Asterikasvit

Asterikasvit
Asterikasveihin kuuluva leskenlehti.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Asterales
Heimo:	Asterikasvit Asteraceae Martinov
Synonyymit
Compositae Giseke, nom. cons. et nom. alt. (suojeltu ja vanhin nimi) Acarnaceae Link, nom. illeg. Ambrosiaceae Berchtold & J. Presl Anthemidaceae Berchtold & J. Presl Aposeridaceae Rafinesque Arctotidaceae Berchtold & J. Presl Artemisiaceae Martynov Athanasiaceae Martynov Calendulaceae Berchtold & J. Presl Carduaceae Berchtold & J. Presl Carlinaceae Berchtold & J. Presl Centaureaceae Berchtold & J. Presl Cichoriaceae Jussieu, nom. cons. Cnicaceae Vest Coreopsidaceae Link, nom. inval. Cynaraceae Burnett Echinopaceae Berchtold & J. Presl Eupatoriaceae Berchtold & J. Presl Gnaphaliaceae Rudolphi Grindeliaceae A. Heller Heleniaceae Rafinesque Helianthaceae Berchtold & J. Presl Helichrysaceae Link, nom. inval. Lactucaceae Drude Inulaceae Berchtold & J. Presl Ivaceae Rafinesque Madiaceae A. Heller Matricariaceae J. Voigt Mutisiaceae Burnett Nassauviaceae Burmeister Partheniaceae Link, nom. inval. Perdiciaceae Link, nom. inval. Picridaceae Martynov Santolinaceae Martynov Senecionaceae Berchtold & J. Presl Serratulaceae Martynov Tanacetaceae Vest Tussilagaceae Berchtold & J. Presl Vernoniaceae Burmeister Xanthiaceae Vest Xeranthemaceae Döll
Katso myös
Asterikasvit Wikispeciesissä   Asterikasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Asterikasvit eli mykerökukkaiskasvit (Asteraceae eli Compositae) on lajimäärältään maailman suurin siemenkasviheimo, jossa on 1 620 sukua ja 23 600 lajia. Toiseksi suurin on kämmekkäkasvit, jossa on 22 075 lajia. Asterikasvien nimi on johdettu nimisuvustaan astereista, mutta myös tunnettu nimellä mykerökukkaiset. Heimon lajit ovat levinneet Etelämannerta lukuun ottamatta kaikille mantereille.

Tuntomerkit

Mykerökukkaiskasvit ovat tavallisesti ruohoja, mutta myös pensasmaisia ja joskus puuvartisia. Välkehtivät iridoidiyhdisteet puuttuvat. Kasveissa on erityskanavia. Lehtilaidat ovat vaihtelevanlaisia.

Asterikasveille tyypillinen kukinto on kehtomykerö, joka ulkonäöltään muistuttaa usein erehdyttävästi yhtä kukkaa, mutta muodostuu itse asiassa useista sadoista pienistä, samassa kukkapohjuksessa ja toisissaan kiinni olevista kukista, joista jokaisessa on pienoiskoossa kaikki tavallisen kukan osat: terälehdet, heteet, emit ja usein verholehdetkin. Kunkin pikkukukan terälehdet ovat tosin kasvaneet yhteen ja muodostavat kielimäisen tai torvimaisen teriön. Joillakin asterikasveilla kuten ahopäivänkakkaralla ja auringonkukalla mykeröä ympäröi vielä joukko laitakukkia, jotka näyttävät tavallisen kukan terälehdiltä, mutta joista jokaisessa on viisi kielimäisesti yhteen kasvanutta terälehteä.

Mykerön kehtosuomut sijaitsevat monessa rivissä ja pohjus on kuoppainen. Mykerön kunkin yksittäisen kukan verhiö on surkastunut. Kehräkukkien teriöliuskat ovat tavallisesti leveyttään pidempiä. Heteenponnet ovat kasvaneet yhteen, niiden lokerositeet ovat huomiota herättäviä, tyvestä lisäkkeellisiä. Kukissa on rengasmainen mesiäinen. Emiön vartalo kasvaa ponsien muodostaman putken läpi ja on haarainen, ja luottipinta on haarojen sisäpinnalla. Sikiäimessä on yksi pohjaistukallinen siemenaihe. Hedelmävaiheessa verhiö muuntuu hahtuvamaiseksi pappukseksi, joka auttaa hedelmän kulkeutumisessa kauemmas emokasvista. Siemenen endospermi on niukka tai puuttuu.

