Matthias Calonius
Matthias Calonius | |
---|---|
![]() Matthias Calonius, noin vuonna 1796 valmistunut muotokuva, maalari todennäköisesti Lorenz Pasch nuorempi. |
|
Prokuraattori [1] | |
Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäinen viranhaltija vuosina 1809–1816
|
|
Edeltäjä | Porvoon valtiopäivillä oikeuskansleri Adolf Tandefelt (vt) |
Seuraaja | Anders Fabian Orrhjelm |
Valtiopäivämies | |
Porvoon valtiopäivät 1809
|
|
Ruotsin Korkeimman oikeuden jäsen | |
1793–1800
|
|
Turun akatemian rehtori | |
1781–1782
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. tammikuuta 1738 Tarvaalan kappalaispappila, Saarijärvi |
Kuollut | 13. syyskuuta 1817 (79) Helsinki |
Arvonimi | professori (1778), todellinen valtioneuvos (1816) |
Vanhemmat | Matthias Henrici Calonius, Elisabeth Calonius os. Silander |
Puoliso | Brita Grönberg |
Lapset | Gustaf Adolf Grönberg, Carl Fredrik Grönberg, Johan Adolf Grönberg, Gustaf Grönberg, Matthias Reinhold Grönberg, ja Israel Vilhelm Grönberg |
Tiedot | |
Sotilaspalvelus | |
Kunniamerkit | Pohjantähden ritarikunta, Pyhän Annan ritarikunta 2.lk |
Matthias Calonius ven. Матиас Калониус (7. tammikuuta 1738 Saarijärvi – 13. syyskuuta 1817 Helsinki)[2] oli suomalainen oikeustieteilijä ja valtiomies.[3] Hänet nimitettiin Turun akatemian lainopin professoriksi vuonna 1778, jossa virassa hän toimi lähes 40 vuotta kuolemaansa saakka. Calonius kirjoitti lukuisia akateemisia teoksia niin juridiikan kuin historiankin alalta. Tiedemiehenä hän oli niin sanotun historiallisen koulukunnan edelläkävijöitä.[2] Korkeimman oikeuden jäsenenä hän toimi vuosina 1793–1800.
Opinnot ja yliopistoura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Matthias Calonius oli Saarijärven kirkkoherra Matthias Henrici Caloniuksen (1710-1777) ja Elisabeth Silanderin (1706 - 1797) poika. Hänen opintiensä oli poikkeuksellinen, sillä hän ei varattomuuden takia koskaan suorittanut yliopistollista perustutkintoa. Hänen pätevyytensä talousopin dosentin tehtävään hyväksyttiin poikkeusjärjestelyin 1764. Pian hän sai hoitaakseen yliopiston sihteerin tehtävän ja lainopin professorin viransijaisuuden. Kun professuuri vapautui 1778, Calonius valittiin lainopin professoriksi.[4]
Professorina Calonius toimi voimakkaasti lainopin tieteellisen tason nostamiseksi. Monet väitöskirjat ja luennot kuvaavat osuvasti aikansa Ruotsin lainsäädäntöä, ja hänen luentojensa käsikirjoitukset ovat pääosin säilyneet. Hän luennoi latinaksi ja ruotsiksi, toimi lakimiesroolissa ruotsiksi ja julkaisi suomeksi muun muassa vuoden 1734 lain uudistetun painoksen.[4] Pääosan tieteellisestä tuotannostaan Calonius kirjoitti latinaksi.[5]
Lainkäyttäjänä ja prokuraattorina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Calonius muutti vuonna 1793 Ruotsiin, kun hänet kutsuttiin Korkeimman oikeuden jäseneksi. Myös käytännön tuomarintyössä Calonius toimi tasokkaasti. Turkuun hän palasi vuonna 1800, ja vaati Suomen sodan aikana suomalaisilta uskollisuutta Ruotsille.[4] Ruotsin menetettyä Suomen Venäjälle Calonius otti keskeisen roolin Suomen suuriruhtinaskunnan hallitusmuotoa ja lainsäädäntöä valmisteltaessa. Hän toimi ensimmäisenä Suomen prokuraattorina eli oikeuslaitoksen ylimpänä valvojana vuosina 1809–1816.[2] Vuonna 1816 hänet nimitettiin valtioneuvokseksi. Calonius jätti jälkeensä mittavan, noin 3 600 niteen kirjaston. Calonius on haudattu Turkuun, Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalle.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Calonius eli parisuhteessa pitkäaikasen taloudenhoitajansa Brita Grönbergin kanssa. Calonius sai Grönbergin kanssa kuusi lasta, jotka kaikki kuolivat pikkulapsina. Pisimpään elänyt kuudes lapsi eli puolitoistavuotiaaksi. Sääty-yhteiskunnassa säätyrajat ylittävät avioliitot olivat harvinaisia, eikä Caloniuksen ja Grönberginkään suhdetta koskaan virallistettu. Kuollessaan Calonius jätti koko omai
suutensa Grönbergille, joka toimi Caloniuksen taloudenhoitajana yli 30 vuoden ajan.[6]
Huomionosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Calonius on kaiketi Suomen kuuluisin lakimies.[2] Suomen oikeustieteen isäksi[6] kutsutun Caloniuksen mukaan on nimetty Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan päärakennus Calonia. Matthias Caloniuksen mukaan nimetty Caloniuksenkatu on sekä Helsingin Töölössä että Porvoon Hornhattulassa.
Hänen muistoaan vaalii Matthias Calonius -nimikkoseura.[6][5] Vuonna 1990 perustetun seuran tarkoituksena on edistää oikeushistorian tutkimusta Suomessa. Osana toimintaansa seura järjestää esitelmätilaisuuksia ja harjoittaa julkaisutoimintaa. [5]
Caloniuksen synnyinpaikkakunnalla Saarijärvellä sijaitsee Matthias Caloniuksen muistomerkki. Saarijärveläisen kuvanveistäjän Hannes Autereen graniitista veistämä muistomerkki sijaitsee Tarvaalan pappilan pihassa. Muistomerkki on paljastettu 5.6.1938.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Viranhaltijat Oikeuskanslerin virasto. Viitattu 4.4.2025.
- ↑ a b c d Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 63. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Magister Matthias Calonius. Åbo Tidningar, 30.12.1859, nro 101, s. 1. Kansalliskirjaston kokoelmissa oleva Caloniuksen muistokirjoitus. Viitattu 21.07.2015.
- ↑ a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 43–44. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0
- ↑ a b c Yhdistys Oikeutta ja historiaa. Matthias Calonius -seura Matthias Calonius -samfundet. Matthias Calonius -seura r.y.. Viitattu 2.7.2024.
- ↑ a b c Mattila, Susanna: Suurmies mutta ei pyhimys. Sampo, 20.6.2024, s. 8. Keski-Suomen media Oy.
- ↑ Julkinen taide ja muistomerkit Saarijärven kaupunki. Viitattu 10.2.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Markku Tyynilä: Calonius, Matthias (1738–1817) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Matthias Calonius -seura
- Mattias Calonius. Lakitieteemme perustaja, suuri pioneeri. Prof. T. M. Kivimäen esitelmä Suomalaisten Lakimiesten Yhdistyksen juhlakokouksessa, Helsingin Sanomat, 22.01.1938, nro 20, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Edeltäjä: Adolf Tandefelt (oikeuskansleri vt.) Porvoon valtiopäivät |
Prokuraattori 1809–1816 |
Seuraaja: Anders Fabian Orrhjelm |