Monacon Grand Prix

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Monacon GP)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix
Rata Circuit de Monaco
Sijainti La Condamine ja Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,337 km
Kilpailun pituus 78 kierrosta, 260,286 km
Eniten voittoja
Kuljettajat Brasilia Ayrton Senna (6)
Tallit McLaren (15)
Viimeisin kilpailu (2024):
Voittaja Monaco Charles Leclerc
(Ferrari)
Voittoaika 2:23.15,554
Toinen Australia Oscar Piastri
(McLaren-Mercedes)
Kolmas Espanja Carlos Sainz
(Ferrari)
Paalupaikka
Kuljettaja Monaco Charles Leclerc
(Ferrari)
Paaluaika 1.10,270
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton
(Mercedes)
Kierrosaika 1.14,165 (kierroksella 63)

Monacon Grand Prix (ransk. Grand Prix automobile de Monaco) on perinteinen autokilpailu ja 1950-luvulta lähtien myös Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajetaan Monacon kaduille tehdyllä katuradalla, Circuit de Monacolla.[1]

Monacon Grand Prix on järjestetty vuodesta 1929 alkaen. Vuodesta 1955 lähtien se on ollut vuosittain osana Formula 1 -sarjaa. Kilpailuviikonloppu alkaa muista poiketen jo torstaisin, sillä perjantai on Monacossa perinteinen markkinapäivä.

Monacon Grand Prix’tä ajetaan La Condaminen ja Monte Carlon kaupunginosien kaduilla ja ahdas katurata onkin täynnä ylä- ja alamäkiä ja tiukkoja mutkia. Nämä seikat tekevätkin radasta ehkäpä vaativimman F1-kilparadan. Monella tapaa Monacoa pidetään vanhentuneena kilparatana, sillä kapeat kadut eivät anna mahdollisuutta ohituksiin. Tapahtuman historia ja spektaakkelimaisuus turvaavat kuitenkin sen tulevaisuuden pitkäksikin aikaa.

Monacon Grand Prix’n järjestää vuosittain Automobile Club de Monaco, joka on vastuussa myös Monte Carlon rallin ja Monacon ePrix’n järjestämisestä.[2]

Voittajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F1-uransa ensimmäisen voiton ovat ajaneet Monacon osakilpailussa Juan Manuel Fangio (1950),[3] Maurice Trintignant (1955),[4] Jack Brabham (1959),[5] Denny Hulme (1967),[6] Jean-Pierre Beltoise (1972),[7] Patrick Depailler (1978),[8] Riccardo Patrese (1982),[9] Olivier Panis (1996)[10] ja Jarno Trulli (2004).[11]

McLaren-talli on voittanut eniten kilpailuja.[12] Menestyinein moottorinvalmistaja kyseisessä kilpailussa on Ford Cosworth.[13]

Suomalaisista Monacon kilpailun ovat voittaneet kerran Keke Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Suomen kansalainen, mutta Saksaa edustanut Nico Rosberg on voittanut kilpailun kolme kertaa.

Kaikki kilpailut on ajettu Circuit de Monacon katuradalla.

Punataustaiset kilpailut eivät kuuluneet Formula 1:n MM-sarjaan.

