Pikku Myy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikku Myy
Pikku Myy Tove Janssonin piirtämänä.
Pikku Myy Tove Janssonin piirtämänä.
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t)

Suomenkieliset ääninäyttelijät:
Leena Uotila (1983)
Elina Salo (1991–2002)
Outi Alanen (2000–2008)
Pauliina Holmqvist (2006–2007)
Ragni Grönblom (2014)
Karolina Blom (2017)
Diandra Flores (2017)
Kiti Kokkonen (2019–)
Sarika Lipasti (2020)
Alma Pöysti (2021)

Näyttelijät:
Elina Salo (1969)
Ann-Christine Waldemarson (1973)
Ensi-
esiintyminen		 Muumipapan urotyöt (1950)
Henkilötiedot
Sukupuoli nainen
Asuinpaikka Muumilaakso
Luonteenpiirteet rasavilli, itsepäinen, utelias, päättäväinen, suorapuheinen, kyyninen, sarkastinen
Suhteet
Vanhemmat Vanhempi Mymmeli,
Juksu (mahdollinen isä),
Muumimamma (kasvattiäiti),
Muumipappa (kasvatti-isä)
Sisarukset Mymmelin tytär,
Nuuskamuikkunen,
useita muita sisaruksia
Tutut Muumipeikko, Nipsu, Niiskuneiti, Niisku, Hemuli, Aliisa, Muumilaakson asukkaat

Pikku Myy (ruots. Lilla My) on Tove Janssonin luoma Muumi-tarinoiden hahmo. Hän on pienikokoinen, rasavilli tyttö, jolla on yleensä yllään punainen mekko, vaaleanpunainen rusetti ja iso nuttura keskellä päätä. Kriittisenä ja suorapuheisena, aggressiivisenakin hahmona hän on tarpeellinen vastavoima kilteille ja kaikkia kohtaan ymmärtäväisille muumeille. [1]

Nimen alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Myy (My) johtuu kreikkalaisen kirjaimen nimestä myy (μ). Sitä ehdotti hahmon nimeksi Tove Janssonin eno, matematiikan lehtori Harald Hammarsten sillä perusteella, että tämä kirjain muistuttaa ylös­alaisin käännettyä ”tikku­ihmistä”, ja lisäksi sitä käytettiin aikoinaan mikronin eli metrin miljoonas­osan tunnuksena (nykyisin tämän yksikön nimenä tosin on mikrometri ja tunnuksena μm). Täten nimen Myy voitiin katsoa tarkoittavan ”pienintä, mitä on olemassa”. Pikku Myy onkin Muumilaakson hahmoista pienin.[2][3]

Pikku Myy Muumi-teoksissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikku Myy sanoo aina hyvin suoraan mitä ajattelee, eikä välitä, mitä muut hänestä ajattelevat, vaan on rohkea ja itsenäinen, jopa itsepäinen. Myyltä on turha salata asioita, sillä hän vaistoaa erehtymättömästi, jos joku yrittää niin tehdä. Hän on myös hyvin utelias. Muumipapan mukaan Myy on rohkea ja päättäväinen. Muumipeikon mukaan Myy tekee kaikkea mitä haluaa ja onnistuu vielä tekemään sen siten, että kukaan ei vastusta sitä.

Taikatalvi-kirjassa Pikku Myy asuu pahvilaatikossa ja laskee mäkeä hopeatarjottimella. Hän on yksi kirjan päähenkilöistä. Myy itse on sanonut muun muassa olevansa niin pieni, ettei hänelle voi tapahtua mitään pahaa. Vaikka Pikku Myy on vilkas ja ilkikurinen ja tekee kepposia, hän on silti hyväntahtoinen, eikä halua kenellekään muulle pahaa, paitsi ehkä Haisulille. Toisaalta televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita erityisesti Nipsun hienoinen kiusoittelu ja naljailu on yksi Myyn lempipuuhista, sillä häntä ärsyttää usein Nipsun herkkänahkaisuus ja intohimot. Alkuperäisissä teoksissa Nipsu ja Myy eivät kuitenkaan keskustele kertaakaan keskenään. Pikku Myy pitää kovasti muumiperheestä ja viettää paljon aikaa muumien kanssa. Muumimamma on toisinaan hänelle kuin eräänlainen äitihahmo. Myy asuukin usein Muumitalossa, toisinaan taas Mymmelin kanssa. Hän asuu ainakin televisiosarjoissa enemmän Muumitalossa kuin Mymmelin luona.

