Muumi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tove Janssonin piirtämä sarjakuvakirjan kansikuva. Muumihahmot vasemmalta oikealle: Nipsu, Nuuskamuikkunen, Muumipappa, Muumimamma, Muumipeikko, Mymmelin tytär, Mörkö, Niiskuneiti, Samun serkku ja hattivatteja.

Muumi (ruots. Mumin) on suomenruotsalaisen kirjailijan ja taiteilijan Tove Janssonin luoma satuhahmolaji. Päähenkilö muumihahmoista on Muumipeikko, joka asuu huolettoman ja seikkailunhaluisen perheensä kanssa Muumitalossa Muumilaaksossa. Jansson kirjoitti ruotsiksi lukuisia Muumi-kirjoja, jotka ovat osa suosituinta ja käännetyintä suomalaista kirjallisuutta. Muumikirjoja on käännetty yli 50 eri kielelle, ja niistä on tehty kirjojen ja sarjakuvien lisäksi muun muassa animaatiosarjoja, interaktiivisia kirjasovelluksia, lukuisia näytelmiä ja ooppera. Muumien nousu maailmanmaineeseen perustui merkittävästi myös Toven ja hänen veljensä Lars Janssonin Muumi-sarjakuviin, joita julkaistiin 1954 alkaen ensin The Evening News -lehdessä Lontoossa ja myöhemmin 40 maassa 20 miljoonalle lukijalle.[1] Erityisen suosittuja muumit ovat olleet Pohjoismaissa ja Japanissa.

Kirjoittamisen lisäksi Tove Jansson myös kuvitti kirjansa itse. Muumit viestivät harmoniaa. Vaikka muumimaailma onkin perusturvallinen, sen asukkaille tapahtuu välillä jännittäviä asioita, jotka ovat kertomisen arvoisia. Ensimmäinen Muumi-teos oli vuonna 1945 ilmestynyt Småtrollen och den stora översvämningen (ilmestyi suomeksi vuonna 1991 nimellä Muumit ja suuri tuhotulva).

Muumien synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumien luoja Tove Jansson.

Muumipeikon hahmo syntyi Tove Janssonin mielikuvituksessa jo 1930-luvulla. Ensimmäinen piirros muumista syntyi Janssonien kesäpaikan ulkohuussin seinälle. 1930-luvun alkupuolella hänen akvarelleissaan esiintyy mustia muumin kaltaisia olentoja, ja pian Jansson alkoi käyttää hahmoa Garmin pilapiirroksissaan, joissa se toimi tekijän tunnusmerkkinä yhdessä signeerauksen kanssa.[2] Varhaisessa vaiheessa hahmon nimi oli Snork (Niisku), mutta myöhemmin se sai nimen Mumin tai Mumintroll (Muumi / Muumipeikko). Tämä nimi oli peräisin Tukholman taidekoulun ajoilta ja oli Toven enon Einar Hammarstenin keksimä. Tämä oli kertonut ruokaa näpistelevälle sisarentyttärelleen kauhutarinoita ruokakomerossa asuvasta "Muumipeikosta".[3] Alkuvaiheissaan muumit olivat pelottavia olentoja, mustia ja punasilmäisiä, eräänlaisia henkilökohtaisia demoneita. Ne olivat laihoja ja usein sarvipäisiä. Muumikirjojen myötä ne muuttuivat ystävällisiksi hahmoiksi.[4]

Ensimmäisen muumikirjansa Småtrollen och den stora översvämningen (suom. Muumit ja suuri tuhotulva) Jansson kirjoitti talvisodan aikana, vuosina 1939–1940. Hän puhtaaksikirjoitti ja kuvitti kirjan jatkosodan jälkeen, ja se ilmestyi syksyllä 1945 Söderström & Co:n kustantamana. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Jansson teki kirjan uuteen painokseen esipuheen, jossa hän selosti motiivejaan ryhtyä kirjailijaksi:

Sotatalvena 1939 työni oli seisahtunut; tuntui aivan hyödyttömältä koettaa piirtää kuvia. Kai voi ymmärtää, että äkkiä innostuin kirjoittamaan jotain, mikä alkoi sanoilla "Olipa kerran". Satuhan jatkosta piti tulla, ei mahtanut mitään, mutta puolustelin itseäni sillä, etten ottanut mukaan prinssejä, prinsessoja enkä pieniä lapsia, vaan valitsin sen sijaan pilapiirrosteni äkäisen tunnushahmon ja nimesin sen Muumipeikoksi.[5]

Ensimmäistä muumikirjaa hädin tuskin huomattiin maailmansodan jälkeisillä kirjamarkkinoilla, ja siitä ilmestyi vain yksi – joskin positiivinen – arvostelu. Jansson oli kuitenkin innoissaan uudesta aluevaltauksesta ja ryhtyi välittömästi kirjoittamaan uutta muumikirjaa. Kometjakten (suom. Muumipeikko ja pyrstötähti) ilmestyi syksyllä 1946. Muumien saama vastaanotto oli kuitenkin edelleen vaisu. Kometjakten sai hieman edeltäjäänsä enemmän huomiota, mutta sen myyntiluvut olivat huonot, ja Söderström & Co kieltäytyi julkaisemasta enempää muumikirjoja, koska piti niitä taloudellisesti kannattamattomina. [6]

Janssonin kirjoitustarmoa nämä takaiskut eivät kuitenkaan kyenneet lannistamaan. Kolmannen muumikirjan Trollkarlens hatt (suom. Taikurin hattu) hän vei kilpailevalle kustantajalle Schildtsille, joka julkaisi sen syksyllä 1948. Trollkarlens hatt oli Tove Janssonin kirjallinen läpimurto. Kirjaa myytiin myös Ruotsissa paljon, jossa se edeltäjiensä tapaan julkaistiin samaan aikaan. Kirjasta tehtiin myös nopeasti englanninkielinen käännös Finn Family Moomintroll, joka ilmestyi 1950.

