Salaatit
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Salaatit | |
|---|---|
 Mukulasalaatti (Lactuca tuberosa) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: |
Salaatit Lactuca L.[1] |
| Katso myös | |
Salaatit eli aitosalaatit (Lactuca) on suku asterikasvien (Asteraceae) heimossa. Sukuun kuuluu noin 75 lajia.[2] Suvun lajimäärä vaihtelee eri lähteissä. Tunnetuin laji on ruokasalaatti (Lactuca sativa) monine muunnoksineen. Salaatit ovat yksi-, kaksi- tai monivuotisia. Kukan teriö on keltainen tai violetinsininen.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lactuca plumieri, syn. Cicerbita plumieri – etelänsinivalvatti
- Lactuca muralis, syn. Mycelis muralis – jänönsalaatti
- Lactuca sativa – salaatti eli ruokasalaatti, lehtisalaatti
- Lactuca sativa Angustana-ryhmä – parsasalaatti
- Lactuca tuberosa – mukulasalaatti
- Lactuca palmensis – palmansalaatti
- Lactuca serriola – piikkisalaatti
- Lactuca alpina, syn. Cicerbita alpina – pohjansinivalvatti
- Lactuca virosa – rohtosalaatti
- Lactuca sibirica – siperiansinivalvatti
- Lactuca quercina, syn. Mulgedium quercinum – tammirantasalaatti
- Lactuca macrophylla, syn. Cicerbita macrophylla – isosinivalvatti eli tarhasinivalvatti
- Lactuca macrophylla subsp. macrophylla – kaukasianisosinivalvatti
- Lactuca macrophylla subsp. uralensis – uralinisosinivalvatti (tarhasinivalvatti)
- Lactuca tatarica – tataarisinivalvatti
- Lactuca viminea – vitsasalaatti
- Lactuca watsoniana – azoriensalaatti
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS: Lactuca (englanniksi)
- ↑ Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.8.2014. (ruotsiksi)