Pikku Myy pukeutuu aina selän puolelta napitettavaan mekkoon ja pitää kaulassaan rusettia, samoin kuin sisarensa Mymmeli usein. Muumi-animaatioissa ja niihin perustuvissa oheistuotteissa Myyn mekko on lähes poikkeuksetta punainen. Esimerkiksi televisiosarjassa Muumien maailma mekko on kuitenkin raidallinen ja monivärinen. Tove Janssonin kuvituksissa mekon väri vaihtelee paljon, ja on esimerkiksi mustavalkoraidallinen. Animaatioissa Myy käyttää aina mustia hansikkaita, alkuperäisteoksissa vaihtelevasti.

Myy on kova puremaan. Hän usein uhkailee puraista jotakuta, jos tämä on hänelle itselleen tai muille ilkeä, mutta joskus ihan silkasta puremisen riemusta. Jotkut Muumilaakson asukkaat ovat oikeasti saaneetkin tuntea Myyn hampaat käpälissään tai hännässään.

Muumipeikon ohella Pikku Myyn on kerrottu olevan eräs Tove Janssonin persoonallisuuden ilmentymä Muumi-teoksissa.[4]

Pikku Myy esiintyy Muumipeikon ohella ainoana Muumilaakson tarinoita -sarjan kaikissa jaksoissa. Jaksossa Niisku leijailee taivaalla hänet nähdään vain hetken ajan vajanrakennuskohtauksessa. Tämä on sarjan ainoa jakso, jossa hän ei puhu lainkaan. Jaksossa Keskitalven kokko hänet nähdään vain Muumipeikon unessa jakson alussa.

Ikä ja sukulaisuussuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myyn ikä ja sukulaisuus Nuuskamuikkuseen ovat herättäneet lukijoissa ihmetystä[5]. Muumi-kirjat ovat ristiriitaisia Pikku Myyn iän suhteen.

Kirjassa Muumipapan urotyöt kerrotaan, että Myy syntyi vanhemman Mymmelin ja Juksun seurustelun aikana, kun Muumipappa ei vielä ollut edes tavannut muumimammaa. Näin ollen Pikku Myy olisi Muumipeikkoa vanhempi. Samasta suhteesta kerrotaan myös Nuuskamuikkusen saaneen alkunsa[6] Näin ollen Myy ja Nuuskamuikkunen olisivat kutakuinkin samanikäisiä sisaruksia. Muissa yhteyksissä tähän ei viitata. Muumipapan urotöissä[3] Pikku Myy syntyy juhannusyönä, ja vastasyntyneenä hänet kuvataan mikroskooppisen pienenä. Pikku Myy onkin kaikkein pienin vanhemman Mymmelin lapsista, ja hänellä on paljon sisaruksia.

"Juhannusyö tuli ja meni (silloin syntyi muuten Mymmelin pienin tytär, jolle annettiin nimeksi Myy; se merkitsee pienin-mikä-on-olemassa)."[7]

Kirjassa Vaarallinen Juhannus Nuuskamuikkunen tapaa tulvassa Muumi-perheestä erilleen joutuneen Myyn eikä tunnista tätä, sillä Myy on ollut liian pieni, että häntä olisi voinut huomata, silloin kun Nuuskamuikkunen on edellisenä vuonna vieraillut Muumilaaksossa. Kirjassa siis annetaan ymmärtää, että Myy on vasta kasvuiässä ja hyvin nuori. Muikkusen ja Myyn mahdollisesta sisarussuhteesta ei mainita mitään. Pikku Myyn isää Tove Jansson ei koskaan maininnut suoraan missään, ei edes omissa muistiinpanoissaan hahmojen sukulaisuussuhteista.[8]

"Kun he viimeksi olivat tavanneet, Myy oli ollut niin pieni, että häntä tuskin näkyi, joten eipä ihmekään, etteivät he tunteneet toisiaan."[9]

Pikku Myyn isosisko on myös nimeltään Mymmeli, ja hän toimii Myyn pääasiallisena kaitsijana kirjoissa Kuinkas sitten kävikään?, Vaarallinen juhannus ja Taikatalvi, Muumi-sarjakuvissa sekä televisiosarjassa Muumilaakson tarinoita.

