Endaumentti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Mormonismi |
|---|
 |
Endaumentti (engl. endowment) on myöhempien aikojen pyhien liikkeessä pyhä toimitus, joka suoritetaan temppelissä. Tämän toimituksen tarkoituksena on välittää kirkon jäsenelle korkeampaa opetusta, joka on välttämätöntä Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" pääsemiseksi. Englanninkielinen sana endowment tarkoittaa "lahjaa". MAP-kirkon opetuksen mukaan seremonia täyttää ylösnousseen Jeesuksen Luukkaan evankeliumissa antaman lupauksen "voimasta korkeudessa", jonka Pyhä Henki on antava (Luukas 24:49). Suomessa toimituksesta käytettiin ennen nimitystä endowmentti tai temppelipyhitys.lähde?
Endaumenttiseremonia perustuu profeetta Joseph Smithin opetukseen. Nykyisen kaltainen endaumenttiseremonia otettiin käyttöön Nauvoossa 1845.lähde? Tämän jälkeen MAP-kirkko on muokannut seremoniaa useaan otteeseen. Muut mormonistiset ryhmittymät sen sijaan käyttävät edelleenkin Nauvoon ajan endaumenttiseremoniaa.
Mormonikirkon toinen presidentti ja profeetta Brigham Young kuvasi endaumenttia aikanaan näin: "Teidän endaumenttinne on, että saatte Herran huoneessa kaikki ne toimitukset, jotka ovat teille välttämättömiä tämän elämän jälkeen, voidaksenne palata takaisin Isän luokse, kulkea ohi vartijoina seisovien enkeleiden, osaatte antaa pyhään pappeuteen liittyvät avainsanat, merkit ja tunnukset, ja saatte iankaikkisen korotuksenne taivaasta ja helvetistä riippumatta." (Journal of Discourses II, 31–32) Seremonia siis välittää tietoa ja merkkejä, jotka ovat välttämättömiä Jumalan läheisyyteen pääsemiseksi. Samalla se opettaa osanottajia elämään tämän elämän ajan Jumalan valitun kansan, Israelin, jäseninä. Seremonian aikana osanottajat pukevat ylleen temppelivaatetuksen, joka muistuttaa muinaisessa Israelissa käytössä olleita pappien asusteita. Tämä muistuttaa konkreettisesti osanottajien arvosta Israelin "kuninkaina ja pappeina".
Pesu ja voitelu kuuluvat teologisesti endaumenttiseremoniaan sen valmistavina osina.lähde? Käytännön syistä ne kuitenkin toimitetaan erillisissä tiloissa ennen endaumenttiseremonian alkua. Itse endaumenttiseremonia on eräänlainen audiovisuaalinen draama, jossa osanottajat saavat korkeampaa opetusta maailman luomisesta, Eedenin puutarhan tapahtumista, syntiinlankeemuksesta ja ihmisen vaelluksesta synkässä ja kolkossa maailmassa pahan kiusattavana.lähde? Ennen muuta seremonia opettaa Jeesuksen Kristuksen lunastustyötä sekä ihmisen osaa Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa. Seremonia kuvaa myös, miten Jumala vähä vähältä antaa ihmiselle korkeampaa opetusta, joka mahdollistaa hänen pääsynsä takaisin taivaallisen Isän luo. Endaumenttiseremonian yhteydessä osanottajat solmivat Jumalan kanssa liittoja ja antavat hänelle pyhiä lupauksia. Heille myös välitetään vertauskuvallisia merkkejä, jotka liittyvät Jumalan pelastussuunnitelmaan. Endaumenttitoimituksen katsotaan välittävän korkeampaa tietoa ja samalla saattavan ihmisen osalliseksi luomisen ja lunastuksen mysteereistä. Draama, joka alkaa kuvauksella maailman luomisesta ja Aadamin ja Eevan kohtalosta paratiisissa, päättyy jokaisen osanottajan osallisuuteen Aadamin ja Eevan kohtalosta sekä heille luvatusta pelastuksesta.
Endaumentin käytännön toteutus vaihtelee temppelistä toiseen. Vanhemmissa temppeleissä seremonia suoritettiin useissa huoneissa. Maailman luomista kuvattiin luomishuoneessa, Eedenin tapahtumia paratiisihuoneessa ja elämää synkässä ja kolkossa maailmassa maailmahuoneessa.lähde? Lisäksi oli terrestinen huone, joissa annettiin korkeampaa opetusta, sekä korotusta kuvaava selestinen huone. Osanottajat kulkivat endaumenttiseremonian aikana huoneesta toiseen, ja endaumenttia kuvattiinkin myös "temppelin läpi kulkemiseksi". Monissa uudemmissa temppeleissä koko endaumenttiseremonia toimitetaan yhdessä huoneessa, josta osanottajat kulkevat esiripun läpi selestiseen huoneeseen. Monien mielestä huoneesta toiseen kulkeminen on kuitenkin tärkeä pedagoginen elementti, joka kuvaa ihmisen kulkua kohti Jumalaa. Samalla siirtyminen huoneesta toiseen tuo toimitukseen vaihtelua. Tämän takia uusimmissa temppeleissä on siirrytty takaisin usean huoneen järjestelmään. Esimerkiksi Helsingin temppelissä on erikseen luomishuone, maailmahuone ja terrestinen huone.
Kirkon alkuaikoina endaumentti toteutettiin näyttelijöiden esittämänä draamana, johon yleisö otti osaa tietyissä kohdin. 1950-luvulta näyttelijöiden suorittama endaumenttiseremonia on kuitenkin korvattu elokuvalla ja äänityksellä. Nykyään vain kaksi Utahissa sijaitsevaa temppeliä, Salt Laken temppeli ja Manti, käyttävät eläviä näyttelijöitä.lähde?
