. Signet, 1984. ISBN 978-0451138934 (englanniksi)
• Rand, Ayn: The Romantic Manifesto. Signet, 1971. ISBN 9780451149169 (englanniksi)
• Rand, Ayn: The Virtue of Selfishness. Signet, 1964. (englanniksi) ISBN 978-0451163936

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Objektivismi (Rand) Wikimedia Commonsissa

• Ayn Rand Institute. (englanniksi)
• Ayn Rand Lexicon. (englanniksi)
• Ayn Rand. Stanford Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• The Atlas Society. (englanniksi)