Natsi-Saksan keskitysleirit
Natsi-Saksan keskitysleirit perustettiin, kun kansallissosialistit nousivat valtaan Saksassa 1933. Natsit alkoivat sulkea ihmisiä keskitysleireille ilman oikeudenkäyntiä.[1] Saksan leirijärjestelmä saavutti toiminnallisen huippukohtansa vuosina 1944–1945, jolloin pääleirejä ympäröi joukko orjatyövoimaa käyttäviä työleirejä. Leirejä käytettiin myös juutalaisten tuhoamiseen osana holokaustia, vaikka tätä tarkoitusta varten oli erikseen myös tuhoamisleirejä.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Natsit kuvailivat ensimmäisinä vuosina Dachaun ja Sachsenhausenin keskitysleirejä pyrkimykseksi ”uudelleenkouluttaa” ja ”puhdistaa” Saksa. Vangit olivat natsien mukaan ”rotupettureita”, pervertikkoja, kommunisteja, marxilaisia ja tavallisia rikollisia.[1]
Alkuvuosina suurin osa vangeista vapautettiin vankeuden jälkeen. Vuosien varrella natsien keskitysleirit muuttuivat koko ajan väkivaltaisemmiksi, eikä niistä enää vapautettu ihmisiä. Saksan leirijärjestelmä saavutti toiminnallisen huippukohtansa vuosina 1944–1945, jolloin pääleirejä ympäröi joukko orjatyövoimaa käyttäviä työleirejä. Leirejä käytettiin myös juutalaisten tuhoamiseen osana holokaustia, vaikka tätä tarkoitusta varten oli erikseen myös tuhoamisleirejä.[2]
Natsien keskitysleiriverkostoon kuului SS:n ylläpitämiä leirejä, sotavankileirejä, väliaikaisia leirejä etnisille saksalaisille, jotka oli tarkoitus asuttaa valloitetuille alueille, sekä pakkotyöleirejä juutalaisille ja slaaveille. Leirejä oli joka puolella Saksaa, ja myös saksalaisten liittolaiset perustivat niitä omiin maihinsa.[3]
Ensimmäiset varsinaiset keskitysleirit olivat Dachau, Oranienburg ja Sachsenhausen. Aluksi vangit olivat kommunisteja, mutta kun heidät oli eliminoitu ensimmäisten kahden vuoden kuluessa, vangeiksi alettiin ottaa pääasiassa ”epäsosiaalisia” saksalaisia, jotka eivät mukautuneet kansallissosialismiin. Näitä olivat esimerkiksi Jehovan todistajat, työn välttelijät, taparikolliset ja homoseksuaalit. Vuonna 1937 keskitysleirit olivat vielä pieniä – esimerkiksi Dachaussa, Sachsenhausenissa ja Buchenwaldissa oli yhteensä vain 7 750 vankia.[4]
Natsit laajensivat keskitysleirijärjestelmäänsä vuonna 1938, ja vuoden puolivälissä vankeja oli SS:n keskitysleireillä yhteensä jo 24 000. Juutalaisia alettiin kerätä leireille suurin joukoin, ja sodan alettua myös esimerkiksi tšekkejä, puolalaisia ja Espanjan sisällissodan veteraaneja. Vuonna 1940 leireillä oli jo 53 000 vankia, ja uusia leirejä avattiin, mukaan lukien Auschwitz.[5]
Kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, natsit perustivat keskitysleirejä esimerkiksi Lubliniin ja Stutthofiin. Syyskuussa 1942 saksalaisilla keskitysleireillä oli yhteensä 110 000 vankia, vuotta myöhemmin 224 000 vankia, vuonna 1944 jo 524 000 vankia, ja lopulta vuoden 1945 alussa yli 700 000 vankia. Kuolleisuus oli leireillä korkeaa, ja neuvostoliittolaisia sotavankeja kuoli sodan aikana vankeudessa yhteensä noin kolme miljoonaa. Vaikka suurin osa tappamisesta suoritettiinkin tuhoamisleireissä, myös Majdanekin ja Auschwitz-Birkenaun keskitysleireillä juutalaisia ja muita vankeja surmattiin kaasukammioissa.[6]
Sodan loppuaikoina keskitysleireistä oli tullut käytännössä kuolemanleirejä, joissa vangit näännytettiin nälkään ja tauteihin. Kun Saksa oli häviämässä sotaa vuonna 1945, saksalaiset alkoivat evakuoida keskitysleirejään ennen kuin liittoutuneet löytäisivät ne. Tuhannet sairaat ja heikot vangit määrättiin ”kuolemanmarsseille” kohti valtakunnan keskiosia.[7] Leirien vapauttajat löysivät keväällä 1945 saksalaisten keskitysleireiltä, kuten Bergen-Belsenistä ja Buchenwaldista, suuria ruumiskasoja ja kuolemaisillaan olevia vankeja. Näiden kauhukuvien seurauksena sana ”keskitysleiri” opittiin yhdistämään juuri natsi-Saksan julmiin leireihin.[8]
Valloitettuaan Sachsenhausenin ja Buchenwaldin keskitysleirit Neuvostoliitto otti ne neljän kuukauden päästä uudelleen käyttöön.[9]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stone, Dan: Concentration Camps. A Short History. Oxford: Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-879070-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Stone 2017, s. 34–38.
- ↑ a b Stone 2017, s. 38–40.
- ↑ Stone 2017, s. 50.
- ↑ Stone 2017, s. 43.
- ↑ Stone 2017, s. 44.
- ↑ Stone 2017, s. 44–46.
- ↑ Stone 2017, s. 49.
- ↑ Stone 2017, s. 54–55.
- ↑ Petäjä, Jukka: Baltia on historian kynnysmatto, jonka yli on rynnitty sisään jalkoja pyyhkimättä – Viron, Latvian ja Liettuan yhteiskuntarakenne tuhottiin 1900-luvulla monta kertaa (tilaajille) Helsingin Sanomat. 24.3.2018. Viitattu 3.9.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Benz, Wolfgang: Holokausti. ((Der Holocaust, 1995) Suomentanut Tapani Hietaniemi) Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-075-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natsi-Saksan keskitysleirit Wikimedia Commonsissa
- Tunnetuimmat keskitys- ja tuhoamisleirit (Arkistoitu – Internet Archive). Jad Veshem.