Oikeustiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oikeustiede (juridiikka) on tiede, jonka tehtävänä on oikeusjärjestyksen sisällön tutkiminen ja sen systematisointi eli oikeudellisen informaation jäsentäminen hallittavaan muotoon. Tämän lisäksi oikeustieteen tehtävänä on tuottaa tulkintasuosituksia oikeudellisiin ongelmiin. Näihin tulkintasuosituksiin on puolestaan mahdollista vedota sallittuina oikeuslähteinä tuomioistuimissa.

Muun tieteellisen tutkimuksen tavoin myös oikeustieteellinen tutkimus perustuu teoreettisesti yleisen filosofian perustutkimukseen. Oikeusfilosofian tutkimuskohteet ovat monin osin samat kuin esimerkiksi moraalifilosofian. Oikeustiedettä ei kuitenkaan voida pitää yhteiskuntatieteenä, sillä se tarkastelee oikeusjärjestystä normikokonaisuutena eikä yhteiskunnallisena ilmiönä.[1][2]

Käytännöllisellä, pragmaattisella tasolla oikeustiede jaetaan perinteisesti

  • julkisoikeuteen, joka tutkii valtion suhdetta kansalaisiinsa ja toisiin valtioihin sekä valtioelinten välisiä suhteita, sekä
  • siviili- eli yksityisoikeuteen, joka tutkii yksilöiden ja yhteisöjen välisiä oikeudellisia suhteita.

Yksityisoikeuteen liittyviä oikeustieteen tutkimuskohteita ovat muun muassa varallisuusoikeus, kauppaoikeus, perhe- ja jäämistöoikeus, kansainvälinen yksityisoikeus ja työoikeus. Julkisoikeuteen liittyviä ovat esimerkiksi valtiosääntöoikeus, hallinto-oikeus ja finanssioikeus. Myös rikos- ja prosessioikeus voidaan systematisoida osaksi julkisoikeutta.[3]

Lisäksi usein puhutaan oikeuden yleistieteistä, joissa oikeutta tarkastellaan muiden tieteenalojen tarjoamien välineiden avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi kriminologia, oikeuden ja sukupuolen tutkimus, oikeusfilosofia, oikeushistoria, oikeussosiologia sekä oikeustaloustiede.

Oikeustiedettä opiskelleet voivat toimia monenlaisissa tehtävissä. Yleisiä ammattinimikkeitä ovat muun muassa juristi, asianajaja, hallintojohtaja, palvelupäällikkö ja henkilöstöpäällikkö. Suurin osa on töissä yrityksissä tai valtiolla.[4]

  1. Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas, s. 18–33. Helsinki: WSOY, 2007.
  2. Cotterrell, Roger: Law, Culture and Society, s. 50–51. Aldershot: Ashgate, 2006.
  3. Kangas, Urpo: Perhe- ja perintöoikeuden alkeet, s. 2–3. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut, 2006.
  4. Oikeustiede: Mihin valmistuneet ovat sijoittuneet? töissä.fi. Viitattu 10.10.2014.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aarnio, Aulis & Uusitupa, Timo (toim.): Oikeusvaltio. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 2002. ISBN 952-14-0548-1
  • Tuori, Kaarlo: Foucault’n oikeus: Kirjoituksia oikeudesta ja sen tutkimisesta. Helsinki: WSOY lakitieto, 2002. ISBN 951-670-072-1
  • Tuori, Kaarlo: Oikeus, valta ja demokratia. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1990. ISBN 951-640-484-7
  • Turunen, Riitta (toim.): Naisnäkökulmia oikeuteen. Helsinki: Gaudeamus, 1992. ISBN 951-662-550-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]