Vuonna 1984 valmistuneessa televisiosarjassa Tove ja meri Jansson kertoo Muumien synnystä.

Muumihahmot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Vanha perhekuva” muumien suvusta.

Muumit asuvat Muumilaaksossa Muumitalossa. Muumiperheeseen kuuluvat Muumipeikko sekä hänen äitinsä Muumimamma ja isänsä Muumipappa, sekä perheen ottolapsi Nipsu. Muumilaakson asukkaisiin kuuluvat myös muun muassa Niiskuneiti, Mymmeli, Pikku Myy, Niisku, Vilijonkka lapsineen, Nuuskamuikkunen, Mörkö, Hemuli ja Haisuli. Heistä Niiskuneiti ja Pikku Myy asuvat usein Muumitalossa. Harvemmin nähtyjä hahmoja ovat esimerkiksi Taikuri, Tuu-tikki, Surku, Jenni-täti sekä Tiuhti ja Viuhti. Vaatteita muumit eivät käytä, tosin Muumimamma pitää aina yllään esiliinaa ja Muumipappa päässään silinterihattua. Kuitenkin uidessaan muumit pukeutuvat uimapukuihin.

Muumipeikko oli Tove Janssonin alter ego, mutta omia piirteitään kirjailija on projisoinut myös Pikku Myyhyn ja Tiuhtiin, jopa hemuleihin. Muumimamman selkeänä esikuvana oli kirjailijan äiti.[7] Yleisesti muumeihin ovat vaikuttaneet vahvasti Tove Janssonin oma perhe ja ystävät.[8] Perhekeskeisyys ja toisista välittäminen ovat muumimaailman ydin.[9] Muumit olivat lastenkirjojen hahmoiksi aikanaan boheemeja, joille palmuviini ja tupakanpoltto olivat tuttuja.[10] He elivät luonnonläheisesti, olivat sallivaisia muunlaisia eläväisiä kohtaan ja ihastuneita Muumimamman keitoksiin.[11] Jotkut Janssonin hahmot reunustavat synkkyyttä, kuten vilijonkat, jotka ovat aina muodollisia tai oudot hattivatit, jotka liikkuvat yksimielisissä pahaenteisissä joukoissa. Kirjailija Alison Lurie on luonnehtinut Mörköä – mustaa, hehkuvasilmäistä, kukkulanmuotoista luomusta – eräänlaiseksi käveleväksi pohjoismaisen melankolian ilmentymäksi.[12] Jokainen, johon hän koskee, kuolee, ja maa jäätyy kaikkialla, missä hän kävelee. Mörköä pidetään yleisesti ihmisen sisältä kumpuavan negatiivisuuden - pahuuden ja yksinäisyyden - ilmentymänä.[13]

Muumitarinoista puuttuu kasvatuksellinen tendenssi.[14] Kirjoissa on oivalluksia ja lausahduksia, jotka pohtivat elämää ja maailman menoa. Nuuskamuikkunen toteaa vapaudesta: ”Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa.”[15] Omistamisesta hän taas sanoo: ”Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.”[16]

Janssonin elämänkumppanin, taidegraafikko Tuulikki Pietilän persoonallisuus inspiroi Tuu-tikki-hahmoa kirjassa Taikatalvi (ruots. Trollvinter, 1957).

Teokset ja muu media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Muumi-mediatuotteista
Muumitarinoiden hahmoja piirrossarjan Muumilaakson tarinoita mukaisina versioina.

Tove Janssonin tekemät alkuperäiset muumiteokset käsittävät kirjoja, sarjakuvia ja näytelmiä. Hahmot ovat esiintyneet myöhemmin myös muissa medioissa.

Kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Muumi-kirjoista

Tove Janssonin tuotantoon kuuluvat seuraavat Muumi-kirjat:

1990-luvulta alkaen on julkaistu useita animaatioiden innoittamia Muumi-kuvakirjoja, jotka eivät ole Janssonin tekemiä.

Vuonna 2018 Ruotsissa julkaistiin kolme tarinaa (”Vägen till Mumindalen”, ”Mumintrollen och den magiska hatten”, ”Mumintrollen på hattifnattarnas ö”) uutena kuvakirjana, jonka kuvitukset ovat Cecilia Heikkilän ja Filippa Widlundin laatimia; tarinoiden kieliasua on muokattu riikinruotsalaiseksi.[17]

Sarjakuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Muumipeikko (sarjakuva)

Tove ja Lars Janssonin piirtämät Muumipeikko-sarjakuvat ovat ilmestyneet alun perin sanomalehdissä (ensin englantilaisessa Evening Newsissä), ja niistä ovat eri kustantajat koonneet lehtiä ja albumeita.