Endaumenttitoimituksen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Endaumenttiin kuuluvat itse endaumenttiseremonian lisäksi myös valmistavat toimitukset pesu ja voitelu. Vuodesta 2005 nämä ovat olleet lähestulkoon kokonaan symbolisia. Temppelityöntekijä pesee vihittävän muodollisesti koskettamalla tämän otsaa vedellä ja sanoen puhdistavansa tämän ruumiin "tämän sukupolven verestä ja synneistä" ja siunaten tämän kätten päälle panemisella. Tämän jälkeen hän voitelee vihittävän vertauskuvallisesti koskettamalla tämän otsaa oliiviöljyllä ja sanoen voitelevansa tämän Israelin kuninkaaksi ja papiksi (naisen kohdalla kuningattareksi ja papittareksi) ja siunaten tämän kätten päälle panemisella. Tämän jälkeen temppelityöntekijä muistuttaa häntä temppeli-ihokkaan eli garmentin merkityksestä ja kehottaa häntä käyttämään garmenttia päivin ja öin. Lopuksi temppelityöntekijä kuiskaa vihittävälle tämän "uuden nimen". Valmistavissa toimituksissa miespuoliset temppelityöntekijät pesevät ja voitelevat miehiä ja naispuoliset naisia.
Valmistavien toimitusten jälkeen vihittävät pukevat ylleen temppelivaatetuksen. Miehet ovat sonnustautuneet valkoiseen paitaan, solmioon, suoriin housuihin ja valkoisiin kenkiin, naiset käyttävät valkoista kokopitkää leninkiä ja valkoisia kenkiä. Valkoisen vaatetuksen tehtävänä on korostaa pestyjen ja voideltujen vihittävien viattomuutta "tämän sukupolven vereen ja synteihin". Samalla yhtenäinen vaatetus korostaa, ettei temppelissä tehdä eroa ihmisten välillä heidän rotunsa, kielensä, varallisuutensa tai muun tämän kaltaisen perusteella.
Valkeisiin vaatteisiin pukeutuneet vihittävät kokoontuvat endaumenttihuoneeseen; mikäli huoneita on useita, maailman luomista kuvaavaan huoneeseen. Naiset istuvat toisella puolella salia ja miehet toisella. Endaumentin alussa vihittäville kerrotaan endaumentin merkityksestä. Heitä kehotetaan seuraamaan seremoniaa tarkkaavaisesti. Samoin heitä kehotetaan olemaan paljastamatta endaumentin salaisuuksia ulkopuolisille. Vihittäville tarjotaan vielä mahdollisuutta poistua temppelistä, mikäli he eivät halua ottaa päälleen endaumentin salaisuuksia.
Itse seremonia alkaa kuvauksella maailman luomisesta. Vihittäville näytetään taivaallinen hovi, jossa Elohim eli Isä Jumala lähettää poikansa Jehovan eli Jeesuksen Kristuksen sekä ylienkeli Mikaelin järjestämään järjestäytymättömän materian ja siten luomaan maailman. Mormoniteologian mukaan Elohim ja Jehova ovat erillisiä persoonia, Elohim on Isä ja Jehova Poika. Itse luominen tapahtuu kuuden päivän jaksoissa. Kuvaus perustuu 1. Mooseksen kirjan 1. luvun kuvaukseen maailman luomisesta. Luomiskertomuksen aikana elokuvaversiossa näytetään tähtiä ja planeettoja, tulivuorenpurkauksia ja myrskyjä sekä myöhemmin vehreää luontoa ja eläimiä. Näyttelijäversiossa luomisen kuvaus on yksinomaan suullinen.
Kuudentena luomispäivänä Elohim ja Jehova siirtävät Mikaelin maan päälle ja pukevat hänet ihmisen ruumiiseen.lähde? Hänestä tulee ensimmäinen ihminen, Aadam. Koska ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä, jumalat nukuttavat Aadamin uneen ja luovat hänelle vaimon, Eevan. Miespuolisia vihittäviä kehotetaan sulkemaan silmänsä Eevan luomisen ajaksi, ja he kutsuvat luotua naista Eevaksi, elämän äidiksi. Täten vihittävät samaistuvat Aadamin ja Eevan hahmoihin.
1. Mooseksen kirjan mukaisesti Elohim ja Jehova asettavat Aadamin ja Eevan Eedenin paratiisiin, jonka he antavat heille kodiksi. Mikäli temppelissä on käytössä paratiisihuone, vihittävät siirtyvät sinne. Heitä kielletään koskemasta keskellä paratiisia olevaan hyvän ja pahan tiedon puuhun. Endaumentissa jumalat kuitenkin toteavat, että ihmiselle on annettu vapaa tahto ja hän saa päättää itse.
Pian paratiisiin ilmestyy mustaan viittaan pukeutunut hahmo. Hän on Saatana, joka on tullut Eedeniin houkutellakseen Aadamin ja Eevan tottelemattomuuteen. Aadam ei lankea, mutta Eeva suostuu syömään kiellettyä hedelmää, kun Saatana selittää, ettei Jumalan tahtoa muuten voida toteuttaa. Saatanan mukaan Jumalan tarkoitus on, että ihminen syö kiellettyä hedelmää, koska vain siten hän voi tulla tuntemaan hyvän ja pahan, ilon ja surun, sekä tulla koetelluksi maan päällä. Eeva saa myös Aadamin syömään hedelmästä selittäen, että Jumalan kehotusta lisääntyä ja täyttää maa ei muuten voida täyttää. Koska Eeva on syönyt hedelmää ja tullut kuolevaiseksi, olisi Aadamin kohtalona jäädä yksin paratiisiin, ellei hänestäkin tulisi kuolevaista. Aadam ja Eeva tunnistavat, kuka heidät on johtanut olemaan tottelemattomia Jumalalle. Saatana vastaa heille pilkallisesti, että heidän silmänsä ovat jo avautuneet ja että he nyt näkevät selkeästi. Ajatusta, jonka mukaan Saatana kiusasi ensin Aadamia, joka ei langennut, ja vasta sitten Eevaa, ei sinällään löydy Raamatusta. Asiaan on kuitenkin viittauksia juutalaisissa kirjoituksissa, ja myös Uusi testamentti viittaa siihen epäsuorasti.