Evoluutio

Asterikasvien monimuotoistuminen alkoi ilmeisesti Etelä-Amerikan eteläosissa. Ne levisivät sieltä Afrikkaan saarten välityksellä aikana, jolloin välimatka mannerten välillä ei ollut niin suuri kuin nykyään. Tässä vaiheessa on mahdollista, että saarten valtaaminen sai aikaan evoluutiota pensasmaisuuteen ja puuvartisuuteen, mikä näyttää olevan yhteistä monille saarille levinneille kasviryhmille. Pensasmaisuutta ja puuvartisuutta on kehittynyt kyllä myös Etelä-Amerikassa. Afrikasta alkanut sopeutumislevittäytyminen on luonut monia kehityshaaroja eli kladeja. Esimerkkinä tästä on muun muassa Carduoideae-alaheimon tribus Cardueae, jossa on ainakin 2 400 lajia, joista valtaosa on keskittynyt Välimeren alueelle. Ilmeisesti eteläisen Afrikan alueella on erilaistunut myös alaheimon Asteroideae tribus Gnaphalieae, joka sittemmin on kokenut uusia sopeutumislevittäytymisiä esimerkiksi Australaasiassa, josta tunnetaan noin 550 lajia. Villakoilla (Senecio) on tapahtunut leviämistä mantereelta toiselle. Marunat (Artemisia) ovat euraasialaista alkuperää ja niidenkin levittäytyminen on ollut mittavaa. Afrikan vuoristojen jättivillakot (Dendrosenecio) ovat keskenään läheistä sukua, mutteivät välitöntä sukua villakoille (Senecio). Espeletia on Andien luonteenomainen suku, joka sekin on toissijaisesti puuvartinen ja usein enemmän tai vähemmän paksurunkoinen. Vuoristoissa syntyneet kladit leviävät vuoristosta toiseen ikään kuin saarelta toiselle.

Asterikasvien leviämisen kaikkialle ja moninaistumisen syitä on etsitty monista seikoista. Ilmiön taustalla voivat olla mykerön kehittyminen ja sen runsas siementuotanto, hiilihydraattien varastoiminen fruktaaneina, sekundaaristen aineenvaihduntatuotteiden moninaisuus tai jotkin muut syyt. Heimo osoittaa huomattavaa tendenssiä morfoligisen monimutkaisuuden lisääntymiselle. Heimon muinaisuudessa on tapahtunut kromosomistojen moninkertaistumista (polyploidiaa). Vastaavanlainen tilanne on ollut heinäkasvien (Poaceae) heimossa, jossa on myös ollut laajamittaista genomin kahdentumista (duplikaatiota) ja hiilihydraattien varastointia fruktaaneina (ilmiötä sanotaan parallelismiksi).

Mykerökukkaiskasvien monimuotoistumisen suuruutta kuvaa hyvin se, että heimo muodostaa yksinään kahdeksan prosenttia koko aitokaksisirkkaisten eli eudikotyledonien lajimäärästä. Alaheimoista nuorin, Asteroideae, käsittää yli 16 000 lajia, mikä on kaksi kolmasosaa heimon koko lajimäärästä. Suurin osa vanhemmista alaheimoista on vähälajisia, poikkeuksena Cichorioideae 3 600 lajillaan ja Carduoideae noin 2 800 lajillaan. Evoluutionopeus heimon eri osissa on ollut hyvin erilaista.

Luokittelu

Asterikasvien sukujen rajaaminen on käymistilassa. Klassinen esimerkki tässä suhteessa on vernonioiden (Vernonia) suku: onko siinä 800–1 000 lajia vai pitäisikö suku hajottaa 20 alatribukseen ja siis lukuisaan määrään sukuja, joista kaksi kolmasosaa käsittäisi vain yhden tai kaksi lajia? Pitäisikö villakoiden (Senecio) suku pitää yhdessä kaikessa laajuudessaan vai jakaa useammaksi suvuksi? Jaettunakin ahtaasti käsitetty villakoiden suku sisältäisi noin 1 000 lajia, ja se sisältäisi enemmän kuin kahdeksan eri evoluutiopuun haaraa eli kladia ja olisi parafyleettinen. Myös Asteroideae-alaheimon Inuleae-tribuksen alatribuksen Inulinae suvut tarvitsevat järjestämistä uudelleen, samoin tribuksessa Astereae. Risteytyminen tekee joistakin suvuista ja jopa alatribuksista para- tai polyfyleettisiä.