Ensimmäinen muumisarjakuva Muumipeikko ja maailmanloppu julkaistiin vasemmistolaisessa Ny Tid -lehdessä jo 1947. Lehden päätoimittaja, Tove Janssonin silloinen miesystävä Atos Wirtanen oli sarjakuvaidean takana. Julkaisu kuitenkin keskeytettiin jo puolen vuoden jälkeen, koska lukijoilta tuli valituksia muumien porvarillisuudesta - Muumipappa kun luki rojalistilehteä. Kaikkia piirrettyjä sarjoja ei julkaistu.[18]

Kun kaksi ensimmäistä muumikirjaa oli julkaistu englanniksi, englantilainen Evening News halusi tehdä Tove Janssonin kanssa 7 vuoden sopimuksen jatkuvajuonisen, aikuisille suunnatun päivittäisen muumisarjakuvan julkaisusta. Sopimus tehtiin 1952 ja sarjojen julkaisu alkoi 1954. Julkaisun alkua mainostettiin Lontoon katukuvassa.[19] Julkaisuoikeuksia myytiin pian edelleen, ja sarja ilmestyi parhaimmillaan 40 maassa 20 miljoonalle lukijalle. Suomenkieliset olivat olleet tähän asti paitsiossa, 1955 julkaistiin suomeksi vasta toinen muumikirja.

Sarjakuvissaan Janssonit käsittelivät osin eri aiheita kuin Toven kirjoissa. Osa aiheista on johdettu aiemmasta tuotannosta, kuten Tove Janssonin piirtämistä pilakuvista. Kun sopimus Tove Janssonin kanssa umpeutui 1960, hän halusi lopettaa päivittäisen sarjakuvanteon. Tällöin hänen veljensä Lars Jansson, joka oli alusta asti kääntänyt sarjakuvat englanniksi ja myös ideoinut niitä, alkoi äitinsä johdolla opetella myös sarjakuvien piirtämistä, onnistuenkin siinä erinomaisesti. Lehtiyhtiö teki uuden sopimuksen Larsin kanssa, ja hän jatkoi sarjakuvan piirtämistä 1960–1975, joidenkin mukaan jopa ylittäen sisarensa tason. Toisaalta myös Tove Janssonin viivaa on sanottu täydelliseksi ja kuvan ja sanan yhteiseloa ainutlaatuisen saumattomaksi.[20]

Alkuperäisiä Tove ja Lars Janssonin sarjakuvia on julkaissut Turun Sanomat yhdeksänosaisessa, isokokoisessa albumisarjassa (1978-1984). Vaasa Oy on julkaissut niitä lehdissä (tarina per lehti)selvennä 1980-luvun alussa. WSOY on julkaissut samat 73 tarinaa 24-osaisena albumisarjana vuosina 1990–1996.[21]

Tove ja Lars Janssonin mustavalkoisten sanomalehtisarjakuvien lisäksi on julkaistu 1990-luvun muumibuumin myötä vaihtelevanlaatuista värillistä Muumi-lehteä, aluksi sellaista julkaisi Lehtimiehet-yhtymä, myöhemmin Egmont Kustannus. Lehden tarinat ovat yleensä muiden kuin Janssonien tekemiä ja enemmän lapsilukijoille suunnattuja. Näitä uusia muumitarinoita ovat sarjakuvalehtiin luoneet muiden muassa kuvittajat Jari Rasi, Ilkka Ruokola ja Jukka Murtosaari. Käsikirjoituksia näille muumiseikkailuille ovat tehneet esimerkiksi kirjailijat Johanna Sinisalo ja Juha Ruusuvuori. Egmont Kustannus julkaisi lokakuussa 2007 ensimmäisen novellimittaisen muumisarjakuva-albumin Muumimamman vaarallinen nuoruus, joka on Johanna Sinisalon käsikirjoittama ja Ilkka Ruokolan piirtämä.

Televisiosarjat ja elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Muumi-elokuvista ja televisiosarjoista

Muumeista on tehty myös monia televisiosarjoja ja elokuvia muun muassa Länsi-Saksassa, Venäjällä, Puolassa ja Japanissa.

Ensimmäinen oli Augsburger Puppenkisten tuottama länsisaksalainen sarja "Die Muminfamilie" vuosina 1959–1960. Se toteutettiin puisilla marionettinukeilla. Sarjan osat 1–6 perustuivat kirjaan Taikurin hattu ja osat 7–12 kirjaan Vaarallinen juhannus.

Seuraava oli ensimmäinen japanilainen muumisarja Mūmin vuosina 1969–1970. Sarjassa oli 65 osaa. Tämä animesarja poikkesi suuresti Tove Janssonin muumeista, eivätkä sen jaksot pohjaudu kirjoihin. Sarjalle tehtiin 1972 jatko-osa, 52-osainen Shin Mūmin. Sarjan ohjasi kuuluisa Rintaro.

