Martti Ketelä
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nykyaikainen viisiottelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
München 1972 | joukkuekilpailu | |
Martti Einar Ketelä (24. lokakuuta 1944 Kotka – 26. kesäkuuta 2002 Helsinki[1]) oli suomalainen nykyaikainen viisiottelija, miekkailija ja olympiamitalisti.
Varhaisvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotkassa syntynyt Ketelä muutti jo nuorena Turkuun, jossa poliisi-isä tutustutti hänet viisiottelulajeihin. Muun muassa ratsastustunneilla hän alkoi käydä 10-vuotiaana. Lopullisesti lajivalinta sinetöityi Paavo Louekarin, Turun 5-ottelijat -seuran perustajan ansiosta. Louekarin muutettua 1960-luvulla Helsinkiin Ketelä seurasi mukana ja liittyi Helsingin Nykyaikaisiin 5-ottelijoihin.
Vuonna 1964 Ketelä saavutti ensimmäisen SM-mitalinsa, hopeaa neliottelussa (johon viisiottelun lajeista ei kuulu ratsastus). Seuraavana vuonna nuorten MM-kisoissa Leipzigissa hän sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa kymmenenneksi ja sai joukkuekilpailussa Seppo Ahon ja Ville Haikalan kanssa pronssia. Vuonna 1966 hän voitti ensimmäisen aikuisten Suomen mestaruutensa, lajina kolmiottelu (josta ratsastuksen lisäksi puuttuu miekkailu). Jönköpingin MM-kisoissa 1967 hän oli 29:s. Méxicon 1968 olympialaisissa Ketelä sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 20:nneksi ja joukkuekilpailussa Seppo Ahon ja Jorma Hotasen kanssa viidenneksi. Budapestin MM-kilpailuissa 1969 hän oli 19:s ja Warendorfin MM-kisoissa 1970 sijalla 25.
Olympiapronssille 1972
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Minskin kansainväliset kilpailut vuoden 1972 alkupuolella olivat suomalaisittain Münchenin olympialaisten suhteen lupaavat: Ketelä sijoittui kuudenneksi, Risto Hurme vieläkin paremmin neljänneksi ja Veikko Salminen kymmenenneksi. Tämä kolmikko valittiin olympialaisiin, joiden alkaessa heillä kaikilla oli kurkkukipua ja Hurmeella hieman kuumettakin. Ensimmäisestä lajista, ratsastuksesta, Ketelä selviytyi poikkeuksellisen hyvin ja sai parhaana suomalaisena 1045 pistettä. Suomi oli joukkuekilpailussa tuossa vaiheessa kuudes.
Miekkailuosuuden alkajaisiksi jokainen kolmesta suomalaisesta voitti vuorotellen maailmanmestarin, Neuvostoliiton Boris Oništšenkon, mutta jatko ei sujunut heiltä kaikilta yhtä hyvin. Hurme oli osuudella viides 981 pisteellä ja Ketelä sai koottua 810 pistettä. Kolmannen päivän ampumaosuudella Suomi pysyi yhä mitalitaistelussa mukana varsinkin Hurmeen huippusuorituksen ansiosta, mutta päivän päätteeksi joukkuetta uhkasi hylkääminen dopingkäryn vuoksi. Hurme ja Salminen olivat saaneet vaivoihinsa lääkettä, ja kisajärjestäjillä oli kaksi kiellettyjen aineiden luetteloa, joista toisessa miesten saamat lääkkeet oli mainittu. Lääkintakomissiossa tehtiin lopulta päätös, että kyseessä oli vain väärinkäsitys ja suomalaiset saisivat jatkaa kilpailua.
Neljännen päivän uintiosuudella mitaleista taistellut Yhdysvallat oli vahva, mutta Suomi pysyi sen edellä ja oli ennen viimeistä lajia joukkuekilpailussa kolmantena. Ketelä ilmestyi uinnin lähtöpaikalle vasta eränsä esittelyn jo ollessa menossa mutta keräsi kohtuulliset 1016 pistettä vaikka olikin suomalaiskolmikon hitain.
Viisiottelun päättäneellä juoksuosuudella suomalaisilla oli varaa hävitä Yhdysvaltain ottelijoille yhteensä 50 sekuntia saavuttaakseen pronssin. Hurme voitti omassa erässään Charles Richardsin kahdella sekunnilla ja Salminen John Fitzgeraldin 25 sekunnilla, joten Ketelällä oli varaa hävitä viimeisessä erässä Scott Taylorille 77 sekuntia. Kesällä akillesjänteensä loukannut Ketelä ei ollut yhtä hyvässä juoksukunnossa kuin aikaisempina vuosina. Puolimatkan väliaikapisteellä suomalainen oli vain 27 sekuntia yhdysvaltalaista hitaampi mutta loppumatkalla kesän juoksuharjoittelutauko näkyi väsymyksenä. Taylor saapui maaliin 74 sekuntia Ketelää nopeampana, joten kolmen sekunnin, kymmenen pisteen erolla Suomi voitti pronssia. Palkintojenjakotilaisuudessa suomalaiset saivat vain yhden yhteisen mitalin, joka päätettiin antaa henkilökohtaisessa kilpailussa parhaiten menestyneelle, kahdeksanneksi sijoittuneelle Hurmeelle. Tämä on edelleen, yli 45 vuotta myöhemmin, Suomen viimeisin olympiamitali nykyaikaisesta viisiottelusta.
Ketelän sijoitus Münchenin olympialaisten henkilökohtaisessa kilpailussa oli 19:s. Lontoon MM-kisoissa 1973 hän sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa 14:nneksi ja joukkuekilpailussa kuudenneksi. SM-kilpailuihin hän osallistui 30 vuoden ajan vuosina 1966–1995 yhtä vuotta (1987) lukuun ottamatta.
Ketelän serkku Enzio Forsblom oli Sibelius-Akatemian urkujensoiton professori vuosina 1969–1986.[2]
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyaikainen viisiottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympiapronssia Münchenissä 1972 joukkuekilpailussa (henkilökohtaisen kilpailun 19:s)
- Viides Méxicon 1968 olympialaisten joukkuekilpailussa (henkilökohtaisen kilpailun 20:s)
- MM-kisoissa 29:s vuonna 1967 (joukkuekilpailun 19:s), 19:s 1969 (kuudes), 25:s 1970 (yhdeksäs) ja 14:s 1973 (kuudes)
- PM-pronssia 1978
- SM-hopeaa 1967 ja 1968
- SM-pronssia 1972
- SM-kultaa kolmiottelussa 1966
- SM-kultaa neliottelussa 1969
- Junioreiden MM-pronssia joukkuekilpailussa 1965 (henkilökohtaisen kilpailun kymmenes)
Miekkailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- SM-kultaa kalpamiekkailun joukkuekilpailussa 1968, 1972, 1976, 1979, 1981 ja 1982 (Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat)
- Kalpamiekkailun B-mestaruus 1967
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väätäinen, Juha (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, IV osa, s. 505–517. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1979. ISBN 951-95416-4-0
- Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5, s. 674. (4. painos) Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 122. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7