Kaunokit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaunokit
Keltakaunokki (Centaurea macrocephala)
Keltakaunokki (Centaurea macrocephala)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Carduoideae
Suku: Kaunokit Centaurea
L.
Katso myös

  Kaunokit Wikispeciesissä
  Kaunokit Commonsissa

Kaunokit eli sädekaunokit (Centaurea) on asterikasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu 450 lajia, joista osa on yksivuotisia ja osa monivuotisia. Luonnonvaraisena kasvava ruiskaunokki on monesti pelloilla rikkaruohona, mutta laji tunnetaan myös koristekasvina puutarhoissa. Vaikka luonnonvaraisen ruiskaunokin kukat ovat siniset, lajista on jalostettu lajikkeita, joiden kukkien väri vaihtelee, kuten myös niiden kerrannaisuus.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruiskaunokki on 20–80 cm korkea ja isokaunokki jopa 1–2 metriä korkea. Kukkien värisävyjä ovat punaisen, keltaisen, sinisen ja violetin sävyt. Lisäksi on myös valkoisia kukkia.

Isokaunokki (Centaurea americana) on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kun taas ruiskaunokki (Centaurea cyanus) on lähtöisin Etelä- ja Kaakkois-Euroopasta, mistä se on levinnyt kaikkialle Eurooppaan.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokit viihtyvät aurinkoisella paikalla kosteahkossa maassa.

Ruiskaunokin lisäksi koristekasveina käytetään iso-, tuoksu- ja harmaakaunokkia. Ruis- ja tuoksukaunokkia voidaan käyttää myös leikkokukkana.[1] Edellä mainitut ovat yksivuotisia. Monivuotisia ovat muun muassa kelta- ja vuorikaunokki.[2]

Kaunokkilajeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavia lajeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vakiintuneena luonnonvaraisena tavattavat lajit ja alalajit:[3]

  • ahdekaunokki (Centaurea jacea) (muinaistulokas)
  • ketokaunokki (Centaurea scabiosa) (muinaistulokas)
    • piennarketokaunokki (Centaurea scabiosa subsp. scabiosa)
  • mustakaunokki (Centaurea nigra) (uustulokas)
  • nurmikaunokki (Centaurea phrygia) (muinaistulokas)
    • idännurmikaunokki (Centaurea phrygia subsp. phrygia)
    • lännennurmikaunokki (Centaurea phrygia subsp. pseudophrygia) (satunnaistulokas)
  • ruiskaunokki eli ruiskukka (Centaurea cyanus) (muinaistulokas)
  • vuorikaunokki (Centaurea montana) (uustulokas, viljelykarkulainen)

Suomessa havaittuja muualta peräisin olevia lajeja:

Kaunokkeihin on aiemmin luokiteltu lisäksi tuoksukaunokki (Amberboa moschata, syn. Centaurea moschata).

  1. Pentti Alanko: ”Kaunokit”, Tammen suuri puutarhakirja, osa 2, s. 181–182. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1107-5
  2. Irmeli Anttiroiko: ”Kaunokit”, Piha ja puutarha, Kukoistavat perennat, s. 88. Weilin+Göös, 2007. ISBN 978-951-0-30991-9
  3. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 106–107.)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]