Ruotsissa tehtiin vuonna 1969 Vivica Bandlerin ohjaama 13-osainen ruotsinkielinen televisionäytelmä Muumipeikko, jossa esiintyivät mm. Lasse Pöysti, Birgitta Ulfsson, Nils Brandt ja Elina Salo. Vuonna 1973 Ruotsin televisioon tehtiin lisäksi Mumindalen-niminen joulukalenterisarja, joka esitettiin myös Suomessa vuosina 1983 ja 1994.

Neuvostoliittolainen Sojuztelefilm tuotti 1978 kolmiosaisen nukkeanimaation Mumi-troll kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti.

Puolalainen Se-Ma-For tuotti 1977–1982 pala-animaatiosarjan Opowiadania Muminków (engl. The Moomins). Suomessa sarja tunnetaan nykyisin nimellä Muumien maailma. Sarjasta tuli suosittu etenkin Isossa-Britanniassa.

Ruotsissa tuotettiin 1980 lyhytanimaatio Janssonin kuvakirjasta Kuka lohduttaisi Nyytiä? sekä vuonna 1993 lyhytanimaatio Kuinkas sitten kävikään? samannimisestä kuvakirjasta.

Neuvostoliittolainen Sverdlovsktelefilm tuotti 1980–1983 kolmiosaisen pala-animaation Šljapa Volšebnika kirjasta Taikurin hattu. Studio suunnitteli muumien ulkonäön uudestaan, mutta muuten animaatio noudattaa kirjan tapahtumia.

Tunnetuin muumisarja lienee Japanissa vuosina 1990–1991 tehty 78-osainen Tanoshii Mūmin Ikka, joka yhdessä vuosina 1991–1992 tehdyn 26-osaisen Tanoshii Mūmin Ikka: Bōken Nikki -jatkosarjan kanssa tunnetaan Suomessa yhteisnimellä Muumilaakson tarinoita. Sarjasta tuli erittäin suosittu, ja sitä on uusittu Suomen televisiossa useasti.[22] Sarjan tuotti Dennis Livson.

Viimeksi mainitun televisiosarjan loputtua vuonna 1992 tehtiin vielä samannimiseen kirjaan perustuva elokuva Muumipeikko ja pyrstötähti.

Vuonna 2008 julkaistiin puolalaisen Muumien maailma -sarjan pohjalta suomalaisten leikkaama ja editoima elokuva nimeltä Muumi ja vaarallinen juhannus. Samaan pala-animaatiosarjaan perustuu myös kolmiulotteiseksi muutettu elokuva Muumi ja punainen pyrstötähti (2010).

Vuonna 2014 sai ensi-iltansa perinteinen animaatioelokuva Muumit Rivieralla, joka perustuu Muumipeikko-sarjakuvan tarinaan Muumiperhe Rivieralla.[23][24] Elokuvan ohjasi Xavier Picard ja tuotti Hanna Hemilä.[25]

Vuonna 2017 julkaistiin kolmas Muumien maailma -sarjan pohjalta suomalaisten leikkaama elokuva nimeltä Muumien taikatalvi.

Parhaillaan tuotetaan uutta, Muumilaakso-nimistä animaatiosarjaa. Sarja on suomalais-brittiläinen yhteistuotanto ja se sai ensiesityksensä helmikuussa 2019.

Vuonna 2020 tehtiin toisen samanlaisen vuoteen 1992 vapaamuotoisessa jatkossa elokuva Muumipeikko ja pyrstötähti.

Vuonna 2022 julkaistiin vielä neljäs Muumien maailma -sarjan pohjalta suomalaisten leikkaama elokuva nimeltä Muumipapan urotyöt – Erään nuoren Muumin seikkailut.

Muumit näyttämöllä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muumiesitys meneillään Teatteri Emmassa.

Muumihahmot ovat löytäneet tiensä myös näyttämösovituksiin. Tove Jansson itse käsikirjoitti muumeista kaksi näytelmää, vuonna 1949 Helsingin Svenska Teaternissa esitetyn Mumintrollet och kometen ja vuonna 1958 Lilla Teaternissa ensi-iltansa saaneen Troll i kulisserna. Molemmat ohjasi hänen ystävänsä Vivica Bandler. Jansson suunnitteli näytelmiin myös puvut ja lavasteet. Juonet pohjautuivat löyhästi siihen mennessä ilmestyneisiin muumikirjoihin.[26] Lisäksi Tove ja Lars Jansson käsikirjoittivat vuonna 1969 Ruotsin SVT:lle 13-osaisen televisionäytelmän Mumintrollet, joka sovitettiin vuonna 2008 Svenska Teaternissa näytelmäksi nimellä Kungen i Mumindalen.

Ilkka Kuusiston Muumiooppera sai kantaesityksensa Suomen Kansallisoopperassa vuonna 1974, ja sitä on sittemmin esitetty ainakin vuonna 1992 Lahden kaupunginteatterissa, vuonna 2002 Turun kaupunginteatterissa ja vuonna 1993 Tampereella Viinikan Filmi oy:n tuotantona. Taikurin hattu nähtiin Muumien ystävät Myy ry:n tuotantona Tampereella vuonna 1996. Vuonna 2002 Helsingin kaupunginteatterissa esitettiin näytelmä Muumit kulisseissa. Vuonna 2009 turkulaisessa Linnateatterissa nähtiin Taikatalvi.