Kun Jehova ja Elohim illan hämärtyessä saapuvat Eedeniin, Aadam ja Eeva yrittävät kätkeytyä. He häpeävät alastomuuttaan ja pukevat ylleen vihreät esiliinat, joissa on viikunanlehtikuvio. Vihittävät pukevat endaumenttisalissa ylleen samanlaiset esiliinat. Elohim ja Jehova tajuavat Aadamin ja Eevan langenneen ja syöneen kiellettyä hedelmää. Nämä kuitenkin syyttävät Saatanaa lankeemuksestaan. Saatana selittää tehneensä maan päällä vain samaa, mitä hän on tehnyt muissakin maailmoissa.lähde? Kun Jehova ja Elohim kiroavat Saatanan, hän selittää vainoavansa ihmiskuntaa langenneiden enkeleidensä kanssa, kuten hän on tehnyt muissakin maailmoissa. Hän selittää ottavansa itselleen maan aarteet, hopean ja kullan, varustavansa niiden avulla "armeijoita ja laivastoja, vääriä, sortavia pappeja ja tuhoavia tyranneja" sekä hallitsevansa maata "verellä ja kauhulla". (Ennen vuotta 1990 Saatana sanoi piinaavansa ihmisiä "paavien ja pappien" kautta.)lähde?
Elohim ja Jehova karkottavat ihmisparin paratiisista. He kuitenkin antavat ihmiselle "uhrin lain" eli kehottavat häntä uhraamaan Jumalalleen. Aadamille ja Eevalle selitetään, että tämä on Jeesuksen Kristuksen tulevan sovitusuhrin vertauskuva. Samoin heille annetaan "kuuliaisuuden laki". Siinä Aadam ja Eeva lupaavat vastedes olla kuuliaisia Jumalan laeille. Vihittävät samaistuvat seremonian edetessä entistä selvemmin Aadamiin ja Eevaan. Yksi "todistajapari" eli aviopari vihittävien joukosta, astuu alttarin ääreen kuulemaan Jumalan rangaistuksen ja antamaan hänelle lupaukset. Parin selitetään edustavan Aadamia ja Eevaa alttarilla. Kaikki vihittävät vannovat oikeaa kättään kohottaen kuuliaisuutta Jumalalle sekä uhraavansa kaikkensa Jumalan valtakunnan hyväksi. Ennen vuotta 1990 miehet vannoivat kuuliaisuutta Jumalan laille ja naiset aviomiehensä laille. Nykyään kummatkin vannovat kuuliaisuutta Jumalan laille. Tammikuuhun 2019 asti naiset lupaavat seurata miestään, kuten tämä seuraa Kristusta. Nykyään muotoilu on poistettu.
Aadam ja Eeva saavat myös tunnusmerkin, ensimmäisen Aaronin pappeuden tunnusmerkin.lähde? Se on tietynlainen kädenpuristus, josta Jumalan lähettiläät voidaan tunnistaa maailmassa. Heitä vannotetaan pitämään tämä merkki salaisena ja pyhänä. He saavat myös merkkiin liittyvän eleen, joka tehdään nostamalla oikea käsi vaakasuoraan kulmaan. Heille kerrotaan, että tämän merkin nimi on se uusi nimi, joka heille on annettu valmistavien toimitusten aikana.
Vuoteen 1990 tähän ja kahteen seuraavaan merkkiin liittyi myös erityinen rangaistusele, jonka sanottiin kuvaavan rangaistusta, joka voi seurata salaisen merkin luovuttamisesta. Tämän merkin yhteydessä rangaistusele oli kuvaannollinen, peukalolla tehty viilto korvasta korvaan, joka kuvasi kurkun auki leikkaamista. Seuraavaan merkkiin liittyvä rangaistusele kuvasi sydämen repimistä irti rinnasta ja kolmanteen vatsan auki leikkaamista. Nykyiseen endaumenttitoimitukseen nämä rangaistuseleet eivät enää kuulu.
Tämän jälkeen Aadam ja Eeva siirtyvät "synkkään ja kolkkoon maailmaan" eli meidän maailmaamme. Mikäli temppelissä on käytössä tällainen huone, vihittävät siirtyvät sinne. Aadam nähdään alttarin ääressä rukoilemassa Jumalaa. Hänelle vastaa kuitenkin Saatana, joka selittää olevansa "tämän maailman jumala". Hän kertoo saarnaavansa oppeina ihmisten filosofioita, joihin on sekoitettu pyhiä kirjoituksia. (Vuoteen 1990 tässä kohden esiintyi protestanttiseksi papiksi pukeutunut mies, jonka saarnaaja palkkasi käännyttämään Aadamin uskontoonsa. Pappi saarnasi miehelle eräänlaisen version Nikean uskontunnustuksesta sekä puhui ikuisesta rangaistuksesta helvetissä. Aadam ei kuitenkaan uskonut papin saarnaa. Nykyään hahmoa ei enää esiinny seremoniassa.)
