Ezra Taft Benson

Benson, 1953

Ezra Taft Benson (4. elokuuta 1899 – 30. toukokuuta 1994) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon 13. profeetta ja presidentti vuodesta 1985 aina kuolemaansa 1994. Häntä seurasi virassa Howard W. Hunter. Benson toimi myös Yhdysvaltain maatalousministerinä presidentti Dwight D. Eisenhowerin aikana vuosina 1953–1961.

Elämäkerta

Ezra Taft Benson syntyi maanviljelijän poikana Whitneyssä Idahossa. Hän oli vanhin 11 lapsesta. Benson palveli lähetyssaarnaajana Isossa-Britanniassa vuosina 1921–1923. Tämän jälkeen hän opiskeli maataloutta Utahin osavaltion yliopistossa sekä MAP-kirkon hallinnoimassa Brigham Youngin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1926. Hän suoritti ylemmän korkeakoulututkinnon Iowan osavaltion yliopistossa ja aloitti tohtorinväitöskirjan tekemisen Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa. Hän ei kuitenkaan koskaan valmistunut tohtoriksi. Valmistuttuaan Benson otti kotitilansa viljeltäväkseen, mutta pian hänestä tuli myös piirikunnan maatalousneuvoja.

Vuonna 1939 Benson, joka toimi vaarnan johtajana Boisessa, Idahossa, kutsuttiin Washington, D.C.:hin Yhdysvaltain valtakunnallisen maanviljelijäin järjestön sihteeriksi. Bensonista tuli myös ensimmäisen Washington D.C:ssä järjestetyn vaarnan johtaja.

7. lokakuuta 1943 sekä Benson että Spencer W. Kimball (1895–1985) kutsuttiin MAP-kirkon kahdentoista apostolin koorumin jäseniksi. Kimball oli heistä kahdesta vanhempi, joten hän sai Bensonia korkeamman aseman koorumissa. Koska kirkon presidentiksi nousee yleensä virkaiältään vanhin apostolien koorumin jäsen, Kimball nousi myös presidentiksi ennen Bensonia. Benson valittiin kuitenkin Kimballin seuraajaksi kahdentoista apostolin koorumin presidentiksi hänen noustuaan kirkon johtoon 1973. Kimballin kuoltua 1985 Benson valittiin virkaiältään vanhimpana apostolina kahdentoista apostolin koorumissa kirkon presidentiksi, profeetaksi ja ilmestyksensaajaksi. Hänen nimityksensä vahvistettiin tavanomaisesti kirkon yleiskonferenssissa sekä vaarnakonferensseissa.

Benson, 1953

1953 presidentti Dwight D. Eisenhower nimitti Bensonin Yhdysvaltain maatalousministeriksi. Tämä oli vastoin yleistä tapaa, jonka mukaan MAP-kirkon apostolit eivät ota osaa politiikkaan tai hoida poliittisia virkoja sen enempää kuin muitakaan luottamustehtäviä. Kirkon tuolloinen presidentti David O. McKay kuitenkin myönsi Bensonille erikoisluvan, jonka turvin hän voi ottaa viran vastaan. Seuraavina vuosina Benson toimi sekä maatalousministerinä että kahdentoista apostolin koorumissa.

Bensonista tuli poliittisesti kiistanalainen hahmo. Hän taivutteli presidentti Eisenhowerin aloittamaan kabinettinsa kokoukset rukouksella, mikä sai poliittiset vastustajat epäilemään hänen yrittävän sotkea uskontoa politiikkaan. Tämä olisi ollut Yhdysvaltojen uskonnonvapautta korostavan periaatteen vastaista. Poliittisesti Benson oli jyrkästi oikealla, mikä johti hänet joskus kahnauksiin jopa oikeistolaisena pidetyn presidentti Eisenhowerin itsensä kanssa. Benson esimerkiksi vastusti jyrkästi valtion maksamia maataloustukiaisia tai valtion hintakontrollia, joka takasi maanviljelijöille tietyn tulotason. Bensonin mielestä tämä vääristi vapaan kilpailun ja korosti liikaa valtion roolia maatalouspolitiikan ohjailemisessa. Hän näki maataloustuissa vaarallisen siirtymän kohti sosialismia. Benson varoitti myös ärhäkkään äänensävyyn kommunismin soluttautumisesta amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Hän vastusti kaikkea lähentymistä Neuvostoliiton ja sosialististen maiden suuntaan.

Kiistanalaisuudestaan huolimatta Benson onnistui pysyttelemään maatalousministerinä aina Eisenhowerin kauden loppuun 1961. 1958 Eisenhower nimitti hänet jopa puolisalaiseen Hätätilakomiteaan, jonka tarkoitus oli taata Yhdysvaltojen huoltojärjestelmän toimiminen sotilaallisen konfliktin tai muun hätätilan aikana.

Tultuaan MAP-kirkon presidentiksi 1985 Benson alkoi korostaa voimakkaasti Mormonin kirjan merkitystä "myöhempien aikojen pyhien uskon kulmakivenä". Hän kehotti kaikkia kirkon jäseniä tutkimaan ahkerasti Mormonin kirjaa ja soveltamaan sen opetuksia elämässään. Hän pani myös runsaasti painoa Mormonin kirjan levitykselle osana MAP-kirkon lähetystyötä. Tämän korostuksen johdosta Bensonin presidenttikauden alkuaikaa muistellaan kirkossa eräänlaisen hengellisen uudistumisen ja lähteille palaamisen aikana.

Bensonin poliittinen konservatismi sai monet epäilemään, että hän johtaisi myös MAP-kirkon poliittisesti ja teologisesti oikealle. Nämä pelot jäivät kuitenkin toteutumatta. Kirkon johtajana Benson osoittautui suhteellisen ymmärtäväksi ja jopa suvaitsevaksi keskitien kulkijaksi.

Viimeiset vuodet ja kuolema

Benson kärsi uransa loppuaikoina sydämen ja aivojen verenkiertohäiriöistä. Hän esiintyi presidenttikautensa viimeisinä vuosina hyvin vähän julkisuudessa, mikä lisäsi epäilyksiä hänen kyvystään toimia kirkon tosiasiallisena johtajan. Yleisesti on arveltu Bensonin kärsineen viimeisinä vuosinaan dementiasta. Ensimmäisen presidenttikunnan ensimmäinen neuvonantaja Gordon B. Hinckley ja toinen neuvonantaja Thomas S. Monson saivat laillisen oikeuden edustaa Bensonia kirkon johtajana taloudellisissa ja juridisissa asioissa, mikä mahdollisti kirkon toiminnan jatkumisen Bensonin sairaudesta huolimatta. Kirkon hengellinen johto ja erityisesti kirkossa kaivatut uudistukset jäivät kuitenkin Bensonin kauden loppuaikoina pitkälti hoitamatta.

Benson kuoli kotonaan Salt Lake Cityssä sydämen pysähtymiseen 30. toukokuuta 1994. Hänet haudattiin lähelle hänen kotiaan Idahossa.