Maailman ensimmäinen nykytanssisovitus muumitarinoista nähtiin tamperelaisessa Tanssiteatteri MD:ssä vuonna 2010 nimellä Tanssiva Muumilaakso.

Suomen Kansallisbaletin Muumipeikko ja pyrstötähti -baletti sai ensi-iltansa maaliskuussa 2015. Koreografian on tehnyt Anandah Kononen ja musiikin balettiin on säveltänyt Panu Aaltio.[27]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finnair maalautti vuonna 2006 Muumit kahden Boeing MD-11 -koneen kylkiin.[28]

Muumitarinoissa on aina esiintynyt laulua ja musisointia. Muumihahmoilla on omat laulunsa jotka kertovat heidän senhetkisestä olotilastaan. Nuuskamuikkunen soittaa usein huuliharppua.

Alkuperäiset laulut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1956 Muumipeikko-sarjakuvaa julkaissut Associated Newspapers -syndikaatti tilasi viihdemusiikin säveltäjänä tunnetulta Robert Farnonilta sarjakuvan kaksivuotisjuhlien kunniaksi ”Moomin”-nimisen instrumentaalisen musiikkikappaleen.[29] Tove Jansson teki kappaleeseen ruotsinkieliset sanat nimellä Balen i Mumindalen ja Laila Järvinen suomensi sen nimellä Muumilaakson kevätjuhla. Kappaleen levytti suomeksi ensimmäisenä Maynie Sirén vuonna 1958. Toinen Muumipeikko-sarjakuvan innoittamana syntynyt laulu oli Toivo Kärjen säveltämä ja Reino Helismaan sanoittama Muumipeikon laulu, jonka Ritva Mustonen levytti vuonna 1961.[30] Sitä ei pidä sekoittaa Tove Janssonin myöhemmin sanoittamaan samannimiseen kappaleeseen.

Tunnetuimmat muumilaulut sävelsi 1960-luvun alussa Erna Tauro Tove Janssonin omiin ruotsinkielisiin teksteihin. Näitä lauluja esitettiin näytelmissä Tukholmassa ja Helsingin Svenska Teaternissa. Bonniers-kustantamo julkaisi Visor från Mumindalen -laulukirjan Tauron kuoleman jälkeen vuonna 1993. Laulukirja sisältää kaikki Tauron kirjoittamat laulut sekä lisäksi useita Janssonin säveltämättömiä sanoituksia. WSOY julkaisi laulukirjan suomeksi nimellä Muumilaakson laulukirja, ja sen riimittäjänä toimi Vexi Salmi. Nämä laulut julkaistiin Muumilauluja-nimisellä CD-levyllä ensi kertaa suomeksi vuonna 2005. Levyllä laulavat Eeppi Ursin ja Mirja Mäkelä, ja sovitukset ovat pianisti-säveltäjä Mika Pohjolan käsialaa. Pohjola on myös säveltänyt seitsemän Janssonin aikaisemmin säveltämätöntä tekstiä. Levyllä laulujen käännöksistä vastaa Salmen lisäksi myös Kirsi Kunnas ja Laila Järvinen. Kunnaksen käännökset ovat peräisin hänen kääntämistään teatteriesityksistä. Levyn ruotsinkielisellä versiolla, Muminröster, laulaa ahvenanmaalainen Johanna Grüssner.

Kansainvälisesti levyt ja näin myös alkuperäiset muumilaulut, tunnetaan niiden yhteisellä englanninkielisellä nimellä Moomin Voices. Levyn molemmat versiot ovat saaneet huomiota Pohjoismaiden lisäksi etenkin Japanissa ja Yhdysvalloissa. Vuonna 2005 Bostonissa sijaitseva musiikkiyliopisto Berklee College of Music lisäsi muumit osaksi lastenmusiikkikurssiaan, jossa Moomin Voices -levyt, Pohjolan tuotanto ja sovitukset, Tauron sävellykset ja varsinkin Janssonin sanat ja niistä eriytyvä muumien filosofia ovat kurssin perusmateriaalia.

Muita lauluja ja esityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Benny Törnroosia on pidetty epävirallisena muumilaulajana. Hän laulaa muumilauluja suomeksi ja ruotsiksi. Törnroos päätyi aihepiirin pariin, kun hänet vuonna 1991 valittiin Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjan suomen- ja ruotsinkielisen version tunnuslaulun esittäjäksi. Sarjan eurooppalaisissa versioissa kuultavat tunnuslaulut ”Käy Muumilaaksoon” ja ”Hei Muumit” on säveltänyt ja sanoittanut hollantilainen Pierre Kartner, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Vader Abraham. Kappaleet on suomentanut Jertta Ratia-Kähönen.[31] Sarjan varsinaiset taustamusiikit ja alkuperäiset tunnuslaulut on säveltänyt japanilainen Sumio Shiratori, ja niissä laulaa hänen vaimonsa Emiko Shiratori.

Ilkka Kuusisto on säveltänyt Muumeista vuonna 1974 suomenkielisen Muumioopperan.