Samaan aikaan Elohim pyytää Jehovaa lähettämään sanansaattajansa Aadamin luo. Jehova lähettää Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, kolme apostolia. Nämä pelastavat Aadamin Saatanan väärien oppien kynsistä. He karkottavat Saatanan, mutta ennen poistumistaan Saatana kääntyy vielä vihittävien puoleen ja sanoo heidän joutuvan hänen valtaansa, elleivät he pidä kaikkia niitä liittoja ja lupauksia, jotka he solmivat temppelin alttareiden ääressä. Aadam tunnistaa miehet oikeiksi Jumalan lähettiläiksi Aaronin pappeuden ensimmäisen tunnusmerkin kautta. Elokuvaversio päättyy tähän, ja endaumentin loppuosa tulee ääninauhalta.
Pietari antaa vihittäville "korkeamman lain" (vuoteen 2019 "evankeliumin lain"). Tämä kuvaa temppelitoimituksessa siirtymistä Vanhan testamentin ajasta evankeliumin aikaan. Vihittävät lupaavat pitää kaikki evankeliumin toimitukset ja välttää ilkeämielisyyttä, kovaäänista naurua sekä puhumasta pahaa "Herran voidellusta". He lupaavat myös olla käyttämättä turhaan Herran nimeä sekä elävänsä muutenkin siveellistä elämää. Pietari antaa heille Aaronin pappeuden toisen tunnusmerkin, joka on ensimmäisen merkin tapainen kädenpuristus. Merkkiin liittyvä ele tehdään ojentamalla oikea käsi suoraan eteenpäin pitäen kämmentä vesikupin muotoisena, sekä nostamalla vasen käsi ylös vaakasuorassa kulmassa. Tämän merkin nimi on kunkin vihittävän oma etunimi. Saatuaan Elohimilta ohjeet Pietari opettaa vihittäville Melkisedekin pappeuden viitan käytön, mikä tehdään pukemalla viitta oikealle olkapäälle. Sitten Pietari johdattaa heidät terrestiseen huoneeseen (mikäli temppelissä on sellainen).
Terrestisessä huoneessa vihittäville annetaan "siveyden laki". Vihittävät lupaavat, etteivät he harjoita sukupuoliyhteyttä muiden kuin omien aviopuolisoidensa kanssa. Vuoteen 1990 miehet lupasivat erikseen, että harjoittavat sukupuoliyhteyttä vain vihityn vaimonsa kanssa, ja naiset vain vihityn miehensä kanssa. Nykyään vihittävät lupaavat yhteisesti, etteivät harjoita sukupuoliyhteyttä muun kuin "miehensä tai vaimonsa" kanssa. Täten endaumentin laatijat ovat - varmasti tahattomasti - taanneet, että myös homoseksuaaliset liitot kuuluvat siveyden lain piiriin, jos ne joskus tullaan hyväksymään.
Pietari antaa vihittäville Melkisedekin pappeuden ensimmäisen tunnusmerkin eli "naulan merkin". Tämä tehdään siten, että merkin vastaanottaja ojentaa oikean kätensä kämmen vaakasuorassa, sormet yhteen liitettyinä ja peukalo ylöspäin, ja merkin antaja puristaa kämmenen keskiosaa peukalolla ja etusormella, ikään kuin kämmenen läpi iskettäisiin naula. Merkkiin liittyvä ele tehdään ojentamalla vasen käsi eteenpäin, kämmen koukistettuna vesikupin muotoon, ja ojentamalla oikea käsi eteenpäin kämmen maata kohti. Merkin nimi on "Poika", ristiinnaulitun Jumalan Pojan muistoksi.
Vihittäville annetaan "pyhityksen laki", joka tarkoittaa sitä, että he ovat valmiita uhraamaan aikansa ja omaisuutensa Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkolle, Jumalan valtakunnan edistämiseksi maan päälle sekä Siionin lujittamiseksi.lähde? Toisin kuin muita temppelissä annettuja lakeja, joita vihittävät lupaavat valalla vannoen "totella ja kunnioittaa", pyhityksen lain he lupaavat vain "hyväksyä". Ilmeinen selitys on, että Opissa ja liitoissa mainittua pyhityksen lakia, joka tarkoittaa pyhien omaisuuden pitämistä yhteisenä, ei kirkossa enää noudateta.
Pietari antaa vihittäville vielä Melkisedekin pappeuden toisen tunnusmerkin, joka tunnetaan myös nimillä "patriarkaalinen ote" ja "naulan varma merkki". Patriarkaalinen ote tehdään siten, että merkin antaja ja vastaanottaja kättelevät toisiaan oikealla kädellä, kietoen pikkusormensa lomittain ja painamalla etusormellaan toisen rannetta. Merkkiin liittyy mormonistinen tarina siitä, että Jeesusta ristiinnaulittaessa kämmenten läpi isketyt naulat repivät kämmenet hajalle, minkä jälkeen Jeesus ristiinnaulittiin uudestaan ranteiden läpi. Historiallinen fakta onkin, että ristiinnaulitsemisessa naulat iskettiin ranteiden läpi, koska kämmenten läpi isketyt naulat eivät olisi kestäneet ristiinnaulitun painoa. Merkkiin liittyvä ele tehdään nostamalla kädet pään yläpuolelle, laskemalla ne hitaasti ja lausumalla samalla kolmesti "Herra, kuule huulteni sanat". Vuoteen 1990 nämä sanat kuuluivat "pay lay ale", joka Joseph Smithin selityksen mukaan oli aitoa Aadamin kieltä. Näillä sanoilla Aadam kutsuu endaumentissa Jumalaa tultuaan karkotetuksi paratiisista. Merkkiin liittyvä nimi luvataan paljastaa myöhemmin.