Pikku Myyn suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikku Myy oli ehdolla satusuomalaiseksi vuonna 2006 pidetyssä äänestyksessä, mutta hävisi finaalissa Röllille.[10]

Pikku Myy on myös suosittu vappuasu-idea. Monessa pilailuliikkeessäkin myydään Pikku Myy -asuja.

Pikku Myyn (ääni)näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikku Myyn suomenkieliset ääninäyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva / Sarja / Peli Näyttelijä
1983 Mumindalen Leena Uotila
1991–1998 Muumilaakson tarinoita Elina Salo[11]
1993 Muumipeikko ja pyrstötähti
1996 Suuri Muumijuhla
1997 Muumit ja Taikurin hattu
1999 Muumit meren aalloilla
2000 Muumit ja Taikatalvi Outi Alanen
2001 Muumit ja Taikalamppu
2005–2006 Muumien malliin
2006 Muumit ja salaperäiset huudot Pauliina Holmqvist
2007 Muumit ja suuri syysjuhla
2007–2008 Muumien maailma Outi Alanen
2008 Muumi ja vaarallinen juhannus[12]
2014 Muumit Rivieralla Ragni Grönblom
2017 Muumilaakson tarinoita Karolina Blom
Muumien taikatalvi Diandra Flores
2019– Muumilaakso Kiti Kokkonen
2020 Muumipeikko ja pyrstötähti Sarika Lipasti
2021 Muumipapan urotyöt – Erään nuoren Muumin seikkailut Alma Pöysti

Pikku Myyn ruotsinkieliset (ääni)näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelossa on vain osa.

Vuosi Elokuva / Sarja / Peli Näyttelijä
1969 Muumipeikko Elina Salo
1973 Mumindalen Ann-Christine Waldemarson (näyttelijä)

Christina Schollin (ääni)

1991-1994 Muumilaakson tarinoita Lilli Sukula-Lindblom
1993 Muumipeikko ja pyrstötähti
1996 Suuri Muumijuhla Elina Salo
2005-2006 Muumien malliin Lilli Sukula-Lindblom
2006 Muumit ja salaperäiset huudot
2007 Muumit ja suuri syysjuhla
2010 Muumi ja vaarallinen juhannus Joanna Wingren
2014 Muumit Rivieralla Ragni Grönblom
2019- Muumilaakso Saga Sarkola
2020 Muumipeikko ja pyrstötähti
2021 Muumipapan urotyöt – Erään nuoren Muumin seikkailut Alma Pöysti

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tove Jansson: Muumipapan urotyöt (Muminpappans bravader). Suomentanut Laila Järvinen. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19578-2
  • Tuula Karjalainen: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta. Helsinki: Tammi, 2013. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Karjalainen 2013, s. 157
  2. ↑ Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, s. 166. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23323-4
  3. ↑ a b Muumipapan urotyöt, s. 102.
  4. ↑ Karjalainen 2013, s. 156
  5. ↑ Muumilaakson sukupuusta paljastui monille yllätys: Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat sukua – "Piti näköjään elää 43-vuotiaaksi" Yle Uutiset. 5.2.2019. Viitattu 23.3.2023.
  6. ↑ Muumipapan urotyöt, s. 119.
  7. ↑ Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. Bookwell Oy. ISBN 978-951-0-43407-9
  8. ↑ Sirke Happonen: Muumiopas, s. 136. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2012.
  9. ↑ Tove Jansson: Vaarallinen Juhannus. WS Bookwel Oy. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  10. ↑ Satusuomalainen 2006. YLE. Arkistoitu 4.6.2012. Viitattu 28.5.2011.
  11. ↑ Muumilaakson tarinoita YLE. Arkistoitu 2.2.2010. Viitattu 26.7.2010.
  12. ↑ Outi Alanen Elonet.fi. Viitattu 26.4.2011.
Muumit
Hahmot
Paikat
Kirjat
Kuvakirjat
Televisiosarjat
Elokuvat
Lyhytelokuvat
Sarjakuva

Muumipeikko (sarjakuva)

Videopelit
Lautapelit
Muuta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pikku_Myy&oldid=22843042”