Säveltäjä, tuottaja Heikki Mäenpää on luonut ja tuottanut useita muumiaiheisia lauluja sekä näytelmiä suomen, saksan ja ruotsin kielillä. Hän sävelsi vuonna 1989 ensimmäisen muuminäytelmänsä Kuka lohduttaisi Nyytiä?.

Vuonna 2006 julkaistiin 20 uutta muumiaiheista laulua vapaasti sanoitettuina Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan inspiroimana. Kappaleita esittävät muun muassa Samuli Edelmann (esitti myös Niiskua Muumilaakson tarinoissa), Sani, Tommi Läntinen, Jore Marjaranta, Jippu, Susanna Haavisto ja Eija Ahvo. Kappaleiden sävellyksistä vastasivat tuottajat Timo Poijärvi ja Ari Vainio. Sävellykset on julkaistu CD-levynä Muumipeikko ja pyrstötähti. Samat 20 laulua julkaistiin myös vuonna 2006 multimedia-CD-postikortteina.

Muumi-tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moomin Shop Helsingin Itis-kauppakeskuksessa.
Muumi-matkamuistoja 1950-luvun Suomesta. Vasemmalta Muumipappa, Muumipeikko ja Muumimamma.

Muumi-aiheisia tuotteita on tehty Suomessa 1950-luvulta alkaen, mutta niiden määrä on sittemmin kasvanut huomattavasti. Tove Jansson ei vastustanut hahmojensa kaupallista käyttöä, mutta hyväksyi vain osan hänelle ehdotetuista tuoteideoista. Muumihahmojen käyttöoikeuksia valvoo ja myy nykyisin Janssonin perikunnan omistama Moomin Characters Oy Ltd.[32] Yhtiön perusti Tove Jansson yhdessä veljensä Lars Janssonin kanssa avoimena yhtiönä vuonna 1958,[33] ja se muutettiin vuonna 1980 osakeyhtiöksi.[34] Moomin Characters valmisti alun perin muumituotteita itse, mutta siirtyi 1990-luvun ”muumibuumin” myötä lisenssien käyttöön ja luopui omista tuotteistaan 1997. Muumituotteita valvoi Moomin Charactersissa alun perin Tove Janssonin lisäksi myös Lars Jansson. Nykyään yhtiön taiteellisena johtajana toimii Larsin tytär Sophia Jansson, jolla on myös osake-enemmistö ja täysi päätäntävalta. Toimitusjohtajana oli pitkään Tove Janssonin toisen veljen Per Olov Janssonin vävy Christer Timgren.[33] Nykyinen toimitusjohtaja on Sophia Janssonin puoliso Roleff Kråkström.[35][36] Vuonna 2004 Talouselämä-lehti valitsi Moomin Charactersin Suomen kannattavimmaksi yritykseksi.[37] Yhtiön tulot ovat noin kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa. Koko kansainvälisen muumi-liiketoiminnan kokonaisarvoksi on arvioitu 450 miljoonaa euroa.[32]

Muumihahmojen käyttöä koskevien lisenssien myymisessä Moomin Charactersin edustajana toimii ruotsalainen Bulls Press -syndikaatti.[36] Vuonna 2004 lisenssejä oli myönnetty Suomessa noin 40 ja maailmalla yli 200, minkä lisäksi pelkästään Pohjoismaissa oli myytävänä noin tuhat erilaista muumituotetta.[37] Etenkin Suomessa ja Japanissa on saatavilla laaja valikoima erilaisia muumituotteita.

1990-luvulla myydyissä muumituotteissa käytettiin pääasiassa Muumilaakson tarinoihin perustunutta kuvamaailmaa. Tove Janssonin kuoleman jälkeen siirryttiin kuitenkin perikunnan tahdosta käyttämään yksinomaan Janssonien alkuperäispiirroksia.[38]

Muumi-astiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabia on valmistanut erilaisia Muumi-astioita ja -esineitä 1950-luvulla ja uudestaan 1990-luvulta alkaen.[39] Näistä tunnetuimpia ovat niin sanotut muumimukit, joista on tullut suosittuja keräilykohteita.

Posti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Muumi-postimerkeistä

Vuodesta 1988 lähtien Suomessa on julkaistu yhteensä kuusitoista eri muumiaiheista postimerkkiä, postimerkkivihkoa tai ehiötä. Esimerkiksi elokuussa 2004 juhlistettiin Tove Janssonin syntymän 90-vuotisjuhlavuotta julkaisemalla juhlarahan lisäksi Muumi-aiheinen postimerkki.[40] Vuonna 2014 Janssonin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin kaksi postimerkkiä, joiden aiheena on Tove Jansson itse. Uusin muumiaiheinen postimerkkisarja ilmestyi tammikuussa 2020.[41]

Muumeja on käytetty myös esimerkiksi postikorttien aiheena[42] sekä postin pakkaukseen tarkoitettujen pakkauslaatikoiden kuvituksina.[43]

Ruoat ja juomat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinebrychoff on valmistanut metsämansikalle maistuvaa Muumi-limonadia jo vuodesta 1991 lähtien. Vuonna 2019 myyntiin tuli mustikka-vadelma-makuinen Muumi-limonadi ja vuonna 2020 raparperi-mansikka-limonadi.