Vihittäville opetetaan myös "rukouksen oikea järjestys". Tämä toteutetaan siten, että muutama aviopari astuu terrestisen huoneen alttarin ympärille, minkä jälkeen he käyvät läpi opetetut pappeuden tunnusmerkit ja eleet ja muodostavat sen jälkeen piirin kättelemällä toisiaan patriarkaalisella otteella. Piirin keskelle jäänyt temppelityöntekijä, joka edustaa Pietaria, polvistuu alttarin ääreen ja pitää vapaan rukouksen. Tämä on ainoa osa endaumentista, jossa temppelityöntekijä puhuu itse, muut äänet tulevat ääninauhalta. Rukouksen sisältö on vapaa, mutta yleensä on tapana rukoilla kirkon ja sen johtajien puolesta sekä pyytää kirkon nuorisolle voimaa ja kestävyyttä kiusauksissa. Tärkeä on myös esirukous vihittävien sairaiden ja vanhojen sukulaisten ja ystävien puolesta. Vihittävät saavat ennen toimitusta antaa esirukousaiheensa, myös kirkkoon kuulumattomien puolesta voidaan rukoilla. 1970-luvulle saakka tällaisia rukouspiirejä voitiin järjestää myös temppelien ulkopuolella, mutta nykyään tätä ei enää pidetä hyväksyttävänä.
Tämän jälkeen vihittäville esitellään temppelin esirippu, jonka kautta vihittävät tulevat kulkemaan terrestisestä huoneesta selestiseen huoneeseen. Heille selitetään esiripussa olevien merkkien symboliikka; merkit ovat samoja, jotka on kirjailtu myös garmenttiin. Kirkon presidentin David O. McKayn vuonna 1936 antaman selityksen mukaan suorakulma kuvastaa pyhien rehellisyyttä ja suoruutta, kompassi taas muistuttaa heitä siitä, että heidän tulee pitää iankaikkinen elämä kirkkaana päämääränä mielessään ja kulkea sitä kohti pitäen pyhät liitot ja lupaukset. Navan merkki muistuttaa ajallisen ja hengellisen ravinnon tärkeydestä ja polven merkki siitä, että viimeisinä päivinä "jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen edessä ja tunnustettava hänet Herraksi" (Filippiläiskirje 2:10–11). Käytännössä esiripun merkit toimivat myös aukkoina, joiden kautta vihittävä ja verhon takana oleva temppelityöntekijä kommunikoivat keskenään. Vihittäville selitetään myös seremonian kulku esiripun äärellä. Vuoteen 1990 pidettiin myös erityinen luento esiripun äärellä, jossa luennoitsija kävi vielä kertaalleen läpi endaumenttiseremonian eri vaiheet ja kertoi niiden merkityksestä. Nykyään tästä on jäljellä vain huomautus, joka korostaa endaumenttiseremonian suurta arvoa.
Tämän jälkeen vihittävät astuvat järjestyksessä esiripun ääreen. Kutakin vihittävää avustaa temppelityöntekijä, joka tarvittaessa auttaa vihittävää. Esiripun takana oleva temppelityöntekijä käy vihittävän kanssa läpi endaumenttiseremonian aikana opetetut kaksi Aaronin pappeuden ja kaksi Melkisedekin pappeuden tunnusmerkkiä sekä kysyy niiden nimet. Tämä kuvastaa symbolisella tavalla sitä, miten kerubit kuoleman jälkeen kysyvät edesmenneiltä nämä merkit ennen heidän pääsemistään "korotukseen". Seremonia esiripulla kuvastaa siis kuolemaa ja sen jälkeistä tilaa.
Temppelityöntekijän tultua Melkisedekin pappeuden toiseen tunnusmerkkiin vihittävä sanoo, ettei hän tiedä merkin nimeä, koska sitä ei ole hänelle opetettu.lähde? Hän on tullut saamaan opetusta Herralta. Esiripun takana oleva temppelityöntekijä kuiskaa nyt vihittävälle tämän nimen. Vuoteen 1990 tämä tapahtui "ystävyyden viiden kohdan" eli eräänlaisen rituaalisen syleilyn aikana. Nämä viisi kohtaa olivat oikean jalan sisäpuoli toisen oikean jalan sisäpuolta vasten, polvi polvea vasten, rinta rintaa vasten, käsi selkää ja suu korvaa vasten (jotta merkin nimi olisi helppo kuiskata). Kaikki esiripun takana olevat temppelityöntekijät ovat miehiä, kun taas vihittävinä on sekä miehiä että naisia. 1800-luvulla miehen ja naisen välinen rituaalinen syleily oli varmasti ennenkuulumattoman rohkeaa, ja nykyaikanakin monet naiset lienevät kokeneet sen kiusallisena. Vuodesta 1990 merkin nimi annetaankin vain siten, että antaja ja vastaanottaja pitävät vasenta kättään toisen oikealla olkapäällä. Itse merkin nimi on ennemminkin siunaustoivotus kuin nimi sanan perinteisessä merkityksessä. Se kuuluu "Terveyttä navassa, ydintä luissa, voimaa kupeissa ja lihaksissa, pappeuden voima olkoon minun päälläni ja jälkeläisteni päällä tämän ajan ja kaiken iankaikkisuuden".
Yleensä on tapana, että aviomies suorittaa ensin itse rituaalit esiripulla ja kutsuu sen jälkeen vaimonsa esiripun läpi kysymällä häneltä merkit ja nimet. Myös kihlaparit voivat menetellä näin. Tämän seremonian aikana mies saa siis tietää myös vaimonsa "uuden nimen", kun taas vaimo ei saa tietää miehensä. Tämä kuvastaa sitä yleistä ajatusta mormonismissa, että mies viimeisenä päivänä kutsuu vaimonsa iankaikkisuuteen.