Alaheimot ja suvut

Nykyisten fylogeneettisten sukulaisuustutkimusten mukaan asterikasvit jaetaan 13 alaheimoksi. Seuraavassa on mainittu myös runsaslajisimmat ja Pohjoismaissa esiintyvät suvut. Suluissa oleva numero tarkoittaa suvun lajimäärää. Suomalaiset nimet Viljelykasvien nimistön mukaan ja täydennetty Kassun mukaan.

• Barnadesioideae: Yhdeksän sukua ja 94 lajia Etelä-Amerikassa, erityisesti Andeilla.

• Famatinanthoideae: Ainoastaan yksi laji, Famatinanthus decussatus, joka kasvaa Luoteis-Argentiinassa.

• Mutisioideae: 44 sukua, 630 lajia Etelä-Amerikassa.
  • Acourtia (65)
  • Chaptalia (60)
  • Gerbera – gerberat (35)
  • Mutisia – inkaköynnökset (50)
  • Trixis (50)

• Stifftioideae: Noin 10 sukua ja 40 lajia Venezuelassa, Guyanan alueella, Andeilla ja Etelä-Amerikan koillisosissa.

• Wunderlichioideae: Noin kahdeksan sukua ja 24 lajia Venezuelassa, Guyanan alueella, Etelä-Amerikan eteläosassa ja Lounais-Kiinassa.

• Gochnatioideae: Kahdeksan sukua ja 90 lajia Keski- ja Etelä-Amerikassa, erityisesti Karibian alueella ja eteläisessä Etelä-Amerikassa.

• Hecastocleidoideae: Vain yksi laji: Hecastocleis shockleyi Lounais-Yhdysvalloissa.

• Carduoideae: 83 sukua ja 2 780 lajia kaikkialla maapallolla, eniten pohjoisella pallonpuoliskolla. Tähän alaheimoon kuuluvat lajit ovat maitiasnesteettömiä ja niiden kaikki kukat ovat torvimaisia. Ne ovat usein piikikkäitä.
  • Arctium – takiaiset
  • Carduus – karhiaiset (90)
  • Carlina – kurhot
  • Carthamus – saflorit
  • Centaurea – kaunokit (695)
  • Cirsium – ohdakkeet (250)
  • Cousinia (655)
  • Dicoma (65)
  • Echinops – pallo-ohdakkeet (120)
  • Jurinea – karhiot (200)
  • Onopordum – kruunuohdakkeet (60)
  • Ptilostemon – raappaohdakkeet
  • Saussurea – siniläätteet (300)
  • Serratula – punaläätteet (70)
  • Silybum – maarianohdakkeet

• Pertyoideae: Viisi tai kuusi sukua ja 70 lajia Afganistanista Itä- ja Kaakkois-Aasiaan.
  • Ainsliaea (50)

• Gymnarrhenoideae: Ainoastaan Gymnarrhena micrantha, joka kasvaa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä.

• Cichorioideae: Kaikkialla maapallolla 224 sukua ja 3 600 lajia. Tähän alaheimoon kuuluvat lajit ovat maitiaisnesteellisiä ja piikittömiä. Niiden kaikki kukat ovat kielimäisiä ja yleensä keltaisia. Tätä alaheimoa on aiemmin pidetty sikurikasvien (Cichoriaceae) heimona.
  • Arnoseris – kultamaitiaiset
  • Cicerbita – sinivalvatit
  • Cichorium – sikurit
  • Crepis – keltot (200)
  • Hieracium – ukonkeltanot (90–tuhansia)
  • Hypochaeris – häränsilmät (60)
  • Lactuca – salaatit (125)
  • Lapsana – linnunkaalit
  • Leontodon – sakaramaitiaiset
  • Lepidaploa (115)
  • Lessinganthus (100)
  • Mulgedium – rantasalaatit = Cicerbita, sinivalvatit (Räty ja Alanko 2004: 45)
  • Mycelis – jänönsalaatit
  • Picris – kitkeröt
  • Pilosella – voikeltanot eli harakankeltanot
  • Prenanthes – nauhahuiskut
  • Scorzonera – sikojuuret (175)
  • Sonchus – valvatit (60)
  • Taraxacum – voikukat (60–500+)
  • Tragopogon – pukinparrat (110)
  • Vernonanthura (65)
  • Vernonia – vernoniat (800–1 000)

• Corymbioideae: Yksi suku ja seitsemän lajia Etelä-Afrikassa.