Vuonna 2020 Ingman valmisti myyntiin Muumi-jäätelöt ja vuodesta 2018 lähtien Jalostaja on valmistanut Muumi-valmisruokia. Fazerilla on myynnissä myös erilaisia Muumi-makeisia.

Lokakuussa 2020 julkistettiin Muumi-viski. Kyrö Distillery -tislaamo valmisti Muumien 75-vuotisjuhlan kunniaksi Our Sea Malt -ruisviskin, jonka 6 kappaletta erikoispullotteita huutokaupataan Lauritzin huutokaupassa Itämeren suojelun hyväksi. Tuote ei tule kuluttajamyyntiin. [44]

Museot ja teemapuistot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen taidemuseoon kuuluu itsenäisenä yksikkönä Muumimuseo (ent. Muumilaakso). Sen kokoelmissa on Tuulikki Pietilän, Tove Janssonin ja Pentti Eistolan alkuperäistä Muumi-aineistoa: Pietilän tekemiä muumikuvaelmia, Janssonin taidegrafiikkaa ja alkuperäisiä muumikirjojen kuvituksia sekä kirjoja. Kokoelman helmi on Pietilän, Janssonin ja Eistolan yhdessä rakentama viisikerroksinen Muumitalon malli, josta on tehty myös tietokonesovellus. Museo sijaitsee Tampere-talossa, ja viereisessä Sorsapuistossa on Muumipeikkoa esittävä pronssipatsas.[45]

Naantalissa sijaitsee Muumimaailma-teemapuisto, joka on alun perin Muumilaakson tarinoita -sarjan tuottajan, Dennis Livsonin rakennuttama. — Japanin Hannōssa sijaitsee Muumilaaksopuisto, joka avattiin vuonna 2019; Tove Jansson oli jo 1970-luvulla itse luvannut, että Hannōhon saadaan rakentaa pieni muumiaiheinen leikkipuisto.[46] Teemapuistosta on tullut Japanissa suosittu nähtävyys, ja miljoonan kävijän raja rikkoutui kolmessa kuukaudessa vuonna 2019.[47]