Kun vihittävä on selvittänyt kaikki merkit ja nimet esiripulla, hänet "temmataan" esiripun läpi selestiseen huoneeseen. Tämä on samalla endaumenttiseremonian päätös. Vihityt ovat nyt saapuneet kuvaannollisesti taivaaseen ja Jumalan läsnäoloon. Selestinen huone on tämän mukaan yleensä valoisa ja avara sekä kallisarvoisesti ja hyvällä maulla sisustettu. Vihityn on mahdollista hiljentyä hetkinen huoneessa, käydä läpi endaumenttiseremonian sisältöä ja antamiaan lupauksia sekä etsiä Jumalan siunausta elämäänsä. Hiljentymisen jälkeen vihittävät poistuvat omia aikojaan selestisestä huoneesta ja temppelistä.
Endaumenttitoimituksen historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirtlandin vuoden 1836 endaumentti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Endaumenttitoimituksen vanhin osa ovat pesu ja voitelu, jotka nykyään tunnetaan nimellä valmistavat toimitukset.lähde? Niitä harjoitettiin Kirtlandissä jo vuonna 1836, siis ennen endaumenttiseremonian kehittämistä. Kirtlandissä miehet peseytyvät kotonaan vedellä ja alkoholilla, minkä jälkeen he kokoontuivat profeetta Joseph Smithin luo hänen siunattavakseen ja voideltavakseen. Kokous aloitettiin rukoilemalla Jumalaa kohotetuin käsin ja pyytämällä häneltä "voimaa korkeudesta". Myös Joseph Smith itse sekä hänen veljensä Hyrum siunattiin ja voideltiin. Useat siunatuista kertoivat saaneensa ilmestyksiä ja erityisiä Pyhän Hengen armolahjoja, kuten profetoimisen, kielillä puhumisen ja kielten selittämisen lahjan. Seremonia päättyi 30. maaliskuuta vietettyyn sakramenttiin, jota edelsi keskinäinen jalkojen pesu.
Smithin tarkoituksena oli tehdä pesusta ja voitelusta vuotuinen tapahtuma, ja niitä vietettiinkin uudelleen seuraavana vuonna. Sen jälkeen vastustajien toiminnan kiihtyminen teki seremonian viettämisen mahdottomaksi. Smithin endaumenttiteologian kehittyminen 1840-luvun alussa teki seremonia tarpeettomaksi. Siitä kehittyi endaumenttiseremonian "valmistava toimitus".
Nauvoon endaumentti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nauvoon vuosiensa aikana Smith kehitti nykyisen endaumenttiseremonian alun. Toukokuun 3. päivänä 1842 hän kutsui yhdeksän läheistä työtoveriaan ja ystäväänsä omistamansa sekatavarakaupan Red Brick Storen yläkertaan Nauvoossa ja vihki heidät uuden endaumenttiseremonian salaisuuksiin. Hän antoi seremoniassa Aaronin pappeuden ja Melkisedekin pappeuden tunnusmerkit, niihin liittyvät eleet ja rangaistukset, liitettynä opetukseen ihmisen luomisesta, lankeemuksesta ja lunastuksesta. Samoin hän otti seuraajiltaan pyhiä lupauksia ja vannotti heitä olemaan vaiti seremoniasta. Smith oli myös luonut nykyistä muistuttavan seremonian esiripulla, joka suoritettiin hänen väliaikaisesti laatimansa ja kirjailemansa esiripun äärellä.
Endaumenttiseremonian jälkeen Smith pyysi tulevaa seuraajaansa Brigham Youngia järjestämään endaumentin toimivaksi kokonaisuudeksi. Hänen mukaansa seremonia ei "ollut aivan oikein", vaikka siinä olikin kaikki korotukseen tarvittavat osat. Tulevina vuosina Young muokkasikin seremoniasta pääosin sen nykyisen kaltaisen endaumenttiseremonian. Endaumentti toimitettiin ensin Red Brick Storen yläkerrassa, samalla kun pohjakerroksessa jatkui kaupankäynti. Young maalasi endaumenttihuoneen seinille muratteja ja muita kasveja sekä toimitti sinne ruukkukasveja luodakseen vaikutelman paratiisista. Hän laati esiripun sekä sisusti sen taakse elegantin selestisen huoneen. Vuosien 1842–1844 aikana noin 50 miestä ja naista sai vastaanottaa endaumentin Red Brick Storen yläkerrassa. Heitä kutsuttiin nimellä "voideltujen koorumi".
Talvella 1845–1846 endaumenttiseremonioita alettiin toimittaa tuolloin vielä keskeneräisessä Nauvoon temppelissä. Samalla kun ensimmäiseen kerrokseen rakennettiin ja sisustettiin endaumenttihuoneita, Young oli laatinut toisen kerroksen halliin - joka oli ilmeisesti suunniteltu kirkon konferensseja varten - väliaikaiset endaumenttihuoneet erottamalla hallin osiin kankaiden avulla. Tännekin Young laati huonekasvein koristetun paratiisihuoneen ja kalliin selestisen huoneen. Kun temppeli oli vihitty käyttöön 30. huhtikuuta 1846, alettiin toimituksia suorittaa niille varatuissa tiloissa. Tämä kävi kuitenkin mahdottomaksi jo muutaman viikon kuluttua. Nauvoon temppeli on ainoa mormonitemppeli, jossa on suoritettu endaumenttitoimituksia jo ennen sen vihkimistä. Kaiken kaikkiaan noin 5.500 ihmistä sai vastaanottaa endaumenttinsa Nauvoon temppelissä ennen sen hävitystä.
