Saurikit
| Saurikit | |
|---|---|
 Tarhasaurikki (Galinsoga parviflora) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Suku: |
Saurikit Galinsoga Ruiz & Pav. |
| Katso myös | |
Saurikit (Galinsoga) on asterikasvien (Asteraceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu noin 15 lajia.[1]
Saurikit ovat yksivuotisia ruohovartisia kasveja. Niiden varret ovat pystyjä ja lehdet puikeita sekä hammaslaitaisia. Saurikkien kukintona ovat harvassa olevat pienet mykerökukinnot, jotka sijaitsevat varsien päissä. Mykeröiden laitakukkia on neljästä kahdeksaan kappaletta ja ne ovat valkoisia sekä lyhyitä emikukkia. Mykeröiden kehräkukat ovat puolestaan keltaisia, torvimaisia ja kaksineuvoisia.[2]
Kahta suvun lajeista tavataan Suomessa ja Ruotsissa uutena tulokaslajina, ripsisaurikkia (Galinsoga quadriradiata) ja tarhasaurikkia (Galinsoga parviflora), joskaan kumpikaan niistä ei ole kovin yleinen.
Saurikkien (Galinsoga) suku on nimetty espanjalaisen Mariano Martinez Galinsogan mukaan, joka oli Madridin kasvitieteellisen puutarhan johtajana 1700-luvulla.[2]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Galinsoga amboensis
- Galinsoga boliviensis
- Galinsoga caligensis
- Galinsoga calva
- Galinsoga crozierae
- Galinsoga durangensis
- Galinsoga formosa
- Galinsoga longipes
- Galinsoga macrocephala
- Galinsoga mollis
- Galinsoga parviflora – tarhasaurikki eli vaalea saurikki
- Galinsoga quadriradiata – ripsisaurikki eli tumma saurikki (syn. Galinsoga ciliata)
- Galinsoga spellenbergii
- Galinsoga subdiscoidea
- Galinsoga triradiata
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Plant List (Galinsoga) The Plant List. 2013. Viitattu 27.6.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Anna-Lena Anderberg: Den virtuella floran: Gänglar (Galinsoga) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.6.2017. (ruotsiksi)