Ruotsin Karlstadiin suunniteltiin Muumipuistoa, mutta asukkaat vastustivat hanketta, koska se sijoittui suositulle ulkoilualueelle. Joulukuussa 2019 Karlstadin kunnanvaltuusto hyväksyi puistohankkeen,[48] mutta rakennustöihin ei voitu ryhtyä, koska päätöksestä valitettiin. Hallinto-oikeus hyväksyi valituksen huhtikuussa 2021.[49]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiskolumnisti Konstantin Zarubin kirjoitti vuonna 2014 Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi satiirisen kirjoituksen, jossa hän perusteli miksi muumit pitäisi kieltää nyky-Venäjällä.[50]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Karjalainen 2013, s. 198.
  2. ↑ Koskela, Lasse: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon, s. 109-112. Tammi, 1990.
  3. ↑ Westin, Boel: Tove Jansson: Sanat, kuvat, elämä, s. 147-151. Schildts, 2008.
  4. ↑ Karjalainen, Tuula: Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta, s. 134-135. Helsinki: Tammi, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  5. ↑ Jansson, Tove: Muumit ja suuri tuhotulva, s. 5. WSOY, 1991.
  6. ↑ Tolvanen, Juhani: Muumisisarukset Tove ja Lars Jansson: Muumipeikko-sarjakuvan tarina, s. 29. WSOY, 2000.
  7. ↑ Karjalainen 2013, s. 155-159
  8. ↑ Karjalainen 2013, s. 138.
  9. ↑ Karjalainen 2013, s. 141.
  10. ↑ Karjalainen 2013, s. 136.
  11. ↑ http://authorscalendar.info/tjansson.htm
  12. ↑ Coward, Ros: Guardian, 30.6.2001. Lainattu verkossa.
  13. ↑ Karjalainen 2013, s. 159.
  14. ↑ Karjalainen 2013, s. 141
  15. ↑ Jansson, Tove: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia. WSOY, 1962. Lainaus Wikisitaateissa. (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Jansson, Tove: Muumipeikko ja pyrstötähti. WSOY, 1955. Lainaus Wikisitaateissa. (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Jonsson, Sören: Svenskarna håller på att glömma Mumin. Hufvudstadsbladet, 1.8.2018, s. 36. Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Karjalainen 2013, s. 94.
  19. ↑ Karjalainen 2013, s. 195, 199.
  20. ↑ Karjalainen 2013, s. 197, 202.
  21. ↑ Karjalainen, Jussi: Sarjakuvat muovasivat muumin Helsingin Sanomat. 28.8.2000. Viitattu 20.1.2020.
  22. ↑ Muumilaakson tarinoita jälleen ruudussa Yle. Arkistoitu 6.3.2012. Viitattu 7.2.2012.
    Muumilaakson tarinoita Yle. Arkistoitu 29.9.2016. Viitattu 7.2.2012.
  23. ↑ Handleproductions.com
  24. ↑ Moominsontheriviera.com
  25. ↑ Uusi Muumi-elokuva tulee teattereihin 2014 (Arkistoitu – Internet Archive) Ilta-Sanomat. 12.10.2012.
  26. ↑ Muumit teatterissa -näyttely nyt avoinna Helsingissä. Moomin.com 8.6.2016. Viitattu 10.7.2016.
    Muumit teatterissa: Svenska Teatern 1949 – Mumintrollet och kometen. Moomin.com 1.7.2016. Viitattu 10.7.2016.
    Muumit teatterissa: Lilla Teatern 1958 – Troll i kulisserna. Moomin.com 8.7.2016. Viitattu 10.7.2016.
  27. ↑ Muumipeikko baletin maailmassa Ooppera ja Baletti. Arkistoitu 23.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
  28. ↑ Muumit lähtivät lentoon (Lehdistötiedote.) 1.6.2006. Finnair Oyj. Viitattu 24.12.2015.
  29. ↑ A diversion on this Thanksgiving (Moomin edition). Drawn & Quarterly 24.11.2011. Viitattu 22.12.2013.
  30. ↑ Tolvanen, Juhani: Muumisisarukset: Tove ja Lars Jansson – Muumipeikko-sarjakuvan tarina, s. 74. WSOY, Helsinki 2000.
  31. ↑ Monthén, Eva-Maria: Benny Törnroos & Muumiorkesteri – Käy Muumilaaksoon: TV-animaation musiikin historia ja medianäkyvyys 1991–2011. Opinnäytetyö, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2011. Viitattu 29.7.2014.
  32. ↑ a b Teir, Philip: Tove Janssons mumintroll blev en miljardindustri. (ruotsiksi) Dagens Nyheter 9.8.2014. Viitattu 19.10.2014.
  33. ↑ a b Virtanen, Leena: Muumi-yhtiön toimitusjohtaja on ollut sivutoiminen muumipeikko. Helsingin Sanomat 24.11.2007. Viitattu 20.1.2020.
  34. ↑ YTJ Tietopalvelu tietopalvelu.ytj.fi. Viitattu 28.6.2023.
  35. ↑ Muumilaakson portinvartijat. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Good News from Finland 26.2.2014. Viitattu 9.11.2014.
  36. ↑ a b Oy Moomin Characters Ltd (englanniksi) Moomin.com. Viitattu 9.11.2014.
  37. ↑ a b Ilpala, Merja: Muumilaaksolla menee hyvin. Turun Sanomat 15.5.2004. Viitattu 9.11.2014.
  38. ↑ Eurobest-puhuja Roleff Kråkström: Muumit kuuluvat kaikille (Arkistoitu – Internet Archive) MediaSanoma 21.11.2014.
  39. ↑ Keräilijän luettelo Arabian muumiesineistä 2007. Arabia. Arkistoitu 17.4.2012. Viitattu 14.1.2008.
  40. ↑ Suomen Yhdysvaltain suurlähetystö: Muumeista postimerkki ja juhlaraha. 5.8.2004.
    Joulupostimerkki.suntuubi.com: Muumipostimerkit. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 2.8.2008.
    Posti/Itella: Euroviisupostimerkeissä Lordi, Kirka, Marion Rung, Laila Kinnunen ja Katri Helena, 10.4.2007. (Arkistoitu – Internet Archive)
  41. ↑ Muumit: Neuvot hyvään elämään - 6 kotimaan ikimerkkiä. (Arkistoitu – Internet Archive) Posti.
  42. ↑ Postcard Garden. (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 2.8.2008.
  43. ↑ Itella, Pakkaustarvikkeet. (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ Muumit hyppäsivät nyt limuista väkeviin – erikoiserä isokyröläistä Muumi-viskiä: "Muumipappa osasi arvostaa tätä jaloa juomaa" mtvuutiset.fi. 13.10.2020. Viitattu 13.10.2020.
  45. ↑ Rämö, Marjo: Muumipeikko on siirretty Sorsapuistoon! – Lapset piirittivät veistoksen kuin idolin Tamperelainen. 30.5.2017. Viitattu 12.8.2017.
  46. ↑ Sirén, Vesa: Ihana Mörkö! Helsingin Sanomat, 5.6.2019, s. B 1–3. Artikkelin verkkoversio.
  47. ↑ Andersen, Ivar: Mammorna flockas till Mumindalen – i Japan. Hufvudstadsbladet, 24.12.2019, s. 24–25. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 30.12.2019.
  48. ↑ Hakala, Heidi: Politikerna röstade ja till Mumin. Hufvudstadsbladet, 21.12.2019, s. 17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.12.2019.
  49. ↑ Det blev nej till omstridd muminpark i Karlstad. Hufvudstadsbladet, 11.4.2021, s. 37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2021.
  50. ↑ Ahonen, Anneli: Venäläiskolumnisti teki ironisen ilmiannon ministerille: anarkistiset muumit pitää kieltää. Helsingin Sanomat 6.8.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muumi.

Kirja:Muumit


Kirjat ovat artikkelikokoelmia, jotka voidaan tulostaa tai ostaa painettuna kirjana.

Muumit
Hahmot
Paikat
Kirjat
Kuvakirjat
Televisiosarjat
Elokuvat
Lyhytelokuvat
SarjakuvaMuumipeikko (sarjakuva)
Videopelit
Lautapelit
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muumi&oldid=22762142”