Youngin johdettua johtamansa pyhien joukon Utahiin hän aloitti endaumenttien toimittamisen uudelleen. Aluksi niitä toimitettiin Salt Lake Cityyn rakennetussa, väliaikaiseksi tarkoitetussa Endaumenttitalossa, ja St. Georgen temppelin valmistuttua myös siellä. Tähän asti endaumentin sisältöä ei ollut kirjoitettu, vaan temppelityöntekijät opettivat sen suullisesti nuoremmille. St. Georgen temppelin valmistuttua Young alkoi kuitenkin huolestua siitä, että eri temppeleissä toimitettavat seremoniat saattaisivat muuttua erilaisiksi ja että seremonian sisältö alkaisi horjua. Niinpä hän käski kirjoittaa seremonian pääosan muistiin ja määräsi tämän kirjallisen version normatiiviseksi.
Vuonna 1877 St. Georgen temppelissä toimitettiin ensimmäiset sijaisendaumentit kuolleiden puolesta.
Seremonian kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1893 endaumenttiseremoniaa muokattiin hieman ja sitä yhtenäistettiin, jotta toimitus olisi kaikissa temppeleissä samanlainen. Vuonna 1919 kirkon tuolloinen presidentti Heber J. Grant asetti komitean tutkimaan endaumenttiseremonian muokkaamista ja uudistamista. Komitea istui vuodesta 1921 vuoteen 1927 apostoli George F. Richardsin johdolla. Richards sai luvan saattaa myös aiemmin suulliset osat endaumenttia kirjalliseen muotoon. Hän poisti seremoniasta pahennusta herättäneen "koston lain". Tämän lain mukaan vihittävät lupasivat valalla, että he rukoilevat eivätkä koskaan lakkaa rukoilemasta sitä, että Jumala kostaisi profeettojen veren tälle kansakunnalle. Samoin he lupasivat opettaa jälkeläisensäkin rukoilemaan Jumalan kostoa profeettojen murhaajille. "Profeetat" viittasivat Joseph Smithiin ja hänen veljeensä Hyrumiin, ja kansakunta, jolle kostoa rukoiltiin, oli Yhdysvallat. Tämä koston laki nousi Smithin lynkkauksen ja pyhien karkotuksen jälkeen heränneistä vihantunteista. 1920-luvulla MAP-kirkon ja Yhdysvaltain suhteet olivat kuitenkin jo paremmalla pohjalla.
Komitea poisti myös rangaistusten kuvauksesta raa'an ja pahennusta herättäneen kielen sekä lyhensi huomattavasti esiripun äärellä pidettävää luentoa. Richardsin komitean muokkaamasta endaumenttiseremoniasta laadittiin erityinen käsikirja, joka toimitettiin kaikkien temppelien esimiehille. Heitä vaadittiin toimittamaan endaumentit tämän kaavan mukaan.
Kirkon johtajat muokkasivat endaumenttia edelleen tulevina vuosikymmeninä. Vuonna 1936 seremoniaan liitettiin presidentti McKayn laatimat selitykset esiripun ja garmentin merkeistä. Saatanan palveluksessa olleen papin roolista poistettiin kohta, jossa Saatana sopi papin kanssa tarkasta rahapalkasta. Palkka nousi vuosien myötä, mutta pappi valitti alituiseen palkkion pienuutta (vaikka hän lupaisikin tehdä parhaansa Aadamin käännyttämiseksi). Lisäksi Saatana sanoi nyt opettavansa uskonoppeina "ihmisten filosofioita, sekoitettuina pyhiin kirjoituksiin". Aiemmin Saatana sanoi ammentavansa uskontonsa opin "sanomalehdistä, romaaneista sekä miesten ja naisten muistiinpanoista ja kuorruttavansa ne pyhillä kirjoituksilla". Myös papin lause, jossa hän luonnehti Saatanaa "hienoksi herrasmieheksi ja kaikkien maailman uskontojen pääksi", poistettiin. Nämä Mark Twainin kyynistä tyyliä muistuttavat lauseet lienevät olleen peräisin Brigham Youngilta ja todistavan hänen erikoislaatuista huumorintajuaan.
1960-luvulla luomista kuvaavasta jaksosta poistettiin Elohimin lause, jossa hän sanoi Aadamista: "Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, koska minäkään en ole yksin." Tämä tulkittiin yleisesti viittaukseksi siihen mormoniteologian opetukseen, että taivaallisella Isällä on vaimo, taivaallinen äiti, joka on meidän henkiemme äiti. 1970-luvulla tekstistä poistettiin viittaus siihen, että Saatanan tunnusmerkkeihin kuului musta iho.
Endaumentin ensimmäiset elokuvaversiot valmistuivat 1950-luvulla. Niiden valmistamista johti Gordon B. Hinckley, joka myös toimi kirkon presidenttikunnassa vuodesta 1955 vuoteen 2008. Tuolloinen presidentti McKay oli tehnyt asiasta aloitteen, koska Zollikofeniin, Bernin lähelle Sveitsiin valmistunut Euroopan ensimmäinen temppeli edellytti seremonian valmistamista lyhyen ajan sisällä monella kielellä.
Vuonna 1990 endaumenttiseremonia koki tähän asti suurimmat muutoksensa. Tähän lienevät vaikuttaneet ainakin kirkon jäsenten keskuudessa 1980-luvulla tehdyt kyselytutkimukset, joissa selvitettiin heidän suhtautumistaan endaumenttiin. Ensiksikin seremoniasta poistettiin kaikki rangaistuseleet. Aikaisemmin vihittävät olivat tehneet symbolisia eleitä, jotka kuvasivat kurkun auki viiltämistä, sydämen repimistä rinnasta ja vatsan auki leikkaamista. Näiden sanottiin symboloivat eri tapoja, jolla ihminen voi menettää henkensä, ellei hän pitäisi temppelissä saamiaan tunnusmerkkejä salaisina. Rangaistuseleiden sijasta nykyään endaumenttiseremoniassa sanotaan ainoastaan, ettei Herra jätä rankaisematta niitä, jotka kavaltavat pyhät merkit. Seremoniasta pyyhittiin myös kokonaan papin rooli Saatanan palkkalaisena sekä viittaus siihen, että Saatana tulee ostamaan itselleen "paaveja ja pappeja". Nämä viittaukset toisten kirkkojen pappeihin koettiin ilmeisesti yleisesti loukkaavina. Seremoniasta esiripulla poistettiin "ystävyyden viisi kohtaa" (engl. "five points of fellowship") eli vapaamuurariudesta peräisin oleva rituaalinen halaus, jota monet naiset pitivät kiusallisena. Samoin esitelmä esiripulla poistettiin kokonaan. Myös Melkisedekin pappeuden toisen tunnusmerkin eleessä käytetty "Aadamin kieli" korvattiin luonnollisilla kielillä.