• Asteroideae: Levinneisyys yleismaailmallinen; 1 135 sukua ja 16 360 lajia. Alaheimo voidaan jakaa myös kahdeksaan tribukseen seuraavasti:
  • Tribus Inuleae:
    • Inula – vankkahirvenjuuret
    • Pulicaria – kirppuruohot
    • Telekia – auringontähdet
  • Tribus Gnaphalieae:
    • Anaphalis – nukkajäkkärät (110)
    • Antennaria – kissankäpälät (70–satoja)
    • Filago – tuulenlennot eli sykerötuulenlennot
    • Gnaphalium – jäkkärät (150)
    • Helichrysum – nappiolkikukat (500–600)
    • Pseudognaphalium – keltajäkkärät (80)
  • Tribus Astereae:
    • Aster – asterit (180)
    • Bellis – kaunokaiset
    • Callistephus – kiinanasterit
    • Conyza – koiransilmät (60)
    • Crinitaria, suvussa kultakutriasteri (Crinitaria linosyris, syn. Galatella linosyris)
    • Erigeron – kallioiset (200)
    • Solidago – piiskut (150)
    • Tripolium – meriasterit, suvussa meriasteri (Tripolium vulgare, syn. Aster tripolium)
  • Tribus Anthemideae:
    • Achillea – kärsämöt (115)
    • Anthemis – sauramot (210)
    • Artemisia – marunat (550)
    • Chamaemelum – kampasauramot
    • Chrysanthemum – krysanteemit
    • Cotula – kotulat
    • Glebionis – suvikakkarat
    • Leucanthemum – päivänkakkarat
    • Matricaria – tuoksusauniot
    • Mauranthemum – peikonkakkarat
    • Seriphidium (130), suvussa merimaruna (Seriphidium maritimum, syn. Artemisia maritima)
    • Tanacetum – pietaryrtit (150)
    • Tripleurospermum – sauniot
  • Tribus Senecioneae:
    • Doronicum – vuohenjuuret
    • Ligularia – helonauhukset (125)
    • Petasites – ruttojuuret
    • Senecio – villakot (1 000)
    • Sinacalia – huiskunauhukset
    • Tephroseris – karvakot
    • Tussilago – leskenlehdet
  • Tribus Calenduleae:
    • Calendula – kehäkukat
  • Tribus Heliantheae:
    • Ambrosia – tuoksukit
    • Arnica – arnikit
    • Bidens – rusokit (235)
    • Coreopsis – kaunosilmät (115)
    • Cosmos – kosmokset
    • Dahlia – daaliat
    • Galinsoga – saurikit
    • Guizotia – keltiöt
    • Helianthus – auringonkukat
    • Heliopsis – päivänsilmät
    • Iva – suomuiivat
    • Rudbeckia – päivänhatut
    • Sigesbeckia – nystytähdet
    • Tagetes – samettikukat
    • Xanthium – sappiruohot
  • Tribus Eupatorieae:
    • Ageratum – sinitähtöset
    • Eupatorium – punalatvat (1200 laajasti ymmärrettynä, mutta 40 suppeasti ymmärrettynä)
    • Liatris – punatähkät
  • Muita alaheimon sukuja:
    • Ageratina – valkolatvat (290)
    • Baccharis (400)
    • Blumea (100), suvussa kamferikasvi (Blumea balsamifera)
    • Brachyscome – kaulukset (70)
    • Brickellia (110)
    • Calea – harhiot (110)
    • Celmisia – kelmisiat (60)
    • Chromolaena (165)
    • Cremanthodium (70)
    • Diplostephium (90)
    • Emilia – emiliat (90)
    • Espeletia (90)
    • Euryops – kehrämöt eli kesämarjukat eli marjukat (100)
    • Felicia – nukkeasterit (85)
    • Fleischmannia (80)
    • Gynoxys (60)
    • Haplopappus (70)
    • Koanophyllum (110)
    • Leontopodium – alppitähdet (60)
    • Mikania – mikaniat (430)
    • Monticalia (60)
    • Olearia – puuasterit (130)
    • Packera (65), suvussa rohtovillakko (Packera aurea)
    • Parasenecio – idänkakaliat (60)
    • Pectis (100)
    • Pentacalia (200)
    • Perityle (65)
    • Pluchea (80)
    • Pteronia (80)
    • Psiadia (60)
    • Pulicaria – kirppuruohot (80)
    • Stevia – steviat (235)
    • Symphyotrichum – amerikanasterit (90)
    • Verbesina – helosäteet (300)
    • Viguiera (180)
    • Wedelia (100), suvussa hippusilmä (Wedelia trilobata, syn. Sphagneticola trilobata)