Kausi Kuljettaja Valmistaja Raportti
1929 Yhdistynyt kuningaskunta William Grover-Williams Bugatti Raportti
1930 Ranska René Dreyfus Bugatti Raportti
1931 Monaco Louis Chiron Bugatti Raportti
1932 Italia Tazio Nuvolari Alfa Romeo Raportti
1933 Italia Achille Varzi Bugatti Raportti
1934 Ranska Guy Moll Alfa Romeo Raportti
1935 Italia Luigi Fagioli Mercedes-Benz Raportti
1936 Saksa Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Raportti
1937 Saksa Manfred von Brauchitsch Mercedes-Benz Raportti
1938–1947 Ei järjestetty toisen maailmansodan ja taloudellisien syiden vuoksi.
1948 Italia Giuseppe Farina Maserati Raportti
1949 Ei järjestetty Ludvig II:n kuoleman vuoksi.
1950 Argentiina Juan Manuel Fangio Alfa Romeo Raportti[3]
1951 Ei järjestetty.
1952 Italia Vittorio Marzotto Ferrari Raportti
1953–1954 Ei järjestetty.
1955 Ranska Maurice Trintignant Ferrari Raportti[4]
1956 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Maserati Raportti
1957 Argentiina Juan Manuel Fangio Maserati Raportti
1958 Ranska Maurice Trintignant Cooper-Climax Raportti
1959 Australia Jack Brabham Cooper-Climax Raportti[5]
1960 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Lotus-Climax Raportti
1961 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Lotus-Climax Raportti
1962 Uusi-Seelanti Bruce McLaren Cooper-Climax Raportti
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Raportti
1964 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Raportti
1965 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Raportti
1966 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart BRM Raportti
1967 Uusi-Seelanti Denny Hulme Brabham-Repco Raportti[6]
1968 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Lotus-Ford Raportti
1969 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Lotus-Ford Raportti
1970 Itävalta Jochen Rindt Lotus-Ford Raportti
1971 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Tyrrell-Ford Raportti
1972 Ranska Jean-Pierre Beltoise BRM Raportti[7]
1973 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Tyrrell-Ford Raportti
1974 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford Raportti
1975 Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
1976 Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
1977 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Wolf-Ford Raportti
1978 Ranska Patrick Depailler Tyrrell-Ford Raportti[8]
1979 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Ferrari Raportti
1980 Argentiina Carlos Reutemann Williams-Ford Raportti
1981 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari Raportti
1982 Italia Riccardo Patrese Brabham-Ford Raportti[9]
1983 Suomi Keke Rosberg Williams-Ford Raportti
1984 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1985 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1986 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1987 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Honda Raportti
1988 Ranska Alain Prost McLaren-Honda Raportti
1989 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1990 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1991 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1992 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1993 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Ford Raportti
1994 Saksa Michael Schumacher Benetton-Ford Raportti
1995 Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
1996 Ranska Olivier Panis Ligier-Mugen-Honda Raportti[10]
1997 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
1998 Suomi Mika Häkkinen McLaren-Mercedes Raportti
1999 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2000 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes Raportti
2001 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2002 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes Raportti
2003 Kolumbia Juan Pablo Montoya Williams-BMW Raportti
2004 Italia Jarno Trulli Renault Raportti[11]
2005 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes Raportti
2006 Espanja Fernando Alonso Renault Raportti
2007 Espanja Fernando Alonso McLaren-Mercedes Raportti
2008 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton McLaren-Mercedes Raportti
2009 Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button Brawn-Mercedes Raportti
2010 Australia Mark Webber Red Bull-Renault Raportti
2011 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault Raportti
2012 Australia Mark Webber Red Bull-Renault Raportti
2013 Saksa Nico Rosberg Mercedes Raportti
2014 Saksa Nico Rosberg Mercedes Raportti
2015 Saksa Nico Rosberg Mercedes Raportti
2016 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Raportti
2017 Saksa Sebastian Vettel Ferrari Raportti
2018 Australia Daniel Ricciardo Red Bull Racing-TAG Heuer Raportti
2019 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Raportti
2020 Ei järjestetty koronapandemian vuoksi.
2021 Alankomaat Max Verstappen Red Bull Racing-Honda Raportti
2022 Meksiko Sergio Pérez Red Bull Racing-RBPT Raportti
2023 Alankomaat Max Verstappen Red Bull Racing-Honda RBPT Raportti
2024 Monaco Charles Leclerc Ferrari Raportti

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Monaco Formula1.com (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Monaco Grand Prix Your Monaco. Arkistoitu 27.2.2009. Viitattu 12.5.2009. (englanniksi)
  2. ↑ The Races Automobile Club de Monaco. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Fangio escapes the pile-up ESPN. Arkistoitu 16.2.2019. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Trintignant wins as Ascari's luck runs out ESPN. Arkistoitu 9.7.2021. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b Brabham win heralds a new era ESPN. Arkistoitu 21.1.2019. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  6. ↑ a b Hulme win overshadowed by Bandini crash ESPN. Arkistoitu 17.4.2021. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  7. ↑ a b Beltoise brilliant in Monte Carlo downpour ESPN. Arkistoitu 6.2.2022. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  8. ↑ a b Depailler finally wins to take championship lead ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b Riccardo Patrese - Italy ESPN. Arkistoitu 11.7.2015. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  10. ↑ a b Olivier Panis - France ESPN. Arkistoitu 31.8.2015. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  11. ↑ a b Emmerson, Gary: Trulli Scores Maiden F1 Win in Dramatic Monaco GP F1 News. 23.5.2004. Autosport.com. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Statistics Constructors - Wins - By circuit • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.5.2022.
  13. ↑ Grands Prix Monaco • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 19.5.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monaco
Formula 1 -luokan Monacon Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku 2020 2021 2022 2023 2024
Radat Circuit de Monaco (1950, 1955–2019, 2021–)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Monacon_Grand_Prix&oldid=22695336”