Ehkä tärkein muutos seremoniassa oli silti naisen aseman muuttuminen. Naiset eivät enää joutuneet lupaamaan kuuliaisuutta "miehensä laille", vaan he vannovat miestensä kanssa tasaveroisina kuuliaisuutta "Jumalan laille". Naiset tosin lupaavat kuulevansa miestään, kuten mies kuulee Kristusta. Seremonia ei enää syytä yksin naista syntiinlankeemuksesta. Samoin aikaisemmat viittaukset "Aadamiin" on yleensä korvattu viittauksella "Aadamiin ja Eevaan", mikä tässä yhteydessä on nähtävä selkeänä viittauksena miehen ja naisen tasa-arvoon.
Vuonna 2005 valmistavien toimitusten pesut ja voitelut muuttuivat lähes kokonaan symbolisiksi.
Tammikuussa 2019 seremonian sanamuotoja muutettiin tasa-arvoisempaan suuntaan. Esitoimituksissa naiset pestään ja voidellaan "kuningattariksi ja papittariksi", kun heidät aiemmin pestiin ja voideltiin "kuningattariksi ja papittariksi miehelleen". Nykyinen muotoilu korostaa naisten itsenäistä asemaa, ei enää heidän asemaansa miehen yhteydessä. Nykyisessä muodossa naiset ja miehet lupaavat kummatkin yhtä lailla seurata Kristusta ja olla kuuliaisia Jumalalle, kun aiemmin naiset lupasivat seurata miestään, kuten nämä seuraavat Kristusta. Tämäkin korostaa naisten ja miesten tasavertaista asemaa Kristuksen seuraajina. Toimitukseen tehtiin myös muuten pieniä muutoksia. Esimerkiksi aikaisempi "evankeliumin laki" muutettiin "korkeammaksi laiksi". Nykyään pappeuden viitta puetaan päälle vain kerran, oikealle olkapäälle, eikä tossuja riisuta missään vaiheessa seremoniaa.
Endaumentin yhteydet vapaamuurariuden toimituksiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]MAP-kirkkoa kritisoivat tahot viittaavat usein siihen, että endaumentseremonialla on selkeitä yhteyksiä vapaamuurareiden loošeissaan suorittamiin rituaaleihin. Yhteyksiä onkin vaikea kiistää. Useat käsimerkit ja eleet ovat samankaltaisia vapaamuurareiden rituaalien kanssa, samoin ajatus siitä, että kyse on salaisista merkeistä, joiden avulla toinen voidaan tunnistaa. Vuonna 1990 poistetut rangaistuseleet ovat lähestulkoon identtiset loošeissa käytettävien eleiden kanssa, samoin esiripulla käytetty "veljeyden viisi kohtaa". Smith itse oli otettu vapaamuurariloošin jäseneksi vain muutama viikko ennen endaumenttiseremonia käyttöönottoa, ja useat alkuvaiheessa endaumenttinsa vastaanottaneet olivat hekin korkean asteen saavuttaneita vapaamuurareita. Toisaalta on huomattava, ettei yksikään heistä syyttänyt Smithiä vapaamuurariuden salojen kavaltamisesta. Vapaamuurariuden seremoniat eivät liioin muodosta sellaista pelastushistoriallista kokonaisuutta kuin endaumenttiseremonia.
MAP-kirkko ei ole koskaan ottanut virallista kantaa kirkon endaumenttiseremonian ja vapaamuurariuden yhteyksiin. Se ei liioin ole suostunut kommentoimaan endaumenttiseremonian yksityiskohtia ylipäänsä julkisuudessa. Osa kirkon edustajista on kuitenkin nostanut esiin ajatuksen, jonka mukaan nykyinen vapaamuurarius on itse asiassa harhaan mennyt muistuma alkuperäisistä pyhistä toimituksista, jotka toimitettiin aikoinaan Jerusalemin temppelissä.
Vaikka Smith itse ei koskaan kommentoinut endaumentin ja vapaamuurariuden yhtäläisyyksiä, on ilmeistä, että hän itse ajatteli tämän suuntaisesti. Vapaamuurariushan katsoi olevansa muinaisten, Jerusalemin temppelissä toimitettujen salaisten seremonioiden vaalija ja eteenpäin viejä, ja monet ottivat tämän väitteen 1800-luvulla vielä vakavasti. Vapaamuurareiden toimituksiin tutustunut Smith lienee pitänyt niitä alkuperäisten temppelin salamenojen turmeltuneina versioina, jotka eivät välittäneet niitä hengellisiä totuuksia, joita seremonioiden olisi ollut tarkoitus välittää. Samoin kuin Smith katsoi ennallistavansa Jumalan avulla alkuperäisen kristinuskon, hän lienee myös halunnut ennallistaa alkuperäiset vapaamuurariuden rituaalit ja antaa niille sen hengellisen sisällön, joita seremonioilla alun alkaen oli ollut.