Asterikasvien sukuja aakkosittain

Pääartikkeli: Luettelo asterikasvien suvuista

Sukuja, joissa on suomeksi nimettyjä lajeja:

Achillea – kärsämöt Acmella – parakrassit Acroptilon – arokaunokit Adenostyles – kaunot Ageratina – valkolatvat Ageratum – sinitähtöset Ajania – ajaniat Alfredia Allagopappus – helolatvat Amberboa – tuoksukaunokit Ambrosia – tuoksukit Ammobium – iäisyydenkukat Anacyclus – raimikit Anaphalis – nukkajäkkärät Andryala – kaninkeltot Antennaria – kissankäpälät Anthemis – sauramot eli korosauramot Arctanthemum – jäämerenkakkarat Arctium – takiaiset Arctotheca – kultasilmät Arctotis – hopeasilmät Argyranthemum – marketat Argyroxiphium – laavakalvat Arnica – arnikit Arnoglossum – lännenkakaliat Arnoseris – kultakaunokit Artemisia – marunat Aster – koruasterit eli asterit Asteriscus – asterikit Atractylis – värttinäohdakkeet Atractylodes – sulkakehdot Bedfordia – huovikit Bellis – kaunokaiset Berkheya – kapinsäteet Berlandiera – suklaakukat Bidens – rusokit Blennosperma – aurikit Blumea Boltonia – lumeasterit Brachyglottis – huopiot Brachyscome – kaulukset Buphthalmum – häränkukat Calea – harhiot Calendula – kehäkukat Callistephus – kiinanasterit Carduus – karhiaiset Carlina – kurhot Carthamus – saflorit Catananche – katanat Celmisia – kelmisiat Centaurea – kaunokit eli sädekaunokit Centratherum – napikit Cephalipterum – paperipallokukat Chamaemelum – kampasauramot Cheirolophus – pensaskaunokit Chondrilla – piiskasalaatit Chrysanthemum – krysanteemit Chrysocephalum – kultapäät Chrysogonum – kultatähdet Chrysothamnus – jänönharjat Cicerbita – sinivalvatit Cichorium – sikurit Cirsium – ohdakkeet Cladanthus – taurikit Coleostephus – kultakakkarat Conyza – koiransilmät Coreopsis – kaunosilmät Cosmos – kosmokset eli kosmoskukat Cota – piirtosauramot Cotula – kotulat Craspedia – kultahehkut Crepis – keltot eli suomukeltot Crupina – sutikaunokit Cynara – artisokat Dahlia – daaliat Delairea – murattivillakot Dendrosenecio – jättivillakot Dieteria Dimorphotheca – sääkukat Dittrichia – tahmakot Doronicum – vuohenjuuret Dracopis (suom. kasvinimistössä esiintyy muodossa "Dracopsis") – syyshatut Echinacea – punahatut Echinops – pallo-ohdakkeet Eclipta – nepikit Elytropappus – sarvikuononpensaat Emilia – emiliat Enceliopsis – sunikit Ericameria – kultataljapensaat Erigeron – kallioiset Eriocephalus – villapäät Eriophyllum – villamot Eupatorium – punalatvat Eurybia – kelloasterit Euryops – kehrämöt eli marjukat Farfugium – nauhiot Felicia – nukkeasterit Filago – tuulenlennot eli sykerötuulenlennot Gaillardia – sädekukat Galactites – maito-ohdakkeet Galatella – kutriasterit Galinsoga – saurikit Gazania – timanttikukat Gerbera – gerberat Glebionis – suvikakkarat Gnaphalium – suvijäkkärät eli jäkkärät Gonospermum – kultakruunut Grindelia – rilpiöt Guizotia – keltiöt Gundelia – uurnalatvat Gutierrezia – kalkkaronhatut Gymnocoronis – vesiasterit Gynura – samettilehdet Hedypnois – vuohensilmät Helenium – hohdekukat Helianthella – päiväntähdet Helianthus – auringonkukat Helichrysum – nappiolkikukat eli olkikukat Heliopsis – päivänsilmät Helipterum – ikikukat Helminthotheca – muikiot Heteranthemis – keijunkakkarat

Heteropappus – sinnikit Hieracium – ukonkeltanot Homogyne – alppitupsut Hyoseris – siansalaatit Hypochaeris, syn. Hypochoeris – häränsilmät Inula – vankkahirvenjuuret eli hirvenjuuret Ismelia – kirjokakkarat Iva – suomuiivat eli iivat Jacobaea – peijavillakot Jurinea – karhiot Kleinia – mehivillakot Lactuca – salaatit Laphangium – kainojäkkärät Lapsana – linnunkaalit Lasiopogon – vällykit Launaea – risuvalvatit Layia – tipsut Leontodon – sakaramaitiaiset eli maitiaiset Leontopodium – alppitähdet Leptinella – saumayrtit Leucanthemella – syyspäivänkakkarat Leucanthemopsis – pikkukakkarat Leucanthemum – päivänkakkarat Leucophyta – hopealangat Leuzea – maraljuuret Liatris – punatähkät Ligularia – helonauhukset eli nauhukset Lindheimera – heimerat Lonas – ikikullat Machaeranthera – maarikit Madia – madiat Matricaria – tuoksusauniot Mauranthemum – peikonkakkarat Melampodium – kesäkaulukset Micropus – hauniot Mikania – mikaniat Monoculus – oranssisilmät Montanoa – kakkarapuut Mutisia – inkaköynnökset Mycelis – jänönsalaatit Notobasis – sakaraohdakkeet Olearia – puuasterit Omalotheca – tähkäjäkkärät Oncosiphon – kapinsauniot Onopordum – kruunuohdakkeet Osteospermum – tähtisilmät Othonna – mehisilmät Packera Pallenis – keltatähdet Parasenecio – idänkakaliat eli kakaliat Parthenium – helmikit Pericallis – sineraariat Petasites – ruttojuuret Phagnalon – kalliosilmät Phalacrachena – suolakaunokit Picnomon – siiliohdakkeet Picris – kitkeröt Pilosella – voikeltanot eli harakankeltanot Piqueria – rohtiot Prenanthes – nauhahuiskut Pseudognaphalium – keltajäkkärät Ptilostemon – raappaohdakkeet Pulicaria – kirppuruohot Ratibida – keltahatut Reichardia – kehriöt Rhagadiolus – tähtisalaatit Rhaponticum – käpylatvat Rhodanthe – ikikukat Rudbeckia – päivänhatut Santolina – hopeayrtit Sanvitalia – huovinkukat Saussurea – siniläätteet eli läätteet Schizogyne – heloharjat Scorzoneroides – suomumaitiaiset Schoenia – olkihatut Scolymus – kultaohdakkeet Scorzonera – sikojuuret Senecio – villakot Serratula – punaläätteet Shinnersia – tammenlehväruohot Sigesbeckia – nystytähdet Silphium – kompassikukat Silybum – maarianohdakkeet Sinacalia – huiskunauhukset Solidago – piiskut Sonchus – valvatit eli maitovalvatit Sphagneticola Staehelina – hoikkakehdot Steirodiscus – kultamarketat Stevia – steviat Stoebe – rassiot Stokesia – sinikit Sventenia – eerikinvalvatit Symphyotrichum – amerikanasterit Tagetes – samettikukat Tanacetum – pietaryrtit Taraxacum – voikukat Telekia – auringontähdet Tephroseris – karvakot Tetradymia – hevonharjat Thelesperma Thymophylla – kehräkaulukset Tithonia – titoniat Tolpis – keltasilmät Townsendia – mantiot Tragopogon – pukinparrat Tripleurospermum – sauniot eli silmäsauniot eli peltosauniot Tripolium – meriasterit Tussilago – leskenlehdet Urospermum – pukinmykeröt Ursinia – neidonsilmät Verbesina – helosäteet Vernonia – vernoniat Vieraea – teneriffankultasäteet Volutaria – sorjakit Wyethia – sädekorviot Xanthisma Xanthium – sappiruohot Xeranthemum – paperikukat Xerochrysum – kaulusolkikukat eli iso-olkikukat Zinnia – tsinniat eli oppineittenkukat

Lähteet

• Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. http://finto.fi/kassu/fi/page/k560
• Räty, E. ja Alanko, P. 2004: Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliitto. ISBN 951-8942-57-9.
• Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/

Aiheesta muualla

• Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Asterikasvit eli mykerökukkaiskasvit (Asteraceae)
• Suomen Lajitietokeskus: Asterikasvit – Asteraceae
• Flora of China: Asteraceae (englanniksi)